Valmentajat

[eagle]

Itseltäni puolet kaudesta jäi pitkälti hämärän peittoon, koska oli armeija käynnissä tuohon tammikuun alkuun saakka. Tuloksia toki seurasin, mutta en paljon muuta ehtinyt/voinut. Nyt itseäni pitkään kiinnostanut kysymys oli pakko ottaa esille. Millaisia ja minkä tasoisia ovat nykyiset liigamme valmentajat.

Nythän on siitä erikoinen tilanne, että mielestäni liigassa ei valmenna yhtään huippuvalmentajaa ja kaikki valmentajat ovat suomalaisia. Moni ei ole vielä ehtinyt antaa näyttöjä ja toisten näytöt ovat enemmänkin muualta hankittuja(Suhonen).

Tahtoisinkin eri seurojen faneilta, jotka ovat seuranneet oman joukkueen esityksiä arviointeja valmentajista. Mahdollisimman objektiivisesti kiitos. Jotta helpottuisi sen kertominen mikä mielestäni on oleellista otan esille pari valmentajan eri tyyppiä jotka mielestäni voi määritellä. Näiden tietynlaisten valmentajatyyppien sisällä tietenkin sitten on paljon vivahde-eroja. Jotta valmentajien mallit olisi helpompi sisäistää käyn myös samalla läpi mielestäni parhaat tietyn tyylisuunnaan valmentajat, jotka Suomessa ovat valmentaneet.

Mielestäni on kaksi selvää erilaista tyyliä päästä SM-liigassa huipulle. Toinen valmennustyyli perustuu enemmänkin erinomaiseen valmennukseen, jossa lupaavista pelaajista hiotaan loistavia. Tällöin tärkeäksi muodostuu myös oikeiden pelaajatyyppien löytäminen ja valmennuksen oikeanlaisuus. Tässä valmentajatyypissä korostuu itse valmennus, ei niinkään pelinjohtaminen tai taktikointi pelin sisällä. Hyvänä esimerkkinä esim. Vladimir Jursinov. Varmasti yksi liigan parhaista valmentajista kautta aikojen, mutta mielestäni puutteet olivat juuri pelin johtamisessa ja pelin sisällä olemisessa. Jukka Koivu oli ilmeisesti suurena apuna tässä puolessa. Nykyisistä liigavalmentajista ainakin Alpo Suhonen kuuluu tähän ryhmään. Erinomainen valmennuttaja, jonka osoitti pitkäaikaiset työt(ja siitä saadut kehut) Torontossa&Winnipegissä. Kuitenkaan koko pakan koossa pitäminen ei onnistunut turhan hyvin häneltä viime vuonna päävalmentajana ollessaan.

Toisena esimerkkinä voisi mielestäni pitää Hannu Jortikkaa. Toki mies oli myös hyvä valmennuttaja, mutta pääasiallisesti hänen johtamistaitonsa korostuivat pelin sisällä, juuri ennen peliä ja sen jälkeen. Monella on varmasti stereotyyppinen kuva pelkästään räyhääjästä, idiootista ja sadistista. Itsekkin olen kuullut asioita, mitkä saavat inhon tunteen nousemaan pintaan, mutta väittäisin ettei noin montaa vuotta voi seuraa pelkällä räyhäämisellä johtaa. Tiedän kokemuksesta, että ihmisten käsitteleminen on todella vaikeata ja pelkällä huutamisella tai pelottelulla ei saada mitään hyvää aikaan. Jos pelaaja pelkää kuollakseen kentällä ei hän voi tuottaa tulostakaan.

