Työehtosopimusten yleissitovuudesta luopuminen

[dana77]

Niinkuin kaikki tietävät maamme talous on heikossa tilanteessa. Palkat nousivat hyvinä aikoina reilusti ja kun kriisi ja sitä myötä taantuma tuli ne eivät jousta toiseen suuntaan. Näin maan kilpailukyky on heikentynyt tilanteessa, jossa sen pitäisi Nokian ja Venäjän markkinoiden häviämisen jälkeen voittaa markkinaosuuksia muilta. Koska inflaatio on lähellä nollaa, niin edes nollaratkaisut eivät korjaa tilannetta nopeasti.

Maan hallitus on esittänyt ajatuksia yhteiskunta-sopimuksesta, jolla kilpailukykyä korjattaisiin. Helppoja ja hyviä vaihtoehtoja ei valitettavasti ole. Työajan pidennyksestä ei tykkää kukaan, mutta myöskään toinen vaihtoehto eli palkkojen alentaminen ei maistu. Tähän toki on sanottava, että kokonaiskysyntä ei ole mikään sellainen natsikortti, joka kumoaisi kaikki muut argumentit vaan ainoastaan yksi huomoitava nyanssi. AY-liikekin on suurelta osin ollut halukas ymmärtämään, että lusikka on otettava kauniiseen käteen, mutta poikkeuksiakin on. AKT tietää että heillä on käytössään sellaiset lakkoaseet, että he pystyvät kaatamaan maan talouden halutessaan.

Palstan vasemmistolaiset ovat suuressa viisaudessaan moneen kertaan todenneet, että työehtosopimus-ratkaisut kuuluvat työmarkkinajärjestöille eli niiden pitäisi saada asioista päättää vapaasti, eikä valtion pitäisi puuttua asiaan. Asiassa on monta muttaa. Ensinnäkin tehty ratkaisu vaikuttaa voimakkaasti valtiontalouden tilanteeseen ja siinä mielessä ratkaisu on tärkeä valtionkin kannalta. Toisekseen työmarkkina-järjestöt pääsevät tekemään päätöksiä sellaistenkin tahojen puolesta joilla ei ole mitään osaa ja arpaa tehtyihin päätöksiin.

Kysymys onkin, että pitäisikö Työehtosopimusten yleissitovuudesta luopua? Vasurit ovat oikeassa, että sopimusoikeus on tärkeä asia, mutta nykyään laissa säädetään, että "työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisen alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä". Tämä on laki, josta päättää hallitus eikä EK tai AY-liike. EK edustaa pitkälle suuria yrityksiä, joten tehköön se sellaisia sopimuksia kun parhaaksi näkee, mutta miksi näiden pitäisi sitoa P&K yrityksiä?

Jos hyvänä aikana palkankorotukset olisi tehty paikallisesti sopimalla, jolloin korotuksia olisivat saaneet ne joiden työ oikeasti tuotti lisäarvoa josta työnantaja oli vapaaehtoisesti valmis maksamaan, niin tällaiset korotukset skaalautuisivat helpommin heikkoina aikoina alaspäinkin (ellei muutoin niin YT-menettelyn kautta). Nyt kun korotukset ovat TESissä, niin eihän ne sieltä skaalaudu mihinkään vaikka maa olisi konkurssissa.

Samoin nyt isot tekevät päätöksiä, jotka sitovat pieniä yrityksiä joilla ei asiaan ole mitään sananvaltaa. Mitä ihmeen vapaata sopimusoikeutta tämä on olevinaan? Tämän voisi joku yleissitovuutta kannattava tullla selittämään.

Toki tällaista muutosta ei voisi tehdä ihan tuosta noin, vaan muutokset myötä maahan pitäisi nykyistä kattavampi lainsäädäntö luoda eli suomeksi sanottuna minimipalkka + vastaavaa työntekijää suojaavaa minimi-säädäntöä. Nämä asiat siis siirrettäisiin TESseistä lainsäädännön eli demokratian piiriin. Demokratiahan on hyvä asia, jota kaikki kannattavat, vai mitä oppositio?

Jos ja kun isot yritykset edelleen jäisivät sopimaan omista ehdoistaa AY:n kanssa, niin se takaisi tietynlaisen kilpailun säilymisen eli jos pienyrtiyksessä toimiva kokisi TESin ihanammaksi, niin hänellä olisi vapaus mennä töihin suuryritykseen. Vastaavasti jos suuryrityksessä toimiva pitäisi paikallista joustavampaa sopimista mieluisampana, niin hänelläkin olisi sama mahdollisuus.

Tämä ratkaisu auttaisi eniten pieniä, kasvavia yrityksiä eli juuri niitä joissa työpaikkoja eniten syntyy. Samalla se olisi jonkinsortin kilpailuetu keskisuurille kilpailussa kankeita jättiläisiä vastaan eli juuri niitä, joilla on isoin neuvotteluvaltti.

 

[Salt]

Huomaa, että hallituksen esittämässä yhteiskuntasopimuksessa on selvästi EK:n kädenjälki (tai näiden lobbaamien porvaripoliitikkojen). Työajanpidennys esimerkiksi ei luo suurimmassa osassa yrityksiä sen suurempaa kilpailukyvyn paranemista. Toki on aloja, joille se merkitsee hyvinkin paljon. Kokonaisuudessaan se ei lisää kilpailukykyä muulla tavalla kuin voittoa tekevien yritysten ylijäämässä, mutta miten näitä resursseja sitten yritys tulee käyttämään on toinen juttu. Uusien työpaikkojen luomiseen en usko, koska ajat ovat huonot, jonka perusteella on helppo vetää kovaa säästölinjaa yrityksessä kuin yrityksessä vielä vuosia.

Yhteisöveron alentaminenkaan ei ole tuonut parissa vuodessa mitään näkyvää hyötyä työllisyyden tai minkään muunkaan suhteen. Sitä vastoin kuulee pienten yrittäjien suusta suoraan, että heitä yhteidövero hyödyttää, jos he tekisivät kunnolla voittoa. Eli mihin sekin hyöty häviää? EK:n on helppo väittää, että tämän yhteisäveron vaikutus ei vielä näy. Samoin kävisi esimerkiksi työajanpidennyksen ja muun työntekijää suojelevien sopimusten rajoittamisen kanssa, että suure(hko)t yritykset hyötyisivät lakiuudistuksista niin kauan kuin mahdollista, ennen kuin huomataan ettei niistä ole ollut yhteiskuntaa hyödyttäviä vaikutuksia.

Yhteiskunnat on muokattu viimeisen yli sadan vuoden aikana niin näkyvästi kulutustavaroiden ympärille, että on olemassa jo erilaisia indeksejä kuvaamassa tästä mielettömyydestä ja rahan arvosta. Palkat ja eläkkeet määräytyvät jo siitä, mitä ostamme tai jätämme ostamatta. Mitä hanakammin haluamme tiettyjä tuotteita, sitä nopeammin niiden hinnat nousevat. Tämä globaali raaka-aineiden keinottelu on jo hyvinkin yleistä, mutta silti sille asialle ei ole tehty yhtään mitään. Palkkoja on toki nostettu hyvinä aikoina, mutta ei liikaa, jotta meille jäisi vähemmän säästöön. Meidät on opetettu vähitellen velkavankeuteen kulutustavaroiden kustannuksella.

Meiltä ollaan viemässä jo hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteita, kuten elintason ja toimeentulon varmistaminen. Suuryritysten etuja ajavat keskusjärjestöt haluavat nollalinjaa palkkaneuvotteluihin, koska heidän mielestään korkea inflaatio johtuu siitä, että ihmiset vaativat liikaa palkankorotuksia. Mutta todellisuudessahan hintojen nousut ja ostovoiman heikkeneminen johtuvat olemattomasta rahasta, jota pankit ”väärentävät” markkinoille ja lainaavat sitten tätä olematonta rahaa hyväuskoisille ihmisille. Palkankorotusten aika on ohi, mutta kestääkö se globaalin markkinatalouden aiheuttamaa inflaation (keinotekoista) heilahtelua, jää nähtäväksi.

Yhteiskunnalliset rakenteet asettavat kehykset ihmisten toimintaan yhteiskunnissa, mutta eivät ole enää edistäneet sitä pitkään aikaan, vaan pikemminkin rajoittaneet. Yhteiskunnalliset rakenteet ovat ajaneet sosiaalisten rakenteiden ohi ja ihmiset ovat yhä enemmän eksyksissä elämässään. Ihmisten käyttäytyminen ja toiminta on yhteiskunnan luomaa pinnallisuutta. Tässä voidaankin kysyä, ovatko AY-liikeet rajoittaneet yhteiskuntamme rakenteita? Mitä parempaa suuryritykset voivat tarjota yhteiskunnalle ajamallaan yhteiskuntasopimuksella? Mitä saavutamme loppujen lopuksi yhteiskuntasopimuksella? Luoko se uudet ja paremmat puitteet yhteiskunnan rakenteille, joihin meidän on hellppo/vaikea sopeutua, vai edistääkö se meidän ihmisten pinnallisuutta entisestään?

 

[Cobol]

Jos hyvänä aikana palkankorotukset olisi tehty paikallisesti sopimalla, jolloin korotuksia olisivat saaneet ne joiden työ oikeasti tuotti lisäarvoa josta työnantaja oli vapaaehtoisesti valmis maksamaan, niin tällaiset korotukset skaalautuisivat helpommin heikkoina aikoina alaspäinkin (ellei muutoin niin YT-menettelyn kautta). Nyt kun korotukset ovat TESissä, niin eihän ne sieltä skaalaudu mihinkään vaikka maa olisi konkurssissa.

En tiedä onko sulla kokemusta työllistämisestä ja yrttämisestä, mutta tekstisi perusteella ei. En tarkoita itsensä elättämistä pienfirmallasi. Kun puhutaan pk-sektorista, ongelmana eivät ole palkat sinänsä. Ei todellakaan. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien toimissa en kuullut kaiketi koskaan valitusta siitä, että työntekijöille maksetaan liikaa palkkaa. Voi olla että jossain julklisuuteen tarkoitetuissa juhlapuheissa, mutta noin muuten.

Jos Suomen kuitenkin länsieurooppalaisittain matalilla palkoilla ei saa yritystä toimimaan, vika löytyy katsomalla peilistä. Tehdään vääriä asioita väärin kustannuksin väärällä osaamisella ja väärällä strategialla.

Se mikä todellisuudessa on ongelma on palkan sivukulut ja irtisanominen johtuen lainsäädännöstä. Olen eri ketjuissa pyrkinyt nostamaan nämä kaksi tekijää esille, koska niiden vaikutukset ovat aivan tajuttomat yrityksen kannalta. Yksi aivan huippuongelma koskee yrityksiö joissa on yli 50 henkilöä töissä. Nämä firmat menevät selkeästi PK-sektoriin. Yli 56 vuotiaille viimeinen työllistäjä maksaa käytännössä ansiosidonnaisen päivärahan jos hän joutuu työttömäksi. Kun tuossa iässä ei työllisty keskimäärin kovinkaan helposti, siitä tulee jopa vuosien kustannus eli kymmenien tuhansien eurojen lisäkulu. Aiemmin kirjoitin raskaana olevan työntekijän mahdollisuudesta kikkailla niin, että hänen paikkansa säilyy yrityksessä vaikka hän ei käykään siellä vuosiin. Tämä on mahdollista kun hankkiutuu uudelleen raskaaksi äitiyslomallaan. Kun on kolme tällaista tapausta samaan aikaan, pk-yritys on aivan kusessa sen kanssa, että joskus kenties palaavalle on pidettävä työpaikka avoinna vuosikausia tilanteessa, jossa palaava työntekijä ei IT-alan hektisyydessä enää hallitse mitään tehtäviä palatessaan esimerkiksi kolmen vuoden päästä.

Näiden lisäksi on useita muita vastaavia työllistämistä estäviä tekijöitä. Yksikään hallitus ei ole niihin tarttunut. Saas nähdä miten nykyinen. Toivon että tarttuu mutta aika skeptinen olen sen suhteen.

 

[erku]

Se mikä todellisuudessa on ongelma on palkan sivukulut ja irtisanominen johtuen lainsäädännöstä.

Mielenkiintoinen näkökulma, koska aika lailla ristiriidassa faktojen kanssa.

Suomessa palkan sivukulut ovat alle EU:n keskitason: Suomalaisen työ vasta kahdeksanneksi kalleinta EU:ssa | Yle Uutiset | yle.fi

OECD:n selvityksen mukaan Suomessa irtisanomismenettely on työntekijän kannalta selvästi heikompi kuin EU:ssa keskimäärin, eli tosin sanoen työnantajan kannalta irtisanominen on helppoa ja halpaa: Yle: Suomessa irtisanominen käy helposti ja halvasti | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

 

[Osmo Rapeli]

Suomessa palkan sivukulut ovat alle EU:n keskitason: Suomalaisen työ vasta kahdeksanneksi kalleinta EU:ssa | Yle Uutiset | yle.fi

Mistähän tuo kyseinen tutkimus löytyisi kokonaisuudessaan? Mitä kaikkea tuossa on laskettu sivukuluiksi?

 

[Cobol]

Mielenkiintoinen näkökulma, koska aika lailla ristiriidassa faktojen kanssa.

Jos mittarit ovat samat kaikille, faktat pitävät. Mutta jos valitaan sopivasti, saadaan toki haluttu tuloskin. Valtiovarainministeriön tuorein selvitys on vuoden vanha ja sen mukaan Suomi on - valitettavasti - sivukuluineen euroalueen ykkönen:

http://www.2014.vm.fi/vm/fi/04_julk...eto_Selvitys_palkkakehityksest_euroopassa.pdf

OECD:n selvityksen mukaan Suomessa irtisanomismenettely on työntekijän kannalta selvästi heikompi kuin EU:ssa keskimäärin, eli tosin sanoen työnantajan kannalta irtisanominen on helppoa ja halpaa: Yle: Suomessa irtisanominen käy helposti ja halvasti | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Heh-heh. Kysymyshän ei ollut työntekijän irtisanomisesta sinänsä vaan aivan muusta eli kahdesta poikkeustilanteesta, jotka ovat erittäin kalliita pk-yritykselle. Puhutaan kymmenistä tuhansista, jopa yli sadasta tuhannesta per henkilö ko. tapauksissa. Meillä oli toimistot mm. Norjassa, Ruotsissa, USA:ssa ja Saksassa ja niin se vaan oli, että esille nostamat esimerkit koskivat vain Suomea. Enää en ole mukana vaan myin firman jokunen vuosi sitten, mutta tuskinpa tilanne on muuttunut.

 

[erku]

Jos mittarit ovat samat kaikille, faktat pitävät. Mutta jos valitaan sopivasti, saadaan toki haluttu tuloskin. Valtiovarainministeriön tuorein selvitys on vuoden vanha ja sen mukaan Suomi on - valitettavasti - sivukuluineen euroalueen ykkönen:

http://www.2014.vm.fi/vm/fi/04_julk...eto_Selvitys_palkkakehityksest_euroopassa.pdf.

Hmm, jos nyt oikein tuota muistion neljännellä sivulla olevaa pylväsdiagrammia tulkitsen, niin Suomessa työnantajan maksamat sosiaalivakuutusmaksut ja sivukulut tuon mukaan ovat pienemmät kuin 17 euromaan osalta keskimäärin. Toki jos lasketaan palkat ja sivukulut yhteen, niin siinä tapauksessa tilanne on toinen.

Heh-heh. Kysymyshän ei ollut työntekijän irtisanomisesta sinänsä vaan aivan muusta eli kahdesta poikkeustilanteesta.

Nimenomaan, minä kirjoitan oleellisesta isosta kuvasta, kun sinä keskityt kokonaisuuden ja maan kilpailukyvyn kannalta epäolennaisiin poikkeustapauksiin.

 

[Cobol]

Hmm, jos nyt oikein tuota muistion neljännellä sivulla olevaa pylväsdiagrammia tulkitsen, niin Suomessa työnantajan maksamat sosiaalivakuutusmaksut ja sivukulut tuon mukaan ovat pienemmät kuin 17 euromaan osalta keskimäärin. Toki jos lasketaan palkat ja sivukulut yhteen, niin siinä tapauksessa tilanne on toinen.

Jotenkin mulle on syntynyt sellainen kuva että palkkojen kokonaiskustannuksiin lasketaan palkat ja sivukulut yhteen...

Nimenomaan, minä kirjoitan oleellisesta isosta kuvasta, kun sinä keskityt kokonaisuuden ja maan kilpailukyvyn kannalta epäolennaisiin poikkeustapauksiin.

Höpiset samalla tavalla omiasi kuin edellä olevassa ymmärtämättä tekstiä jota lähdit kommentoimaan.

 

[Eikka86]

Hmm, jos nyt oikein tuota muistion neljännellä sivulla olevaa pylväsdiagrammia tulkitsen, niin Suomessa työnantajan maksamat sosiaalivakuutusmaksut ja sivukulut tuon mukaan ovat pienemmät kuin 17 euromaan osalta keskimäärin. Toki jos lasketaan palkat ja sivukulut yhteen, niin siinä tapauksessa tilanne on toinen.

Luonnollisesti yrityksen työntekijästä maksama kokonaismäärä on se, millä on merkitystä. Vai oletko sitä mieltä, että kokonaissummalla ei ole merkitystä, koska sivukulun osuus prosenteissa on sama jonkunmaankanssa mutta meidän keskipalkka on 3×ko.maan keskipalkka? Luonnollisesti todellinen työllistämiskustannus on hivenen korkeampi meidän tapauksessa vaikka prosentit olisi samat, vai mitä olet mieltä?

Näköjään @Cobol ehti toteamaan saman

 

[erku]

Jotenkin mulle on syntynyt sellainen kuva että palkkojen kokonaiskustannuksiin lasketaan palkat ja sivukulut yhteen...

Ja jotenkin mulle on syntynyt sellainen kuva, että vielä muutama tunti sitten väitit yrittämisen elämänkoulun syvällä rintaäänellä, että palkat ovat meillä länsieurooppalaisittain matalat, mutta sivukulut ongelma. Nyt sitten linkität aineistoa, joka osoittaa päinvastaista. Ihan tekee nyt mieli varmistukseksi kysyä, että uskotko enemmän tuon vm:n muistion informaatioon vai omiin kokemuksiisi?

 

[Eikka86]

Laskutehtävä, kaksi ravintolaa myy identtisen määrän alkoholia identtisellä hinnalla ja työntekijöiden määrällä. Toinen ravintola maksaa työntekijälle 1000€ kk ja toinen 2000€ kk palkkaa sekä molemmat maksaa työntekijän palkasta sivukuluja 50%.

Kummalla on mielestäsi isommat sivukulut ja tulisiko mielestäsi kilpailukykyä parantaa a) nostamalla pienemmän palkkaa, b) pienentämällä isompaa palkkaa tai c) isontaa/ pienentää sivukuluja?

 

[erku]

Kummalla on mielestäsi isommat sivukulut ja tulisiko mielestäsi kilpailukykyä parantaa a) nostamalla pienemmän palkkaa, b) pienentämällä isompaa palkkaa tai c) isontaa/ pienentää sivukuluja?

Mistähän kilpailukyvystä nyt oikein mahdat puhua? Näiden kahden ravintolan välisestä kilpailukyvystä vai näiden ravintoloiden kilpailukyvystä suhteessa joidenkin muiden maiden ravintoloiden kilpailukykyyn?

 

[Eikka86]

Mistähän kilpailukyvystä nyt oikein mahdat puhua? Näiden kahden ravintolan välisestä kilpailukyvystä vai näiden ravintoloiden kilpailukyvystä suhteessa joidenkin muiden maiden ravintoloiden kilpailukykyyn?

Kirjoitin epäselvästi, ravintolat oli esimerkkejä, joilla tarkoitin kahta yritystä eri maissa (sama toimiala) jotka kilpailevat keskenään. Näiden kahden yrityksen kotimailla on identtinen sivukuluprosentti mutta toisessa palkat on 2x isommat. Leikitään isompaa palkaa maksavan maan olevan kotimaamme.

 

[erku]

Kirjoitin epäselvästi, ravintolat oli esimerkkejä, joilla tarkoitin kahta yritystä eri maissa (sama toimiala) jotka kilpailevat keskenään. Näiden kahden yrityksen kotimailla on identtinen sivukuluprosentti mutta toisessa palkat on 2x isommat. Leikitään isompaa palkaa maksavan maan olevan kotimaamme.

Ei nyt millään pahalla, mutta tämä on poikkeuksellisen pölvästi ajatusleikki. En tiedä hahmotatko edes sitä, että tässä kustannuskilpailukyvyssä on lähes yksinomaan kyse teollisuuden palkkojen vertailusta, koska teollisuuden osalta tuotanto ja sitä kautta työpaikat voidaan siirtää muualle. Sieltä Ahveniston Apaja-baarista on kovin vaikeaa ulkoistaa työvoimaa halvempien työehtosopimusten maihin, joten on aika sama, vaikka pärnulaisessa kapakassa baarimikon palkka olisikin puolet halvempi.

 

[Eikka86]

Ei nyt millään pahalla, mutta tämä on poikkeuksellisen pölvästi ajatusleikki. En tiedä hahmotatko edes sitä, että tässä kustannuskilpailukyvyssä on lähes yksinomaan kyse teollisuuden palkkojen vertailusta, koska teollisuuden osalta tuotanto ja sitä kautta työpaikat voidaan siirtää muualle. Sieltä Ahveniston Apaja-baarista on kovin vaikeaa ulkoistaa työvoimaa halvempien työehtosopimusten maihin, joten on aika sama, vaikka pärnulaisessa kapakassa baarimikon palkka olisikin puolet halvempi.

Esimerkki oli kieltämättä huono mutta kyse oli nimenomaan yrityksistä, ravintola oli vain esimerkki tästä yrityksestä, joka voi siis olla mikä tahansa kotimaassa tai globaalisti toimiva yritys.

Pahoittelut vielä sekavasta esimerkistä mutta pystytkö nyt vastaamaan kysymykseen?

 

[Cobol]

Ja jotenkin mulle on syntynyt sellainen kuva, että vielä muutama tunti sitten väitit yrittämisen elämänkoulun syvällä rintaäänellä, että palkat ovat meillä länsieurooppalaisittain matalat, mutta sivukulut ongelma. Nyt sitten linkität aineistoa, joka osoittaa päinvastaista. Ihan tekee nyt mieli varmistukseksi kysyä, että uskotko enemmän tuon vm:n muistion informaatioon vai omiin kokemuksiisi?

Suomessa EK ja Veronmaksajat tuottavat valtion eri tutkimusten ohella yleensä kansainvälisesti ja tieteellisesti siinä määrin kestäviä tutkimuksia, että mm. tutkimusmetodi, kysymysasettelu ja kattavuus on riittävä antamaan todellisen kuvan tutkittavasta asiasta. Alla Veronmaksajien tutkimus joka kannattaa lukea kokonaan. Sivulla 47 käsitellään sitten työnantajan sivukuluja. Suomen osalta ne ovat 22.8 prosenttia palkasta riippumatta. Saksassa ne vaihtelevat, mutta ovat 9.6-19.3 prosenttia. Sama vaihtelu pätee muihinkin EU-maihin. Meillä asiantuntijoiden palkka oli jossain 6 000 - 6 500 euron kieppeillä ja sillä sivukulujen osalta päästään sivun 47 kaavioiden väliin. Tällöin sivukulut Suomessa ovat vertailussa EU-maissa ja Yhdysvalloissa hyvin ylhäällä kuten jälkimmäinen kaavio kertoo vaikka tosin kaukana Ranskasta. Lisäksi kannattaa huomioida, että eihän työnantajan sivukulut jää tuohon vaan työterveydenhoitoon ja sijaisjärjestelyihin lomien ajaksi uppoaa rahaa kuten myös erilaisiin kulttuuriseleihin jne. Kaikki eivät tietenkään ole pakollisia, mutta suotavia - ja pakollisia jos ovat ns. saavutettu etu...Karkea arvioni kokonaisuudesta oli se, että jos palkkaa uuden työntekijän 6 000 eurolla, kaikki sivukulut huomioiden kokonaiskustannus on luokkaa 9 000 euroa.

Linkissa Veronmaksajien selvitys palkoista ja sivukuluista eri maissa:

http://www.veronmaksajat.fi/Documents/Lehdistötiedotteet/verotietoa_68_netti.pdf

Kyse ei suinkaan ole yksin työnantajista pk- ja muissakin yrityksissä. Työntekijän kannalta tilanne on myös sairas. Kireän palkkaverotuksen maa Tanska perii lähes olemattomia työnantajamaksuja. Muita keveän työnantajamaksupolitiikan maita ovat esimerkiksi Australia, Sveitsi ja Kanada.

Suomalainen työntekijä sen sijaan on ostovoimaltaan rupusakkia tässä joukossa, mutta sivukuluiltaan ja veroiltaan kärkipäässä. Toisin sanoen, palkan kaikki kokonaiskustannukset huomioiden työntekijän käteen jäävä osuus on pieni. Juuri tämän takia monikaan aikanaan tapaamistani työnantajista ei kannattanut työntekijöiden palkan alentamista vaan työnantajan sivukulujen ja palkkaverojen alentamista.

 

[steepler]

Suomalainen työntekijä sen sijaan on ostovoimaltaan rupusakkia tässä joukossa, mutta sivukuluiltaan ja veroiltaan kärkipäässä. Toisin sanoen, palkan kaikki kokonaiskustannukset huomioiden työntekijän käteen jäävä osuus on pieni. Juuri tämän takia monikaan aikanaan tapaamistani työnantajista ei kannattanut työntekijöiden palkan alentamista vaan työnantajan sivukulujen ja palkkaverojen alentamista.

Eläkkeen kertyminen(jonka maksu sivukuluista on työnantajalle selvästi merkittävin) tuossa on mielestäni keskeisin kysymys ja siten ikään kuin käteen jäävän osuuden laskeminenkin aika monimutkainen homma koska eläkemaksusta lopulta nauttiminenkin selviää vasta kun tiedetään miten pitkään henkilö elää. En tiedä, enkä tähän hätään jaksa selvittää, miten esim. Australiassa, Tanskassa, tai Sveitissä eläkkeet kertyvä, Taskassa varmaan verotuloilla maksetaan pitkältä eläkkeitä, mutta Australiassa voi olla melko yleistä että työantaja kustantaa jonkun tason eläketurvaa vapaa-ehtoisesti (mutta käytännössä jotta työntekijöitä saa monesti pakollisesti), tämä nyt tosin on spekulaatiota.

Joka tapauksessa jos ajatellaan käteen jäävää summaan niin eläkkeen karttuminen pitäisi kyllä laskea mukaan.

 

[Cobol]

Joka tapauksessa jos ajatellaan käteen jäävää summaan niin eläkkeen karttuminen pitäisi kyllä laskea mukaan.

Eurostatilta löytyy kohtuullisen uusi tilasto, joka on alla suomeksi selityksineen. Pidän Eurostatia yhtenä aiemmin mainitsemistani luotettavista tutkimustahoista mitä tulee tutkimuksen tieteelliseen pätevyyteen. Eurostatin mukaan suomalaiset eläkeet ovat Kreikan tasoa eli ei keskimäärin kovinkaan hääppöisiä ja Suomea heikompi tilanne on lähinnä köyhissä velkamaissa sekä itäisessä Euroopassa:

Suomalainen eläke on Euroopan keskitasoa | Yle Uutiset | yle.fi

Meillä on joka suhteessa kovat kustannukset, mutta heikko ostovoima. Palkkojen yleinen laskeminen ei sen takia ole taloudellisessa mielessä järkevää. Sivukulujen ja byrokratian on. Eläkelaitoksiakin Suomessa on yli 40 joista jokaisella oma byrokratiansa. Koko homman voisi hoitaa 2-3 eläkelaitoksella. Yksi julkisen puolen ja 1-2 yksityisen puolen. Säästöä tulisi. Mutta se ei puolueita ja valtion yrityksiäkään kiinnosta, koska palkkiovirat ja asuntoedut yms.

 

[dana77]

Yhteisöveron alentaminenkaan ei ole tuonut parissa vuodessa mitään näkyvää hyötyä työllisyyden tai minkään muunkaan suhteen.

Koomista että tämä lausuttiin juuri samalla viikolla kun Konecranes Terex kertoi valitsevansa yrityksen kotipaikaksi Suomen koska yhteisövero on matalampi kuin Yhdysvalloissa:
Nostolaiteyhtiö Konecranes Terex rekisteröidään Suomeen, koska Suomen yhteisövero on tuntuvasti alhaisempi kuin Yhdysvaltojen.
FT: Terex pakenee USA:n veroja Suomeen - Maaseudun Tulevaisuus

Sitä vastoin kuulee pienten yrittäjien suusta suoraan, että heitä yhteidövero hyödyttää, jos he tekisivät kunnolla voittoa. Eli mihin sekin hyöty häviää?

wtf? Millä tavalla veronmaksu hyödyttää yrittäjiä? Siis jos tarkasteluna on suorat hyödyt eikä tarkasteluun lähetä ottamaan yhteiskunnan tuottamia palveluita kuten esim infraa (mikä olisi naurattavaa sillä, yhteisöveron osuus niiden rahoittamisesta on hyvin marginaalinen)

Suuryritysten etuja ajavat keskusjärjestöt haluavat nollalinjaa palkkaneuvotteluihin, koska heidän mielestään korkea inflaatio johtuu siitä, että ihmiset vaativat liikaa palkankorotuksia.

Missä maailmassa tämä korkea inflaatio esiintyy? Itse elän Suomessa ja täällä inflaatio on käytännössä nollassa. Vai onko tuo nolla-taso korkea?
http://tilastokeskus.fi/org/tilastokeskus/inflaatio_001.gif

 

[dana77]

En tiedä onko sulla kokemusta työllistämisestä ja yrttämisestä, mutta tekstisi perusteella ei. En tarkoita itsensä elättämistä pienfirmallasi. Kun puhutaan pk-sektorista, ongelmana eivät ole palkat sinänsä. Ei todellakaan. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien toimissa en kuullut kaiketi koskaan valitusta siitä, että työntekijöille maksetaan liikaa palkkaa. Voi olla että jossain julklisuuteen tarkoitetuissa juhlapuheissa, mutta noin muuten.

Jos Suomen kuitenkin länsieurooppalaisittain matalilla palkoilla ei saa yritystä toimimaan, vika löytyy katsomalla peilistä. Tehdään vääriä asioita väärin kustannuksin väärällä osaamisella ja väärällä strategialla.

Se mikä todellisuudessa on ongelma on palkan sivukulut ja irtisanominen johtuen lainsäädännöstä. Olen eri ketjuissa pyrkinyt nostamaan nämä kaksi tekijää esille, koska niiden vaikutukset ovat aivan tajuttomat yrityksen kannalta.

En ole tähän mennessä toiminut yrittäjänä (yhtenä syynä sem että en ole kokenut järjestelmää siihen motivoivaksi) ja työllistämiseni on rajoittunut kirvesmiehiin yms. ammattilaisiin yksityskäyttöön. Kuitenkin tilastoista tuttu asia on, että Suomessa palkat ovat tietyillä tasoilla suhteellisen edulliset, mutta toisilla kalliit. Pääsääntöisesti suorittavan tason palkat ovat globaalissa vertailussa korkeat, mutta asiantuntijoiden edulliset. Siinä mielessä olen aina ärsyyntynyt, siinä että nuo lasketaan yhteen ja lakaistaan tilanne maton alle.

Toinen juttu on, että työnantajan kannalta on ihan sama, että mikä osuus hänen maksamastaan summasta X menee veroihin ja minkä työntekijä saa nettona käteen. Hänen maksamansa kokonaissumma on joka ratkaisee.

Sinänsä en ole eri mieltä sivukulujen kalliudesta, mutta perusteluni ovat hieman erilaiset. Aivan suoraan voin sanoa, että olisin työllistänyt mainitsemiani ammattilaisia enemmän mikäli kulut eivät olisi yhtä korkeat kun ne nyt ovat. Ajattelen asiasta niin, että jos teen omia töitäni esim 50 tuntia, niin jos sillä rahalla pystyy palkkaamaan ammattihenkilön henkilön tekemään töitä 50 tunnilla niin diili on siedettävä (vaikka kirvesmiesten palkkataso hieman matalampi olisikin). Kuitenkin jos joudun tekemään töitä esim 80 tuntia palkatakseni apua 50 tunniksi niin homma ei kannata. Silloin minun kannattaa mieluummin ottaa palkatonta vapaata ja tehdä itse. Vasemmistolainenkin saattaa hieman avustettuna tajuta, että mikä on kokonaisvaikutus sille että a) teen vähemmän töitä b) maksan noista vähemmistä töistä pienemmällä prosentilla veroja c) jätän työllistämättä toisia henkilöitä, jotka sen sijaan saavat tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Onneksi kotitalousvähennyksien avulla olen pystynyt osan tästä tarpeestani hoitamaan ammattilaisia työllistämällä.

Yksi aivan huippuongelma koskee yrityksiö joissa on yli 50 henkilöä töissä. Nämä firmat menevät selkeästi PK-sektoriin. Yli 56 vuotiaille viimeinen työllistäjä maksaa käytännössä ansiosidonnaisen päivärahan jos hän joutuu työttömäksi. Kun tuossa iässä ei työllisty keskimäärin kovinkaan helposti, siitä tulee jopa vuosien kustannus eli kymmenien tuhansien eurojen lisäkulu. Aiemmin kirjoitin raskaana olevan työntekijän mahdollisuudesta kikkailla niin, että hänen paikkansa säilyy yrityksessä vaikka hän ei käykään siellä vuosiin. Tämä on mahdollista kun hankkiutuu uudelleen raskaaksi äitiyslomallaan. Kun on kolme tällaista tapausta samaan aikaan, pk-yritys on aivan kusessa sen kanssa, että joskus kenties palaavalle on pidettävä työpaikka avoinna vuosikausia tilanteessa, jossa palaava työntekijä ei IT-alan hektisyydessä enää hallitse mitään tehtäviä palatessaan esimerkiksi kolmen vuoden päästä.

Tämä on järkyttävä juttu oli kieltämättä minulle uusi asia ennenkuin muutama päivä sitten hesarista luin. Olin siihen asti ihmetellyt, että mikä järki yrityksillä on syrjiä 50-55v työntekijöitä, mutta sehän johtuu suoraan idioottimaisesta järjestelmästä. Toivottavasti vanhenevan väestön kannalta tämä epäkohta saadaan pikaisesti korjattua. Tekisi mieleen arvata, että näin tyhmää lakia ei ihminen ole säätänyt, vaan takana on ollut AY-liike.

 

[dana77]

OECD:n selvityksen mukaan Suomessa irtisanomismenettely on työntekijän kannalta selvästi heikompi kuin EU:ssa keskimäärin, eli tosin sanoen työnantajan kannalta irtisanominen on helppoa ja halpaa: Yle: Suomessa irtisanominen käy helposti ja halvasti | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Cobol puhui lainaamassasi kirjoituksen kohdassa mm. raskaana olevien aiheuttamista kustannuksista yrityksille. Aika mielenkiintoista että vasuri siinä vaiheessa miettii että miten edullista irtisanominen Suomessa on. Onhan sekin toki yksi mahdollinen ajattelumalli.

 

[kahden suunnan sentteri]

Erkuhan pyörittelee täällä kolmen pennin porvareita mennen tullen.

Cobol puhui lainaamassasi kirjoituksen kohdassa mm. raskaana olevien aiheuttamista kustannuksista yrityksille. Aika mielenkiintoista että vasuri siinä vaiheessa miettii että miten edullista irtisanominen Suomessa on. Onhan sekin toki yksi mahdollinen ajattelumalli.

Tämä oli ihan uutta minulle, että todellisuudessa Suomen ongelma on raskaana olevien naisten irtisanomisen vaikeus ynnä muut vastaavat tapaukset. Minä kun luulin, että se on esim. finanssikriisin vauhdittaman maailmantalouden rakennemuutoksen tappama vienti ja siitä seurannut nollakasvu ja siitä seurannut rasitus julkiselle taloudelle, eli työttömyyden kasvu -> verotulojen vähentyminen ja mm. työttömyyden ja terveydenhuollon kustannusten kasvu.

Jos siitä passeli professionalista on kauhisteltu poissaolevien naisten juoksevia kustannuksia ja yleistetty tämä irtisanomisen vaikeus kovinkin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, niin aikamoiseen näkökulmaharhaan on tullut sorruttua.

Pidän Eurostatia yhtenä aiemmin mainitsemistani luotettavista tutkimustahoista mitä tulee tutkimuksen tieteelliseen pätevyyteen.

Tässä vielä Eurostatin näkemys työllistämisen sivukuluista Suomessa ja keskeisissä kilpailijamaissa:

Tanska 13,3 %
Suomi 22,2 %
Saksa 22,3 %
Hollanti 25,5 %
Ruotsi 31,6 %
Ranska 33,1 %

File:Labour costs per hour in EUR, 2004-2014 whole economy excluding agriculture and public administration.png - Statistics Explained

Ja teollisuustyötunnin hinta euroissa:

Suomi 35,90
Saksa 37,10
Ranska 37,00
Ruotsi 41,80
Tanska 42,10
Hollanti (?)

File:Labour costs per hour in EUR, breakdown by economic activity 2014.png - Statistics Explained

--

Mitä sitten tulee ketjun aiheeseen eli yleissitoviin työehtosopimuksiin, voidaan niistä luopua sitten kun indeksiin sidottu perustulo ikään kuin toimittaa minimipalkan virkaa. Vahva kolmikanta ei oikein enää palvele yhteistä hyvää (=talouskasvu) tulevaisuuden työmarkkinoilla, jos nyt nykyisilläkään.

 

[dana77]

Tämä oli ihan uutta minulle, että todellisuudessa Suomen ongelma on raskaana olevien naisten irtisanomisen vaikeus ynnä muut vastaavat tapaukset. Minä kun luulin, että se on esim. finanssikriisin vauhdittaman maailmantalouden rakennemuutoksen tappama vienti ja siitä seurannut nollakasvu ja siitä seurannut rasitus julkiselle taloudelle, eli työttömyyden kasvu -> verotulojen vähentyminen ja mm. työttömyyden ja terveydenhuollon kustannusten kasvu..

En tiedä mistä olet tuollaisen uuden tiedon saanut, mutta aika vahvaa tulkintaa on ollut mikäli se on tästä ketjusta lähtöisin.

On melko paradoksaalista, että useat hyvää tarkoittavat lait, joilla pyritään suojelemaan tiettyjä vähemmistöjä aiheuttavat käytännössä itseasiassa näiden vähemmistöjen syrjintää. Tästä raskaana olevat naiset ja yli 50v työntekijät ovat loistavia esimerkkejä. Jos jaksaisin niin miettisin, että löytyykö muitakin vastaavia ja ennenkaikkea sitä, että onko tätä samaa tapahtunut ennenkin vai onko ilmiö jotenkin uusi.

 

[kahden suunnan sentteri]

En tiedä mistä olet tuollaisen uuden tiedon saanut, mutta aika vahvaa tulkintaa on ollut mikäli se on tästä ketjusta lähtöisin.

Avausviestissä esität huolesi kustannuskilpailukyvystä koska palkat eivät jousta alaspäin, Cobol tarkentaa että itseasiassa työvoiman sivukuluissa ja joidenkin irtisanomisten vaikeudessa se ongelma on.

Tilastot ja tutkimukset (ja nyt... älä lähre sinne ek:n ja veronkiertäjäin sivuille...) kuitenkin osoittavat että Suomessa sekä palkat että sivukulujen osuus niistä, niin kuin muutkin kustannustasoon vaikuttavat tekijät kuten sähkön hinta ja yhteisövero, ovat yleensä ottaen alhaisemmalla tasolla kuin keskeisillä kilpailijoilla, sekä se irtisanominen helpompaa.

Kustannuskilpailukyvyn heikentyminen juontuu lähinnä siitä yksikkötyökustannusten noususta, joka selittyy sillä, ettei samat tuotteet mene kaupaksi niin kuin ennen. Sitä ei edes pitäisi kutsua kustannuskilpailukyvyksi, vaan esim. kannattavuuskilpailukyvyksi. Mutta toki ymmärrän miksi sitä tykätään kustannuskilpailukyvyksi kutsua!

 

[Eikka86]

Sivukulujen osuus ei todellisuudessa työnantajan näkökulmasta ole tuo 22,8% vaan siihen kuuluu myös muita tekijöitä. Uutta työntekijää palkatessa sivukulujen osuudeksi usein "lasketaan" 50%, varsinkin jos kyseessä on teollisuuden tai palvelualan yritys.

Kuluja mitä mielletään sivukuluiksi 22,8% päälle on esimerkiksi loma- (9-14%) ja sairausajan palkka (5-10%), työvälinekulut ( vaatteet, työvälineet, auto yms), palkanlaskentakulut yms. Typerin tekijä mielestäni on työsuhdeauton lukeminen ansiotuloksi, jonka osuudesta yritys maksaa myös samat 22,8% työntekijämaksuja valtiolle sekä autoedun käyttäjä maksaa tästä vielä verotuksessa oman osuutensa. Epäilen vahvasti kenenkään koskaan saaneen ryhmähenkivakuutuksesta rahaa, jos auto on "kuollut".