TV-sarjaketju

  • 1 838 428
  • 8 471

Harzan

Jäsen
C Moren suoratoistopalvelusta löytyy "Law & Order: Organized Crime". Tässä Erikoisyksikön spin-offissa paluun tekee Elliot Stabler. Kova laki -sarjasta poiketen tässä on yksi kauden mittainen tarina eikä tapaus/jakso -formaatti.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Succession kolmannen kauden viimeinen jakso. Aivan huikea päätös kaudelle, en muista milloin mikään sarja on ollut näin hieno... koska se neloskausi tulee?
Tossa sarjassa hienointa on se, kuinka kyvyttömiä kaikessa suhteessa nuo lapset ovat, mutta luulevat osaavansa koska rahaa ja asemaa on isin takia.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Succession jäi minulta kesken ja ekalla kaudella. Hyvin tehty sarja, mutta kaikki henkilöhahmot olivat niin vastenmielisiä ja vaivaannuttavia, että se meni multa yli. Esim. House of Cardsissa pystyi kuitenkin aina silloin tällöin symppaamaankin Frankia tai Clairea, kunnes sitten seuraavassa kohtauksessa vedettiin taas matto alta.

Muuttuuko Succession jossain vaiheessa oleellisesti, vai pysyykö perusidea (eli kuinka tyhmiä ja häikäilemättömiä nuo kaikki ovat) ihan samana?
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Muuttuuko Succession jossain vaiheessa oleellisesti, vai pysyykö perusidea (eli kuinka tyhmiä ja häikäilemättömiä nuo kaikki ovat) ihan samana?
Ei muutu oleellisesti, toki sieltä pikkuhiljaa inhimmilisiä piirteitä löytyy noista Royn jälkeläisistä.
 

Teresa

Jäsen
Spoilereissa mietteitäni Dexterin viidennestä jaksosta:

Dexter – Jakso 5: Nyt jännitys alkoi toden teolla tiivistyä ensimmäisen jakson naurettavaa hoppuilua lukuun ottamatta varsin rauhallisesti edenneen sarjan aloituksen jälkeen. Enkä siis tarkoita, että verkkainen alku olisi ollut mitenkään huono asia – onhan tapahtumien huolellinen pohjustus kaiken a ja o, jotta käsikirjoitus etenisi luontevan tuntuisesti. Viidennessä jaksossa salaisuudet lähtivät sitten hiljalleen keriytymään auki. Nuoria tyttöjä listineen sarjamurhaajan henkilöllisyys selvisi katsojille ja Dexterin todellinen nimi sille hänen poliisinaisystävälleen. Olipahan melkoisia paljastuksia, tai ehkä pitäisi sanoa ”paljastuksia”. Hipsut siitä syystä, että tuo ensiksi mainittu on ollut koko ajan selvää jokaiselle aivot omistavalle. Tosin oikeastaan käänne oli niin ennalta-arvattava, että se meni jo ennalta-arvaamattomuuden puolelle. En olisi millään uskonut, että syyllinen on joku noin ilmeinen – Kurt Caldwellin suuntaan viittaavia johtolankoja kun on ripoteltu alusta alkaen vähän joka käänteessä. Ehkä taustalla on kuitenkin vielä jokin nerokas twisti. Jospa Caldwell ei sittenkään ole se varsinainen Iron Laken sarjamurhaaja, vaan oli nyt ensimmäistä kertaa asialla. Hän toki piti tuota vitosjakson uhria vankinaan samaan tapaan kuin niitä muitakin on pidetty ja olisi myös ampunut tätä selkään samaan tarkka-ampujan tyyliin kuin ne muutkin on ammuttu, ellei tämänkertainen tyttö olisi yllättäen lähtenyt rynnistämään Caldwellia päin ja saanut luodin poikkeuksellisesti otsaansa. Vaan ehkäpä Caldwell onkin oppinut toimintamallin joltakin ne aiemmat murhat tehneeltä kaveriltaan, tai vähintäänkin hänellä on kulissien takana rikoskumppani, jonka henkilöllisyys loksauttaa paljastuttuaan kaikkien katsojien suut auki. Hope so. Jotakin tässä on vielä oltava tai olen hyvin, hyvin pettynyt.

