Vaasan Sportin merkitys

  • 6 300
  • 13

SPORTTIKOTKA

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport
Haluan käynnistää keskustelun Vaasan Sportin merkityksestä jokaiselle ja toisaalta mitä odotuksia kannattajilla on Sportia kohtaan.

Itse olen pelejä päässyt seuraamaan sieltä Braxin maalista lähtien, joten väittäisin omaavani kosketuspintaa siihen mitä Sport on.

Pikkupoikana halli oli paikka jonne mentiin kannustamaan Sporttia, mutta myös pitämään hauskaa ja kasvamaan pikkupojasta kohti nuoruutta seisomokatsomon äijien juttuja kuunnellen. Ehkä siellä tuli opittua omien puolella olemista, ilon ja riemun osoittamista onnistumisista ja pettymysten sietämistäkin. Ennen kaikkea saa kuulua yhteisöön, jolle Sport oli kokoonkutsuva kiinnostuksen aihe.

Sport on edellyttänyt minua kannattajana kärsivällisyyteen odottamaan, että menestystä voisi juhlia. Vuosikausia unelmoitiin josko vielä liigaan päästäisiin. Divari- ja mestisaikoina tuli kierrettyä ympäri valtakuntaa Sportin pelejä seuraamassa. Kaikilla oli vahva usko, että nousu tulee vielä joskus. Oli yhteinen unelma, jota jaettiin.

Vuonna 97 muutin etelään töiden perässä ja edelleen. Joskin paluu juurille on vuosi vuodelta lähempänä. Muualla asuessa Sport ei ole vain lätkäjoukkue, jota seurata ja kannattaa. Sport edustaa itselleni sitä kasvuympäristöä, jossa sain varttua. Sport merkitsee itselleni kotikaupunkia ja niitä juuria, joista olen kotoisin. Näistä juurista tunnen syvää kiitollisuutta ja ylpeyttä. Vaasasta ihmisille tulee mieleen Sport, Red Army ja VPS. Sportin tai RA:n tunnuksilla liikkuessa pääsee helposti myös vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Sport ei herätä negatiivisia sävyjä täälä muualla.

Unelma toteutui ja Sport nousi eri tavoin liigaan kuin kukaan meistä olisi halunnut ja toivonut. Mutta liigassa ollaan nyt oltu mukana jo useampi vuosi. Mukana ollaan oltu ilman mainittavia onnistumisia kausien päätteeksi. Kaksi säälipaikkaa on tarttunut, mutta kyyti kummallakin kertaa oli tylyä. Näen, että on korkea aika meidän kannattajien vaatia, että mukana olemisen on nyt loputtava ja alettava asettaa unelmaa sinne mestaruuteen. Mestaruutta ei voiteta pelkästään isoimmilla budjeteilla, sen on mm. Kerho ja Ässät meille osoittanut. Kuluvalla kaudella Jukurit osoittaa menestymisen mahdollisuudet olemassa oleviksi myös pienemmille.

Minä haluan, että Sport ottaa nyt lusikan kauniiseen käteen ja kuuntelee kannattajiaan ja tekee kuitenkin seurana omat strategiset valinnat. Odotan, että kauden päätteeksi käydään läpivalaisevasti urheilutoiminta läpi. Jokaisen henkilön rooli, vastuut ja tulokset. Odotan, että Sporttiin istutetaan tulosvastuullisuus. Urheilupuolta kun perataan niin junioripuolen suhde Sporttiin vaatii remontin ja selkeän strategian. Millä tavoin junioripuolelle saadaan houkuteltua tekijöitä, jotka koulivat junioreista menestyjiä ja pelaajia Sporttiin vuosittain. Tätä minä odotan, sillä omavaraisuudesta on iloa niin Sportille, yhteistyökumppaneille kuin kannattajille.

Odotan, että Sport tulee esiin. Nyt seura antaa ulospäin kuvaa, että seurassa on työntekijöitä, mutta kenestäkään ei kuulu mitään. Sportin on aika kuulua kaikkialla. Mitä Sport on seurana, mitkä on seuran visiot ja tavoitteet. Mikä on se unelma nyt jota kohti lähdetään? Jota kohti lähdetään kokemaan eri tunteilla. Tunne seuran tekemiseen, kaukaloon ja sen myötä se on taas maan parhaimmassa katsomossa. Nyt on Sportin vuoro ja aika toimia.
 

