Valmentaja ja joukkueen rakentaminen

  • 2 943
  • 15

Mammutti

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Blackhawks,Cam Neely, Timo Peltomaa
Kun tuolla toisessa ketjussa otettiin tuo valmentaja-asia esiin, tehdään sille oma ketju.

Nyt kun selvästi satsataan joukkueen rakentamiseen omien ja hankittujen nuorien pohjalta, luulisi myös valmentajalle löytyvän aikaa luoda pojista ajan myötä joukkue.
Myönnän itsekin arvostelleeni viime kaudella joukkueenjohdon tekemisiä, mutten silti vaihtaisi valmentajaa.

Tapaus Mälkiään on nykyistä tilannetta verrattava sikäli, että hän sai rauhassa rakentaa ja rakensi toimivan Joukkueen. Niin ja hänellä oli McTavish. Ja Markkanen. Ja Juri..

Skrikolla on Vallu ja nyt Myllys. Ykköspakki puuttuu. Eikä satsaukset muutenkaan ole samaa luokkaa.

Miksi Teisa sitten ei onnistunut. Oliko vika pelisysteemi, jota hän yritti joukkueeseen tuoda? Väärän tyyliset pelaajat systeemiin? Vai jokin muu..

Nythän tuota mahdollisuutta ei ole. Tämän hetkiseen joukkueeseen ei voi tuoda systeemiä. Se täytyy luoda joukkueen mukaan. Suurin osa pelaajista on raakileita, vasta liigauriensa alussa olevia kavereita. Heidän vahvuutensa ja erityisesti heikkoutensa täytyy ottaa huomioon pelisysteemiä luodessa.

Viimevuotinen totaalipuolustus on taas vahva vaihtoehto, mutta onko se tyyli jota valmentajat haluavat peluuttaa? Vai haluttaisiinko hakea enemmän kiekollista systeemiä, kuten viime kauden alussa onnistuneesti tehtiin?
Ja voitetaanko sillä totaalipuolustuksella kotiyleisön tuki ja "sytytetään" Kisapuisto?

Persoonallisen ykkössentterin tuominen auttaisi tyylin luomista ja yleisön sytyttämistä. Kuten myös Sachlin mahdollinen räiskyvä pelityyli.
Puolustava ykkössentteri toisi valmennnukselle käsiin pelaajan jota heittää pelaamaan tuplavaihtoja vastustajan parhaita vastaan. Mutta toisi taas puolustavan leiman joukkueen tyyliin..

Tehtäväsarkaa valmentajilla edessään on.. nyt kun toimitusjohtaja on suuren osan palapelin palasista pöydälle heittänyt..
 

aHab

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Montreal Canadiens
Kolme maalivahtia
Kahdeksan puolustajaa
Kaksitoista hyökkääjää

Yhteensä 23 sopimuspelaajaa. Joukkueen keskiarvot: pituus 180.7 cm, paino 83.1 kg, ikä 23.9 v.

Yksi hyökkääjä, ykkössentteri, on siis enää tulossa.

Kun joukkueen rakentamisesta on kyse, niin muutama asia nousee esille keskiarvoista. Kyseessä on varsin nuori joukkue tällä kertaa. Vain kolme yli 30-vuotiasta pelaajaa, joista Myllys peräti 38. Noh, nuoria porukoita liigasta löytyy muutenkin paljon.

Pelaajien kokohan se on mikä tässä ihmetyttää. Tässä aletaan olla jo varmasti jonkin sortin ennätyksissä kiinni... liigan pienikokoisin joukkue. Kun vääntö muuttuu kovaksi, kuten se jossain vaiheessa tulee muuttumaan... Ketkä vastaavat huutoon?

Viime kaudella olkapäätä pystyivät tarjoilemaan Teemu Riihijärvi, Mika Skyttä, Antti Hulkkonen, Matti Hana ja Joni Yli-Torkko. Nyt tuosta porukasta on jäljellä vain Hana ja Yli-Torkko. Ensimmäinen on isokokoinen karju, mutta jälkimmäinen pieni vaikkakin hanakka taklaaja... Isokokoisia ja fyysisiä menetyksiä ei ole korvattu vastaavilla, ei ainuttakaan. Eihän tämä nyt näin voi mennä?

