Hyvää iltaa, kaikki palstan patasydämet.
Uusi SM-liigakausi alkaa tänään. Ässien avausottelu on kuitenkin huomenna. Vastassa on perinteiseen tapaan Lukko. Toivon ottelun olevan tunnelmaltaan hyvä, vauhdikas ja täynnä tunteenpaloa. Maalejakin saa tulla yhteensä enemmän kuin 3-5. Vaikka Ässät häviäisikin ja raumalaiset saisivat pienen tilaisuuden lällätellä, se ei ole suuri paha. Tässä on edettävä tulos edellä ja mielessä, mutta myös rauhallisesti ja määrätietoisesti.
Kauden alku on tärkeä paikka uudistuneelle joukkueelle, mutta huonostakin aloituksesta huolimatta kausi voi tarjota hyvän kokonaisfiiliksen. Minäkin toivon heti ensimmäisiltä kierroksilta voittoja sekä pisteitä, mutta varaudun hienoisesti siihen, että niin ei käykään. Voi olla, että joukkue tarvitsee aikaa lämmetäkseen kunnon terään. Tämän kaiken näyttää meille luonnollisesti vain aika.
Olen henkilökohtaisesti samaan aikaan erittäin innostunut alkavasta kaudesta, mutta myös tyynellä mielialalla. Jatkan optimistisena ja toiveikkaana olemista, vaikka esimerkiksi viime kaudella niiden sävyttävä kauden odotus kohtasi katastrofin edellä rajun mahalaskun. En odota joukkueelta isoja ihmeitä, mutta toivon niitä. Jengillä ei ole kuin todistettavaa kaikille: niin meille kannattajille kuin koko liigan matkassa oleville lätkäsydämille. Olen tehnyt alkavasta kaudesta tarkan ja kattavan tiedoston, johon aion täydennellä täydentämisen ilosta niin ottelutuloksia, tilastoja, pelaajatilastoja kuin maratuntaulukon lukemia jokaisen ottelun jälkeen.
Iso lippu nojaa tutussa paikassaan seinän ja pöydän risteyksessä, valmiina liehumaan seisomakatsomon melskeessä. Sataprosenttisesti punamustavalkoinen vaatetus on taattu juttu kotiavaukseen. Taistelumieli, tahto voittaa ja tahto todistaa korkeammalle kohoavaa patapakkaa on täydessä tapissaan.
Olen miettinyt monen monta kertaa, miksi Ässät on ollut viime vuosien saatossa monesti niin huono tai keskinkertainen jengi. Olen pohtinut syitä seuran mahalaskulle 2000-luvun alkaessa sekä sitä, miksi Ässät ei ole ollut enää pitkään aikaan kovin suuri seura. Viime päivinä olen katsellut paljon maalikoosteita joukkueen voittamista otteluista: eri vuosilta, eri ajoilta. Kauden 2011-2012 koosteet sekä kahden sensaatiokevään 2006 ja 2013 koosteet lämmittävät erityisen paljon. Kun vain katselen täydellä hengellä ulvovaa Isomäkeä, sen punaista lippumerta ja irti päästettyä helvettiä, mieli lämpenee kuin kahvi mikrossa. Haluaisin niin kovasti enemmän menestystä ja parempia aikoja Poriin ja porilaiselle kiekkoväestölle.
Olen nuori kannattaja, joten tiedän vähän mitä milloinkin, mutten silti mistään mitään. Omalla seuraamisajallani Ässät on ollut keskimäärin vähän parempi joukkue kuin edellisellä vuosikymmenellä. Heti alussa totuin näkemään tehokkaan ja voitokkaan lauman punaisia pirulaisia. Sittemmin joukkue muuttui keskitason joukkueeksi. Edellinen kausi oli kaikessa järjettömyydessään ja kamaluudessaan niin yllättävä pakkaus, että seuraaminen muuttui jo lokakuussa apaattiseksi mukanaolemiseksi. Monille teistä se ei ollut likimainkaan ensimmäinen kerta, mutta minulle oli.
** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** **
On maaliskuun 12. päivä 2019, ilta Isomäen jäähallissa. Ässät on pelannut jumbokauden viimeisen kotiottelunsa ja hävinnyt 4800 katsojan edessä Ilvekselle maaleitta 0-4. Nyt halli on tyhjä, jäljellä on enää satunnainen määrä Pataljoonan porukkaa ynnä muutama muu katsoja. Nojaan mietteliäänä seisomakatsomon yläpuolella olevan C-katsomon kaiteeseen. Miten Ässät mokasi? Mikä meni pieleen? Miten on millään tavoin mahdollista, että joukkue, jolta odotin pudotuspelipaikkaa sijoilla 6-10, menikin pelaamaan niin pöyristyttävän surkean kauden, etten olisi ikinä uskonut sellaista enää tapahtuvan Porissa? Pahin mahdollinen kesällä päässä pyörinyt mielikuva toteutui.
Läpi kauden oli kummallinen olo. Muut pelasivat, Ässät pelaili. Muut voittivat ja hävisivät, Ässät hävisi. Muut taistelivat pisteistä, Ässät ei mistään. Muilla paikkakunnilla spekuloitiin pudotuspeleillä ja pleijariviivoille yltämisestä, Porissa pudisteltiin päätä joukkueen ollessa sukka ja toimiston vielä haisevampi sukka. Maaliero meni kymmeniä maaleja miinukselle. Halli hiljeni ja tyhjeni avaraksi sekä matalatunnelmaiseksi kopiksi, jossa oli lähinnä katsojaa odottavia penkkejä. Mistään ei tullut yksinkertaisesti mitään. Yksi voitto per kuukausi, kaksi maalia maksimissaan per ottelu.
Valmentajalle potkut, urheilujohtajalle potkut. Myös muille valmentajille Rosendahlia lukuun ottamatta monoa. Kaikki tehokkaimmat pelaajat pois joukkueesta. Negatiivinen julkisuus mysteerivalmentajasekoilun muodossa. Jatkuva huoli joukkueen ja seuran tilasta. Muutama kannattaja käveli Tampereelle joulukuussa ollakseen vahva Ässille. Uusitalo kävi Porissa tsekkaamassa, mikä tökkii. Kaikenlaista tapahtui, sellaista mitä ei olisi halunnut tapahtuvan.
Aika vain kului. Talven tullessa suurin puheensorina katosi. Jäljelle jäi pelkkä tyhjä areena ja tasainen, tyyni merenpinta.
Tuo kausi oli kokemuksena samaan aikaan erittäin hämmentävä, mutta toisaalta myös minulle muutoksen paikka. Ässät ei tarjonnut aihetta iloon. Pitkään odotettu kausi muuttuikin suruksi, jonka päättymistä tuli odoteltua viikko toisensa perään. Päätin muuttaa asenteitani jääkiekkoon. Kausien 2016-17 ja 2017-18 aikana tapahtunut aktivoituminen jääkiekon seuraamisen saralla loi teini-ikäisestä meikäläisestä astetta aggressiivisemman ja vakavamman kannattajan. Otin ottelut tosissani ja häviöt kiukuttivat aivan kympillä. Vastustajaa oli hauskaa, suorastaan riemukasta nälviä ja tökkiä, etupäässä Lukkoa.
Lopetin vakavana kulkemisen. Päätin lopettaa ylimääräisen nyrkin puristamisen ja hammasten kiristelyn. Ei tää ole niin vakavaa hei, vakavaa mutta ei turhan vakavaa. Relaa, jätkä. Aloin suhtautua myönteisemmin vastustajiin. En sano että olisin koskaan ollut vittumainen kannattaja, mutta kaikkien pienten siihen suuntaavien elementtien oli aika hävitä mielestä.