Backster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Flyers, Chelsea
Koko teksti

Loistava avaus! Itse hieman nuoremman polven kannattajana, muistan sen hirveän jääladon ja ensimmäinen mieleen painuva pelaaja on ollut Marko Härkönen eli ysärin loppupuolta on menty. Ei kai nykyään enää noin pieniä jätkiä edes laiteta maaliin.

Sport on ja on ollut iso osa elämää penskasta lähtien. Tuonut paljon iloa sekä paljon surua. On ollut onni päästä työskentelemään tuossa organisaatiosta nuoresta klopista lähtien ja pääsemään hyvinkin lähelle sitä hokiarkea, pelaajia ym. Tunteella ollaan oltu vuosikymmenet mukana, näkemässä Red Armyn nousun ja päässyt siihenkin osaltani vaikuttamaan. Ja nyt saan kasvattaa tytärtäni samoissa jalanjäljissä, opettaa sen merkityksen ja tunteen joka tuosta koko seurasta ja kannattajatoiminnasta kumpuaa. Vaikkakin toinen puolisko yrittääkin kovasti aivopestä Pata-leiriin, mutta se on toinen tarina.

Kun puhutaan siitä, mitä Sport on minulle niin ensimmäisenä tulee mieleen sana tunne, jota yllä jo viljelinkin. Se tunne on kadonnut mielestäni Liigaan nousun myötä. Johtuuko tavasta jolla noustiin? Johtuuko siitä, että ollaan muovinen ostojoukkue vailla omaa identiteettiä? Toki Mestiksessäkin oltiin ostojoukkue, mutta silti junnupolku oli auki edustukseen. Identiteetti oli vahva silloin, oltiin Mestiksen IFK. Iso, paha ja punainen. Ja se yhteisöllisyys. Se oli vahvasti läsnä. Myös tuohon on tullut iso muutos. Seuraa johdetaan kuin Pohjois-Koreaa, mitään ei vuodeta, mistään ei puhuta ja hakataan sitä omaa agendaa seinään vaikka Pirkko Präntööltä näkee ettei tuosta tule mitään. Vaikea luoda ME- henkeä koko toimintaan kun joukkue koostuu has been palkkaratsuista jotka tulevat vain töihin tänne. En sano, etteikö moni antaisi logolle kaikkeq, mutta silti se tunne puuttuu. Se tunne jonka muistan ikuisesti Sport-Jokipojat pelistä, oliskohan ollut kausi 05-06. Jani Kiviniemen debyytti (tai ainakin ihan ekat pelit). Sport johti kolmannen erän alussa muistaakseni 6-0 ja Westerbackin Patte sanoi Mamballe, että laita mut vilttiin ja anna pojalle minuutteja. Jallu pääsi askiin, kelasi vaihtoaitiosta asti vauhdin ja taklasi Jokipoikien pelaajaa Sundom Stån edessä niin, että omat hampaat tippui siihen. Tuli takaisin vaihtoon ja Patte takaisin askiin. Tai puolivälierä D-Teamia (mikä lie olikaan silloin) kun tilanteessa 4-1 Pahkala syöksyi pää edellä blokkaamaan vetoa 9 sekuntia ennen loppua. Verta tuli perkeleesti ja taas lähti hampaita. Peli ratkennut ja Tyly ei ottanut askeltakaan taakse. Toki huilasi pari peliä tuon jälkeen, mutta siinä osoitettiin kotkasydäntä. Nämä on yksittäisiä hetkiä jotka ovat piirtyneet ikuisesti omille kalvoille.

Sport on täyden remontin edessä. Johdonmukainen 5-vuotissuunnitelma. Ihan B-junnuista edariin asti. Täyssiivous kokoonpanosta norsunluutorniin. Sportia johdetaan ja pelaajia sekä valmentajia hankitaan kun pelattaisiin pleikkarilla. Tuosta vain vapailta markkinoilta ja noista raavitaan kentälliset, katotaan sitten ensi kesänä mitä silloin on tarjolla.

