Unihalvaus

  • 201 651
  • 164

King

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Ihan helvetin pelottavaa, mutta kun sain tietää mistä on kyse pystyin usein selvittämään itselleni unessa mistä on kyse ja rauhoittamaan itseäni.

Selällään nukkuminen näyttäisi lisäävän todennäköisyyttä ainakin omalla osallani. Eritysesti kun aiemmin selkäkipujen ollessa pahempi nukuin pitkiä pätkiä asentoa vaihtamatta, nuo olivat aika yleisiä.

Jep, kun tietää mistä on kyse, niin eipä tuo enää pelota lainkaan. Ajattelen, että jaahas, taas tää ja riuhtaisen itseni hereille. Nykyään unihalvauksia tulee noin kerran parissa kuussa, tosin en niitä kaikkia enää edes muista herättyäni, koska halvaus kestää itselläni n. 10 sekuntia maksimissaan. Väkisin pakottaa itsensä liikkeelle, ainakin minulla toimii.

Selällään nukkuessa minulla taas ei ole koskaan tullut unihalvausta. Aina vain mahallaan nukkuessa.

edit: Ainoa hahmo, jonka olen halvauksen aikana nähnyt on ollut oma äitini sohvassa vieressä istumassa. Sekin johtui siitä, koska mamma siinä vieressä oikeasti istuikin. Tai en oikeastaan nähnyt vaan tunsin kuinka hän siinä vieressä on.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei taida ainakaan omalta osaltani olla epäselvyyttä tämän ihan aiheesta pelätyn unihalvaustilan johtuvan mm. häiriintyneestä unirytmistä, stressistä sekä rasituksesta.

Kohtuullisen rankat fyysiset treenit, niinkin legendaarinen seikka kuin alkanut Valioliigakausi alkuviikon myöhäisine matseineen ja parin viikon kohtuullisen rankat työviikot lomista ja sairauslomista johtuvan alimiehityksen vuoksi yhdistettynä aikaisiin töihinlähtöihin on näköjään laittanut unimaailmani sen verran sekaisin, että tämä kauhutilanne iski nyt toista kertaa viikon sisällä. Olen myös nukkunut koko viikon yöni yksin, en tiedä vaikuttaako tuokin vielä asiaan kun iltaisin potee jonkinasteista ikävää sänkyyn mennessään, mutta sattumalta ovat kuitenkin nämä halvaukset osuneet tähän saumaan kun muuten varsin säännöllisesti viime aikoina vierelläni ollut uniseura on reissussa.

Vaikka tietoisuus halvaustilanteessa on tosiaan loppua kohti aika vahvana läsnä, ja koettujen kertojen myötä näitä unihalvauksia voi käsittääkseni alkaa jopa täysin kontrolloimaan, ovat nämä elämäni kaksi ensimmäistä olleet niin jumalattoman kauhean tuntuisia, että pelkään tilanteen menevän vielä siihen etten uskalla käydä enää nukkumaan. Ensi yö tulee varmaan vietettyä Canalin pornon äärellä seuraavan halvauttavan painajaisen pelossa, ovat ainakin omalta kohdaltani olleet kaikessa vaarattomuudessaankin elämäni karmaisevimpia kokemuksia, vaikka tosiasiassa kyseessä on vain lyhyitä unensekaisia hetkiä keskellä sinänsä rauhallista yötä ja elämää.

Viime yönä havahduin unessani siihen, että olohuoneen ns. terassin ovesta tuli joku sisään. Jähmetyin kuuntelemaan onko siellä oikeasti joku ja odottelemaan tätä tunkeilijaa peremmälle, ja sieltähän hahmo nopeasti saapuikin makuuhuoneeseen epämääräisen isona ja synkkänä. Unessani en ollut yksin kotona, vaan käsittääkseni kyläilemässä oli niin veljeni perheineen kuin tämä mainitsemani reissussa oleva naisystävänikin. Tärkeitä ja läheisiä ihmisiä, siis.