Nyt olen ehkä ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen lähtemässä kauteen täynnä intoa paitsi Ässien, myös koko SM-liigan osalta. Tarkkailen nykyisin kaikkia joukkueita ja suhtaudun kannattajiin positiivisesti. Pyrin pitämään kaikista. On mukavaa olla koko liigan puolella ja seurata kaikkia otteluita mielenkiinnolla. Uusi puhti on pumpattu pään sopukoihin. Olen todella tyytyväinen siihen, millainen kannattaja olen tänä päivänä. Otteeni on aavistuksen rennompi, mutta elän yhä tunteella mukana ja koitan hyväksyä sen, että joskus menee huonommin. Tässä saa ylipäätään katsoa jääkiekkoa hyvän ja laadukkaan arjen siivittämänä, mikä on jo itsessään erittäin ilahduttavaa.
** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** **
Ässillä on nyt mahdollisuus aloittaa vuosia 2017-2019 rauhallisempi ajanjakso porilaisessa kiekkoilussa. Kehitysjohtajaksi palkattu Tommi Kerttula on luonut seuraan pirteän ilmapiirin, alkanut toteuttamaan uutta strategiaa ja koonnut mielenkiintoisen, nuoren ja potentiaalisen rosterin sekä koonnut asiantuntevan ja astetta kokeneemman valmennuksen. Päävalmentajaksi Padan mittapuulla sopiva Ari-Pekka Selin. Aikuisten valmennuskokemusta omaava Pasi Arvonen ja nuorten valmennuskokemusta omaava Saku Martikainen apuvalmentajiksi täydentämään pakkaa. Fysiikkavalmentaja takaisin seuran riveihin. Seppo Vihelän johdolla joukkuetta ollaan testattu runsaasti fyysisen kestävyyden ja erilaisten ominaisuuksien, kuten nopeuden ja liikkeen osalta. Toiminnasta on paistanut sellainen ammattimaisuus, jota viime kauden seurassa ei tuntunut juurikaan olevan.
Seura hoitaa myös mediapuolen kiitettävästi. Pelaajien nimiä ei vuoda julkisuuteen ja uusista hankinnoista annetaan hyviä lausuntoja. Hankintoja tehdään ilmeisesti tarkan harkinnan mukaan. Uusien palasten sopivuutta mietitään mahdollisimman terävästi. Seuran somekanavat julkaisevat päivittäin erilaista materiaalia. Keväällä uusista jatkosopimuksista tiedotettiin esimerkiksi Salmion emoji challenge -tyyppisillä piristyksillä. Seura tiedottaa Twitterissä ahkerasti ja julkaisi eilen lyhyen hypetysvideon kotiavauksen odottelun nostattamiseksi. Spinkin veljekset puhuivat meille suomea ja mainostivat 67-Klubiin liittymistä.
Maininnan arvoisia ovat myös Ässien lähettämät kirjeet, joissa ollaan pyritty antamaan nykytilanteesta positiivinen ja kattava kuvaus. Kannattajia on lähestytty hienosti. Keväällä otettiin käyttöön uusi iskulause "Pori nousuun - Ässät nousuun" samalla, kun 30 vuoden takaista seurahistorian ainoaa divarikeikkaa hyödynnettiin vaikean kauden loputtua.
Seuran asenne on paraikaa kohdillaan. En muista, milloin viimeksi Ässät olisi aiheuttanut tekemisillään mitään sellaista, joka olisi saanut mediassa negatiivista huomiota. Tämä on hyvä alku kohti parempaa, joka sopii hyödyntää. Selin valmentaa Porissa lähtökohtaisesti kolme kautta. Tänä aikana hän ja Kerttula etunenässä koittavat kääntää punamustaa piraattilaivaa kohti kullanhohtoisempia apajia. Tilaisuus on omissa silmissäni suorastaan herkullinen. En odota vielä tältä kaudelta kummempaa menestystä, mutta aistin tässä sen mahdollisuuden, että Ässät nousee pian takaisin liigan kärkipäähän, kuten vuonna 2010. Se vaihe kesti kolme vuotta ja toi yhden mitalin. Seuraava vaihe saisi kestää pidempään ja tuoda vaikka kaksi tai peräti kolme mitalia.
** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** **
On tietysti erittäin kaukaista puhua pitkistä menestysjaksoista taikka mitaleista. Niitä ei ole tullut pitkään aikaan kuin satunnaisesti, pienissä mutta sitäkin muistettavammissa pätkissä. Kuten totesin aiemmin, haaveilen maan jääkiekkoilun eliittiin kuuluvista Ässistä. Joko nyt, kaikkien surkeiden aikojen, lukemattomien valmentajapotkujen, lukuisten skandaalien ja muun ikävän päätteeksi Ässät ottaisi suunnaksi pidemmän ajan auringonvalossa? Se tekisi todella, todella paljon hyvää porilaiselle kiekkoyleisölle ja seuran nykyimagolle. Saammeko enää koskaan nähdä sellaista punakonetta, joka pistää kaikkien puntit tutisemaan ja hallitsee kaukalon tapahtumia?
Jotenkin kuvittelen, että nyt alkavalla 2020-luvulla sen aika voisi olla vihdoin ja viimein. Polku voi olla pitkä ja täynnä juuria sekä sivuhaaroja, mutta Kerttula antanee tälle alkusysäyksen. Toivon mukaan Ässät pysyy hyvissä käsissä hänen aikansa jälkeenkin. Ehkä Ässät on monena kautena putkeen todella uskottava porukka, jota kelpaa tulla edustamaan, tai ainakin kokeilemaan.
Nyt on uuden kauden aika. 60 ottelua aikaa kerätä pisteitä. Tämä on oleva haastava kausi, mutta oikealla tekemisellä, teräksenkovilla hermosoluilla, toimivalla yhteispelillä ja korkealla joukkuehengellä luvassa voi olla paljon, paljon parempaakin. Luotan teihin, Ässät. Annan teille kaiken tukeni, kaikki ajatukseni, koko uskoni. Tehän ette luovuta. Ette luovuta ikinä. Vaikka jää halkeaisi, Sport voittaisi 0-10, kultakypärä taklattaisiin tajuttomaksi tai tappioita tulee kymmenkunta peräkkäin, te nousette aina, joko hitaasti tai melko hitaasti. Ässillä kestää aikansa kerätä kamppeet jäältä, mutta kun kroppa on jälleen pystysuorassa ja katse eteenpäin, tulostaulun numerot vaihtuvat toiseen suuntaan.
Näyttäkää mitä oikein osaatte. Pääkoutsi Selin ja kumppanit, nuori maalivahti Tarasov Venäjältä, Sportista saapunut Aittokallio, järkälepuolustaja Niemeläinen, ruotsalaispakit, nuoret lupaavat pelimiehet, loukkaantumisesta toipunut Lähteenmäki, vielä yhden tilaisuuden saava Taimi, taiteilijakaksikko Spink Brothers, konkariluuta Marttinen ja uutta suuntaa hakeva Rekonen.
Te kaikki ette todennäköisesti onnistu tavoitteissanne. Mitä suurempi osa kuitenkin onnistuu, sen parempi. Olette kokematon ja vain vähän voittamisen kulttuuria omaksuva kerho, mutta ehkä teille hitsautuu kauden aikana jokin yhteinen voima, joka nostaa teidät uudelle tasolle. Ehkä teidän taitonne eivät vain riitäkään ja sijoitus on paikoilla 11-14. Antakaa perkele mennä, näyttäkää meille.
Joukkue valmiina, yksi päivä avaukseen, katastrofikauden savut poissa patalogon ympäriltä, kausikortit takataskuissa, odotukset päättymässä. Kaikki on käytännössä valmista. Estradi on teidän, Porin Ässät. Pistäkää Patasydän sykkimään taas kovaa niin kannattajien rinnoissa kuin hallin ämyreissäkin.
** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** ** **
Torstai 12. syyskuuta 2019. Porin Ässät - uutta nousua hakemassa.
Puheenvuoroni on päättynyt. Olen seuraavaksi äänessä pelin päätyttyä. Edustakaa ylpeästi Ässien tunnuksia! Tämä ei ole vielä ohi.