En malta olla väliin kommentoimatta, että on jotenkin kummallista (ei tosin yllättävää), että ketjun keskustelussa nimenomaan ateisteilla näyttää olevan taipumus kiihkoiluun oman vakaumuksensa puolesta.
Ketäköhän mahdat tarkoittaa? Ja minkä tulkitset kiihkoiluksi? Käsittääkseni henkilöt, jotka täällä ovat äänessä olleet kyseenalaistamassa Raamatun tarjoamia ontologian alueelle kuuluvia selityksiä, ovat olleet lisäkseni pääosin Vlad, Tarinankertoja ja Olkiuukkeli.
Veikkaan, että tarkoitit tuolla "ateistisella kiihkoilulla" myös minua. Sitä vain en tiedä, että mihin tuo kategorisointi oikein perustuu. Olen kyllä jo moneen otteeseen sanonut olevani ontologisesti agnostikko, mutta käytännön ateisti. Se, että kyseenalaistan lähinnä ontologiset Raamattuun pohjautuvat selitykset luonnontieteillä tai loogisella filosofialla, ei tietääkseni tee minusta vielä ateistia. No, olen kyllä huomannut, että ad hominem-argumentointi alkaa heti, kun todelliset eväät alkavat loppua.
Toisaalta on mielenkiintoista, että te myös näytätte tulkitsevan kristinuskoa ja Raamattua samaan tapaan kuin fundamentalistit.
Itse en ole ainakaan tulkinnut Raamattua missään vaiheessa. Lähinnä olen pyrkinyt kyseenalaistamaan sen tulkinnan pohjalta tehdyt johtopäätökset, jotka eivät tunnu millään kestävän tarkempaa tarkastelua, jos halutaan edes jonkinlainen johdonmukaisuus pitää.
Ehkä tämäkin on omiaan kertomaan siitä, ettei luonnontieteellinen selittäminen ylety sellaisiin jokapäiväisiin ilmiöihin kuin rakkaus tai välittäminen. Tai voidaanhan tuokin palauttaa jollain tapaa aivojen kemiallisiin prosesseihin, muttei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä merkitys näillä perimmäisillä asioilla meille todellisuudessa on.
Tästähän ei ole missään vaiheessa edes ollut kyse. En minäkään pidä millään muotoa miellekkäänä käsitellä mainitsemiasi abstrakteja, joskin merkittäviä asioita, luonnontieteiden kautta. Toisaalta en pidä millään muotoa miellekkäänä tarkastella niitä myöskään
yksinomaan Raamatun pohjaltakaan. Toki Raamattu voi olla lähde siinä missä muutkin, mutta mielestäni tuo kuuluu enemmänkin moraalifilosofian ja etiikan pariin. Sitä kautta aiheiden käsittely ylipäänsä on todella paljon mielekkäämpää.
Nämä keskustelut ovat siksi vähän yksipuolisia, että niissä edetään pitkälti logoksen ja selittämisen tasolla, jolloin ihmisen olemassaolon merkitys sivuutetaan (se on kuitenkin läsnä jokaisen ihmisen elämässä). Perimmältäänhän usko ei ole empiirisen todistelun asia vaan täytyy jokaisen kokea todeksi.
Et nyt ole tainnut edes seurata, mistä täällä on keskusteltu. Keskustelu on/oli käynyt lähinnä ontologisella tasolla. En oikein tiedä onko kovinkaan mielekästä ottaa äärimmäisen subjektiivista lähtökohtaa moiseen aiheeseen. Perimmältäänhän usko tosiaan on aikamoinen mysteeri - varsinkin kun sen tarkka määritteleminenkin taitaa olla aikamoinen mahdottomuus, ja vaihdella kontekstista toiseen!
Enkö juuri kirjoittanut, että Hän ei vaadi kaikilta samaa, eli ne jotka eivät ole Jumalasta kuulleet, tuomitaan eri perustein. Ei siinä mielestäni mitään epätasa-arvoa sinällään ole. Minusta tuo nyt on luonnollista, että jos kuulet hyvän sanoman ja olet sitä tottelematta, sinut tuomitaan sen mukaisesti, mutta jos et koskaan kuulekaan ko. sanomasta, sinut tuomitaan sitten tekojesi mukaan.
Pointti nyt olikin se, että on aika mieletöntä kaikkivaltiaalta ylipäänsä sallia tilanne, jossa joku ei edes saa tietoonsa Herran sanomaa. Mikä tällaisen ihmisen tarkoitus voikaan Jumalan silmissä olla? Kuten sanoin, mielestäni moinen ei ole lainkaan oikeudenmukaista tai tasa-arvoista.
Joo, ei se filosofia kovin kiinnostavalta tunnu. Mutta yritin - luin Nietzschen "Thus spoke Zarathustran". Oli vähän yli hilseen menevää tekstiä eikä jaksanut kiinnostaa kauheasti. Mutta luin kuitenkin alusta loppuun ja olen valmis yrittämään uudelleen jotain muuta filosofista tekstiä.
Heh. Jos minun pitäisi ehdottaa jollekkin teoksia, joiden kautta tutustua filosofiaan, Nietzsche olisi
viimeisin, josta tutustumisen kehoittaisin aloittamaan. Tälläkin palstalla ollaan keskusteltu siitä, onko mielekästä edes mieltää Nietzschen tuotantoa filosofiaksi vai vain kaunokirjallisuudeksi. Itse - ja käsittääkseni enemmistö ihan filosofiankin kentältä - miellän hänet kuitenkin filosofiksi(kin).
Yritän vain parhaani mukaan ymmärtää molempia enkä ole antanut periksi, että nämä kaksi ovat jotenkin toisensa poissulkevia, kuten näköjään suurin osa ketjuun kirjoittavista näyttäisi uskovan. Sehän on se helppo tie ulos tuosta paradoksista. Joten ei tämä helppoa ole, mutta ehkä sitten olen jonkinlainen masokisti myös ja tykkään valita polkuja joita muut eivät ole valinneet. Se kai antaa minulle tyydytystä.
On tietenkin hienoa, että on valmis pureskelemaan ja miettimään asioita huolella. En vain tiedä minkä takia "et päästä itseäsi helpolla" juuri Kristinuskon tuottamien ristiriitaisuuksien suhteen, luulen, että Jedi-uskonnon ristiriitaisudet olet varsin helpolla ja nopeasti valmis myöntämään Jedi-uskonnon tappioksi.
Kyllä niissä kai takana on useimmissa koko ortodoksikirkon perinne ja tietämys jne. Voisin kehottaa sinua lukemaan noita tekstejä, mutta ei taida kiinnostaa sinua senkään vertaa kuin minua filosofia?
Kyllä minua lähtökohtaisesti asiat kiinnostavat. Riippuu vain aika paljon kuinka puhtaasti teologisia ne teokset ovat - minua ei sinäänsä kiinnosta teologia minkään vertaa, mutta uskonnolliset tekstit voivat ihan yhtä hyvin auttaa minua laajentamaan ymmärrystäni ja näkemään asioita monelta eri kantilta kuin filosofisetkin tekstit. Käytännössä tosin luulen niiden palvelevan tätä tarkoitusta huonommin. Joskin täytyy todeta, että minun on jo pitkään ollut tarkoitus perehtyä noihin itämaisiin uskontoihin - lähinnä niiden filosofiseen/mystiikkaan nojautuvaan puoleen. Nyt vain ihan nämä opintoni ovat imaisseet sen verran hyvin mukaansa, että ei tällä hetkellä malttaisi lukea juuri muuta. Onhan tässä tosin vajaan elämän verran aikaa...