Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Täältä löytyy kyllä jo vaikka minkälaisia keskusteluja konemusiikille ja tanssimusiikille ylipäätään. Keskustelu siellä on kuitenkin rajoittunut aika lailla eurohumppaan ja muuhun sellaiseen kevyempään ja viihteellisempään klubimusiikkiin, joka ei henkilökohtaisesti niin minua sytytä ja musiikillisesti ruoki saati stimuloi aisteja.
Siksipä päätin avata keskustelun hieman enemmän tuonne tajun rajamaastoon menevälle konemusiikille ja ihmisen primitiivistä luontoa, sekä maailmankaikkeutta paremmin kuvaavalle äänimaisemalle.
Täällä voi siis keskustella ambientista, psy, eli goa trancesta ja muusta hieman avantgardistisemmastakin tavarasta, unohtamatta tuota industrial puolta. Monessa tapauksessahan nuo voivat sekoittua kovastikin ja on hieman vaikea vetää viivaa alle, että mikä edustaa mitäkin. Tärkein kuitenkin aina, että musiikki on hyvää.
Itse tunnustaudun koneellisen musiikin ystäväksi, olen ollut sitä lapsesta saakka, vaikka en sitä silloin niin ehkä tiedostanut. Silti mieleeni on syöpynyt niiltä ajoilta sellaiset alansa pioneerit kuten Kraftwerk, Tangerine Dream ja Jean Michel Jarre. Isäni kuunteli noita kaikkia, kaiken sen progerockin seassa (josta myös pidän). Niin ja olihan Pink Floydillakin ambientmaista äänimaisemaa, syntikat vahvasti mukana menossa.
Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin löysin juureni ja tämä lapsuuden äänimaisema on vähitellen avautunut uudelleen ja toki samalla raivannut uusia polkuja.
Itse hämmästelen niitä, jotka pitävät konemusiikkia yksitotisena, itseääntoistavana, lahjattomana ja epäaitona musiikkina. Toki tuohon määritelmään mahtuu paljon juuri sitä itseään, sitä en kiistä. Mutta rohkenen väittää, että moni noin sanova, ei ole laajemmin tutustunut konemusiikin syövereihin ja siihen, miten monimuotoisia tapauksia sieltä löytyy. Koska itse olen myös instrumentaalisen ja akustisen musiikin ystävä, niin ristisiitokset koneiden ja akustisen välillä on erittäin tervetullutta ja usein mieluisaa. Näin usein onneksi tapahtuu mm. psytrancenkin kohdalla. Eikä ole tavatonta ambientmaisemmassakin musiikissa. Hyviä esimerkkejä näistä on mm. Shpongle, Juno Reactor, Star Sounds Orchestra ja myös Infected Mushroom. Näissä kaikissa kuullaan huiluja, rumpuja, kitaraa, pianoa jne. enemmän tai vähemmän. Luoden mahtavan kokonaisuuden, jossa jok'ikinen osa-alue hitsautuu yhteen muodostaen mieletöntä musiikkia.
Erit. mainitsemani Shpongle, jonka muodostaa parivaljakko Simon Posford ja Raja Ram, on konemusiikin yksi ehdottomia huippuja. Musiikki on jotain, jota on vaikea kuvailla, se ottaa paljon etnisiä piirteitä niin intiasta, arabiasta, kauko-idästä kuin latinalaisesta Amerikastakin. Uskomattoman monipuolista, tajunnanvirtamaista, soljuvaa ja kaoottisen harkittua musiikkia. Raja Ram'n huilunsoitto muistuttaen Jethro Tullista, täydentää useimmat kappaleet upealla psykedeelisellä tavalla. Mies on todellinen virtuoosi huilunsa kanssa.
Suosittelen tutustumaan Shponglen tuotantoon, ellei sitä ole vielä tehnyt. Monelle se on varmasti liikaa, mutta chilliin, maalailevaan ja henkistävään musiikkiin ihastuneet varmasti rakastavat sitä. Olen jo useammankin ihmisen saanut mieltymään siihen toden teolla, kun olen soitattanut. Se musiikki tarttuu ja ottaa otteeseensa, eikä helpolla päästä irti. Yksinkertaisesti uskomatonta.
Noin muuten olen siis hurahtanut psytranceen viimeaikoina, löytänyt siitä piirteitä ja liikettä, joka maalaa mielikuvia silmieni eteen (jota yksikään toinen musiikinlaji ei kykene tekemään) ja lataa täyteen energiaa. Tuo musiikintyyli ottaa vahvasti vaikutteita muinaisesta musiikista, vieden koneellisella tavalla ihmisiä kohti alkuhämärää ja tribaalisia, alkukantaisia rytmikuvioita. Useimmat kappaleet on silkkaa hektistä nautintoa ja tuottavat siihen uskaltauville ja siihen heittäytyville euforian ja vapautumisen tunteen. Näin minulle ja ihan ilman mitään aineita, jotka aika usein kyllä kuuluvat tämäntyyliseenkin musiikkiin. Tosin huumeilla on oma historiansa ihan kaikessa musiikissa.
Avainsana on siis primitiivisyys hyvällä tapaa ja muuttuvuus, asioiden muuttuminen toisiksi ja sitä kautta eläminen. Se ei ole kaukana shamanismista, sillä se pohjautuu niihin samoihin asioihin ja transsitilan saavuttamiseen, joka osaltaan avaa ihmisen kykyä ajatella asioita uusilta kanteilta.
Psytrance artisteista, joita olen kuunnellut ja joista pidän on mm. 1200 Mics, Astral Projection, Chi-A.D., Eat Static, Hallucinogen, Infected Mushroom, Juno Reactor, Man With No Name, Shiva Shidapu, Star Sounds Orchestra, Talamasca, Total Eclipse, Xenomorph ja Yahel.
Muitakin on, mutta tuossa joitain mielestäni erittäin kovia nimiä ja tutustumisen arvoisia, jos siis musiikinlaji kiinnostaa. Monella hyvinkin poikkeava tyyli ja useimmilla ainakin helposti tunnistettavat omat saundit.
Eli täten kysyn, että löytyykö muita psyken ja ambientin ystäviä?
Siksipä päätin avata keskustelun hieman enemmän tuonne tajun rajamaastoon menevälle konemusiikille ja ihmisen primitiivistä luontoa, sekä maailmankaikkeutta paremmin kuvaavalle äänimaisemalle.
Täällä voi siis keskustella ambientista, psy, eli goa trancesta ja muusta hieman avantgardistisemmastakin tavarasta, unohtamatta tuota industrial puolta. Monessa tapauksessahan nuo voivat sekoittua kovastikin ja on hieman vaikea vetää viivaa alle, että mikä edustaa mitäkin. Tärkein kuitenkin aina, että musiikki on hyvää.
Itse tunnustaudun koneellisen musiikin ystäväksi, olen ollut sitä lapsesta saakka, vaikka en sitä silloin niin ehkä tiedostanut. Silti mieleeni on syöpynyt niiltä ajoilta sellaiset alansa pioneerit kuten Kraftwerk, Tangerine Dream ja Jean Michel Jarre. Isäni kuunteli noita kaikkia, kaiken sen progerockin seassa (josta myös pidän). Niin ja olihan Pink Floydillakin ambientmaista äänimaisemaa, syntikat vahvasti mukana menossa.
Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin löysin juureni ja tämä lapsuuden äänimaisema on vähitellen avautunut uudelleen ja toki samalla raivannut uusia polkuja.
Itse hämmästelen niitä, jotka pitävät konemusiikkia yksitotisena, itseääntoistavana, lahjattomana ja epäaitona musiikkina. Toki tuohon määritelmään mahtuu paljon juuri sitä itseään, sitä en kiistä. Mutta rohkenen väittää, että moni noin sanova, ei ole laajemmin tutustunut konemusiikin syövereihin ja siihen, miten monimuotoisia tapauksia sieltä löytyy. Koska itse olen myös instrumentaalisen ja akustisen musiikin ystävä, niin ristisiitokset koneiden ja akustisen välillä on erittäin tervetullutta ja usein mieluisaa. Näin usein onneksi tapahtuu mm. psytrancenkin kohdalla. Eikä ole tavatonta ambientmaisemmassakin musiikissa. Hyviä esimerkkejä näistä on mm. Shpongle, Juno Reactor, Star Sounds Orchestra ja myös Infected Mushroom. Näissä kaikissa kuullaan huiluja, rumpuja, kitaraa, pianoa jne. enemmän tai vähemmän. Luoden mahtavan kokonaisuuden, jossa jok'ikinen osa-alue hitsautuu yhteen muodostaen mieletöntä musiikkia.
Erit. mainitsemani Shpongle, jonka muodostaa parivaljakko Simon Posford ja Raja Ram, on konemusiikin yksi ehdottomia huippuja. Musiikki on jotain, jota on vaikea kuvailla, se ottaa paljon etnisiä piirteitä niin intiasta, arabiasta, kauko-idästä kuin latinalaisesta Amerikastakin. Uskomattoman monipuolista, tajunnanvirtamaista, soljuvaa ja kaoottisen harkittua musiikkia. Raja Ram'n huilunsoitto muistuttaen Jethro Tullista, täydentää useimmat kappaleet upealla psykedeelisellä tavalla. Mies on todellinen virtuoosi huilunsa kanssa.
Suosittelen tutustumaan Shponglen tuotantoon, ellei sitä ole vielä tehnyt. Monelle se on varmasti liikaa, mutta chilliin, maalailevaan ja henkistävään musiikkiin ihastuneet varmasti rakastavat sitä. Olen jo useammankin ihmisen saanut mieltymään siihen toden teolla, kun olen soitattanut. Se musiikki tarttuu ja ottaa otteeseensa, eikä helpolla päästä irti. Yksinkertaisesti uskomatonta.
Noin muuten olen siis hurahtanut psytranceen viimeaikoina, löytänyt siitä piirteitä ja liikettä, joka maalaa mielikuvia silmieni eteen (jota yksikään toinen musiikinlaji ei kykene tekemään) ja lataa täyteen energiaa. Tuo musiikintyyli ottaa vahvasti vaikutteita muinaisesta musiikista, vieden koneellisella tavalla ihmisiä kohti alkuhämärää ja tribaalisia, alkukantaisia rytmikuvioita. Useimmat kappaleet on silkkaa hektistä nautintoa ja tuottavat siihen uskaltauville ja siihen heittäytyville euforian ja vapautumisen tunteen. Näin minulle ja ihan ilman mitään aineita, jotka aika usein kyllä kuuluvat tämäntyyliseenkin musiikkiin. Tosin huumeilla on oma historiansa ihan kaikessa musiikissa.
Avainsana on siis primitiivisyys hyvällä tapaa ja muuttuvuus, asioiden muuttuminen toisiksi ja sitä kautta eläminen. Se ei ole kaukana shamanismista, sillä se pohjautuu niihin samoihin asioihin ja transsitilan saavuttamiseen, joka osaltaan avaa ihmisen kykyä ajatella asioita uusilta kanteilta.
Psytrance artisteista, joita olen kuunnellut ja joista pidän on mm. 1200 Mics, Astral Projection, Chi-A.D., Eat Static, Hallucinogen, Infected Mushroom, Juno Reactor, Man With No Name, Shiva Shidapu, Star Sounds Orchestra, Talamasca, Total Eclipse, Xenomorph ja Yahel.
Muitakin on, mutta tuossa joitain mielestäni erittäin kovia nimiä ja tutustumisen arvoisia, jos siis musiikinlaji kiinnostaa. Monella hyvinkin poikkeava tyyli ja useimmilla ainakin helposti tunnistettavat omat saundit.
Eli täten kysyn, että löytyykö muita psyken ja ambientin ystäviä?
Viimeksi muokattu: