Ei tietenkään selitä kaikkea. Tuohan on ihan älytön asia edes debatoida kun se on niin päivänselvää. Vähän kuin kävisi sääennusteiden kimppuun koska niiden pohjana oleva data ei selitä sään vaihtelua täysin.
Joissain asioissa kaukainen historia voi kuitenkin näytellä merkittävääkin osaa kun taas toisissa sillä ei ole juurikaan merkitystä.
Ei kausaliteetti tarkoita sitä että ilmiö tulee voida selittää tyhjentävästi. Se tarkoittaa vain, että vaikutusta on, ja tässä tapauksessa (ainakin Rooman suhteen, kenties Mongolienkin) uskoakseni merkittävää sellaista.
Olennaista on, että kuinka merkittävää vai merkittävää olenkaan. Olisiko Italian Välimerta koskeva politiikka olennaisella tavalla erilaista, jos Roomaa ei olisi ollut?
On siis tärkeää ymmärtää muutama seikka: historiapolitiikka ja historian kausaliteetti ovat eri asioita. Historiapolitiikka tarkoittaa nykypäivän politiikan perustelemista historialla (tarkemmin historian tulkinnoilla). Välttämätöntä ei ole, että tulkinnat pitäisivät paikkaansa. Näinhän Putin on tehnyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Ukrainan ja Venäjän yhteen kietoutunut historia olisi
perimmäinen syy Venäjän hyökkäykselle. Samaten Italian poliittinen retoriikka rakentuu varmasti antiikin Rooman pohjalle, mutta on huomattavan vahva väite, että se selittää sitä, mitä Mussolini
teki eikä ainoastaan sitä, mitä hän teoistaan puhui.
Yleensä jos historian kehityksestä puhutaan, niin ns. vaihtoehtoisella historialla spekulointi usein jätetään pois hyvästä syystä, koska vaihtoehtoisia kehityskulkuja on niin vaikea tietää.
Mutta, jos selittää nyky-Venäjää mongoliajalla, nyky-Italiaa Roomalla, tai nyky-Ranskaa Kaarle Suurella, niin itseasiassa vaihtoehtoiset historiat ovat oikein käypää perusteluaineistoa, koska jotta esim. Roomalla olisi todellista selitysarvoa Italian osalta, niin vaihtoehtoinen historia olisi ensinnäkin poikkeava tapahtuneeseen nähden ja toisekseen me voitaisiin se tietää. Kuinka moni pitkän aikavälin selityksen kannattaja kuitenkaan todella on valmis sitoutumaan tähän?
Jos sen sijaan olettaa valtion taakse kansanluonteen, essentian, geeniperimän, aineksen, rodun - mitä sanaa haluaakaan käyttää - niin silloin pitkän aikavälin selitykset muuttuvat oikein helpoiksi. Ja näin myös Kari enemmän tai vähemmän tiedostetusti näyttää tehneen. Kyseessä voi olla tietynlainen lapsus, mutta toisaalta saamansa erittäin julkisen näkyvyyden myötä on paikallaan, että Onnisen kolumnissa lyödä kovaa vastapalloon puhumalla asioista myös niiden perinteisillä nimillä.
Karista vielä, että olen häntä kuunnellut. Historioitsijana hän ei ole vakuuttanut, mutta en oikein ole varma kuinka tosissaan eräissä heitoissaan on. Sinänsä ymmärrän, että luennoilla tulee heitettyä huomioita, joita ei suoraan tarkoita (luennon täytyy soljua eteenpäin, aina ei ensimmäisenä tule mieleen parasta sanavalintaa jne. jne.). Mutta nämä ovat ongelmallisia siksi, että kuten jo tästä ketjusta huomaamme, eräät edelleen jakavat näkemykset, jotka ns. sivistyneistö jätti taakseen jo noin vuonna 1945. Nämä eräät ovat saaneet Karin huomioista bensaa liekkeihin.
Karin Venäjän tiedustelua koskevat huomiot ovat erinomaisia, ja poliittista kulttuuria koskevat huomiot ovat hedelmällisiä. Silti kokonaisuudessaan on jäänyt vähän epäselväksi, että onko kyseessä lintu vai kala.