Entinen alakoulun opettajani oli hänkin jonkinlainen itaruuden ilmentymä. Äijästä olisi rajaton määrä kaikenlaisia tarinoita, mutta laitetaan tähän aluksi muutama heti mieleen tuleva.
Ope halusi painottaa säästäväisyyttä oppilailleen konkreettisilla esimerkeillä. Yksi näistä oli varmaan pari vuotta jatkunut käsipyyhekampanja. Idea oli, että käsipyyhetelineestä sai ottaa uuden (yhden) puhtaan paperin vain esim. pestäessä käsiä ruokailuun mentäessä. Tämän jälkeen käytetty paperipyyhe vedettiin auki ja taitettiin opettajan omin käsin rimoista värkkäämälle käsipaperien kuivaustelineelle. Tuosta oli sitten määrä ottaa paperia muihin kuin huippuhygieenisiin tarkoituksiiin. Roskiin paperin sai heittää vain jos se oli umpiräkäinen tai loppuunrispaantunut kuivausten myötä.
Automiehenä opettaja niitti mainetta laajalti. Kerran äijä vei paikallisen autokorjaajan (=varmasti halvimman) syynättäväksi autonsa, jossa murheena oli moottorin huono käynti. Heti paljastuikin, että öljyillä oli ajettu kenties moninkertainen määrä kuin mitä yleensä on järkevää. Selvisi, että opettajalla oli käytössä kaksi moottoriöljysatsia, joita hän sitten vaihteli vuoron perään, koskaan varsinaisesti uutta lisäämättä. Suuri ajatus oli, että seisomassa olleen (jäte)öljyn seassa ollut sakka valuisi seisotuksen aikana pohjalle, ja öljynvaihdon koittaessa opettaja valuttelisi varovasti sisään tämän vähäsakkaisen vaihtoöljyn. Ei mennyt homma ihan niin kuin piti.
Autolla ajamisen ohjeita opettajalla on loputtomiin. Erä hulvattomimmista on renkaidensäästövinkki. Opettajan mukaan risteyksissä ja muissa tiukoissa käännöksissä kannattaa pyöristää kaarto aina niin ulkoa kuin mahdollista, sillä "sisäkurvin puolelta kääntäen rengas kuluu nopeammin". Seuraus oli sitten se, että ope ajoi autoaan välillä naapurikaistojen puolelta, muusta liikenteestä riippumatta, jotta renkaat palvelisivat pidempään.