Huomenna on edessä eurooppalaisen seurajalkapalloilun kauden huipentuma, joka käydään englantilaisten joukkueiden kesken Moskovassa. Chelsea on ensimmäistä kertaa näin pitkällä ja Manchester United oli vuonna 1999 voittamassa Mestarien liigaa kahdella lisäajalla tehdyllä maalilla Bayern Müncheniä vastaan. Paul Scholes oli silloin pelikiellon takia poissa kokoonpanosta ja tänä vuonna Sir Alex Ferguson lupasi jo hyvissä ajoin pelipaikan mahdollisessa finaalissa Scholesille (mikä ei tietenkään miellyttänyt tätä vaatimatonta ja hiljaista kaveria, jonka mielestä pelipaikka pitää ansaita). Soisin tälle hienolle pelaajalle mestaruuden ilomielin.
Muita tärkeässä roolissa olevia pelaajia ovat Chelseasta ainakin Drogba, Cech, Terry ja Lampard. ManU:n aivainpelaajia Scholesin lisäksi ovat Cristiano Ronaldo (tietysti), Rooney ja van der Sar. Tasokkaat puolustukset ja huippumaalivahdit enteilevät tylsää peliä, mutta toivottavasti tästä tulisi kuitenkin edes vähän vastaavanlainen klassikko kuin oli vuosina 1999 tai 2005.
Valmentajista Avram Grant ei ole saanut hetkenkään rauhaa arvostelijoilta, kun taas Sir Alex Fergusonilta esimerkiksi toimittajat eivät uskalla kysyä ikäviä kysymyksiä Fergusonin mahdollisten raivokohtausten pelossa. Grant on jatkuvasti vaarassa saada potkut, mutta Ferguson on Manchesterissa sellaisessa elävän legendan asemassa, että ei paremmasta väliä. Toisaalta Fergusonin joukkue pelaa hyvää jalkapalloa ja pystyy tarpeen vaatiessa muokkaamaan peliään loistavasti vastustajan peliä vastaavaksi, joten Fergusonin pelikirja (onko sellaista jalkapallossa?) on kunnossa. Tätä toki edesauttaa Fergusonin portugalilainen apuvalmentaja.
Hienoa peliä odotan ja eiköhän Manchester Unitedilla ole hyvät mahdollisuudet voittoon huolimatta Chelsean viime aikoina parantuneista otteista. Kyllä ManU pelannee mestaruuden Scholesille, tälle hienolle sotaratsulle. Giggs on myös vanha sotaratsu, suosikkipelaajani ManU:sta, jolta odotan huippusuoritusta tässä pelissä. Mutta mitenköhän ManU voisi voittaa, kun mukana ei ole yhtä vuoden 1999 ratkaisijahahmoa, myöskin vanhaa sotaratsua, Teddy Sheringhamia (tähän vaikka hymiö).
Muita tärkeässä roolissa olevia pelaajia ovat Chelseasta ainakin Drogba, Cech, Terry ja Lampard. ManU:n aivainpelaajia Scholesin lisäksi ovat Cristiano Ronaldo (tietysti), Rooney ja van der Sar. Tasokkaat puolustukset ja huippumaalivahdit enteilevät tylsää peliä, mutta toivottavasti tästä tulisi kuitenkin edes vähän vastaavanlainen klassikko kuin oli vuosina 1999 tai 2005.
Valmentajista Avram Grant ei ole saanut hetkenkään rauhaa arvostelijoilta, kun taas Sir Alex Fergusonilta esimerkiksi toimittajat eivät uskalla kysyä ikäviä kysymyksiä Fergusonin mahdollisten raivokohtausten pelossa. Grant on jatkuvasti vaarassa saada potkut, mutta Ferguson on Manchesterissa sellaisessa elävän legendan asemassa, että ei paremmasta väliä. Toisaalta Fergusonin joukkue pelaa hyvää jalkapalloa ja pystyy tarpeen vaatiessa muokkaamaan peliään loistavasti vastustajan peliä vastaavaksi, joten Fergusonin pelikirja (onko sellaista jalkapallossa?) on kunnossa. Tätä toki edesauttaa Fergusonin portugalilainen apuvalmentaja.
Hienoa peliä odotan ja eiköhän Manchester Unitedilla ole hyvät mahdollisuudet voittoon huolimatta Chelsean viime aikoina parantuneista otteista. Kyllä ManU pelannee mestaruuden Scholesille, tälle hienolle sotaratsulle. Giggs on myös vanha sotaratsu, suosikkipelaajani ManU:sta, jolta odotan huippusuoritusta tässä pelissä. Mutta mitenköhän ManU voisi voittaa, kun mukana ei ole yhtä vuoden 1999 ratkaisijahahmoa, myöskin vanhaa sotaratsua, Teddy Sheringhamia (tähän vaikka hymiö).