Miksi joukkueeseen on TAAS otettu vain pienikokoisia pelaajia?
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti aHab

Miksi joukkueeseen on TAAS otettu vain pienikokoisia pelaajia?
Tässä kohtaa saa muuten nimitys "Idän Jättiläiset" hiukan itseironisia sävyjä aikaan. Pikemminkin "Idän Lilliputit" tai "Idän Mikki Hiiret" kuvaisi paremmin joukkuetta... No joo.
 

Pioneer

Jäsen
Viestin lähetti Ted Raikas
Tässä kohtaa saa muuten nimitys "Idän Jättiläiset" hiukan itseironisia sävyjä aikaan. Pikemminkin "Idän Lilliputit" tai "Idän Mikki Hiiret" kuvaisi paremmin joukkuetta... No joo.

Minulle riittää, kun joukkue kentällä omaa jättiläismäisen sydämen ja jatkuvan halun tehdä töitä sata lasissa SaiPan eteen. Oli sitten kooltaan jättiläinen tai lilliputti. 12 Yli-Torkkoa hyökkääjinä olisi pirullinen vastus mille joukkueelle tahansa.

Tällaisen tahtotilan luominen joukkueeseen on mielestäni hyvin pitkälti valmentajien tehtävä, joka karsii lopullisesti jyvät akanoista. Viime kausina on Kisapuistossa nähty liian usein lannistuneen oloinen kotijoukkue - näky, jota yksikään paikalle tullut ei toivoisi koskaan joutuvansa todistamaan. Kovalla yrityksellä pystytään kompensoimaan suuriakin puutteita fysiikassa tai taidossa, kunhan tekeminen on valmentajien toimesta ohjattu oikeaan suuntaan.

Skrikolle ja Järvenpäälle tuleva kausi on haaste. Joukkueessa on muutama supertähti (Machulda, Myllys), jokunen perusvarma liigapeluri (Uusikartano, Hirvonen, Kokko, Pekkala, Kerman), mutta sitten myös erittäin suuri joukko nuoria tai muuten vaan kokemattomia pelaajia, joiden lopullisen läpimurron aikaansaamisessa Skrikolla ja Järvenpäällä tulisi olla suuri rooli. Jos tästä suuresta joukosta moni kypsyy vastuunkantajiksi samanaikaisesti, on SaiPalla kaikki eväät pitkään kevääseen. Jos Skriko&Järvenpää epäonnistuvat tehtävässään ja konkaripelaajat eivät saa tarvitsemaansa tukea nuorilta, ei SaiPalla liene muuta mahdollisuutta kuin etsiä kauden jälkeen uudet valmentajat.

Vähätellä toki ei saa tähtipelaajiemme osuutta ensi kauden menestyksessä. Joukkue on selkeästi koottu Machuldan ja Myllyksen ympärille, eikä näiden kahden pelaajan epäonnistumista SaiPa kestä. Suuren palkan mukana tulee valtava vastuu. Puukkoa tulee varmasti sekä Vallun että Jamon selkään, jos he eivät ota omaa paikkaansa joukkueesta. Toisaalta juuri nämä kaksi pelaajaa nostetaan korkeimmalle jalustalle heidän onnistuessaan, joten myös tällä kolikolla on kääntöpuolensa. Esimerkkiä Jamon ja Vallun täytyy muulle porukalle vaikeissa tilanteissa näyttää.

Palapelistä puuttuu enää yksi pala, joka voi joukkueen yleisilmettä muuttaa enemmän tai vähemmän, riippuen kyseisen palan koosta. Aukkoa SaiPa-nimisessä palapelissä on vielä täytettäväksi. Toivottavasti Skriko&Järvenpää saavat nämä lähtötilanteessa vallitsevana olevat pienet palat kasvamaan yhdeksi yhtenäiseksi, isoksi kuvaksi. Tämänhetkinen SaiPa on kelle hyvänsä valmentajalle suuri haaste, mutta tämänkaltaisista alkuasetelmista ne suurimmat menestystarinat yleensä lähtevät.

Homman nimi kuitenkin on se vanha tuttu: tulos tai ulos.

