Ei tule mitään tiettyä nimimerkkiä mieleen eikä ole tarve sellaista nostaa tikun kärkeen, mutta yksi varsinkin arvokisojen aikaan näkyvä kirjoittajatyyppi nousee pintaan kun mietin minkälainen kirjoittaja laittaa tosissaan ärsyttämään. Se on sellainen kirjoittajakunta, joka on oikeastaan onneksikin saanut aikaan sen, että esim. nyt käynnissä olevien nuorten MM-kisojen, tulevan olympiaturnauksen aikana samoin kuin toki kevään MM-kisojen aikaan en tule itseäni kiusaamaan lukemalla liveseurantaa pätkän vertaa. Turha sitä on lukea, kun matsit näkee omin silmin, ko. ketjun sisällön voi kutakuinkin kuvitella tilanne tilanteelta ihan omasta päästäänkin ja muutenkin ko. ketjun lukeminen aiheuttaa todennäköisesti vaan armotonta vitutusta siitä hetkestä lähtien kun Suomen peli ei olekaan avausvaihdosta lähtien täysin suvereenia hallintaa ja maali-iloittelua.
Eli, ärsyttävin kirjoittaja on se, joka jossain 0-2 –tappiotilanteessa matsin ja koko turnauksen ollessa pahasti kesken, menettää täysin malttinsa ja hermonsa sekä uskonsa ja kirjoittaa homman olevan siinä, kehottaa niitä munattomia pelaajia tulemaan pois kentältä ja että ensi vuonna uudestaan sitten. Näitä on 12 vuoden jatkoaikailun aikana nähty niin paljon, miten muutama vastoinkäyminen aiheuttaa sen että "minun kisat oli tässä..." jne.
Aina tulee mieleen, ovatko nämä taistelutahdon ja loppuun asti pelaamisen perikuvat ts. luovuttavat munapussit koskaan pelanneet itse mitään lajia joko tosissaan tai edes harrastajatasolla huvikseen, ja jos ovat niin on siinä varmaan ratkiriemukasta olla tällaisen syväkyykkääjän jengikaverina. Eli mietin aina kun nämä angstikeisarit purkavat ahdistustaan ja julistavat kaiken olevan menetettyä matsin ja turnauksen ollessa edelleen täysin alkutekijöissään, että katkeaakohan se selkäranka yhtä helposti siellä mahdollisessa oman jenginsä pelissä vaikka sitten firmakiekkomatsissa tai nelosdivarin futismatsissa. Taululla 0-2 vastustajalle ja nämä jätkät vetävät ainakin kirjoituksistaan päätellen luultavasti siellä kentälläkin siinä tilanteessa itkupotkut, menettävät uskonsa täysin ja haistattelevat koko jenginsä naama punaisena huutaen miten tästä ei tule taas vittuakaan ja tää paska matsi ja kausi oli jätkät tässä mun osaltani.
Sitten, kuten ihan pari kertaa on nähty pitkin eri vuosien, lajien ja maiden kuten ihan jopa mm. Suomen jääkiekkomaajoukkueen osalta arvokisoissa, se alkulohkon 0-2 –tappioasema Tanskalle tai häviäminen Kanadalle alkulohkossa ei ollutkaan sama asia kuin lopullinen niskalaukaus koko turnaukselle, ja jengi perkele voittikin sen vaikean matsin tai lohkon ja kas kummaa pelaa jälleen kerran viikkoa myöhemmin välierissä ts. mitalipeleissä. Mietin aina, meneekö heille silloinkaan tuon nousun taas kerran todistaneena edelleenkään jakeluun, että ehkä ensi kerralla uskotaan vähän pidemmälle omiin eikä kenties seuraavalla kerralla nakata sitä kirvestä ihan yhtä hätäisesti kaivoon jos peli ei natsaa ekasta erästä tai matsista lähtien.
Todennäköisesti ei mene, mutta en ole jäänyt tutkimaan ovatko asialla vuodesta toiseen samat nimimerkit vai sikiääkö niitä uusia luovuttajia tasaisesti joka kisoihin ja uusiin ns. ikäluokkiin. Se on kuitenkin varma, että luen minä sitä otteluseurantaa tai en, niin heitä sieltä löytyy ihan liikaa ja se on jo mainio syy jättää tuo loanheittoketju klikkaamatta auki kunkin turnauksen aikana.