Sen kummemmin tunkeilijalta mitään kyselemättä tajusin kaikkien muiden olevan ilmeisesti tapettuna pitkin olohuonettani, ja yritin kaikilla voimillani päästä pois sängystä mutta mitä vittua siinä taas teet kun mikään ruumiinosa ei liiku mihinkään. Yritin huutaa nimeltä broidiani ja tyttöystävääni, yritin sen edellisen kokemuksen tavoin huutaa niin kovaa kun ikinä pystyn, mutta ei ääntäkään.

On käsittämättömän outo tunne siinä vaiheessa, kun tajunta alkaa lisääntyä ja pystyt jo lähes selvittämään itsellesi kaiken olevan oikeasti ihan hyvin, mutta silti pelkäät hullun lailla ja haluat päästä katsomaan mitä on käynyt, mutta et voi edelleenkään liikahtaa mihinkään etkä huutaa mitään. Muistan, kuinka kykenin jopa siinä paniikinsekaisessa tilassa järkeilemään senkin, että ei täällä ole ketään kylässä eikä tunkeilemassa ja kaikki nämä läheiseni ovat ihan kunnossa eikä tuossa sängyn vieressä mitään hahmoa ole, mutta siitä huolimatta tämä halvaustila vaan jatkuu, ja ainakin itselläni tuntuu että kunnes halvaus loppuu, ahdistustila lisääntyneestä tietoisuudesta huolimatta on karmivan kova. Tajuttoman pelottava tunne, kun ei kykene kontrolloimaan omaa kehoaan eikä päästämään mitään ääniä kesken tuollaisen äärimmäisen ahdistavan tilanteen.

Kuten edellisestä ja ensimmäisestä tapauksestani kerroin, yritin oikealla kädellä liikutella vasuria mutta turhaan. Nyt sain käsittääkseni oikealla kädellä riuhdottua vasemman tuosta rintakehän päältä liikkeelle ja sitä myötä alkoi liikuntakyky palailemaan ja sain jopa ääntä päästettyä, ensimmäiset sanani täällä yksinäisyydessä taisivat olla jotain itseni rauhoittamiseksi. Kävin naputtelemassa valot päälle, menin olohuoneen sohvalle ja vaikka varmaan pitäisi hävettää myöntää, puhkesin siinä kyyneliin asti.

Mitään hervotonta vollottamista ei koettu, vaan se halvaustilan aikana koettu äärimmäinen ahdistus ja paniikki ja "tietoisuus" siitä että nyt on rakkaimpiani laitettu hengiltä olohuoneen puolella oli täyden heräämisen jälkeenkin sen verran todellisen ja kauhean tuntuinen, että ei voinut jälkeenpäin estää kyyneleiden tulemista.

Laitoin tv:n päälle ja jähmetyin iho tasaisesti kananlihalle virittyneenä sohvalle, siitä heräsin kolmisen tuntia myöhemmin n. seitsemän aikoihin ja heti herätessäni syöksähti taas tämä yöllinen, pääni sisäinen kauhuleffa mieleeni. Helvetti sentään kun kaikki olisikin vain elokuvaa, sillä vaikka mitään ei oikeasti ole tapahtunut ja kaikki on ihan kunnossa, tosiasia että tilanne tapahtui omassa päässäsi ei anna juurikaan pakoreittiä tapahtuneesta, vaan siellä se pyörii jatkuvasti ja aiheuttaa ihan kivasti lisää ahdistusta kaikesta vaarattomuudestaan huolimatta. Aikuinen mies ja pitäisi varmaan vaan unohtaa kun unta se vaan oli, mutta minkäs teet kun tuollaista sattuu ja se jää päänuppiin ahdistamaan.

Kuten sanottu, jos tämä yöllinen kauhu jatkuu, taidan lopettaa nukkumisen tyystin tai hoitaa itselleni jokailtaisen ns. Karhu-nukutuksen, enkä meinaa bissenukutusta vaan pesismailalla kalautetaan poika syvään uneen. Noita halvauksia en tahdo kokea enää ikinä, ne nimittäin laittavat pollan sekaisin ja mielen entistä vainoharhaisemmaksi jopa unien ulkopuolisessa elämässä.

Lisätäänpä vielä loppuun...

...ja mainittakoon tuosta ns. päänsekoittumisesta vielä se, että äsken soittelin mutsille mökkimaisemiin, ja kun tätä yöllistä tapahtumaa hänelle kuvailin, oli taas kaikki mahdolliset ihokarvat pystyssä, iho kananlihalla ja jopa silmät punaisina ikään kuin niitä kyyneliä taas odotellessa. Hulluksihan tässä pelkää tulevansa, kuten ylempänä mainitsin, tällaisten asioiden tapahtuessa omassa päässä mihin vittuun niitä oikein pakenisi? Ei varmaan mihinkään eikä pidäkään paeta ettei homma etene vielä pahemmaksi, on vaan outoa kun tämä pelko ei tosiaan tunnu kovin fiksulta kun tietää järkevänä kaverina elämän olevan oikeasti ihan mallillaan ja kaiken ihan hyvin, ja että tuskin jotain yöllistä painajaista kannattaa liikaa jäädä kelailemaan.

Silti näitä kokemuksia jälkeenpäin miettiessä menee aivan outoon tilaan vielä jälkeenpäinkin, tekisi mieli vaan itkeä ja päästä johonkin turvaan. Kohta taas unohdan koko asian eikä mikään vaivaa, sitten taas muistan sen yöllisen ultimate-kauhutunteen ja haluaisin ryömiä siivouskomeroon kaikelta piiloon. Noista tunteista huomaa, että kyseessä on jotain hieman todellisemman tuntuista kuin peruspainajaisunissa.

Pitää varmaan kohta korkata päivän ensimmäinen bisse ja paeta kaikkea pahaa perusteellisen humalatilan kautta.
 
Viimeksi muokattu:

Ender00

Jäsen
Kun tässä on lukenut näitä unihalvaustarinoita niin ei tosiaan tarvitse paljon miettiä, että mistä nuo kummitus- ja ufosieppausjutut varmastikin ovat pääasiassa peräisin.

Näitä lukiessa muistui mieleeni yksi tapaus lähes kymmenen vuoden takaa, kun asuin opiskelukaupungissa.
Eräänä yönä koin oudon tapahtuman, kun mielestäni heräsin ja näin sängystäni miten eteisestä leijaili jonkun ihmisen valkoiset kasvot siihen sängyn viereen ja olin tilanteessa aika kauhuissani. Tilanne tuntui täysin aidolta ja kun sitten aamulla heräsin niin vielä pitkään sain kylmiäväreitä kun sitä muistelin.

Erityisesti siitä syystä tuo tuntui kauhealta, että olin vuosien myötä oppinut lähes hallitsemaan uniani siinä mielessä, että yleensä unissa tiesin olevani unessa. Mutta tuo tilanne tuntui todellakin kuin olisin ollut täysin valveilla ja tuo olisi tapahtunut oikeasti. Näitä juttuja kun lukee niin alan kallistumaan siihen suuntaan, että kyseessä oli ainakin jollain asteella hieman unihalvaukseen liittyvä tila, eli tosi sekoittui uneen. Huone ja maailma jossa se tapahtui oli ihan reaalimaailmaa, mutta nuo kasvot olivat omien aivojeni tuote.

Tuon jälkeen ja tuota ennen en muista vastaavaa kokeneeni.

Luonteeltani olen suorastaan ääriskeptinen ja rationaalinen, joten mitään haamu-juttuja en tuossakaan yhteydessä uskonut kokeneeni.

Hieman off-topikkiin, mutta monesti unissani on jollekin läheiselle käynyt huonosti, tai tämä läheinen jotenkin ilmoittanut kuolemastaan, mutta kukaan ei ole kuollut. Eli suhtaudun enneuniinkin kyllä tiukan skeptisesti. Tietysti jos usein noita näkee niin varmaan joskus jonkun kohdalla se sitten kohdalleen osuukin.
 

kiljander

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo. Susijengi. LAL. UTA. SoJy.
Juu koettu on

En jaksa alkaa detaljeja selittämään mutta tällainen "hahmo" unihalvauksen nimissä kävi kerran kimppuuni yöllä - tajuntani tosin palasi juuri kun päälleni käytiin. Tunne oli sellainen, että nyt minulle tehdään todella rajua väkivaltaa. Omaksi onnekseni itselläni tuo tajunnan ja liikekyvyn palautuminen on ollut nopeaa.

PIenemmässä määrin unihalvaus on tapahtunut minulle useamman kerran siten, että makuuhuone on TÄYNNÄ lentäviä hyönteisiä ja niitä yritän naamaltani pois huiskia ja lopulta saan vedettyä peiton pääni päälle. Tähän sitä sitten yleensä herätään.

Nyt ei onneksi enää pitkään aikaan enkä noita tippaakaan lisää kaipaa. Karmeaa.
 

MadMike

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, HML Huskies, Fremantle Dockers, Western Force
Itse koin jotakin aiheeseen liittyvää viime yönä. Havahduin "hereille" ja rupesin ihmettelemään kukas siinä vieressä oikein nukkuu. Anteeksi käyttämäni termi, mutta hieman säikähdin kun huomasin helvetin ison ja ruman neekerin kyljessäni kiinni. Tajusin heti, että jaaha tää on taas jotain unta mutta pään ravistelu ei tuottanut toivottua tulosta eli heräämistä. Kädetkään eivät oikein tuntuneet liikkuvan normaalisti. No näky ei hävinnyt ja täytyi oikein ruveta käsikopelolla tunnustelemaan tätä näkyä. Tässä vaiheessa havahduin hereille ja tämä "neekeri" olikin emännän tummanruskea hiuspehko. Kohtuullisen säväyttävä kokemus kuitenkin. Aikasemmin olen nähnyt myös noita-akkoja ikkunalaudalla jne.

Liittyen tähän tai ei, heräsin aamulla julmettuun päänsärkyyn. Kaikkia ruumiintoimintoja joita hetken perästä joutui suorittamaan ei viitsi tarkemmin kuvailla. Päänsärkykohtaus toistui töissä ja olin pakotettu menemään lääkärin pakeille. Pitkällisen keskustelun jälkeen sain myös alustavan diagnoosin, Hortonin tauti. Kuulostaa kohtalokkaalta mutta kyseessä on migreenin sukulaistauti, googlettamalla löytyy paljonkin tietoa. Onko muilla kokemusta migreenistä/päänsärystä ja näistä sekavista unista?

Disclaimer: Sanalla neekeri viitataan tässä jotakuinkin Simon Adebisin oloiseen hahmoon.
 

Hejony

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi
MadMikelle osanotot, isäpapalla on Horton, ja aivan helvetillinen tauti muuten. Englanniksi sen nimi onkin joku suicide headich tai jotain tuonnepäin. Kertonee kaiken.

Kyllä siihen kai nykyään taitaa ihan hyvät lääkkeet olla, mutta karua on faijaa katsella kohtausten aikana.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
MadMikelle osanotot, isäpapalla on Horton, ja aivan helvetillinen tauti muuten. Englanniksi sen nimi onkin joku suicide headich tai jotain tuonnepäin. Kertonee kaiken.

Kyllä siihen kai nykyään taitaa ihan hyvät lääkkeet olla, mutta karua on faijaa katsella kohtausten aikana.

Suurimmalle osalle lääkitys tehoaa, mutta ei aivan kaikille, varsinkin jos kyse on kroonisesta hortonista. MadMikellä ei ilmeisesti sentään kroonista ole. Ystävälläni on ollut krooninen horton kuusi vuotta, eli pää on kipeä 24 tuntia vuorokaudessa. Tuon "perussäryn" lisäksi tulee sitten 2-5 kertaa viikossa pahoja kohtauksia, jolloin pää on niin kipeä, että mitään ei voi tehdä, ei edes nukkua, kivun takia. Silloin tällöin myös laatta lentää. Pari kertaa kuussa ystäväni joutuu sairaalaan noiden pahojen kohtauksien takia, mutta eipä tuo happihoitokaan juuri auta. Lääkärit tyytyvät levittelemään käsiään.
 