Edit: sidotaanpa nyt tuo avauskappale jollain tapaa otsikon avaamaan kokonaisuuteen
 
Viimeksi muokattu:

theref

Jäsen
Juu, Skrikolla ja Järvenpäällä alkaa nyt toinen kokonainen kausi SaiPan peräsimessä. Molemmat ovat kuitenkin tällaisella huipputasolla (en laske Tanskaa huipputasoksi ja todelliseksi tasonmittariksi!) vielä aika noviiseja, joten uskon että viime kauden ongelmista on opittu. Kaksikko on varmasti päässyt vaikuttamaan joukkueen kokoamiseen ensi kaudeksi.

Sitä vain olen jäänyt miettimään, että varsinkin Skriko oli toivonut joukkueeseen lisää kokoa ensi kaudeksi. Missä se nyt sitten näkyykään?

Viime kaudesta ainakin jäi mieleen se, että kun joukkueen kurssi kääntyi jyrkkään laskuun, niin mitään näkyvää muutosta ei tullut pelityyliin. Kriisinhallinnasta kirjoittelinkin jo tuossa viime kauden aikana. Jotain poppaskonsteja olisi valmennuksen keksittävä tällaisissa tilanteissa.

Ensi kauden SaiPa ei nimilistallaan juhli, joten valmennuksen tehtävä tulee olemaan iso. Nähtäväksi jääkin millaisia konsteja ja taktiikoita NHL-kokemusta pelaajina omaava valmennuskaksikkomme tulee keksimään?
 

ElBimbo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Skrikon ja Järviksen pelisysteemi toimi viime kauden alussa loistavasti. Pakit toimittivat kiekon omalta alueelta välittömästi keskialueelle kärkkyvälle hyökkääjälle, joka pyrki suoraan hyökkäykseen vastustajan maalille. Moderni nopea suunnanmuutospeli toimi. Tässä pelisysteemissä oli se huono puoli, että vastustajat oppivat lukemaan sen nopeasti. Vastustaja otti keskialueella purkukiekkoja kytänneet SaiPan hyökkääjät kiinni. Tästä oli seurauksena se, että SaiPan pakit alkoivat hieromaan kiekon kanssa omassa päässä ja hakemaan avauksia, mutta kun kiekko vihdoin saatiin omalle hyökkääjälle oli keskialue tukossa, eikä eväitä kiekon viemiselle vastustajan maalille tahtonut löytyä.

Tärkeintä mielestäni on, että SaiPan valmentajat löytävät oikean koko kauden toimivan pelisysteemin juuri sille pelaajaryhmälle, joka heille on annettu. Minulle on aivan sama haukkuuko joku tämän foorumin kiekkoprofessori SaiPan valitsemaa pelitapaa vai ei. Jos SaiPan voittaminen ensi kauden liigapelissä vaatii joukkueelta keskialueen sumppupuolustusta, "kusipääkiekkoa", kahvaamista, kiekon roiskimista omalta alueelta pois, niin mielestäni se on hyväksyttävää. Täällä negaakin saanut etelä-karjalainen kiekkoyleisö varmasti näkisi mielummin tylsästi 2-1 voittaneen SaiPan kuin "värikkäästi" 6-8 hävinneen kotijoukkueen. Kuten nyt NHL:ssä nähdään, niin kyllä ennakoitua nimettömämmälläkin rosterilla pärjää jos joukkueen pelitapa vain natsaa.
 

Aksu

Jäsen
Viestin lähetti Pioneer
Minulle riittää, kun joukkue kentällä omaa jättiläismäisen sydämen ja jatkuvan halun tehdä töitä sata lasissa SaiPan eteen. Oli sitten kooltaan jättiläinen tai lilliputti. 12 Yli-Torkkoa hyökkääjinä olisi pirullinen vastus mille joukkueelle tahansa.
[/i]

Nämä on näitä joukkueen kasaamisessa tehtäviä valintoja nykyään (meillä kun ei tasapainoisesti isoja ja pieniä tunnu ikinä olevan). Mikäli kasataan Saipamaiseen tapaan pienikokoinen joukkue, tulee sen vastapainoisesti olla hyvin liikkuva ja aggressiivinen. Isoilla pelaajilla pelataan eri tavalla, mutta niinhän se on että jokaisesta puutteesta voi tehdä vahvuuden jos asian ymmärtää oikein.
 

Mammutti

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Blackhawks,Cam Neely, Timo Peltomaa
Mikäli kasataan Saipamaiseen tapaan pienikokoinen joukkue, tulee sen vastapainoisesti olla hyvin liikkuva ja aggressiivinen. Isoilla pelaajilla pelataan eri tavalla, mutta niinhän se on että jokaisesta puutteesta voi tehdä vahvuuden jos asian ymmärtää oikein.


Otetaanpa tuosta kiinni.

Saipamaiseen tapaan on siis kasattu pienehkö joukkue. Siis voimassa ei todennäköisesti pärjätä. Pörräävää pelityyliä suosii noin etukäteen ajateltuna.

Mutta onko sillä pelityylillä mahdollisuus pärjätä, jos ei pystytä pörräämään/tönimään kulmissa vastustajalta kiekkoa pois. Etenkin hyökkäyspäässä, josta nopeasti saataisiin tilanteita maalille. Äkkiä asiaa miettien Tore ja Koho pystyisivät Kaartisen ohella moiseen peliin. Ja tietysti Kerman. Hirvosesta en sano mitään kun en tiedä. Kerman ja Tore pystyisivät myös laukauksiin tilanteiden päätteeksi.
Jatkuva pörrääminen syö myös voimia, eli tyyli sopisi neljän kentän peliin.

Hitaan tyylin miehiä olisi Kauppinen, Machulda ja Uusikartano. Ajatellen luovaa ja syöttelevämpää tyyliä. Mutta onko Vallun lisäksi tarvittavaa taitoa? Sachlia en ota mihinkään tyyliin mukaan kun varmaa miehestä en osaa sanoa.

Luovia kiekollisia puolustajia olisi pari. Itseluottamustasosta riippuen pelinavaajiksi olisi tarjolla Kokko, Schants ja Pekkala. Tilanteesta riippuen ehkä myös Weckström. Mutta onko näistä todella kiekonkuskaajiksi/pitkien avauksien heittäjiksi?
Pystytäänkö nopeaan vastaiskutyyliin? Nopeita hyökkääjiä+Vallu on.

Se mitä ei varmasti kukaan halua Kisapuistossa nähdä on neljän miehen puolustuslinja, joka ei halua pitää kiekkoa. Kiekollisen pelin luovuttaminen vastustajalle ei varmasti ole se taktiikka, jolla voitetaan. Vaikka maalissa seisoisi Myllys. Ilman omaa peliä ei voiteta kuin yksittäisiä otteluja. Ja yhtä miestä vastaan (Vallu) on helppo puolustaa.

Kaikki siis pohdintoja.
Kuten ElBimbo mainitsi, tärkeintä on löytää se sopiva pelitapa.
 

Suonvieri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Mammutti
Jatkuva pörrääminen syö myös voimia, eli tyyli sopisi neljän kentän peliin.]


Tämä on hyvä huomio! Ja ainakaan tällä hetkellä materiaali ei riitä neljään ketjuun. Eikä se paljoa auta, jos mennään paniikissa kolmeen ketjuun, esim. jo ottelun toisessä erässä. Machulda ja muut syömähampaat ovat pian puhki ja loukkaantumisriskikin kasvaa, kun joutuu väsyneenä puskemaan. Pitäisikin löytyä leveyttä neljään ketjuun koko runkosarjan ajaksi.

Se mitä ei varmasti kukaan halua Kisapuistossa nähdä on neljän miehen puolustuslinja, joka ei halua pitää kiekkoa. Kiekollisen pelin luovuttaminen vastustajalle ei varmasti ole se taktiikka, jolla voitetaan. Vaikka maalissa seisoisi Myllys. Ilman omaa peliä ei voiteta kuin yksittäisiä otteluja. Ja yhtä miestä vastaan (Vallu) on helppo puolustaa.