Myös Rauno Korven voisi laskea jälkimmäiseen kategoriaan. Tosin hän toi myös ensimmäisenä valmentajana ammattimaisuuden harjoitteluun, mutta suurimmaksi ansioksi laskisin itseluottamuksen nostamisen. Hyvänä esimerkkinä oli sitten vuoden 88 Calgary, jossa jo silloin Matikaisen(ensimmäistä vuotta) valmentamana Suomi toi hopeaa. Suomi uskalsi niissä kisoissa haastaa jopa Punakoneen, vaikka oltiin kokoajan altavastaajana. Korven ansiot ovat kiistattomat. Vahvimpana aseena pelaajien psyykkaus ja ehkäpä hän onkin näiden kahden eri päätyypin yhdistänyt valmentajana.

Nyt tahtoisin ennenkaikkea niiltä tietoa jotka käyvät säännöllisesti seurojensa otteluissa tietoja seuraavista asioista: 1)Onko valmentajat saaneet lisää irti junioreista, suhteessa viime kauteen eli ovatko he hyviä valmennuttajia. Liikkuu se vanha 40-vuotias vaari(enkä nyt tarkoita ketään yksittäistä pelaajaa) paremmin, kuin viime kaudella?
2)Onko joukkue valmiina peliin alusta saakka, ovatko huomanneet millainen vastustaja on edessä. Toki pelaajat voivat olla joskus valmentajasta huolimatta unessa, mutta jos on yleistä että vastustaja tekee jo pari maalia 5minuutissa, niin vastuun sälytän osittain valmentajalle?
3)Onko valmentajat hyvät pelin sisällä, eli pystyykö valmentaja alustasaakka johtamaan joukkoja hyvin. Jos menee huonosti osaa reagoida ja tekee sen oikein?
4)Onko valmentajalla potentiaalia kokonaisuudessa kuinka paljon pidemmälle? Onko hänessä mielestäsi sitä mitä voittavalta valmentajalta vaaditaan? Eli hän osaa tehdä suuriakin ratkaisuja, kun niitä tarvitaan?
5)Viimeisenä ja ehkä vähäisimpänä, millainen on valmentajan suhtautuminen mediaan/faneihin ja muuhun ympäristöön. Jos on myös esim. pelaajien haukkumisia tullut esille, olisi kiva kuulla? Siis en tarkoita ketä on haukuttu, vaan että kuka valmentaja on lähtenyt sille tielle?

Ja muutenkin luonnehdinta valmentajista olisi mukava saada. Ei, enkä tahdo mitään "se on paska/se on huippu" tasoa. Itseäni kiinnostaa vain kovasti kyseinen asia, varsinkin kun nyt on suurimmalta osalta ns. uusi sukupolvi valmentamassa ja suurimmat nimet ovat liigasta poissa.

Niin ja lopuksi, itseä en oikein tiedä kuka suomalainen sopisi Aravirran paikalle, kun Ara lopettaa. En tiedä riittääkö nykyisillä liigavalmentajilla rahkeet siihen, ehkä voitte valaista minua siinäkin. Aravirta on ollut liian kauan hommissa, mutta siltikään en väitä että SLC olisi mennyt yhtään paremmin eri pelaajavalinnoilla tai muilla liigan valmentajilla. Mielestäni nykyinen maajoukkueen valmentajamme on hyvä, mutta ei ns. voittava valmentaja. Ja tällä tarkoitan sitä, että kun seurojen välissä ei ole kuin millimetri tai oma joukkue on askeleen jälessä, niin valmentaja saa käännettyä asiat voitoksi.

Huomautuksena selkäänpuukottajille, en toivo että ketju menisi sitten jo erotettujen valmentajien haukkumiseksi.

