Tehtävässä onnistumiselle on vaikea määrittää objektiivista ja yleispätevää mittaria tai arviointikriteereitä, joten asetettakoon puoluejohtajat tässä äänestyksessä yleiseen uskottavuusjärjestykseen:
Kuka eduskuntapuolueiden nykyisistä puheenjohtajista on toiminut ja esiintynyt tehtävässään uskottavimmin vaalikauden 2011-2015 ensimmäisellä puoliskolla?
Koska en ole riittävän hyvin perehtynyt kaikkien puheenjohtajien edesottamuksiin joudun painimaan tämän kysymyksen parissa paljolti tunteen kautta ja se vaikuttaa olennaisella tapaa valintoihini. On myös huomioitava, että puoluejohtajien arvot ja aatemaailma ainakin tietyissä tapauksissa on vaikuttanut siihen miksi järjestys on mikä on. En nyt tässä viestissä ryhdy todella seikkaperäisesti käymään läpi valintoihini vaikuttaneita syitä mutta kommentoin muutamalla sanalla sitä millaisen kuvan itsekukin puoluejohtaja on minussa herättänyt ja osin millaisen kuvan arvonsa ovat minussa saaneet pintaan.
8. Päivi Räsänen (kd.): Varmasti kohderyhmälleen oivallinen puheenjohtaja ja he varmasti näkevät Päivin menestyneempänä mitä minä näen mutta en valitettavasti voi tällaista hihhulia kovinkaan korkealle listallani nostaa. Minun on vaikea mieltää hänen ehdotuksiaan vakavasti otettavina, koska mielessäni kummittelee kuvajainen jossa ehdotuksia ladellaan Raamattu toisessa kädessä ja omien arvojen kautta katsomaan maailmaa liiankin ahdasraamisesti.
7. Carl Haglund (rkp.): Minulle mitättömin ja samalla värittömin kaikista puheenjohtajista mutta selvisi täpärästi viimeiseltä sijalta vain ja ainoastaan sen tähden, että pidän häntä kuitenkin tolkullisempana kuin Räsästä.
6. Jutta Urpilainen (sdp.): Minusta Urpilaiseen henkilöityy paljonkin se millaisena puolueena pidän SDP:tä nykyään enkä laisinkaan ihmettele sitä miksi pako puolueesta tietyn ihmisryhmän kohdalla on ollut kohtuullisen kova. Jos olisin itse "rasvakoura" niin minun olisi kovin vaikea löytää perusteltua syytä miksi äänestäisin Urpilaisen demareita. Sen ohella, että häneen henkilöityy puolueen alamäki on häntä myös kovin vaikea ottaa vakavasti valtiovarainministerinä, minusta hänen tietotaitonsa ei riitä kyseiseen tehtävään ja tällä ministerintontilla tulisi olla asiantuntevampi ja uskottavampi henkilö.
5. Paavo Arhinmäki (vas.): Vielä jokunen vuosi sitten, Arhinmäen puheenjohtajakauden alussa, pidin häntä varteenotettavana henkilönä johtamaan vasureita mutta vuosien vieriessä ohi Arhinmäki alkaa vaikuttaa entistä pätemättömämmältä puoluejohtajaksi - ei hän aivan huono ole mutta uskottavuutensa on karissut. Ministerinä parempi kuin puoluejohtajana.
4. Jyrki Katainen (kok.): Minun on vaikea kuvitella koskaan äänestäväni Kataista ja listallani hän nousi näinkin korkealle vain ja ainoastaan sen tähden, että vasemmistopuolueiden johdossa on vieläkin surkeampia tapauksia. Missä määrin tunteeni sitten vaikuttivat listauksessa? Kenties jonkin verran, koska yhtälailla minun on vaikea kuvitella koskaan äänestäväni kokoomuksen ehdokasta missään valtakunnallisessa vaalissa, kunnallisvaalissa - jos joku hyvin tuntemani henkilö asettuu kokoomuksen listoille - voisin sellaista äänestää. Mutta Katainen. Häneen henkilöityy toisaalta osa siitä vastenmielisyydestä jota tunnen osaan hallituspolitiikkaa Urpilaisen ohella.
3. Ville Niinistö (vihr.): Niinistö on sitten hallituspuolueiden edustajista minusta parhaiten onnistunut puoluejohtajana mutta pakko tunnustaa ettei hänkään minusta erinomainen tehtävässään ole ollut. Ehkäpä hiukan väritön persoona mutta en anna sen nyt haitata tässä tapauksessa.
2. Timo Soini (ps.): Soini nousee sitten toiselle sijalle listallani ja kyllähän hän suuressa osassa asiakysymyksiä vie hallituspuolueiden edustajia, tai ainakin sellaisissa kysymyksissä joita pidän tavalla tai toisella tärkeinä. Mutta vaikka Soini, varmasti osin oppositiopolitiikan ansiosta, nousee näinkin korkealle listallani on minun mahdotonta äänestää Soinia tai tietyissä tapauksissa persujakaan. Ei ole minun ehdokkaani eikä minun puolueeni, poikkeustapauksia lukuunottamatta.
1. Juha Sipilä (kesk.): Nyt se on sitten nähty, pidän keskustan puoluejohtajaa kaikista johtajista ansioituneimpana ja pätevimpänä tehtäväänsä ja kun vielä viime kesänä Sipilä oli minusta varsin harmaa ja väritön ehdokas Paavoon verrattuna niin nousu on todella huima ja kenties vielä vaikeammaksi tämän nousun ymmärtämisen tekee se, että monessa asiassa en todellakaan jaa Sipilän uskonnollista arvomaailmaa mutta siinä missä Soini tuo arvojaan taajaan esille Sipilä on hienosti osannut olla sotkematta omaa arvomaailmaansa puoluepolitiikkaan tai jos on sotkenut niin nämä lausunnot eivät ole osuneet silmiini tai korviini millään muotoa. Mutta olipa puolueen johdossa kuka tahansa niin keskustaa en tule koskaan äänestämään koska se on samalla ääni agraariajattelulle ja osin myös konservatiiviselle arvomaailmalle johon osassa maatamme henkilöityy vielä voimakaasti uskonnolliset arvot. Mutta henkilönä ja puolueenjohtajana Sipilä on numero yksi.
vlad.