Toisaalta SaiPa ei voita yhtäkään peliä, jos se pyrkiin olemaan hallitsevampi kiekollisessa pelissä. Siihen ei kädet riitä millään. Kyllä taisteleva, peruutteleva ja kahvaava vastaiskukiekko on se jolla SaiPa pisteitä ottaa. Ja juuri tämä onkin SaiPan omaa peliä.

Ja mikä on ero koti- ja vieraspelaamisen välillä. Playoff-paikka ei irtoa pelkällä kotihurmoksella ja jos vieraissa kulkee vähän paremmin ei kotona ole niin kovia paineita voittaa jokaista peliä. Tosin viime kausina SaiPan menestys on kaatunut ennemminkin kotisaldoon kuin vieraspisteisiin. Vieraissahan SaiPa on ollut tasoonsa nähden ihan ok.
 

stuba

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, St. Louis Blues
Viestin lähetti Mammutti
Se mitä ei varmasti kukaan halua Kisapuistossa nähdä on neljän miehen puolustuslinja, joka ei halua pitää kiekkoa. Kiekollisen pelin luovuttaminen vastustajalle ei varmasti ole se taktiikka, jolla voitetaan. Vaikka maalissa seisoisi Myllys. Ilman omaa peliä ei voiteta kuin yksittäisiä otteluja. Ja yhtä miestä vastaan (Vallu) on helppo puolustaa.

Puutunpa pikkaisen tuohon. Eräs SM-liigan otsatukalla varustettu päävalmentaja sanaili viime kaudella, kuinka heidän pelitapaansa ei kuulu hallita kiekollista peliä. Olivat kuulemma hävinneet kaikki ne pelit joissa pitivät enemmän kiekkoa, eli tälläkin tyylillä pärjää aina pitkälle kevääseen.

Ja SaiPalla eivät kädet millään riitä kiekolliseen hallintaan joten aloitteenteon luovuttaminen vastustajalle voisi juuri olla se keino menestymiseen. Oma peli tietty pitää olla, mutta SaiPalla se on oltava juuri tällainen tyylitön ikävä vastaiskupeli, jossa vastustajalle annetaan avaimet käteen ja sitten tönitään sen verran että avain ei lukkoon satu.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti stuba
Oma peli tietty pitää olla, mutta SaiPalla se on oltava juuri tällainen tyylitön ikävä vastaiskupeli, jossa vastustajalle annetaan avaimet käteen ja sitten tönitään sen verran että avain ei lukkoon satu.
Nimenomaan. Sama se millaista peliä pelaa, kunhan menestyy. Kunhan pelataan sääntöjen mukaan, tai ainakin siinä rajapinnassa.
Kun palataan muisteloissamme Mälkiän aikoihin, niin SaiPan pelityyli ei saanut silloin varauksetonta ihailua muissa piireissä, mutta niin vaan se SaiPa menestyi ja yleisö viihtyi. Resurssimme nyt ovat mitä ovat. Realismi iskee silmille. Turha haaveilla edes mistään komeasta kikkailupelistä, siihen ei ole varaa.

Näillä mennään.
 

Mammutti

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Blackhawks,Cam Neely, Timo Peltomaa
Tottahan se on ettei resursseja kikkailuun ole..
Mutta jos lähdetään pelaamaan 0-0, ja vastustaja iskeekin pari maalia, ilman omaa toimivaa hyökkäys-systeemiä niistä muutamasta itse tehdystä maalista on melko turha haaveilla.

Kyllähän vastaiskupelillä pärjää, jos sitä osaa pelata. Ja jos omiin ei mene heti alkuun paria, niinkuin hyvin usein viime kauden aikana kävi.

Ja varmaankin Kisapuiston katsomo kiehuu kun Pursiainen tai Hana vetää 0-3 tilanteessa seitsämännen pitkän kiekon.. eikö?

Kehittääkö se kiekon roiskiminen näitä nuoria pelaajia kunnon liigakiekkoilijoiksi? Niiksi oman koulun taitopelaajiksi, joita aina kaivataan..
 

Aksu

Jäsen
Viestin lähetti Mammutti

Ja varmaankin Kisapuiston katsomo kiehuu kun Pursiainen tai Hana vetää 0-3 tilanteessa seitsämännen pitkän kiekon.. eikö?

Kehittääkö se kiekon roiskiminen näitä nuoria pelaajia kunnon liigakiekkoilijoiksi? Niiksi oman koulun taitopelaajiksi, joita aina kaivataan..

Tärkeä pointti. Pelitavalliset ratkaisut nyt ja nuorten sisäänajaminen yhteensä muodostavat pitkälle kuvaa siitä mitä näistä pelureista tulevaisuudessa tulee ja minkälainen kuva Saipasta ulospäin annetaan. Pelaajia kehittävälle organisaatiolle sopii parhaiten rohkea kiekollinen peli vaikka turpaan tulisikin. Toki on täysin eri asia miten fanien tai seurajohdon maltti kestää niillä hetkillä kun valittu plan pettää totaalisesti. Uskotaanko tulevaisuuden visioihin oikeasti vai peräännytäänkö huonon hetken tullen muiden selän taakse? Niin... Tämä on sarjassamme isoja kysymyksiä, joihin seurajohdon tulee vastata ja jonka tulee näkyä niin seuraa kasatessa kuin valmennettaessa.
 

aHab

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Montreal Canadiens
Mietitäänpä vielä hieman tuota joukkueen rakentamista. Hetken aikaa nimittäin näytti oikeasti siltä, että SaiPa todella rakentaa nyt joukkuetta tänä keväänä...

SaiPassa selkeästi havaittiin, että puolustuksesta puuttui se johtohahmo. Vai kuinka muuten selitetään se, että SaiPa oli Matthieu Descoteauxin ja Nick Naumenkon perässä? No tähän päätelmään tietty ei kummoista ruudinkeksijää tarvittu, SaiPan puolustus on ollut heikko. Mutta missä se haettu johtohahmo nyt sitten on? Yllättäen todettiin, että puolustus on nyt kasassa ja that's it.

Itseasiassa puolustus vaikuttaa jopa heikommalta kuin viime kaudella. Uskooko joku tosiaan, että viime kausien heikko menestys oli yksin Tomas Duban vika? Sillä sellaisen kuvanhan tästä saa. Ykkösvahdin vaihtaminen on ainoa selvempi muutos SaiPan puolustuksessa...

Myllys tuli ja samantien hiljenivät kaikki huhut nimipelaajista. Seuraava hankinta taisikin olla selkävammainen laitahyökkääjä, jonka urankin sanottiin olevan katkolla viime kaudella. Ykkössentteriä odotetaan, mutta tarjolla näyttäisi olevan vain varjojen maille ajautunut ex-SaiPalainen, joka ei ykkössentterinä ole koskaan pelannut...

SaiPalla ei näyttänyt olevan minkään valtakunnan suunnitelmaa joukkueen rakentamisessa. Suunnitelmat tuntuivat muuttuvan jatkuvasti, aina yhden uuden sopimuksen jälkeen. Ongelmia oli puolustuksessa, mutta puolustusta ei vahvistettu. Ongelmia oli maalinteossa, mutta eipä tuo näytä kummoiselta silläkään alueella. Siis paperilla.

Onhan tuo kieltämättä mielenkiintoinen paketti tästäkin huolimatta, näin SaiPa-fanin näkökulmasta. Mielenkiintoa tuo tässä tapauksessa tosin vain se, että ei oikein tiedä mitä tuolta nykypaketilta odottaisi. Monelta pelaajalta odotetaan isoa harppausta eteenpäin, ehkä liiankin monelta. Moni pelaaja on täysi kysymysmerkki (taidoiltaan, fyysiseltä kestävyydeltään, asenteeltaan)....
 

Mammutti

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Blackhawks,Cam Neely, Timo Peltomaa
En kopioi tähän koko yllä olevaa juttua, sananen siitä kuitenkin..

Totta on tuo puolustuksen johtohahmojen puute. Mutta olisivatko nämä kaksi mainittua nimeä olleet niitä?
Haettiin kuitenkin profiilia, jotakin. Ja kun rahat loppui?, suunnitelmista luovuttiin.
Mitään mistä puolustus pitäisi muistaa, tunnistaa, ei ole. Harmaata massaa.
Ja Duba ei pelannut kahdeksan puolustajan paikalla..


