Final fantasy part IV
2-1! Huh huh..nyt on pulssi laskenut jo alle 150, joten voi taas kirjoittaa. Menipäs tiukille tänään. Revin tulosvetolappuni jo toisessa erässä, sillä oli selvää, ettei Jukurit saa viittä maalia. Vastassa oli Jaakko Suomalainen ja armoton puolustussumppu.
KooKoo sai unelma-alun peliin, kun Tatu Katteluksen "veto" upposi Ströbön längistä verkkoon. Kiekko karkasi Kattelukselta, kun jukuripakki tarttui hihaan. Kattelus sohaisi kiekkoa, joka onnekkaasti löysi tiensä verkkoon. Ottelun sävel oli tästä eteenpäin selvä: Jukurit painaa ja KooKoo koettaa estää maalin, jos vain voi.
Kaksi erää KooKoo jaksoi viivyttää väistämätöntä, mutta kolmannessa joukkue jäi totaalisesti jyrän alle. Pelastajana oli Jaakko Suomalainen, joka napsi kaikki muut paikat, paitsi Lehtosen läpiajon. Ottelu olisi aivan hyvin voinut kääntyä mikkeliläisille jo varsinaisella peliajalla, mutta kun onnikaan ei ole mukana, niin päädyttiin tasalukemiin. Jukurimaalilla Ströbälle ei tullut todellisia torjuntatöitä kuin kourallinen koko ottelussa ja mies selvisi niistä kunnialla ottamalla pari paraatikoppia.
Jatkoajalla markkinahulina Suomalaisen maalilla vain kiihtyi. Tässä vaiheessa erotuomari Kosonen teki linjapäätöksensä: hän laittaa pillin taskuun ja antaa poikien pelata, kuten "jutihokin" perusprinsiippi kuuluu. Suuri vääryys ei olisi ollut antaa paria jäähyä kukkopojille. Jotain Jukureiden ylivoimasta kertoo, että KooKoo sai ensimmäisen laukauksensa ajassa 70.30. Erässä lauottiin neljästi tolppaan. KooKoosta pystyputkea kilautti lämärillään Tatu Kattelus. Jukureista rautoihin osuivat Tuomo Jormakka, Esa Hämäläinen ja Antti Laakso.
Toinen jatkoerä oli paljon tasaisempi kuin kaksi edellistä erää. KooKoolla oli loistava paikka ratkaista peli edukseen, mutta kaveri sai maalin edestä sohittua kiekon vielä ohi. Jukurit survoi kiekon kerran väkisin maaliviivalle, mutta kaksi senttiä erotti maalista, näytti Kosonen sormillaan.
Voittomaali tuli varsin harmittoman näköisestä tilanteesta. Kiekko ajautui maalin edustalta Petri Lehtoselle b-pisteelle ja tämä sohaisi kiekon Kanervalle, joka sai nousta ylähäisessä yksinäisyydessä maalille ja malttoi nostaa kiekon yli Suomalaisen.
Tasoltaan tämäniltainen peli oli näkemistäni tämän kevään playoff-peleistä paras. KooKoo pani hyvin kampoihin, mutta ei voinut paremmalleen mitään. Näin on sanottava, sillä Jukurit piti KooKoota jyrän alla 60 minuuttia ja ansaitsi voittonsa hurjalla työmäärällään.
Kouvolalaiset väsyivät ja varsinkin pakit olivat helisemässä liukkaiden mikkeliläisten kanssa. Väsymyksen takia KooKoon peli puuroutui täysin. Taakka vain kasvoi, kun Mikko Mattila ja Jari Raattama jättivät kentän. Tatu Kattelus ei yksin jaksanut pitää laivaa pinnalla. Hän jäi hyökkäyksessä lähes yksin. Välillä Louhivaara väläytteli, mutta mitään sanottavaa ei hänen pyrähdyksistään syntynyt.
Jukureille tämä avasi oivan sauman pyörittää peliä. Vauhti vain kasvoi, kun Jukurit tiivisti pakkaansa jatkoeriä varten kolmeen ketjuun ja Jani Väänänen sekä Samuli Piiroinen vuorottelivat Koposen ketjun oikeassa laidassa.
Onneksi nyt saa vähän aikaa levätä ja psyykata itseään kalakukkopaitojen kohtaamiseen. Neljäs kerta finaaleissa. Viirin metsästys alkakoon.
Lopuksi yleensä ja erikseen: Kiitos KooKoo ja kannattajat tästä sarjasta. Mikkelissä pelit olivat katsomisen arvoisia teidän ansiostanne. Niin kaukalossa kuin katsomossa.