Lape7

Jäsen
Mielenkiintoinen keskustelu täällä..

Oma kokemukseni ei varmaan täytä unihalvauksen kriiteereitä, mutta läheltä liippaa. Joitain viikkoja sitten heräsin yöllä kun eteisestä kuului ääniä. Sieltä ei kuulunut askelia, mutta sellaista omituista rapinaa. Vähän kuin joku olisi rypistellyt muovipussia. Tiesin ettei siellä voi olla ketään ja ajattelinkin olevani unessa. Kuitenkin pystyin katselemaan sinne päin ja puhumaan. Kyselin ääneen "Kuka siellä on?" pari-kolme kertaa. En muista pystyinkö liikkumaan. En kuitenkaan liikkunut mihinkään - katsoin eteiseen päin ja huutelin. Yht´äkkiä heräsin, ja äänet loppuivat. Jostain syystä pyysin ääneen anteeksi ja jatkoin unia.

Tilanne ei ollut erityisen pelottava vaan olin täysin tajuissani koko ajan tietäen että olen yksin kotona. Kuitenkin aika jännä tapahtuma.
 

Charlie Horse

Jäsen
Suosikkijoukkue
TuTo
Jaahas... Tulipa sitten kokeiltua tätäkin. En olisi uskonut, mutta nyt on pakko. Onneksi itselläni ei sentään liittynyt mitään ihan tolkutonta horror-meininkiä tähän kokemukseen, mutta ei se silti mikään kamalan mukava tunne ollut.

Tarina meni suurin piirtein näin. Havahduin siihen, että eteisen käytävässä on valot ja olin varma, että nyt joku on murtautunut kämppään. Ensin valo oli ihan normaali eteisen lampun valo, mutta pian se alkoi välkkyä. Muistan katselleeni oikeaa kättäni siinä strobo-välkeessä. Sitten yhtäkkiä huomasin, että sängyn jalkopäässä noin kolmen metrin päässä joku hahmo kyykyssä tutkii kirjahyllyä taskulamppu kourassa ja huomatessaan minut kääntyy katsomaan kohti. Siinä vaiheessa yritin pompata sängystä ylös ja huutaa, että "mitä helvettiä!", mutta mikään jäsen ei liikkunut, eikä suusta tullut pihaustakaan, vaikka kuinka yritti. Sen jälkeen huomasin, että sängyn vieressä on vielä kaksi muutakin hahmoa. Toinen seisoo vaan paikallaan patsastelemassa ja toinen on kyykyssä kirjahyllymiehen tapaan. Tässä vaiheessa alan ilmeisesti tajuamaan, että ei tämä nyt ihan natsaa ja jonkinlainen tolkku alkaa palaamaan. En ole varma olivatko silmät auki jo siinä vaiheessa, mutta näin huoneen juuri sellaisena kuin se on ja nämä hahmot siinä nakottamassa, jotka alkoivat pikku hiljaa häipymään näkyvistä ja samalla myös eteisestä tuleva valo alkoi himmenemään. Nousin kyynärpään varaan pimeässä huoneessa ja ehdin varmaan muutaman sekunnin hämmästelemään, että mitä hittoa, ennen kuin muistin tämän ketjun, jota lueskelin silloin, kun se viimeksi oli ylhäällä. Jaahas, selvä tapaus. Hulluksi ollaan tulossa. Takaisin nukkumaan siis.

Koko homma kesti arviolta vain noin 10 sekuntia ja kieltämättä yhdessä vaiheessa olo oli hieman ahdistava. Voin hyvin kuvitella, millaista meininkiä joillain tähän ketjuun kirjoittaneilla on ollut kamppaillessaan äärimmäisen pahuuden kanssa. Itselläni todennäköisesti univaje edesauttoi tätä sekoilua, enkä ainakaan muista, että aikaisemmin olisi moiseen törmännyt. No, onpahan nyt tätäkin kokemusta rikkaampi. Aika ihmeellista, täytyy sanoa.
 

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Mulleki on tullut tämmösiä, ennen tuli monta kertaa, kaikki samanlaisia.

Olin uimassa ja sukeltelin jossain altaassa, kun oli tarkotus nousta pinnalle, en pystynytkään rikkomaan vedenpintaa. Sitten tajusin, että tämä on unta, "aukase suu niin saat happea tai hengitä nenällä" sanoin itelle, ei mitään vaikutusta. En vaan millään saa suuta auki siinä tilanteessa. En muistaakseni herää tuon tilanteen jälkeen, en ole kyllä ihan varma. Eipä tunnu hauskalta ku tuntuu, että kuolee hapen puutteeseen eikä saa suuta auki, vaikka tietää, että se pitäisi tehdä.
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Mielenkiintoinen ketju. Näitä on itsellekin nyt opiskeluaikana tullut, ja kuten niin monet edellä, totean minäkin nyt että "enpä tiennyt että tälle oli nimikin". Ei näitä usein tule, ehkä kerran kuussa tai kahdessa nykyään.

Kokemukset ovat toki olleet hätkähdyttäviä, mutta ei mitään varsinaista kauhua, kuin ehkä kerran tai pari. Yleensä saan ensimmäisenä pään liikkumaan, jonka jälkeen muu keho seuraa perässä ja herään täysin.

Tiedän 95-prosenttisesti unissani näkeväni unta, joten painajaisiinkin (oli se sitten tavallinen tai tällainen halvaus) tulee yleensä suhtauduttua huumorilla, niiden vielä jatkuessa. Aika usein pystyn myös unessa päättämään mitä teen (se englannin termi lucid dreaming, liekkö sillekin oma ketjunsa jossain jatkoajan syövereissä?), jolloin kokemuksesta ei millään saa pelottavaa. Em. seikat varmaankin liittyvät siihen että nukun todella kevyesti, mm. herään pienimpäänkin (ei-tavalliseen) risahdukseen tai muuhun häiriöön.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
En ole varma, olenko kokenut unihalvauksia aiemmin, mutta äsken tuossa torkkuessani koin kyllä sellaisen tilan joka muistuttaa aika paljon kuvauksia tuosta tilasta. Se ei kestänyt kauaa, mutta sinä aikana kyllä aistit heittivät ihan häränpyllyä. Tunsin, että joku pusersi rintaa ja myös päätä ja olin kuulevinani välillä musiikkia taustalta, vaikka sitä ei missään soinutkaan, ainakaan asunnostani, mistä se kuulosti tulevan. Lisäksi ulkona kuuluva veden tippumisen ääni voimistui ja sai ihan erilaisia muotoja. Toisinaan aivan kuin jotain humisevaa mantraa kuuluisi ympäriltäni. Mielenkiintoista oli se, että nostelin käsiäni ja kurottelin ikään kuin päästäkseni ylös, tai saavuttaakseni jotakin. Avatessani silmiäni en kuitenkaan nähnyt niitä käsiäni vaikka tunsin niiden olevan ja liikkuvan siinä silmieni edessä (todellisuudessa ne olivat rintakehän päällä, torkuin siis selälläni). Yksi voimakkaimpia tuntemuksia oli se, että kohoan vuoteelta ilmaan suoraan ylöspäin, ehkä vain muutamia senttimetrejä. Tämä oli se hämmentävin ja konkreettisin tunne, äärimmäisen todellisentuntuinen. Tuntui siis ikään kuin siltä, että minua olisi ollut kaksi kappaletta siinä vuoteella. Toinen staattinen kiinteä keho ja toinen liikkuva ja aineeton. Kuitenkin yhtä tiedostava. Tai ehkä se tietoisuus oli juuri siinä osassa.

Mielestäni myös puhua sopersin jotakin (huusin?), mutta en ole varma sanoinko niitäkään ääneen, vaikka niin olin tekevinäni.