 

[Oiva]

Kädettömiä, munattomia ja silmättömiä

Suurin osa valmentajista ei jostain syystä uskalla tehdä tiettyjä taktisia ratkaisuja lainkaan. Erikoiskentällisten kasaaminen esim.5-3 ylivoimissa, molarin poisvetäminen jatkoajalla (jäi esim.Suhoselta tekemättä tärkeässä paikassa), aikalisän ottaminen jne. tuntuvat olevan meidän valmentajillemme liian suuria juttuja. Jypin Saarinen uskalsi koittaa molarin pois vetämistä jatkiksella, mutta sekin idea oli tullut apuvalmentajalta. Lehkonen koitti jo alkukaudesta ja niin pitääkin. Aikalisä jää lähes kaikilta pelin viimeiselle minuutille, vaikka sillä voitaisiin parhaassa tapauksessa kääntää pelin suunta jo paljon ennemmin. Ehkä näillä meidän valmentajillamme ei ole mitään sanottavaa. En siis kehuisi.

Pelinjohtaminen on yksi iso osa valmentajan työtä ja viimeisin hyvä pelinjohtaja on minun mielestäni Tami. "Kiistatta".

 

[railwayman]

Jos antaisin Kärppien Heikkilästä lyhyen luonnehdinnan kysymystesi pohjalta.

1) KYLLÄ! Heikkilän alaisuudessa on moni oululainen juniori kehittynyt huimasti. Esim; Pitkänen, Jokinen, Jaakola, Palomäki, Kukkonen, Pyörälä, Saarenheimo ym vähemmän peliaikaa saaneet.

2) Kyllä. Kärpät on usein hereillä ensimmäisessä erässä, mutta joukkueelle on tullut perinteeksi 'vaikea toinen erä'. Kolmannessa taas löytyy taistelua, mutta koko ottelun kontrolloinnissa on puutteita. Satunnaisia torkahduksia on, mutta usein Kärpät on vahva nimenomaan ottelun alussa.

3) Tätä pitäisin Heikkilän heikkona kohtana, sillä reagointi ottelun sisällä ei ole aina kovin ripeää.

4) Heikkilästä voi tulla kansallinen huippuvalmentaja, tosin se vaatii vielä lisää kokemusta.

5) Tässä kunnioitan Heikkilää suuresti, sillä hän käsittelee virheet ja ongelmat joukkueen kesken. Julkisuutta hän ei käytä kenenkään kritisoimiseen, mitä pidän reiluna pelinä. Faneja kohtaan Heikkilältä löytyy myös aikaa ja aina jonkun sanan voi vaihtaa, mikäli tarvetta ilmenee.

Heikkilä kuuluu ilmiselvästi eurooppalaiseen koulukuntaan, jossa tärkein työ tehdään harjoituksissa. Pohjois-Amerikkalaiseen tyyliin kuuluva aktiivinen pelinjohtaminen ei ole Heikkilän vahvimpia puolia. Arvostan kovasti heikkilän vaatimatonta tyyliä, jossa media tuntuu olevan lähinnä välttämätön paha. Median kautta ei eletä, vaan työ tehdään harjoituksissa ja peleissä , jolloin puheet ja spekulaatiot jätetään muille. Hyvin kuvaavaa onkin, että Heikkilän Kärpät ylsi melkoiseen tappiottomien putkeen (seuran ennätys) Heikkilän alaisuudessa samalla kun joukkueen runkopelaajia oli loukkaantuneena. Vastuuta Heikkilä jakoi rohkeasti junnuille ja tätä omiin luottamista itse pidän hatunnoston arvoisena asiana.

 

[eagle]

Jopa yksi vastaus, kiitoksia vain siitä. Valitettavaa, että ilmeisesti näin informatiivisia asioita ei kannata käsitellä täällä. Tärkeämpää toki tuo provosointi, vittuilu, jne.

 

[railwayman]

Ole hyvä vaan !

Itseltänikin on monet avaukset menneet sukkana alas, ei välttämättä kovin kannustavaa moinen kohtalo. Sen sijaan NHL-puolelle avaamani höpö-höpö spekulaatioketju tuntuu elävän ja voivan hyvin, kummallista.

Omalla kohdalla kommentointi näillä sivuilla on jatkon osalta harkinnassa. Aikaa voi käyttää sellaiseenkin, josta saa enemmän palautetta tai muuta mielihyvää. Minusta eaglen aloitus oli hyvä ja toivoisin näkeväni lisää samanlaisia. Eiköhän ajan kanssa lisää vastauksia ilmaannu.

 

[eagle]

Kiitoksia HN'lle. Vaikka mielipiteet harvoin omat omieni kanssa samaa mieltä, niin tekstin taso on yleensä erinomaista(kuten nytkin). Nytkin oli mukava saada kattava arvio Ilveksen kaksikosta. Itseäni on valmennus aina kiehtonut ja onkin kiintoisaa nähdä miten tämä tyhjiö(oma mielikuvani) huippuvalmentajia koskien Suomessa täytetään tai täyttyy.

Mediassa valmentajista saa kovin laihan kuvauksen, samoin kun näkee seuroilta(lukuunottamatta Tapparaa) kaudessa vain muutaman ottelun. Ja sitä helposti lukee vain sarjataulukkoa sitten.

Niin ja railwaymanille. Itse olen ainakin mielelläni lukenut tekstejäsi, juuri minun mielelleni sopivan analyyttisiä ja kattavia. Toivottavasti jatkossakin kirjoittelisit tänne suljetun puolelle.

 

[Kh]

Älkääs nyt masentuko, Railwayman ja Eagle! Itse kirjoitin samasta aiheesta hieman erilaisen analyysini noin reilu vuosi sitten. Silloin keskusteluosaston etusivuilla näkyi, että kuinka monta lukijaa on kukin viestiketju saanut. Silloin aloittamani viestiketju oli etusivulla noin reilun vuorokauden ajan, ja sillä oli murto-osa muiden viestiketjujen lukijoiden määrästä. Oli se vähän turhauttavaa. Kukaan ei ollut vastannut siihen. Eaglen'kin kysymyksiin on aika vaikea vastata.

1.) Onko valmentajat saaneet lisää irti junioreista, suhteessa viime kauteen eli ovatko he hyviä valmennuttajia. Liikkuu se vanha 40-vuotias vaari (enkä nyt tarkoita ketään yksittäistä pelaajaa) paremmin, kuin viime kaudella?

1.) Kärpissä on pelannut tällä kaudella niin paljon tulokkaita, että heidän kehittymisestä liigamiehistöön on vaikea sanoa. Enemmin miettisin, että onko 2. liigakauden (useamman edustuskauden) nuoret pelaajat – kuten Jari Viuhkola, Kimmo Koskenkorva, Tuomo Harjula, Mikko Lehtonen, Lasse Kukkonen – kehittyneet kuluvan kauden aikana. Mielestäni he ovat, ja aika paljonkin. Kärpissä on omista miehistä (oululaisista pelaajista) jo vuosia rakennettu runko Harri Ahon, Sakari Palsolan, Juha Joenväärän ja Jari Laukkasen ympärille. Aikaa alkaa olla kypsa, että runko rakennettaisiinkin Viuhkolan, Koskenkorvan, Lehtosen ja Kukkosen ympärille. Nämä nuoret alkaa olla kypsiä haastamaan kokeneempia pelaajia, jotka ovat alkaneet iän myötä hiukan hidastumaan.

2.) Onko joukkue valmiina peliin alusta saakka, ovatko huomanneet millainen vastustaja on edessä. Toki pelaajat voivat olla joskus valmentajasta huolimatta unessa, mutta jos on yleistä että vastustaja tekee jo pari maalia 5minuutissa, niin vastuun sälytän osittain valmentajalle?