Jotain mitä täälläkin on monesti puhuttu, puuttuu koko Saipan organisaatiosta.
Mitään suunnitelmia ei ole. Tai ei ainakaan näytä olevan. Joukkuetta rakennetaan vain yhdeksi vuodeksi. Ja sitten taas vuodeksi ja sitten vuodeksi..
Harvat pelaajat saavat pitkiä sopimuksia.

Minkäänlaista selkeää linjaa ei myöskään pelityylissä ole. Ei haeta mitään jatkuvasti pelattavaa tyyliä. Pelataan sillä mihin pelaajien sen hetkiset taidot pystyvät. Mikä on osittain oikein. Hyödynnetään se mitä pelaajat osaavat.
Mitä ei hyödynnetä on se, miksi pelaajat voisivat kehittyä. Ei anneta, uskalleta antaa pelaajille mahdollisuutta kehittyä siihen mihin heidän potentiaalinsa voisi johtaa. (tiedän, se lyhyessä juoksussa antaa turpaan 100-0)
Kun täytyy yrittää voittaa pelaajien sen hetkisellä taitotasolla, ajaudutaan puolustavaan tyyliin.

Jyp haki viime kauden alussa tietoisella riskillä erilaista tyyliä, yllättävän nopeasti asiat kuitenkin kääntyivät hyvälle mallille.

Lukko on ajanut sisään pelaajia "omat pojat"-projektillaan, vaikka viime kaudella hankittiin muualta pelaajia, se projekti on toiminut melko hyvin. Kolme vuotta organisaation kehityksessä on lyhyt aika. Kun tuleva kausi päättyy, nähdään mitä projekti tuotti ja tehdäänkö siellä vastaavaa myöhemminkin.

Missä on Saipan vastaavat? Ainoa asia, joka täällä tehdään on antaa omille nuorille noin 2-3 kautta aikaa haistella ilmapiiriä ja pelata borderliner-rooleja. Sen jälkeen yleensä kaverit omatoimisesti etsivät pelipaikan Mestiksestä.
Ei pitkiä sopimuksia, ei lainauksia Mestikseen, ei jakseta odottaa että pelaajiin sijoitetut rahat maksavat myöhemmin itsensä takaisin.

Raha.. niin sieltä budjetista kun ei sitä sijoitettavaa rahaa riitä. Kaikki menee pelaavan kokoonpanon palkkoihin, pariinkaan ylimääräiseen nuoreen ei ole varaa.

Tietysti tulevan kauden joukkue on sellainen, jossa nuoret saavat pakostakin vastuuta. Mutta jos kehitystä ei tapahdu vuoden sisään, tuleeko seuraavaksi kaudeksi sopimusta? Nuorelle kaverille "tulos tai ulos"-tilanne on paha. Kehityksen ollessa kesken täytyisi lunastaa pelipaikka myös seuraavan kauden porukkaan. Jos ei onnistu, ei tule uutta pahvia. Taas nuori pelaaja ajautuu tilanteeseen "yritänkö riskillä kahvittaa pelissä pakin vai lyönkö kiekon päätyyn, menen perään ja samalla vähennän sitä mahdollisuutta että tulisi merkintä miinus- sarakkeeseen."?
Onko tämä hyvästä.? (esimerkki nyt oli hivenen kärjistetty..)

En tiedä mitä joukkueenjohto ajattelee jatkuvan kehityksen mahdollisuudesta organisaatiossa. Ehkä pitäisi kuitenkin antaa merkki kaikille (pelaajat+fanit+sponsorit): "että meillä saa tehdä virheitä, haemme joukkueelle linjaa. Sen linjan oppimisen eteen joudutaan tekemään töitä, virheitä. Olemme valmiit hyväksymään asian. Odotamme sitä myös muilta." (tämän asian toi esiin kaverini, ajatus mainitsemisen arvoinen)
Siitä pitäisi sitten pitää kiinni muutama vuosi, hinnasta huolimatta. Olla selkeästi pitkäjänteinen, mennä selvästi haettuun suuntaan.

Jokavuotisen rosterinmylläyksen aikakautena moinen ei onnistu, eli taas se raha tuli mukaan kuvaan..

Olikohan tässä järkeä..
Niin ja onhan tuollaisessa pitkäjänteisessä rakentamisessa myös riskinsä.. mutta niinhän kaikessa on..
 

Aksu

Jäsen
Viestin lähetti Mammutti
En tiedä mitä joukkueenjohto ajattelee jatkuvan kehityksen mahdollisuudesta organisaatiossa. Ehkä pitäisi kuitenkin antaa merkki kaikille (pelaajat+fanit+sponsorit): "että meillä saa tehdä virheitä, haemme joukkueelle linjaa. Sen linjan oppimisen eteen joudutaan tekemään töitä, virheitä. Olemme valmiit hyväksymään asian. Odotamme sitä myös muilta." (tämän asian toi esiin kaverini, ajatus mainitsemisen arvoinen)
Siitä pitäisi sitten pitää kiinni muutama vuosi, hinnasta huolimatta. Olla selkeästi pitkäjänteinen, mennä selvästi haettuun suuntaan.

Minäkin olen osallistunut keskusteluun ja linjaan yleiset teesini yksinkertaisesti ja lyhyesti: Kaiki tasot seuran johdosta valmennukseen ja pelaajiin aloittavat avoimen tiedotuksen kauden. Puhutaan tavoitteista, puhutaa pelistä, puhutaan kehityksestä. Tämä lisäksi joukkueen johto antaa KOKO organisaatiolle aikaa ja työrauhan asetutun tavoitteen toteuttamiseksi. Ja kuten huomaatte yksi kohta tästä puuttuu. Se on TAVOITE. Asetetaan se selkeästi pitemmälle periodille. Vuodessa ei rakenneta mitään, mutta mitä jos Saipan kohdalla puhuttaisiin vaikka projektista 2006. Siihen mennessä ajetaan pitemmillä sopimuksilla pelaavat nuoret lähelle huipppuansa ja täydennetään pakkaa puutteiden mukaisesti + kaupan päälle hyvä vahvistukset ulkomailta. En sano, että juuri tällaista pitäisi väsätä, mutta KAIKKIEN sidosryhmien suuntaan on erittäin tärkeää lähettää selkeä ja yksinkertainen viesti siitä mitä tavoitellaan, millä aikajänteellä ja millä keinoilla. Meillä ei ole selvää mitä tavoitellaan ja millä aikajänteellä. Linjasta on aavistus ja se lienee omien junnujen ja muutaman lahjakkaan hankinnan sisäänajaminen. Niin, mutta mihin heitä valmistetaan? Kysyn vaan.

Eikä tämä tarkoita sitä että pitäisin ensi vuoden joukkuetta täytenä sutena tai muuta vaan sitä, että kaikki haluavat kuulla miten rakas seura näkee tulevaisuutensa. Mikä on meidän rooli? Suurseuraa meistä ei tule, mutta pyritäänkö nuorten kasvattamisella johonkin selkeään tulevaisuudessa? Vai pelaillaanko kausia pois pikkuhiljaa ja nautitaan SM-liigapaikasta. Siis mitä helvettiä?

Ja tähän tiedotukseen viimeinen kommentti. On se saatana kun meidän seurasta saa kaivaa toimitusjohtajaa myöten esiin kaikki. Seuran itsensä järjestämät tiedotustilaisuudet ovat kuin jenkkien järjestämää tiedotuspropagandaa Irakin sodassa. Valmiiksi hyvin suunniteltuja (tottakai) ja rakennettu sille pohjalle, että oma haluttu viesti tulee ymmärretyksi. Nyt kaivataan rohkeutta seurajohtoa myöten visioida tulevaisuutta. Roikutaanko me puolihirressä jonkun jäähallin remonttia odotellessa vai onko meillä näkemyksiä? En helvetti tiedä, mutta sen voin kokemuksesta sanoa ettei yksikään yritys menestyisi hyvin tällaisella tavalla tiedottaa toiminnasta (ja ennen kaikkea suunnitelmasta). Hittoako minä tekisinkään operatiivisella toimintasuunnitelmalla, mutta strategisen paperin haluaisin nähdä. Se herättäisi kuule luottamusta. Vai olenko minä ainoa, joka kantaa huolta tämän seuran tulevaisuudesta? En varmasti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös