Jos en tyhmyyttäni olisi nuoruusaikaani hukannut pehmeiden pohdiskelujen opintojen allikossa, kotiviinipannuni olisi läpi kouluajan porissut fuksiboksin nurkassa muutaman kymmenen kilometriä kaakkoon, ja minusta tullut insinööri.
En olisi kuitenkaan tyytynyt mihinkään raskaaseen rakennustekniseen junnaamiseen, logistiikasta tai sähkötekniikasta puhumattakaan, vaan olisin alkanut hammasharjainsinööriksi. Voisin olla nytkin töissä Jordaniassa tai jossakin muussa suuhygienian suurmaassa, luonnospöydän ääressä raapustamassa ylös mitä ärväkkeisempiä suunnitelmia hammaspeikon nirrin viemiseksi.
Onko ylevämpää kutsumustyötä kuin välittää niin paljon ihmisten kyvystä pureskella, että yömyöhään asti pohtii, kuinka niinkin yksinkertaiselta vaikuttava laite kuin mitä hammasharja on, voidaan tehdä yhä paremmaksi? Eivätkä nuo parannukset koskaan ole edes mitään pieniä muutoksia - eivät suinkaan - vaan vallankumouksellisia keksintöjä kaikki, jotka saavat tavallisen kuluttajan hammasharjamainosta katsellessaan pohtimaan, kuinka he koskaan ovat voineet harjata hampaansa tätä käänteen tekevää hetkeä ennen.
Viereisessä työhuoneessa päivät pitkät ajatteleva työryhmä suoltaisi paperille mielikuvituksellisia nimiä uusille hammasharjamalleille, mutta mainoksissa pyörivät tripöläksönit, revoluussön riitsit ja sensifleksit minä vetäisin yli ja käskisin panemaan tilalle miehekkäämpiä, kuten Ukkoskeppi, tai Vapahtaja, tai Oral Lex III.
Muutenkaan en ulkomaan laitokseen lähtisi, elleivät johtovirkaa antaisi. Juoksuapulaisen homma saattaisi olla mälsää, kun kaiket päivät joutuisi testimielessä kaivamaan tikulla ihmisten hampaiden väliin jäänyttä mähnää ja sitä elintarvikevaa'alla punnitsemaan. Uni ei kyllä helpolla tulisi, kun täytyisi päivästä toiseen saada laskettua mainostarkoituksia tukevia mittaustuloksia vahvistamaan sitä mielikuvaa, joka ajaa miehen ostamaan Uuden Sukupolven Hammasharjan, joka jättää yli 30% vähemmän paskan makua suuhun.
Kylmän sodan varastojen takapihan roskiksista esiin kaivettu salainen avaruusteknologia on löytänyt tiensä pään suomalaisen juoppohullun nielurisojen kutittimena. Sen jälkeen, kun maitohampaat lähtivät ja kaljahampaat tulivat, ei tässäkään suussa luulisi tapahtuneen enää minkään moista muutosta tahi leviämää. Oppia ikä kaikki; onneksi on hammasharjamainos vanhan kansan sivistäjänä, ja sen sanoman myötä olen minäkin oppinut suussani olevan uusia alueita, joihin vanhanmallinen vihreä ja suoralapainen maailmankiertäjäni ei enää yllä. Siksi olkoon uusi harja ostettava, jo tänään. Sellainen, joka työntyy sinne asti, minne pitääkin. Vaikka mainoksessa puhuukin luotettavalta ja stipendin saaneelta lääkäriltä näyttävä herrasmies, en voi välttää kuvaruudusta välittyvää seksuaalista vihjausta ja olla puristamatta sohvalla leukojani yhä tiukemmin yhteen. Sinne mitään työnnä, perkl.
Onneksi löytyy vielä yksi koskematon korpimaa, eikä monikansallisen yhtiön hyväkäs sentään työnnä kolmea tulta syöksevää päätään vessapaperimainokseen. Hyvin pyyhkii, paperiteollisuudessa, ilman avaruusajan tuotekehittelyä. Sinne töihin päästäkseen pitääkin olla diplomi-insinööri. Olla saanut koulusta mukaan alalla tarvittavat paperit.
Tutkimusten mukaan jopa yli 40% suomalaisista harjaa liian kovaa. Miten lie tuon pyyhkimisen laita, siinä lienee paikka vakavan itsetutkiskelun. Tokkopa silti pääsen televisioon asti, kun en ole luotettavan stipendiaatin näköinen. Rikkauksia voi silti ropista, olivathan uutisten mukaan saksalaiset tyhmännotkeat tullimiehetkin löytäneet maahan pyrkineen mieshenkilön peräaukosta ison jötkäleen ihan ehtaa kultaa.
Ajatella!
En olisi kuitenkaan tyytynyt mihinkään raskaaseen rakennustekniseen junnaamiseen, logistiikasta tai sähkötekniikasta puhumattakaan, vaan olisin alkanut hammasharjainsinööriksi. Voisin olla nytkin töissä Jordaniassa tai jossakin muussa suuhygienian suurmaassa, luonnospöydän ääressä raapustamassa ylös mitä ärväkkeisempiä suunnitelmia hammaspeikon nirrin viemiseksi.
Onko ylevämpää kutsumustyötä kuin välittää niin paljon ihmisten kyvystä pureskella, että yömyöhään asti pohtii, kuinka niinkin yksinkertaiselta vaikuttava laite kuin mitä hammasharja on, voidaan tehdä yhä paremmaksi? Eivätkä nuo parannukset koskaan ole edes mitään pieniä muutoksia - eivät suinkaan - vaan vallankumouksellisia keksintöjä kaikki, jotka saavat tavallisen kuluttajan hammasharjamainosta katsellessaan pohtimaan, kuinka he koskaan ovat voineet harjata hampaansa tätä käänteen tekevää hetkeä ennen.
Viereisessä työhuoneessa päivät pitkät ajatteleva työryhmä suoltaisi paperille mielikuvituksellisia nimiä uusille hammasharjamalleille, mutta mainoksissa pyörivät tripöläksönit, revoluussön riitsit ja sensifleksit minä vetäisin yli ja käskisin panemaan tilalle miehekkäämpiä, kuten Ukkoskeppi, tai Vapahtaja, tai Oral Lex III.
Muutenkaan en ulkomaan laitokseen lähtisi, elleivät johtovirkaa antaisi. Juoksuapulaisen homma saattaisi olla mälsää, kun kaiket päivät joutuisi testimielessä kaivamaan tikulla ihmisten hampaiden väliin jäänyttä mähnää ja sitä elintarvikevaa'alla punnitsemaan. Uni ei kyllä helpolla tulisi, kun täytyisi päivästä toiseen saada laskettua mainostarkoituksia tukevia mittaustuloksia vahvistamaan sitä mielikuvaa, joka ajaa miehen ostamaan Uuden Sukupolven Hammasharjan, joka jättää yli 30% vähemmän paskan makua suuhun.
Kylmän sodan varastojen takapihan roskiksista esiin kaivettu salainen avaruusteknologia on löytänyt tiensä pään suomalaisen juoppohullun nielurisojen kutittimena. Sen jälkeen, kun maitohampaat lähtivät ja kaljahampaat tulivat, ei tässäkään suussa luulisi tapahtuneen enää minkään moista muutosta tahi leviämää. Oppia ikä kaikki; onneksi on hammasharjamainos vanhan kansan sivistäjänä, ja sen sanoman myötä olen minäkin oppinut suussani olevan uusia alueita, joihin vanhanmallinen vihreä ja suoralapainen maailmankiertäjäni ei enää yllä. Siksi olkoon uusi harja ostettava, jo tänään. Sellainen, joka työntyy sinne asti, minne pitääkin. Vaikka mainoksessa puhuukin luotettavalta ja stipendin saaneelta lääkäriltä näyttävä herrasmies, en voi välttää kuvaruudusta välittyvää seksuaalista vihjausta ja olla puristamatta sohvalla leukojani yhä tiukemmin yhteen. Sinne mitään työnnä, perkl.
Onneksi löytyy vielä yksi koskematon korpimaa, eikä monikansallisen yhtiön hyväkäs sentään työnnä kolmea tulta syöksevää päätään vessapaperimainokseen. Hyvin pyyhkii, paperiteollisuudessa, ilman avaruusajan tuotekehittelyä. Sinne töihin päästäkseen pitääkin olla diplomi-insinööri. Olla saanut koulusta mukaan alalla tarvittavat paperit.
Tutkimusten mukaan jopa yli 40% suomalaisista harjaa liian kovaa. Miten lie tuon pyyhkimisen laita, siinä lienee paikka vakavan itsetutkiskelun. Tokkopa silti pääsen televisioon asti, kun en ole luotettavan stipendiaatin näköinen. Rikkauksia voi silti ropista, olivathan uutisten mukaan saksalaiset tyhmännotkeat tullimiehetkin löytäneet maahan pyrkineen mieshenkilön peräaukosta ison jötkäleen ihan ehtaa kultaa.
Ajatella!