Väite 1) Jos jumala olisi olemassa, me havaitsisimme sen (tieteellisesti). Väärin.
Tieto ei ole välttämätöntä, se on vain mahdollista
Väität vääristetyllä argumentilla
Ei väite kuulu, ”Jos jumala olisi olemassa, me havaitsisimme sen”, vaan jos Jumala VAIKUTAA jotenkin fyysiseen maailmaan, me havaitsisimme sen.
Emme toki voisi tietää onko kyseessä jumala, mutta havaitsisimme siis tuntemattoman voiman vaikutuksen. Ja kun sellainen vaikutus on olemassa, voitaisiin tuntemattomasta voimasta spekuloida jumaluutena.
Mitään tällaista siis ei ole havaittu, vuoret eivät ole siirtyneet ilman, että siirtymisen syy ei olisi normaalien fysiikan lakien mukaista.
Väite 2) Jos jumala niin miksei sitten spagettihirviö.. Väärin.
Ei ole tämäkään väärin. Aivan perusargumentoitutasolla liikutaan.
V a i n olevia asioita voi todistaa olevaisiksi. Olematonta ei voi todistaa olemattomaksi, se voidaan todistaa vain olevaksi,
Olemattomasta voi olla mielipiteitä ja siihen voi uskoa (jollin se on persoonalle hyvinkin todellinen), mutta sitä siis ei voi ilman yhteismitallisuutta todistaa olevaksi.
On siis täysin pitävä argumentti, että spagettihirviö, tai mikä tahnassa jumaluudelle annettu hahmo, Tor, Zeus, Shiva, Jahve, ovat täysin yhtä todennäköisiä niin kauan kun jokin niistä ositetaan olemassa olevaksi. On täysin kulttuurisidonnaista mikä hahmoista tulee ”todeksi” kullekin persoonalle. ”Spagettimonsteri” on luomus, jota käyttämällä ei tule loukanneeksi kenenkään jumaluskoa, siksipä se esiintyy argumentoinnissa.
Väite 3) Että (tieteellisessä mielessä) olisi jotenkin pystyvästi todistettu tietoisuuden sijainti ihmisen aivoihin. Väärin. Tältä toki näyttää, ja arkiuskomuksena sille on varsin vankat perusteet, mutta tieteellisessä mielessä tämä on kyllä löytymättä.
Tietoisuus sijaitsee aivoissa. Mistä sen tietää? No aika yksinkertainen asia, eikö? Ei ole mitään ulkopuolista ”auraa” josta ajatuksia ja tietoisuutta ihmiseen valuisi, jos olisi, sen vaikutus voitaisiin huomata.
Ja ihminen ei ole ainoa tietoinen eläin, meitä on useita tietoisia lajeja. Kyse on aivojen evoluutioanaalisesta kehityksestä. Se, että lobotomialeikkauksia tapahtuu tietoisuuden häviäminen, EI tarkoita sitä, että tietoisuus itsessään olisi jonkun erillisen aivolohkon sisällä, sillä aivot kykeneviä siirtämän eri tehtäviä eri aivonosien välillä. Puhekeskuksensa menettänyt voi oppia uudelleen puhumaan jne.
Siinä ei vaan ole mitään ”taikaa”, vaan se on ihan aivojen evoluutiossa tapahtuneen järjestelmän ansioita.
Väite 4) (Oman käsitykseni mukaan) Yleinen pseudotieteellinen käsitys empirismistä. Väärin. Ei empirismi tarkoita sitä, että vain ja ainoastaan reaalimaailmasta tehdyt havainnot ovat totta.
Vain nämä havainnoitu voidaan näyttä tosiksi. Ei reaalimaailman havainnot ovat toistaiseksi pysyneet subjektiivisella tasolla, joten niiden tulkinta jää aina subjektin omaan tulkintaan. Tämän tulkinnan luotettavuus on sitten mielipide, ei havainto.
Väite 5) Ateismin/Teismin todennäköisyys on eri. Väärin. Kummallakaan ei ole todennäköisyyttä, ei ainakaan tieteellisessä mielessä (tai filosofisessa).
Ei kyse ole toenäköisyydestä vaan siitä, ottaako subjektiivisesti omaan näkemykseensä muitakin kuin reaalimaailman ”havaintoja”. Pitäytymällä reaalimaailman asioissa, subjektiivi on yleensä ateistinen. Jos subjektiivisesti hyväksyy eireaalimaailman asioita (ilman todistusta, eli uskoo), on yleensä Teisti.
Dawkins siis esittää että (The God Delusion, sivu 53) koska yksisarvisen/taivaallisen teekannun/lentävän spagettihirviön todistamattomuudesta seuraisi, että jumalan todistamattomuus on sama asia ja tästä jotenkin seuraa jotakin todennäköisyyksille.
aika väärin ymmärrys sanoisin. Opus ei ole käsissäni, mutta ideahan on siis olemattomuuden todistamisen mahdottomuus. Sinulla EI ole keinoja todistaa spagettihirviötä olemattomaksi, kuten ei kenelläkään ole mahdollista todistaa jumalaa olemattomaksi.
Sen sijaan molemmat voidaan todistaa olemassa oleviksi.
Kummankaan kohdalla sitä ei ole tehty, vaikka se olisi aika yksinkertaista.
Jäljelle jää vain subjektiivinen kokemus, joka ei ole yhteismitallinen ja ennekuin aivoja voidaan lukea teknisesti, kokemusta ei voida ymmärrettävästi siirtää toisille. Voidaan vain sarjamuotoisella puheella siirtää omaa kokemusta eteenpäin, mutta kuulia kokee asian oman kokemuspohjansa kautta, eikä sellaisenaan kuin toinen on sen kokenut.
Itse todenäkäisyydestä
Todennäköisyys on joko matemaattinen tai empiirinen.
Eli vaikka jotain asian todenäkäisyyttä ei voi osoittaa todennäköisyyslaskennalla, voidaan silti tehdä valistuneita arvauksia empirian perusteella. Suurin osa tieteen löydöistä ja eteenpäin menemisestä syntyy nimenomaan empiirisen todenäkäisyyden kautta, jolle sitten haetaan reaalinen todistus.
Niinpä siis jumalaan uskova voi tämän oman empiirisen todenäksysyden perusteella hakea todistetta jumaludelleen.
Jumalan olemassaolon todistustaakka on sillä, joka väittää sen olevan olemassa, koska vastaväittäjä ei voi todistaa toisin.
Olematonta ei voi todistaa olemattomaksi, vain olevaksi