Sport, tulkaa ulos ja kertokaa avoimesti mikä on teidän punainen lanka, tulevaisuuden suunnitelmat sekä tavoitteet. Olette sen velkaa faneille, tällä hetkellä muovi haisee ja pahasti ja oma identiteetti on hukassa kuin murrosikäisellä.
 

Necco

Jäsen
Juu, täysin samoilla linjoilla. Itsekseni usein ajattelen Sportia koska se ei ole mulle vain lätkäjoukkue vaan osa identiteettiä. Kuljen kesät talvet Sportin ja RA:n tunnukset päällä, missä ikinä kuljenkin.

Toiminta on mennyt alaspäin jo vuosia, ja on surullista huomata kuinka alas on vajottu kymmenessä vuodessa. Tunne on saatu totaalisen tapettua. Hallille ei enää tule mentyä joka peliin aikuisuuden vastuun ja kiireiden takia, mutta kun menee, hallille tulee mentyä lähinnä tottumuksesta, ja toivosta että "vielä joskus". Samat naamat jatkavat vuodesta toiseen johdossa. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Tätä paskaa on nähty nyt riittävän monta vuotta ja on aika vaatia konkreettisia tekoja ja vastuuta.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Ilman tunnetta jäljellä on vain muovia.

Siinä terveiseni seurajohdolle. Nyt ei pysty monisanaisesti argumentoimaan. Olen väsynyt, pettynyt ja huolestunutkin. Hienoimmillaan Sport on aina ollut minulle polviltaan nousemisen symboli. Olen saanut kannattaa seuraa, joka on ollut tälle alueelle ja sen kannattajille iso juttu - mutta muualla usein se väheksytty, aliarvioitu ellei jopa vihattu seura. Paljon onkin häviöitä ja pettymyksiä mahtunut matkanvarrelle, mutta tunne ja usko paremmasta on aina kantanut kotkaa eteenpäin. Silloin harvoin kun on voitettu jotain, niin se on maistunut sitäkin paremmalle. Tunne ja tulevaisuuden usko täytyisi saada takaisin tähän seuraan. Olen aivan varma, että jos siinä onnistutaan niin lopulta myös SM-mitali, ellei jopa Suomen mestaruus, on vain ajan kysymys.

Sport on kuin luotu menestymään vastoinkäymisten kautta.
 

Warrior

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Ajattelin myös kirjoittaa, vaikka oma kokemus on Sportiin lähinnä junnupuolen, mutta myös yhden junnupuolelta tutuksi tulleen kaverin ja yhden erittäin läheisen ystävän pelattua Sportissa, jolloin Sport myös tuli itselle Kärppien jälkeen toiseksi suosikkijoukkueeksi.
On kyllä sydäntäraastavaa lukea ja tavallaan kokea näitä teidän viestejä lukien teidän tuskanne. Haluaisin niin kovin Sportille kaikkea hyvää ainoastaan. Jotenkin niin sympaattinen joukkue. Pieni ja piskuinen, aina yhtä ärsyttävä hyvässä mielessä. Minulla ei tietenkään ole mitään syväluotaavaa kertoa teille, kun historia seurasta on niin lyhyt ja vajavainen, mutta tämä tämän kauden Sport. Siitä voin kertoa oman näkemykseni. Mielestäni tuo joukkue olisi ollut jopa mestarisuosikki, mutta vuoden olisi täytynyt olla jotain 2010 tms. Nyt auttamatta liian vanha ja hidas, mutta kankea. Monta hyvää äijää ja varmasti pelasivat logolle jne. Mutta kun tämä evoluutio vaan juuri nyt on niin uskomaton, ei tuolla voi pärjätä. Usein näki, että alut oli hyviä ja jopa osittain rutiinilla Sportin, mutta varsinkin erät, kun etäisyydet vaihtoon kasvoi - kasvoivat myös Sportin haasteet. Hapoilla on todella vaikea päästä pelin ytimeen ja pitää fokus. Ne hyvin pienet, silti niin suuret asiat astuivat esiin ja kompuroinniksi niin usein, kun tappiopelejä näin. Hyvä idea, mutta heikosti koostettu joukkue. Ei tuosta oikeastaan mikään seppä hyvää saa pitkässä juoksussa. En aivan tarkkaan tunne, mikä Sportin nykyinen marssijärjestys on isoa kuvaa koostaessa, mutta olen aika varma, että Ripa siellä heiluttaa tahtipuikkoa suuressa määrin. Se ei silti anna armoa ja anteeksi utj:lle. Kyllä hän on se, joka ensisijassa tulee olla vastuunkantaja, seuraavana vastuuvalmentaja jne. Ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan? En tämän syväluotaavempaa osaa sanoa. Pari vanhaa kaveria siellä edelleen pelaa ja heillä ei kovin mairittelevaa sanomaa ole ollut sanottavaa. No toki se, että puitteet on hyvät ja tunnelma, mutta muuten aikamoista puuhastelua. Silti toivon teille parasta huomiseen. Kun vielä joku taho heräilisi ja saisi Kärpät ja Sportin samaan ”lohkoon”, aivan varmasti siitäkin olisi kummallekin hyötyä jos saataisiin enemmän yhteisiä pelejä kauteen. Pohjanmaa on kuitenkin Pohjanmaa ja jotain samaa meissä kyllä on. Tsemppiä ja parempaa huomista Vaasaan.
 

jaaza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport
Aion kyllä taaskin hankkia seisomakausarin tulevallekin kaudelle, vaikka onko tuossa mitään järkeä?

No, pitäähän utj:lle ja muillekin norsunluutornilaisille elantoa saada jatkossakin, on ne niin "hyvää" työtä tehneet Vaasalaiselle jääkiekkoilulle. On se kuulkaa ihme, ellei tuossa mitään muutosta tapahdu.

20 vuotta mukana olleelle mestisajat ja karsinnat olivat ylivoimaisesti parhainta aikaa.
Liiganousu ja sen jälkeinen aika ei ole ollut, kuin hetkittäistä toivon kipinää.

Joku sanoi joskus "ai saatana, mä häpeen"!
 

Rocco

Jäsen
Onhan tästä seurasta tavallaan kadonnut se jonkinlainen identiteetti. Pelaajia tulee ja menee, kaikki tulee jostakin eripuolilta Suomea, osa onnistuu ja osa ei. Mutta seurassa ovat sen 1-2 vuotta ja sitten katoavat. Junnuista ei nosteta juuri ketään edustukseen. Se itseä harmittaa todella paljon. Nyt on Masic päässyt pelaamaan paljon, ja on onnistunut kun on pakon edessä "saanut" pelata paljon. Normaalisti nuoret pelaajat korkeintaan istuvat viltissä ja yhden epäonnistumisen jälkeen eivät saa enää näyttöpaikkaa, ja tilalle hankitaan joku joonasvihko.

Junnupuoli on heikoissa kantimissa. On neljän jään hallikokonaisuus, mutta siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä. Junnut pelaavat huonolla tasolla melkein joka ikäluokassa, eikä putki A:sta edustukseen ole kunnossa. Dufva on valmentajana sellainen vanhan liiton jyrä, että mieluusti haluaa joukkueeseen kokeneita sotaratsuja, kuin nuoria lupauksia. Eikä Jämsä toimistolla osaa löytää nuoria talentteja juuri lainkaan. Sportissa onnistuu vain sellaiset pelaajat, ketkä ovat osoittaneet osaamistaan muualla, ja tulevat tänne uransa loppupuolella. Ei ole kykyä ja tahtoa UTJ:lla ja valmennuksella ottaa tai löytää nuoria pelaajia tänne. Ulkomailtakin hankitut pelaajat ovat usein tyhjiä arpoja, mutta pari onnistunutta kyllä mahtuu joukkoon. Veikkaan että nykyiset ruotsalaisetkin on hankittu tänne Stålbergin suhteiden kautta, kun vinkattu että "soita tuolle ja kysy haluaako tulla Vaasaan." Monet näistä ruotsalaisista on jotakin kautta toisilleen hyvin tuttuja. Maakunnasta ei ole edelleenkään pahemmin tulijoita, vaan he suuntaavat helposti muihin seuroihin. Sportin pitäisi ehdottomasti satsata sellaiseen toimintaan, missä tuodaan kaupunkiin noita lupaavia 16-18v pelaajia, sinne valmennus huippukuntoon, joka otteluun Liigassa annetaan nuorille pelipaikka tai kaksi edes neloskenttään. Nyt en ihmettele lainkaan, vaikka Haarala suuntaisi muualle ensi kaudella, hyvin pisteitä tehneet Malmi ja Kovaniemi viedään takaisin Kärppiin, Povse siirtyy jonnekin JYPiin ja tekee ensi kaudella 30 pistettä jne jne.

