Tää RD keskustelu on siitäkin mielenkiintoista, että uskon jokaisen kannattajan eläneen aika kovassa huumassa hänen aikanaan. Tuloksia tuli ja se on urheilussa tärkeintä.
Pitää myös muistaa se, että RD tuli aika epäammattimaiseen ympäristöön ja hoiti todella paljon asioita. Onneksi Kallen myötä asiat ovat muuttuneet. Osansa oli myös Pekka Virralla.
Lukko operoi noin 10 vuotta sarjan suurimmilla pelaajabudjeteilla, niin että taustaorganisaatio oli, mitä oli. Meillä oli silti hyviä joukkueita. Mutta mitähän menestys olisi ollut, jos asiat olisi kuin nyt? Turha jossitella varmasti. Itse olen hyvin tyytyväinen siihen, että Kalle on Lukossa. Joskus sekin aika päättyy ja toivottavasti silloin saadaan puikkoihin mies, joka haluaa yhä kehittää raumalaista kiekkoa junnuista asti.
Joo, no 2012-2013 Bödker, Nielsen, Larsen saivat aikaan ensin hyvän nosteen, joka sitten ihme kyllä jatkui vielä heidän poistuttuaankin hetken ja syttyi uudestaan pudostuspeleissä. Kaudet 2013-2014 ja 2014-2015 olivat pääasiallisesti sellaista aikaa, että sen pelin jaksoi, koska oli toivoa menestyksestä. RD:n viimeinen kausi olikin sitten jo alun jälkeen aikamoista hiihtelyä, vaikka pleijareissa vielä yritystä saatiinkin aikaan.
Ja taustaorganisaatio ei RD:llä ollut nykytasolla, mutta ei hän sitä kyllä itse halunnutkaan kun nimenomaa halusi kasata joukkueet itse. Jos Kalle olisi tuolloin Lukossa vaikuttanut, niin olen aivan varma että esim. Antti Jaatinen, Nestori Lähde, Olli Sipiläinen ja moni muu RD:n soturi olisi jäänyt hankkimatta.
RD:lle varmasti Lukon jälkeen sopi mainiosti Mikkeli ja Vaasa temmellyskentäksi, koska nimellään sai noissa paikoissa tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman niinkuin itse parhaaksi näki. Mikkelissä hommalle tosin pistettiin stoppi RD:n kolmannen kauden aluksi heti jatkosopparin jälkeen. Vaasassa organisaatio sen sijaan oli taustalla niin heikko, että RD:n valmennusura sai monta vuotta jatkoa.
Ja ei siinä, RD on paljon Suomi-kiekolle antanut ja siinä aikanaan myös voittanut. Lukossa finaalipaikka oli jokseenkin lähellä kaksi kertaa, mutta jälkiviisaana voi kyllä sanoa että peli sen näytti, että ei vaan riittänyt enää edes silloin.
Eli kyllä mä sen voin myöntää, että mukana tuli oltua ja elettyä todella vahvasti ja samalla myös petyttyä todella pahasti ja siksi ei sitten ehkä kuitenkaan niin hyviä muistoja jäänyt, vaikka sijoitukset ihan oikeasti hyviä olikin. Tuollainen samankaltainen vaihe tuli jo koettua n. 20-vuotta aikaisemminkin kausien 1991-1992 ja 1995-1996 välilä, kun monta kertaa oltiin hemmetin hyviä, mutta aina vaan Jokerit ja TPS pistivät paremmaksi.