2.) SM-liigassa on kysymys ammattilaisliigasta, jossa pelaajat saavat palkkansa jääkiekkoilusta. Nimenomaan jääkiekkoilusta kokonaisuudessaan, sillä siihen liittyy niin harjoittelu, valmistautuminen, pelaaminen, palautuminen, lepo ja ruokailu. Kaikkia noita analysoidaan todella tarkkaan, ja koetetaan kehittää koko ajan tekemisen tasoa. Kilpailu huipulla – jossa Kärpätkin on – on kovaa, ja kaikista pikku tekijöistä on saatava kaikki irti, että toiset eivät saa liigaa etua. Myös sarjasijoitus vaikuttaa tuohon; kilpailu huipulla on kovempaa, mutta sarjan hännillä selkä saattaa suoristua helpostikin. Kärppien kohdalla myös matkustaminen vaikuttaa hiukan; Kärpät matkustaa muita enemmän, ja se saattaa osaltaan vieraspeleissä vaikuttaa ensimmäisessä erässä. Tällöin joukkueen hyvä valmistautuminen otteluun on entisestä tärkeämpää.

3.) Onko valmentajat hyvät pelin sisällä, eli pystyykö valmentaja alustasaakka johtamaan joukkoja hyvin. Jos menee huonosti osaa reagoida ja tekee sen oikein?

3.) Katsomoonhan me (varsinkin minä, jolla ei ole minkään sortin pelaajauraa) ei aina nähdä, että miten valmentajat ja joukkueet reagoivat tiettyihin tilanteisiin. Katsomoon me nähdään mahdolliset ketjumuutokset ja maalivahtien vaihdokset, mutta me ei nähdä niitä tilanteita, että miten niihin reagoidaan. Me nähdään usein seuraus peliajan kuluessa, mutta ei reagointia. Pitemmän päälle on nähtävissä, että onko joukkue lisännyt luistelua tai karvausta, vai onko alettu pelaamaan varmemmin. Sitä me ei nähdä, että milloin tämä muutos on tapahtunut. Voidaan tietenkin päätellä jotain, mutta varmuudella ei voida sitä osoittaa.

4.) Onko valmentajalla potentiaalia kokonaisuudessa kuinka paljon pidemmälle? Onko hänessä mielestäsi sitä mitä voittavalta valmentajalta vaaditaan? Eli hän osaa tehdä suuriakin ratkaisuja, kun niitä tarvitaan?

4.) Tämä on hyvä kysymys. Mikä on valmentajan kunnianhimo? Mitkä ovat valmentajan tavoitteet ja päämäärä uralla. Mikä on valmentajan pelifilosofia, toimintatavat ja -periaatteet? Kari Heikkilä (samoin kuin Reijo Ruotsalainen) on nuori valmentaja, jolla on erittäin pitkä ja hyvä 20 vuoden pelaajaura takana junioreissa ja huipputasolla. Tämä antaa mielestäni hyvän pohjan valmentajan uralle. Pelaajauran aikana ja jälkeen Heikkilä on käynyt tarvittavat valmentajakurssit, joten paketti alkaa olla kasassa. Sen jälkeen Heikkilä on edennyt valmentajaurallaan pikku hiljaa, ja tällä hetkellä on Kärppien vuoro. Mielestäni Heikkilä on kasannut palapeliä koko ajan niin varmasti, että siitä päättelen hänen tavoitteensa olevan pitkälläkin. Heikkilä menee takuuvarmasti koko ajan eteenpäin, ja ottaa virheistä opiksi. Heikkilä on näyttänyt, että hän osaa tehdä kipeitäkin ratkaisuja, mikäli joukkueen etu hänen mukaansa sitä vaatii.

5.) Viimeisenä ja ehkä vähäisimpänä, millainen on valmentajan suhtautuminen mediaan/faneihin ja muuhun ympäristöön. Jos on myös esim. pelaajien haukkumisia tullut esille, olisi kiva kuulla? Siis en tarkoita ketä on haukuttu, vaan että kuka valmentaja on lähtenyt sille tielle?

5.) Heikkilä ottaa median juuri niin, miten Kärppä-valmentaja median pitääkin ottaa. Antaa mielellään haastatteluja ja vastaa mielellään kysymyksiin. Mielestäni Heikkilän kommentteja on täällä netin keskustelupalstoilla ymmärretty (tietoisestikin?) väärin, sillä hän on mielestäni huomattavasti analyyttisempi, kuin mitä monesti saa lehdistä jne. lukea. Usein kommentit ovat irroitettu asiayhteydestä, tai että toimittaja ei ole esittänyt jatkokysymyksiä, ja asia on jäänyt keskeneräiseksi. Pelaajilleen Heikkilä on niin lojaali, että hän ei heitä juuri mediassa hauku.

Loppukaneettina: Mielestäni Suomessa on ainoastaan kaksi suomalaista huippuvalmentajaa: Hannu Jortikka ja Hannu Aravirta. Molempien menestys on kiistaton. Suomessa on mielestäni paljon nuoria valmentajia, jotka ovat vasta matkalla huipulle. SM-liigassa valmentajien keski-ikä on varmaankin alle 45 vuotta, kun taas Ruotsissa ja NHL:ssä se on varmaankin lähempänä 50 vuotta. Luulisin näin, olisi mukava saada virallista tietoa siitä. Kokemuksen myötä (menestyksen myötä) valmentajasta tulee huippuvalmentaja. Joskus 10 vuotta sitten puhuttiin, että liigasta poistui paljon kokeneita valmentajia (mm. Rauno Korpi). Jostain syystä valmentajan työ kuluttaa, eikä kokeneet valmentajat kykene uusiutumaan.

Mielestäni kaksi erilaista koulukuntaa muodostuu myös valmentajien taustoista, koulutuksesta ja kokemuksesta: liikuntatieteellisessä opiskelut ja pelaajauran kokemus. Ensimmäisen koulukunnan (liikuntatieteellinen) tyyppejä ovat Mika Saarinen ja Jukka Jalonen. Jälkimmäisen koulukunnan (pelaajaura) tyyppejä ovat Kari Heikkilä, Raimo Summanen, Kari Jalonen etc. Olisi jännä pohtia joskus näiden koulukuntien eroja. Harvat kykenee pitkään ja hyvään pelaajauraan, ja samaan aikaan opiskelemaan liikuntatieteellisessä. Ei ole tainnut kukaan. Juhani Tammisella taitaa olla harvoja, joilla on hyvä pelaajaura (liiga- ja maajoukkuekokemusta) ja akateeminen koulutus (opettaja).

Maajoukkuevalmentajana Hannu Aravirta on tehnyt kokonaisuudessaan hyvää työtä. Kaikesta en ole kuitenkaan pitänyt: kultaa ei ole tullut, eikä Niklas Hagman pelannut viime kevään MM-kisoissa. Lisäksi Aravirran naama on kulunut julkisuudessa. Mutta muuten Aravirta on suoriutunut hyvin tehtävistään; maajoukkueella on mielestäni hyvä suomalainen tapa pelata kansainvälistä jääkiekkoa. Aravirran seuraajan valinta on mielestäni enemmän suunnan muutos. Vaikea kuvitella Aravirran näköistä seuraajaa; aravirtaa aravirran paikalle. Seuraava valmentaja on oma itsensä; siihen sopisi vallan mainiosti Jortikka, Westerlund (&Summanen), Mika Saarinen (?). Ainahan kaikkea voi kokeilla, mitään korvaamatonta vahinkoa ei synny, vaikka menestystä ei tulekaan. Pohjat tehdään kuitenkin seuroissa, maajoukkue on vain lippulaiva.

 

[Oiva]

Kh

Menee tietty vähän pilkun puikottamiseksi, mutta tämähän on joko vitsi eli väärinkäsitys tai muu vastaava.

Kh:"Kärpissä on omista miehistä (oululaisista pelaajista) jo vuosia rakennettu runko Harri Ahon, Sakari Palsolan, Juha Joenväärän ja Jari Laukkasen ympärille."