Sport on tällä hetkellä kaivo, minne kannetaan kallista vettä.
 

mike owen

Jäsen
Suosikkijoukkue
tepsi, hjk ja kiisto
Onneksi tämä kausi loppuu pian. Olen lopettanut ottelujen seuraamisen vähän aikaa sitten. Ei kertakaikkisesti kiinnosta tuhlata aikaa tähän sekoiluun.

Toivottavasti jotain positiivista tapahtuu pian. Tuleva kesä on käytettävä hyväksi ja on mietittävä tarkoin mitä pitää tehdä ja miksi. Entinen meno ei voi jatkua loputtomasti. Sportin resurssit, tavoitteet ja päämäärät on oltava kristallin kirkkaat nyt ja tulevaisuudessa. Vuosikausia odotettiin Liigaan pääsyä ja tätä saatiin. Ei tainnut mennä niinkuin Strömsöössä.

Ensi kaudella on tapahduttava todella suunnanmuutos ja samalla on otettava lusikka kauniiseen käteen. Tehdään tarvittavat toimenpiteet järkevästi ja ajoissa eikä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa jos silloinkaan.
 

stairox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wanha kunnon divariajan Vaasan Sport, Liverpool FC
Intohimo ja seuran merkitys on mennyt tasaisen tappavasti alaspäin liiganousun jälkeen. Tänä aamuna tuli vastaan Facebook-muistoissa oma päivitys 17.3.2011 klo 4.03 kun kotiuduin Mikkelistä missä totesin että Sportilla on mahtava joukkue kasassa tänä (lue sinä) vuonna. Silloin elettiin vielä aikaa kun oltiin suurella faniporukalla reissussa ja suurella intohimolla kohti seuraavaa mestismestaruutta.

Sitten tapahtui Markus Jämsän aikakausi ja alamäki alkoi toden teolla.

Oi niitä aikoja! Nyt sammutan töllön kesken ottelun kun neppailua ei enää kiinnosta katsoa.

Mestiksessä oltiin pitkään mikkeliä perässä 00-luvun aikana, mutta päästiin nuoren Törmäsen johdolla haastamaan, ja jopa voittamaan.
Nyt Mikkelissä tehdään taas asioita oikein, kun täällä taas perseillään ihan urakalla. Hatunnosto Mikkelliin!


 

Backster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Flyers, Chelsea
Intohimo ja seuran merkitys on mennyt tasaisen tappavasti alaspäin liiganousun jälkeen. Tänä aamuna tuli vastaan Facebook-muistoissa oma päivitys 17.3.2011 klo 4.03 kun kotiuduin Mikkelistä missä totesin että Sportilla on mahtava joukkue kasassa tänä (lue sinä) vuonna. Silloin elettiin vielä aikaa kun oltiin suurella faniporukalla reissussa ja suurella intohimolla kohti seuraavaa mestismestaruutta.

Sitten tapahtui Markus Jämsän aikakausi ja alamäki alkoi toden teolla.

Tuo on muuten totta, että tuosta Stögön kaudesta alkoi itsellä HMV-laskukausi. Kaikkea ei tietenkään voi Eren harteille kantaa, mutta jokainen vähääkään seuraa tarkemmin seuraava näkee, että Ere ei ole vain UTJ. Hän on tällä hetkellä se Mr. Sport joka on mukana jollain tasolla kaikessa mitä seurassa tapahtuu. Oksettavinta tässä on se, että hän tietää sen itsekin ja se näkyy hänestä kauas. Haluaisinkin nähdä, että mistä löytyy se karpaasi jolla on papua lyödä verokortti Erelle tiskiin ja todeta: "Markus, olet heikoin lenkki. Hyvästi."
 

