Joku peräänkuulutti uusia suomalaisia tähtiä ja eritoten niiden puuttumista. No asihan on nyt niin, että juniorimäärät ovat laskussa, ja ne jotka lajia vielä harrastavat, eivät suhtaudu siihen samalla innolla kuin nykyiset tähdet omassa nuoruudessaan. Harjoitusten jälkeen mennään kaverille pelaamaan nintendoa ja koulun jälkeen kaupungille norkoilemaan.
<BR>Martti Jarkko oli varmasti sellainen superlahjakkuus, että olisi ilman reenaamistakin pyöritellyt miltei samaan tyyliin. Mutta siihen aikaan poikaporukat kokoontui jo ennen koulua kentälle höntsäämään ja koulun jälkeen uudestaan. Saivatpa kuulemma silloin tällöin kentän hoitajan ylipuhuttua pitämään valoja vielä yömyöhäänkin päällä. Jarkko kertoi äidin kieltäneen viemästä luistimia kouluun, joten silloin höntsättiin huopatossuilla. Olisiko tässä uskomattoman mailatekniikan salaisuus?
<BR>Kun nykyään kulkee ulkokaukaloiden ohi, ei siellä tungosta ole. Mutta uusin versio EASportsin kiekkopelistä myy \"kultaa\" jo parissa viikossa.
<BR>
<BR>Ei sillä että nykymenossa jotain pahaa olisi, muttei niistä junioreista tähtiä saa antamalla peliaikaa maamme pääsarjatasolla..se pitää ottaa.
<BR>Ville Nieminen on loistava esimerkki miehestä jonka halu ja päättäväisyys vie vaikka läpi harmaan kiven. (Tai tässä tapauksessa läpi \"farmisarjahissin\"). Kolmatta kauttaan farmisarjoissa pelaava suomalainen on melko harvinainen tapaus, ompa niitäkin joille \"alentaminen\" ottaa niin kovasti luonnolle, että maitojuna kutsuu. Nimo ei antanut periksi, ja pelaakin nyt ehkä maailman parhaassa joukkueessa (keväällä se nähdään), sen ykkös ja kakkosketjussa. Suomalaiseen valmennuskulttuuriin sopii hyvin Aravirran kommentti ameriikan matkalta:
<BR><i>\"Niemisen peliä me ei nähdä, mutta kyllä me se tiedetään muutenkin\"</i>
<BR>On totta, ettei Nieminen mitä ilmeisemmin ole saatavilla MM-kisoihin, mutta kuitenkin.
<BR>
<BR>Taitokiekon surma on tämä roolipelaaminen, jonka oppiminen alkaa jo junioreissa. Maajoukkuetasolla toki tarvitaan miehiä jotka kaivavat kiekkoa kulmista, kovaa laukovia viivamiehiä ja puhtaita snipereitä. Mutta samalla kysellään missä junioreiden luovuus on tai missä taitopelaajat.
<BR>Monelle nuorelle ei selkeä lajivalinta ole selkeä vielä 15 vuotiaana, mutta silti jos pelaa kesällä jalkapalloa, ei ole asiaa kiekossa edustusjoukkueeseen. Eräs legendaarinen kiekon kokopäiväammattilainen kiteytti ongelmaa seuraavasti:
<BR><i>\"Mä luulen että noi juniorikoutsit on vähä ylikoulutettuja\"</i>
<BR>Lauseen voi ymmärtää monin eri tavoin, mutta minä ymmärsin sen niin, ettei nyky valmentajat näe kättään pidemmälle ja voittaminen on tärkeintä. Suuret paineet ovat usein liikaa monelle juniorille, ja kiekkoura usein päättyykin ennen liigaa. Väittävät jopa että harrastamalla usempaa lajia mahdollisimman pitkälle, harjoittelu on moninaisempaa ja mielenkiinto säilyy. Mutta kiekkovalmentajat ovat eri mieltä, miksi?