Metsä ja puut
Tätä keskustelua seuratessa tulee mieleen vääjäämättä se, että keskustellaanko nyt asian vierestä suurilla tunteilla. En oikein usko, että suljettu sarja, liigakarsinta tai suora nousu Mestiksestä liigaan ratkaisee sitä suurta ongelmaa, että jääkiekkotoiminta ei tahdo millään kannataa Suomen maassa pitkällä tähtäimellä. Nyt paino on nimenomaan sanalla pitkällä tähtäimellä, lyhyellä tähtäimellä esim. kun puhutaan yhdestä tai kahdesta kaudesta saattaa löytyä onnistujia. Onnistumisen edellytykset ovat olemassa, kun niin sanottu halpa joukkue pelaa yli odotusten ja tulot ovatkin merkittävästi suurempia. Suuret tulot muodostuvat monesta lähteestä; katsojatuloista, hallin tuotemyynnistä, sarjojen tulospalkkoista, paremmista sponsorituloista, jne. Onnetonta on se, että joka kausi ei voi onnistua urheilullisesti nappiin, joka on kuitenkin Suomessa perusedellytys kannattavalle jääkiekkotoiminnalle. Erittäin onnetonta on se, että kalliin joukkueen floppaaminen maksaa yleensä enemmän kuin halvalla joukkueella hyvän kauden aikana on saatu kasaan. Eli käytännössä hyviä kausia pitäisi olla huomattavasti useammin kuin huonoja.
Suljetun sarjan perusajatus ymmärtääkseni oli se, että liigaseurat voisivat halutessaan lähteä kauteen junioripitoisella joukkueella, varsinkin siinä tapauksessa, että uunista on tulossa ulos hyvä ikäluokka. Voitaisiin niin sanotusti rakentaa pitkällä tähtäimellä, mutta nyt homma kusee. Tämä pitkän tähtäimen politiikka ei ole mahdollista nykyolosuhteissa, koska rikkaammat joukkueet poimivat nuoret onnistujat omiin kirjoihinsa jo ennen kuin ensi lumi on on maahan satanut. Tätä voidaan tietysti yrittää estää tekemällä junnujen kanssa monen vuoden sopimuksia, mutta mistäs sen sitten tiedät kenestä tulee pelimies ja kenestä ei. Lisäksi monelle nykyjunnulle tuntuu riittävän paikka liigajoukkueessa ja kehitys tahtoo usein jähmettyä sinne rosterin ulkolaidoille. Jos tälläisen kaverin kanssa on vaikka 3-4 vuoden sopimus, seurapomoa ei taas naurata. Nyt en halua mitenkään yksin syyllistää liigan niin sanottuja isoja joukkueita pelkästään, vaan pyörä pyörii samaan tahtiin kaikilla tasoilla. Ässät napsii Kookoosta Pölläsiä ja Soijärvijä, joilla itse asiassa ei tee sitten kaudella yhtään mitään. Ilves ottaa joulutauolla Laamasen ja Jokerit samaan aikaan Tukion. Keväällä laaditun pitkän tähtäimen suunnitelman voi siten heittää roskiin jo saman vuoden puolella.
Ainoa asia, jolla tilannetta voitaisiin helpottaa, olisi siirtokorvausten korottaminen järkevälle tasolle suhteessa pelaajien palkkoihin. Ei siinä paljon nykyinen 50 000 euron maksimisiirtokorvaus tunnu, jos pelaaja saattaa tienata samaan aikaan 300 000 euroa kaudessa + kaikki muut sivukulut päälle. Kaiken huippunahan koko siirtokorvausjärjestelmää ollaan pelaajien toimesta romuttamassa, mikä on äärimmmäisen lyhytnäköistä toimintaa. Pelaajapuolelta ainoita hyötyjiä saattavat olla aivan absoluuttiset huiput, jotka voivat joka kausi mittauttaa oman arvonsa markkinoilla. Samaan aikaan niin sanotut liigajyrät eivät saa sopimuksia kuin kuukauden palkattoman try-outin kautta syyskuussa pari päivää ennen liigan alkua. Huono puoli tässä on se, että lasten pitäisi syödä jotakin kesälläkin. Tilannehan johtuu siis siitä, että parhaat joukkueet eivät heitä tarvitse, koska rosterit ovat täynnä niin sanottuja tähtiä ja toisaalta keskitason ja alatason joukkueet joutuvat satsaamaan järjettömiä rahoja pitääkseen edes yhden pelaajan viime kauden tähtiketjusta seurassa ja loppujoukkue sitten rakennetaan junnuista ja divarimiehistä, jotka hakevat paikkaansa auringosta vaikka ilmaiseksi. Esimerkkejä näistä väliinputoajista löytyy viime kesältäkin monia kuten Tero Lehterä, Mikko Konttila, Marko Kivenmäki jne.