Mielenkiintoinen ja mystinen kokemus. Tiedä sitten oliko unihalvaus, osin se oli vapauttava kokemus, vaikka osin hieman kummallinen ja pelottavakin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vai oliko kysessä kehostapoistumisilmiö (out-of-body experience)?
Mielenkiintoista. Pitää lukea asiasta tarkemmin, mutta kuvauksien perusteella tuo ei ollut noin konkreettinen kehostapoistumisilmiö, minulla siis. Enemmän kuvauksiin unihalvauksesta sopi (siinähän voi tapahtua myös näitä leijumisia ja ruumiista irtautumisia). Tiedä sitten. Sen verran voimakas kokemus, että edelleenkin pyörii mielessä ja on hieman epätodellinen olo.
 

Tsorro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wings
Tämä ei ole mikään unihalvaus varmaankaan mutta saatanan pelottava ja vie vittumaisesti yöunet. Seuraavanlainen on tapahtunut minulle varmaan kymmenisen kertaa ainakin. Nukun ihan normisti ja herään yöllä siihen että en saa happea ja välillä tuntuu myös että rintaa puristaa. Pomppaan sängystä ylös ja yritän päästä mahdollisimman äkkiä ikkunan ääreen avatakseni sen ja saavani sieltä happea. Yleensä jo matkalla ikkunan ääreen helpottaa. Tiä mikä vittu mua vaivaa? Ekan kerran ku toi tapahtui niin olin aivan kusessa, kännykkä kädessä soittamassa hätänumeroon.. Mutta nyt kun niitä on tullut useammin niin ei pelota niin kauheesti enään, aamulla vaan masentaa kun miettii että taas tuli sellanen, mikähän mua vaivaa.

Viime yönä kävi niin taas. Heräsin, nousin sängylle istumaan hetkeksi ja takaisin nukkumaan.
Onko muilla tämän tyylisiä keissejä vai olenko galaksin ainoa?
 

Ruutiveijari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Onko muilla tämän tyylisiä keissejä vai olenko galaksin ainoa?
Minulla muutama vuosi sitten oli sellaisia epilepsiakohtauksia, että heräsin naama hieman puutuneena, jonka jälkeen hengitys "katkesi" hetkeksi ja helpotti kun repi itsensä ylös. Korjaantuivat kun lääkitys laitettiin kuntoon. Epilepsia minulla oli diagnosoitu jo kymmenen vuotta sitä aiemmin.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Tämä ei ole mikään unihalvaus varmaankaan mutta saatanan pelottava ja vie vittumaisesti yöunet. Seuraavanlainen on tapahtunut minulle varmaan kymmenisen kertaa ainakin. Nukun ihan normisti ja herään yöllä siihen että en saa happea ja välillä tuntuu myös että rintaa puristaa. Pomppaan sängystä ylös ja yritän päästä mahdollisimman äkkiä ikkunan ääreen avatakseni sen ja saavani sieltä happea. Yleensä jo matkalla ikkunan ääreen helpottaa.
Voisiko sinulla olla uniapnea?
 

Tsorro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wings
Voisiko sinulla olla uniapnea?

Niin, joskus olen lukenut tuosta uniapneasta. Mutta kumma juttu, esim kun olen emännän kanssa nukkunut niin kertaakaan ei ole kyseistä tapahtumaa käynyt. Eli aina kun olen yksin nukkunut niin sitten silloin tällöin näin on tapahtunut, pelkään varmaan jotain mörköjä siis... Yöllä kun näin sattuu niin tuntuu että henki ei kulje ja sydän hakkaa melko lujaa. Sitten rauhoittuu hetken päästä.
Ehkäpä sitä voisi käydä lääkärissä avautumassa asiasta, luulevat kuitenkin hulluksi.

Joskus aamuisin en ole varma onko se ollut unta vai todellisuudessa tapahtunut.
 

qhangas

Jäsen
Suosikkijoukkue
I F K
Tsorro:

Vaikuttaa aika vahvasti uniapnealta. Isälläni ollur pirulainen jo pitkään, joka johtuneen 20:stä liikakilostaan. Kärsii tosiaan melkoisista hengityskatkosista unen aikana, mutta ei kyllä juuri tunnu heräävän niihin vaikka läpi yön hengitys takkuaa ja kuorsaus kuuluu. En sitten tiedä oliko faijalla alkuvaiheessa sairautta tota heräämistä, kun on pelästynyt sitä ettei saa happea.
 

Tsorro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wings
Niin ei pysty sanoon ku en oo tohtori. Mutta ei siitä varmaan haittaakaan olisi jos kävisin lääkärin vastaanotolla. Minulla ei ole epilepsiaa, tai ylipainoa tms. Ainoa mikä on niin verenpaine on ajoittain melko korkealla nuoresta iästäni huolimatta (24v). Tuolla kun luki että uniapnealla on suora yhteys mm. verenpainetautiin, sydän -ja verisuonisairauksiin..
 

Belenoss

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Ottawa ja Real Madrid
Kai tätä ketjua pitää ylös nostella, viimeyönä iski meikäläiseen. Ei ekaa kertaa mutta pahiten mitä ikinä ennen, kieli tuntu turvonneen, henkeä ei saanut kunnolla suuta ei saanut auki, silmät pysy kii ja mitään ei voinut liikuttaa. Sitten taistelin itteni pyörimään ja kun halvaus laukesi meikä makoilikin jo lattialla. Päänikin jopa kolautin :< Karmea kokemus.

Näitä tulee useita kertoja vuodessa mutta nyt se iski oikeastaan ekaa kertaa "yöunien" aikaan, muuten on tullut kun olen torkkunut ja sitten on tavallaan "herännyt".
 

Niksi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tiedät sen paremmin. Vai tiedätkö sittenkään?
Olen muutaman kerran kokenut unihalvauksen ja parilla kerralla olen tiedostanut jonkun vaaleanpunaisen olennon olevan vierelläni... Ensimmäisellä kerralla muutama vuosi sitten huomasin TV:n olevan päällä ja samalla näin ikkunan kautta, että keittiöön meni joku vaaleanpunainen olento. Unihalvaus päättyi vasta, kun en enää koko olentoa noteerannut. Toisella kerralla vain muutama päivä sitten havaitsin olennon tulevan luokseni ja yht'äkkiä kaikki pimeni, kunnes heräsin.

Pelottavaa...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Saattoi olla myös Jatkoajan nimimerkki J.Grönvall.
 
Meikälle sattuu näitä unihalvauksia ihan kuukausittain. Yleensä silloin, jos on stressiä tai jotain muuta ikävää mielen päällä tai takana on vähän pitempi ryypiskelyputki.

Kohtauksen alkaessa uni loppuu ja tiedostan makaavani sängyssä täysin liikuntakyvyttömänä ja halvaantuneena. Yritän saada itseni liikkelle ja hereille, mutta eipä auta, minkäänlainen nykiminen ei tuota tulosta. Yleensä havaitsen vasemman käteni olevan puutunut.

Joskus yritän jopa huutaa tai kirkua. Tajuan sen, että ääntelen näiden kohtausten aikana ihan oikeastikin. Mietin, että tästä kun herään niin menen tupakille enkä nuku enää koko yönä. Yritän riuhtoa itseni ylös tai kierähtää sängystä lattialle, jotta heräisin.

Jos olen niinkin onnekas, että satun nukkumaan tuollaisina hetkinä jonkun vieressä, saattaa kohtaukseen sekoittua omituisia näkyjä, joissa esimerkiksi yritän kiskoa vieressä nukkuvaa hiuksista, jotta hän herättäisi minut. Yleensä he juoksevat karkuun.

Eräs entinen tyttöystävä oli kerran jopa todistamassa tällaista kohtausta. Hän luuli, että omituinen sätkimiseni ja äänekäs ynisemiseni johtui siitä, että olen saamassa unissani orgasmia. Se suhde päättyi melko pian sen jälkeen.

Aivan järkyttäviä tuollaiset tilanteet. En tiedä, miten kauan ne oikeasti kestävät, tuskinpa hirvittävän montaa sekuntia, mutta kun keho nukkuu ja mieli on hereillä ja sekavana, saattaa kohtauksen kesto tuntua hyvinkin pitkältä ajalta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös