Tykkäätkö voittaa vai vihaatko hävitä?

[Tinke-80]

Kumpi motivoi sinua enemmän? Tahto voittaa vai viha häviötä kohtaan?

 

[HPL76]

En nyt erityisesti tykkää hävitä, mutta kyllä se voittamisesta tuleva fiilis on silti voimakkaampi. En mä juuri mitään ikinä ole voittanut, mutta joskus sentään jotain että voin näin sanoa.

 

[V-G-]

Voitto motivoi mutta häviäminen vituttaa melkein yhtä paljon.

 

[Hera80]

Tykkään voittaa, se on ihana ja tuttu tunne.

 

[pettter]

Ei oikeastaan kumpaakaan. Mä oon normaali. Välillä on kiva antaa kaverin voittaa, jos se vaikka itse on sellainen että tykkää.

 

[Ollakseni]

Kyllä.

 

[Breeze Harbour]

Ensiksi mainittu ehdottomasti. Tuoreena esimerkkinä, kun viime toukokuussa voitin leffateatterissa Finnkinon leffapelin, niin fiilis tämän jälkeen oli kieltämättä melko epärealistinen. Minä kun en varsinaisesti ole tottunut olemaan ykkönen missään.

 

[Evil]

Minä varmaankin olisin sellainen ns. huono häviäjä. Ai miksikö? No kun en ole päässyt harjoittelemaan. En koskaan edes osallistu mihinkään, ellen ole varma voitosta. Häviäminen on luuserien juttu.

 

[Glove]

Oon jo monta vuotta noudattanut Rauno Korven viisautta:”voittaminen on keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen.” Tykkään voittaa, mutta ei mun maailma kaadu siihen jos häviän. Häviöstäkin voi aina oppia jotain, vaikkei se häviäminen kivaa olekaan.

 

[Palstalegenda]

Se riippuu siitä mikä on laji, panos ja vastustaja. Jos häviän 100 m juoksussa juoksueläkeläiselle Usain Boltille, niin kokemus olisi varmasti silti positiivinen, kun noin kovan juoksijan vieressä rimpuilisin.

Jos häviän Monopolissa jollekin, niin aivan sama, tuurilaji melko pitkälti.

Pokerissa voi joku vetää tuurilla ohi, ei se alkuharmituksen jälkeen ole suhtautumisessani kuin matemaattinen sattuma.

Semmoiset häviöt harmittavat, joissa vastus voittaa epäreiluudella. Ne yhdet jääkiekkokisat Valko-Venäjällä ja tämmöiset. En pelannut, mutta kotikatsomossa juili.

Heikko itsetuntohan se on jos oma mieliala vaihtelee hirveänä voittojen tai tappioiden takia. Ellei kyse ole todella isoista asioista. Jos vaikka arvotaan kaasukammioon menijä, niin kylläpä harmittaisi hävitä! Jollain tapaa siis olen tässä asiassa @pettter in linjoilla.

 

[ms.qvist]

Vihaan häviämistä.

Suhteeni kilpaurheiluun/ urheiluun ei ole terve, minulle urheilussa - aivan kuten sodassa ja rakkaudessa - kaikki keinot ovat sallittuja.

En ole koskaan, jos varhainen lapsuus jätetään huomiotta, sisäistänyt harrasteurheilun/ höntsän logiikkaa. Kovaan kallooni ei mahdu ajatus siitä, että mennään vain höntsäämään tai pelailemaan.

Ei, urheilun ainoa tarkoitus on voitto - tarvittaessa keinolla millä hyvänsä. En nyt kuitenkaan jatka sitä pohdintaa, että mihin tällainen ehdottomuus voi johtaa. Oma ratkaisuni on vältellä parhaani mukaan kaikkea (kilpa)urheiluun liittyvää, vältyn paljolta "pahalta".