Jos taas siirtokorvaukset olisivat reaalitasolla suhteessa palkkoihin, joukkueet pysyisivät paremmin kuosissaan, rahakkaat joukkueet voisivat edelleen ottaa riskejä ja hankkia pikkuseurojen tähtiä, mutta ainoastaan ja vaan siinä tapauksessa, että todella uskotaan kaveriin. Nykyinen ostetaan varmuuden vuoksi linja väistyisi ja suuretkin joukkueet joutuisivat scouttaamaan pelaajia itse esim. ulkomailta. Tulisi todennäköisesti suuren luokan huteja ja sarjassa joukkueet eivät olisi niin ennalta arvattavassa järjestyksessä. Siirtokorvausten vastustajat toteavat seuraavaksi, että käytäntö on laiton ja heikentää SM-liigan kilpailikykyä esim. suhteessa Elitserieniin ja muihin Euroopan sarjoihin. Laittomuuteen voidaan todeta se, että yhtälailla laitonta, ja itse asiassa saman direktiivin nojalla, on rajoittaa ruotsalaisten pelaajien määrää joukkueissa. Ja eipä se SM-liiga tänä päivänäkään pysty kilpailemaan Sveitsin ja Ruotsin kanssa, ja toisaalta joka sarjassa rajoitetaan ulkomaalaiste pelaajien määrää, joten suomalaisia pelaajia näihin sarjoihin ei merkittävästi nykyistä enempää mahdu. Ulkomaalaisia voitaisiin ehkä marginaalisesti menettää, mutta onkohan tuo nyt sitten merkittävä haitta, jos verrataan hyötyjä. Täsmälleen sama villi tilannehan on ajanut Euroopan jalkapallojätit konkurssien partaalle ja nyt suunnitellaan toimia kulujen leikkaamiseen.
No, miten tämä nyt sitten liippaa tähän karsinta/suljettusarja asetelmaan? No siten, että nousua varten on satsattava jumalattomasti rahaa yhdellä kertaa ja vähän niinkun silmät kiinni. Esim. jos Kalpa, jolla on hyviä junioreja, lähtisi rakentamaan ohjelmaa ”Omilla junioreilla kuopiolainen Kalpa liigaan 2005”, niin taitaisi ensinnä olla perin vähän näitä junnuja, jotka sitoutuisivat pelaamaan divaria pari-kolme vuotta ja vastaavasti vuoden sopimuksella olevat olisi nypitty yksitelleen liigaan ja seuraava keväänä voitaisiin perustaa uusi ohjelma, jossa vuotta oltaisiin rukattu pari vuotta eteenpäin. Ja nykytapauksessahan nämä junnut siirtyvät lähes ilmaiseksi, joten tilanne on edelleen yhtä huono. Se toinen tapahan on sitten hankkia sääntöjen sallimat viisi ulkomaalaista ja liigaseurojen marginaalipelaajia siten, että saataisiin pari ekaa kovaa ketjua. Liigatasolla välttävästi pärjäävän ulkomaalaisen hinta on vähintään 100 000 euroa ja tällöin liikutaan vielä pelaajissa, jotka voivat olla todellisuudessa nelosketjun kamaa tai vaihtopenkin vasemman laidan lämmittäjiä. Ja edelleen, jos löytyy tähti, saattaappi ko. pelurilla olla sopimus jo jonkun varakkaan liigaseuran kanssa jo joulun aikaan. Ja jos siis karsitaan, tarvitaan näitä miehiä, koska muuteen liigaan pääseminen on melkoisen onnen kantamoisen takana. Toki tälläisiä onnen kantamoisia saattaa tapahtua tyyliin Pelicans, joka pääsi vetämään konkurssikypsää Kalpaa vastaan. Pelicanssin tapauksessa ongelmana oli sitten se, että joukkuetta ei voitu enää vahvistaa kuin liigatasolla 3-4 ketjun miehillä, koska sopimukset nimimiesten kanssa oli tehty jo aikaan sitten. Lisäksi oman joukkueen tähdistä Uusikartonolla ja Peltosella oli jo sopimus muualle. Ja alashan oltaisiin tultu seuraavalla kaudella, jos ei olisi tehty kabinettipäätöksiä.
Kaiken kaikkiaan sanoisin siis, että suomalaisen jääkiekkoilun iso ongelma ei ole sarjan sulkeminen tai avaaminen, vaan ihan muualla. Niin kauan kuin näitä muita ongelmia ei ole ratkaistu, sarjan sulkeminen taitaa kuitenkin estää suurimmat taloudelliset katastrofit. Sinällään liigaan voitaisiin ottaa hyvin lisää esim 1 tai 3 joukkuetta, jolloin saataisiin tasamäärä joukkueita ja päätäisiin eroon näistä välisarjoista. Toki tätäkin vastustetaan liigajoukkueiden piirissä, koska yhteisten tulojen pottiin, tv-tulot, play-offit, tulisi lisää jakajia ilman, että nämä kasvattaisivat jakosummaa samassa suhteessa kuin jakajien määrä lisääntyy. Jos tällä systeemillä mentäisiin karsintoihin, syntyisi divarissa pari-kolme taloudellista ruumista, koska todennäköisesti useampi kuin yksi joukkue satsaisi nousuun, joka siis voisi toteutua vain teoriassakin vain yhden osalta. En jaksa uskoa, että liigatason budjettia pystyttäisiin kattamaan lisääntyneillä katsoja- ja sponsorituloilla, koska kuitenkin liigajoukkueet saavat suoraan toista miljoonaa vanhaa markkaa vain liigaan osallistumisesta ja silti niillä on vaikeuksia pitää talous tasapainossa. Ja edelleen, jos käy niin, että liigajoukkue on kuitenkin liian kova, on divarin kaikki satsaukset menneet hukkaan. Lisäksi pari-kolme liigan viimeistä ovat joutuneet mahdollisesti lisäämään kustannuksiaan suunnittelusta välttätääkseen karsinnan ja putoamisen Mestikseen.