Kapteeni Laukkanenko "oma poika oululainen"? Ei kai...

 

[Kh]

Pointti oli kuitenkin se, että ko. herrat ovat muodostaneet jo muutaman kauden Kärppien rungon, ja tämä "runko" pitäisi saada entistä kovempaan kilpailuun. Varmaan löysit pointin, mutta syystä tai toisesta takerruit pilkun viilaamiseen. Ei olisi tarvinnut olla edes salapoliisi löytääkseen nimenomaan tuota virhettä...

Miltä muuten tekstini vaikutti? Oliko mitenkään järkeenkäypää tms.?

 

[Suomi-Salama]

JYP Saarinen/Toivola

"1)Onko valmentajat saaneet lisää irti junioreista, suhteessa viime kauteen eli ovatko he hyviä valmennuttajia. Liikkuu se vanha 40-vuotias vaari(enkä nyt tarkoita ketään yksittäistä pelaajaa) paremmin, kuin viime kaudella?"

Saarinen on tunnettu siitä, että hän "tappaa" juniorit ja lupaavat pelaajat. Tämä näkyy mielestäni kahdessa asiassa: a) kehityskelpoiset saavat peliaikaa nelos- tai korkeintaan kolmosketjussa, erittäin harvoin korkeammalla edes silloin, jos sieltä on kavereita sairastuvalla. b) siirtyessään Tapparaan tai Pelicansiin nämä entiset keskikastin hiihtäjät ovat yhtäkkiä joukkueensa huippuja. Saarinen ei siis ole mielestäni kaksinen kasvattaja ja vanhemman oman pelaajan kehittäjä. Toki päinvastaisia esimerkkejäkin löytyy, mutta nämä eivät ihan junnuja ole enää olleetkaan, eivätkä varsinkaan omia. Heitetään nyt vaikka Ton ja Loikala, jotka vasta JYP:ssä tekivät läpimurron omassa kastissaan.

"2)Onko joukkue valmiina peliin alusta saakka, ovatko huomanneet millainen vastustaja on edessä. Toki pelaajat voivat olla joskus valmentajasta huolimatta unessa, mutta jos on yleistä että vastustaja tekee jo pari maalia 5minuutissa, niin vastuun sälytän osittain valmentajalle?"

Kotona ovat yleensä hereillä alusta saakka, mutta vieraissa noita käsittämättömiä alku-uinahduksia tulee edellen, vaikka ennen peliä on oikein korostettu otteluiden alun merkitystä. Ainakin valmentajahaastatteluissa sekä Saarinen että Toivola usein juttelevat vastustajasta hyvinkin analysoiden. Eri asia on, miten viesti on saatu siirtymään pelaajiin.

"3)Onko valmentajat hyvät pelin sisällä, eli pystyykö valmentaja alustasaakka johtamaan joukkoja hyvin. Jos menee huonosti osaa reagoida ja tekee sen oikein?"

Vähän riippuu. JYP on tällä kaudella noussut useasti parin maalin takaa jopa voittoon, eli ilmettä Saarinen osaa tuoda, mutta vain erätauoilla. Pelin kuluessa ei niinkään. Aikalisän ottamisessa hän säästelee joskus mielestäni liikaakiin ja toinen on maalivahdin vaihdon kanssa. Vaikka ihan selvästi huomaa, että mokke haparoi, Saarinen ei vaihda! Tätä politiikkaa en oikein ymmärrä.

"4)Onko valmentajalla potentiaalia kokonaisuudessa kuinka paljon pidemmälle? Onko hänessä mielestäsi sitä mitä voittavalta valmentajalta vaaditaan? Eli hän osaa tehdä suuriakin ratkaisuja, kun niitä tarvitaan?"

Saarinen on loistava perustyön tekijä, johan sen näkee siitä, mitä tulosta mies on saanut aikaan ennakkoon surkeimmaksi povatussa JYP:ssä. Hän on tieteellinen valmentaja, edustaa siis vahvasti Jyväskylän koulukuntaa. Mutta kaipaisin Saariselta tiettyä "munaa", uskallusta toisaalta joskus haukkua veltosti pelanneet äijät maanrakoon ja toisaalta kehua omiaan vuolaasti, kun siihen on aihetta. Nyt hän antaa vain tasaisesti pikkunegaa, josta lempinimi Nega-Mika. Saarinen ei ehkä osaa ajatella, että keskiverto pelaaja ei välttämättä aina ymmärrä hänen tieteellisiä teesejään vaan kaipaa yksinkertaista suomalaista potkua persuuksille tai pientä kehua. Sanoisinkin, että Saarinen olisi aivan mahtava kakkosvalmentaja, joka puurtaa ja tekee lujaa taustatyötä, mutta voittavaksi ykköskoutsiksi on vielä pitkä matka. Ei tahdo paineen alla onnistua. No niin, katsotaan vaan, tänä keväänä JYP voittaa mestaruuden...

"5)Viimeisenä ja ehkä vähäisimpänä, millainen on valmentajan suhtautuminen mediaan/faneihin ja muuhun ympäristöön. Jos on myös esim. pelaajien haukkumisia tullut esille, olisi kiva kuulla?"

Tästä Saarinen on tarkka. Hän on herrasmies, eikä varmasti lähde jotain yksittäistä pelaajaansa mollaamaan julkisuudessa.
Tuomarit, liiga ja media sitten saakin joskus kuulla kunniansa. Suhde faneihin taitaa Saarisella olla aika neutraali. Ei herätä tunteita varmaan puolin eikä toisin. Nyt joku saattaa ihmetellä, mistä minä sitten tiedän, millainen hän on joukkueen keskellä, kun kritisoin häntä yksinkertaisen palautteen antamisen puutteesta tieteellisen "höpötyksen" sijaan. En tietenkään täysin tiedäkään, mutta kyllä ihmisestä näkee tiettyjä asioita päälle, kun häntä monta vuotta seuraa. Saarinen on vähän sellainen harmaa persoona, ei ollenkaan esimerkiksi Curren tapainen.

Mitä maajoukkueeseen tulee, toivoisin Erkka Westerlundia Aran seuraajaksi. Voittava valmentaja, tsemppari, tietoa löytyy, hillitty mutta toisaalta piiskuri. Siinä muutamia pointteja.

 

[FourForty]

Saarisen ykköskohtaan voisin lisätä sen verran, ettei Saarinen nyt täysin junioreita huomaamaton valmentaja ole. Kyllä A:sta pääsee aika helposti liigajoukkueen nelosketjuun / nelospakkipariin ja saa sen nelosketjun normaalin peliajan, mutta ongelmat alkavat sitten, kun pitäisi nousta sieltä suurempaan rooliin. Lupaavia tulokaskausia on nähty Saarisen alaisuudessa ties miten paljon, mutta koskaan näistä pelaajista ei sitten ole tullut JYPin runkopelaajia, ja tämä on ehdottomasti suurin puute Saarisen ja JYPin toiminnassa viime aikoina.

Yleensä aivan ensimmäisissä peleissä ja ensimmäisellä kokonaisella kaudella Saarinen antaa keltanokkajunnuille paljon peliaikaa jopa erikoistilanteissa, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain, ja kohta Tomi Hirvonen on jälleen ylivoimassa sutimassa kiekkoa ohi tyhjän maalin, tulevaisuuden lupausten kuluttaessa penkkiä ja lähtiessä kauden jälkeen muualle.

 

[eagle]

Mukavaa 3 valmentaja jo, josta on luonnehdinta. Toki olisi paremminkin asioita kysyä, mutta mielestäni sain kuitenkin suhteellisen hyvät kysymykset aikaiseksi. Kiitos Jyväskylään vastauksista.