Sundomstå

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport
Pikkupoikana hajanaisia muistoja: Hokku Hjerpe, Kalevi Aho, Heikki Autio, Jari Munck, Esko Nokelainen, Esko ja Börje Eriksson (vaikka eivät mitään sukua olleetkaan), Raimo Brax, Jaakko Hyytinen, Matti "Skydä" Skyttälä ja Levy Byrd. Mieleen jäi myös jostain syystä #24 Timo Hytti.

Harmaa ja kylmä halli, betoniportaat, tupakansavu, kova meteli, vähän kylmä aina katsomossa.
Vähän myöhemmin Kari ja Mika Yli-Mäenpää, Jukka Seppo, Robert Salo, Jonas Hemming ja Tommi Pullola.

Legendaariset liigakarsinnat Ässiä vastaan keväällä 2009. Vielä uudestaan v. 2011 Pelicansia ja v. 2012 Ilvestä vastaan. Monia hienoja pelaajia. Useissa peleissä täydellä sydämellä mukana niin kotona kuin vieraissakin. Voi sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta...
Liigaan nousu, eka peli kotona, pääty, tifo "The Eagle Has Landed" Kuparisaaressa 13.9.14 ja
Samuli Kivimäen 1-0 -maali. Ja taas vähän myöhemmin erityismainintana Mikael Hallbäck ja Erik Riska.
Se kova ja äänekäs kannatus, joka usein siivitti kotkia kohti pisteitä. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne "me" ja joukkue. Sundom Stån ystävyys ja kaveruus, jotain syvempää kuin vain taputtaminen ja kannattaminen.

Aika kuluu ja kannattajat ikääntyvät. Suljettu liiga ja jotenkin muovisemmat ja steriilimmät pelit. Ei hurjaa tunnetta ja pieniä ylilyöntejä, vaan millintarkkaa valmentajan käskyttämää pelitapaa. Ei Mestiksen suurta ykköstä, vaan Liigan alempaa sakkia ja vielä useamman vuoden ajan.

Silti kaihoisasti aina mielessä, ylpeästi punaista tunnustaen ja joka vuosi toiveena, josko nyt olisi se meidän vuosi. Suurena toiveena, että vielä joskus koko iso ja laajennettu Sundon Stå täyttyisi ääriään myöten täyteen ja koko pääty kannattaisi ja ulvoisi Sportin puolesta ja istumakatsomotkin innostuivat osallistumaan mukaan, kun pelattaisiin pleijareita tai jopa mahdollisia mitalipelejä.

Vaikka ei enää yleisellä paikalla, niin ainakin kotona viikonloppuna muutaman neuvoa-antavan jälkeen ylpeänä Sportin väriä ja pelipaitaa kantavana ylpeästi kannustavana parempaa huomista toivoen.
"Ollaan aina mukana, seistään teidän rinnalla!"
Ja tietenkin edelleen päädyssä niin kauan kuin henki pihisee.

PS. Tiistaina 22.3. kauden viimeinen ottelu Kuparisaaressa. Tule ja näytä tukesi. Tervetuloa päätyyn. Elämä ja Liiga jatkuu. Vaasan Sport!
 
Viimeksi muokattu:

A-piste

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, SM-liigan perustajajäsen
Laitetaan nyt tähän ketjuun, koska omalla kohdalla Vaasan Sportin merkitys rakentuu muistoista ja niihin liittyvistä vahvoista tunnetiloista. Ottelutapahtumien ja kaukalon ulkopuolisten tapahtumien lisäksi merkitystä rakentavat keskeisesti myös pelaajat. Nyt yksi 80- luvun alun suurista nimistä on poistunut keskuudestamme. Börje Eriksson, RIP. Börje tosiaan pelasi muutama huikean kauden divarissa 70-80- lukujen taitteessa ja mukana yksi "hokkumainen" kausi: 36 ottelussa 42 maalia ja 73 pinnaa. Saattaa olla, että menee kaudet sekaisin, mutta muistaakseni lähti tuon kauden jälkeen hakemaan paikkaa kivenkovassa Porin Ässien ryhmässä, mutta tuli kesken kauden takaisin Vaasaan. Ehkä silloinen Pori ja äidinkieleltään ruotsinkielinen Börje ei ollut toimiva yhdistelmä. Muistan hurjat suosionosoitukset, mitkä hän sai paluuottelussaan.

Tosiaan. Lepää rauhassa, Börje Eriksson.
 

Masa19

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mestis ajan Vaasan Sport
Sportin pelejä on tullut seurattua aina pienestä pitäen ja nykymeininki on suorastaan kannattajien halveksuntaa. Mihin on kadonnut se intohimo ja palo millä aikoinaan meidän imago luotiin? Nyt ollaan siinä pisteessä (oltu jo parisen vuotta) että mikään ei tunnu enää miltään: joko hävitään tai voitetaan. Tuulettaa ei jaksa edes kotisohvalla enää eikä kyllä hallillakaan. Lähinnä kaikki vituttaa ja mikään ei tunnu miltään, edes häviöt. Tämä on vaarallista.

Mitään tulosvastuuta ei ole. Valmentajan pelitaktiikka ei toimi lainkaan nykylätkässä ja tuo on huonoa tuloksellisesti, mutta myös erittäin tylsää katsottavaa. Urheilutoimenjohtajamme on ollut mukana tekemässä Duffan paskaa sopimusta, ja Jämsä vaikuttaa olevan Jeesuksen uudet kasvot ja on täysin koskematon. Tulokset on kyllä aivan paskoja tässä seurassa.

Missään ammattiseurassa ei käsittääkseni tälläistä puuhastelua ole ja seura juhlii säälipleijjareihin pääsyä kuin olisi voittanut Olympiakultaa (jos sinne joskus ihmeen kaupalla päästään). Tavoitteet ovat ilmeisesti niin matalalla ja se näkyy.

Vaasalaiset ansaitsevat parempaa. Meillä on mahtava uusi halli ja Suomen paras kannattajajoukko. Ikävä kyllä seuralla ei ole mitään pitkäjänteistä tavoitetta ja kaikki ne periaatteet joihin uskoimme, ovat kadonneet. Ennen olimme laihoja ja hyväkuntoisia, nyt meistä on tullut lihavia.
 
Suosikkijoukkue
KK
Vaasan Sport on minulle kuin punainen vaate (kotka rinnassa), niin hyvässä kuin pahassa. Meillä on ollu hienoja pelejä, sarjoja sekä muuta historiaa, todella hienoja tunteita suuntaan ja sun toiseen. Olen tällä palstalla kertonut monesti mielipiteeni Vaasan Sportin toimminsta, niin kaukalosta, katsomosta, toimistosta kuin myös näiden asioiden ulkopuolelta, usein aivan liian kärkkäästi. Siitä anteeksi. Olen myös sanonut, että en toivo Vaasan Sportille taloudellista konkurssia tai muuta sellaista kuraa, tai että seura häviäisi Suomen jääkiekkoskenestä. Toivon seuralle vain hyvää, kunhan KooKoo on yläpuolella, ja sen varmasti kaikki Vaasan Sportin kannattajat ymmärtävät.

Nyt alkaa olla tilanne, jossa seuran tarvitsee tehdä ns ilvekset. Varsinkin seuran johdossa! Tietenkään fanien ei pidä eikä saa kadota, vaan näyttää seurajohdolle sekä valmennukselle, kuten tehtiin aikoinaan Tomekille. Eikä tässä varmaan auta huutaa enää valmennukselle, vaan suoraan johdolle. Se, että toivotaan RD:n lähtöä ei pitkässä juoksussa muuta mitään. Nyt on Hiltusen ja sun muun johdon vuoro väistyä. Näytöt on annettu, mielestäni jo aikoja sitten.

Kaikkea hyvää ja varsinkin jaksamisia Vaasan Sportin kannattajille. Jopa Ultrasille! Toivottavasti suunta vielä kääntyy. On teitä saatana koiteltu.

Edit: typot. Huom: voi löytyä vielä lisää. Vidun lukihöriö
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös