Dorian Gray
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Johdossa oleva joukkue
Aiheen inspiroi Jukka Jalonen ja hänen mahdollisuutensa päästä änärikoutsiksi, mutta koska ilmiö on tätä laajempi, käsitellään sitä vaikka täällä.
(Muistaakseni) Elmo-lehdessä käsiteltiin taannoin valmentajan karisman merkitystä. Sen lisäksi, että tämän tulee osata asiansa ja voittaa, ihan huipulle yltääkseen hänen tulee olla myös persoonana uskottava. Uskottavuuteen auttaa parhaiten oma menestyksekäs peliura, harvoissa tapauksissa myös muunlaiset kyvyt voivat riittää.
Ilmiö on tuttu futiksen puolelta: Sami Hyypiä pääsi valmentamaan isoja seuroja ilman mitään kokemusta tai osaamista. Simo Valakari taas ei ole päässyt, vaikka osaamisesta tuskin on jäänyt kiinni. Joskus huippupelaaja on nopeasti huippuvalkku, välillä taas ei, esimerkkejä on viljalti molempiin suuntiin.
Tässä jo mainitussa lehtijutussa väitettiin, että suomalaisvalmentajista K. Jalosella on karismaa, minkä vuoksi hän on päässyt Venäjän ja Sveitsin isoimmille paikoille. J. Jalosella taas ei olisi vastaavaa presenssiä, ja näytöt kansainvälisesti paineistetuista paikoista ovat jääneet lyhyehköön SKA-pestiin.
Pohdittava kysymys on siis kahtalainen:
Onko teesi totta, ts onko niin, että jääkiekon NHL-valmentajaksi ei ole nykyään asiaa ilman valmista auktoriteettiasemaa? Onko siis Olli Jokinen todennäköisempi tulevs NHL-koutsi kuin vaikka Jussi Ahokas tai Antti Pennanen?
Ja ehkä vielä kiinnostavampana, onko tässä ongelma? Tulisiko valmentajia arvottaa "vain" osaamisen mukaan vai onko totta, että esim. Jukka Jalosen voisi olla vaikeaa pitää NHL-joukkuetta näpeissään, jos/kun häneltä puuttuu tiettyä presenssiä? Onko muu kuin valmennustuloksiin liittyvä uskottavuus valmentajalle elinehto jääkiekin huipulla?
(Muistaakseni) Elmo-lehdessä käsiteltiin taannoin valmentajan karisman merkitystä. Sen lisäksi, että tämän tulee osata asiansa ja voittaa, ihan huipulle yltääkseen hänen tulee olla myös persoonana uskottava. Uskottavuuteen auttaa parhaiten oma menestyksekäs peliura, harvoissa tapauksissa myös muunlaiset kyvyt voivat riittää.
Ilmiö on tuttu futiksen puolelta: Sami Hyypiä pääsi valmentamaan isoja seuroja ilman mitään kokemusta tai osaamista. Simo Valakari taas ei ole päässyt, vaikka osaamisesta tuskin on jäänyt kiinni. Joskus huippupelaaja on nopeasti huippuvalkku, välillä taas ei, esimerkkejä on viljalti molempiin suuntiin.
Tässä jo mainitussa lehtijutussa väitettiin, että suomalaisvalmentajista K. Jalosella on karismaa, minkä vuoksi hän on päässyt Venäjän ja Sveitsin isoimmille paikoille. J. Jalosella taas ei olisi vastaavaa presenssiä, ja näytöt kansainvälisesti paineistetuista paikoista ovat jääneet lyhyehköön SKA-pestiin.
Pohdittava kysymys on siis kahtalainen:
Onko teesi totta, ts onko niin, että jääkiekon NHL-valmentajaksi ei ole nykyään asiaa ilman valmista auktoriteettiasemaa? Onko siis Olli Jokinen todennäköisempi tulevs NHL-koutsi kuin vaikka Jussi Ahokas tai Antti Pennanen?
Ja ehkä vielä kiinnostavampana, onko tässä ongelma? Tulisiko valmentajia arvottaa "vain" osaamisen mukaan vai onko totta, että esim. Jukka Jalosen voisi olla vaikeaa pitää NHL-joukkuetta näpeissään, jos/kun häneltä puuttuu tiettyä presenssiä? Onko muu kuin valmennustuloksiin liittyvä uskottavuus valmentajalle elinehto jääkiekin huipulla?