Dexterin todellisen henkilöllisyyden paljastuminen puolestaan oli sinänsä ihan hyvä käänne, mutta ei mielestäni erityisen hyvin toteutettu. Dexin tyttöystävä Angela selvitti asioiden todellisen laidan niin ylimaallisen älykkäästi, että Sherlock Holmeskin olisi jäänyt toiseksi. Onhan Angela aiemmissa jaksoissakin näyttäytynyt ihan pätevänä pollarina, mutta rajansa kaikella. Hän siis sattui tapaamaan jossakin konferenssissa komisario Batistan, joka aikoinaan työskenteli Dexterin kanssa Miamin poliisivoimissa. Olihan noiden kahden kohtaaminen aivan satumaista tuuria jo itsessään, ja sitten Batista vieläpä väkisinväännetysti sivusi puheessaan veneonnettomuudessa traagisesti menehtynyttä Dexter Morgania ja tämän Harrison-nimistä poikaa. Tuossa vaiheessa zoomattiin Angelan ällistyneeseen naamaan – ikään kuin olisi verrattoman ihmeellistä, että jollain random-veneturman uhrilla oli samanniminen poika kun hänen miesystävällään. Eipä tuo Harrison nyt minun käsittääkseni niin harvinainen nimi ole, että moinen hämmästys olisi tuntunut mitenkään perustellulta. Myöhemmin Angela sitten kuuli tyttäreltään, että Harrison oli laverrellut huumehöyryissä isänsä elävän peitenimen turvin, mikä jostain syystä yhdistyi Angelan päässä oitis Dexter Morganiin. Siispä hän googlasi Dexterin nimen, löysi kymmenen vuoden takaisen kuolinilmoituksen ja kuinka ollakaan – huomasi tuijottavansa poikaystävänsä naamakuvaa. Olisin niin kovasti toivonut, että Dexterin valeidentiteetti olisi romuttunut jollakin vähän järkevämmällä tavalla. Eihän tuo Angelan päättelyketju ollut uskottava mitenkään päin. Odotan kuitenkin ihan mielenkiinnolla, mihin suuntaan tilanne lähtee tästä kehkeytymään. Toivottavasti ei tule liikaa déjà vu -elämyksiä alkuperäisen sarjan viimeisiltä kausilta, joiden aikana Dexterin salaisuudet alkoivat hiljalleen paljastua muille hahmoille.

Viidennessä jaksossa nähtiin myös tämän sarjan ensimmäinen varsinainen Dexterin murhateko – se vihan vallassa suoritettu Matthew Caldwellin listiminenhän meni enemmän tappokategoriaan. Olisin toivonut jotakin vähän erikoisempaa lähestymistapaa tähän ensimmäiseen murhaan 10 vuoden tauon jälkeen. Ei Dexter toki ihan vanhan kunnon rutiininsa pariin päässyt, kun se ylityöllistetty Logan-niminen tyyppi, joka hoitelee Iron Lakessa näemmä samanaikaisesti ylikonstaapelin, ensihoitajan ja painikoutsin virkoja, ilmaantui yllättämään hänet miltei itse teossa. Dexter joutuikin sitten lavastamaan pikaisesti yliannostuskuoleman sen sijaan että olisi perinteisesti iskenyt veitsen uhrinsa rintaan. Eli eihän tuo nyt mitään täyttä vanhan toistoa sentään ollut, mutta ehkä minua häiritsikin lähinnä motiivin hataruus, aivan kuin sen taannoisen Matthew’n tapon kohdallakin. Dexter oli kuitenkin ollut jo niin pitkään kuivilla surmatöistä, että olisi pitänyt tapahtua jotakin todella raflaavaa, että olisin ostanut hänen ns. repsahduksensa. Ensimmäisessä jaksossa tapon motiivina oli jokin hemmetin valkoinen peura, mikä oli enemmän kuin naurettavaa, ja tällä kertaa hän murhasi huumepohatan, jonka valmistamasta omatekoisesta fentanyylistä Harrison oli saanut yliannostuksen. Tietysti oli ihan hellyttävää ja sinänsä poikkeuksellista, että Dexter surmasi tällä kertaa henkilökohtaisista syistä kostaakseen poikansa puolesta, mutta itse en olisi kyllä tuossa tilanteessa syyttänyt sitä huumeiden valmistajaa. Eihän hän ollut opioideja Harrisonin kurkusta alas tunkenut.

Jakso oli kuitenkin ihan hyvä. Eniten minua kiinnosti se hotellin valvontanauhoilla näkynyt salaperäinen Matthew Caldwellina esiintyvä tyyppi. Batista oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa – hänen yhtäkkinen ruudulle ilmestymisensä oli ehkä jakson suurin todellinen yllätys. Harrisonin mahdollinen Synkkä Kyytiläinen puolestaan jäi tässä jaksossa sivuosaan, mikä oli ehkä ihan hyväkin, sillä minua ei ainakaan jaksa innostaa, kun Dexter todennäköisesti alkaa vihkiä poikaansakin koodin saloihin. Kuudetta jaksoa en siis vielä ole katsonut, mutta odotukseni sen suhteen ovat tyypilliseen tapaan aika pessimistiset. Pelkään koko ajan, että sarja lipsahtaa liialliseksi vanhan toistoksi. Vaara on koko ajan olemassa, vaikka toistaiseksi siltä on onnistuttu välttymään.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
People's Front of Judea
Kaikkiaan näistä mainituista sarjoista en pysty objektiivisesti mitään laittamaan toisten edelle. Sen verran samassa kastissa ovat. Joku saa tehdä väikkärin siitä, miksi joku on muita parempi, mutta mulla ei kompetenssi tai into riitä. Kaikki huppusarjoja.

Joten rankkaan sarjat sen perusteella, kuinka paljon olen tykännyt katsoa niitä. Näin ollen:

1. Mr. Robot (ainoa jonka olen katsonut kahdesti)
2. The Wire (mahdollisesti katson joskus uudestaan)
3. Better Call Saul
4. The Sopranos
5. Breaking Bad

Kaikki nämä huomattavasti edellä esim. GoTia ja Dexteriä, joissa molemmissa alkukaudet loistavia ja loppukaudet kuraa.
Siirsin keskustelun tänne koska ei oltu enää yksin hbo-sarjoissa.

Joo vaikka esim Dexter erittäin hyvä olikin niin taso ei päätä huimannut(esim rikospaikalle saattoi tulla kuka tahansa jos se sopi jakson juoneen vaikka poliisit suojasivat sitä. Muutenkin hahmojen syvyys ei mennyt metreihin.

Omakin listani on erinäköinen jos listataan vain sarjoja joista piti tai listataan sarjoja joissa korkean tason huomaa kaikki. Esim hbo:n vankila-sarja Oz on yksi suurista suosikeistani mutta pakko myöntää että sarjan taso ei huitele pilvissä.

Sitten taas esim Mad Men on erittäin laadukas sarja mutta juoni ei vaan jaksa kantaa omalla kohdalla.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Siirsin keskustelun tänne koska ei oltu enää yksin hbo-sarjoissa.

Joo vaikka esim Dexter erittäin hyvä olikin niin taso ei päätä huimannut(esim rikospaikalle saattoi tulla kuka tahansa jos se sopi jakson juoneen vaikka poliisit suojasivat sitä. Muutenkin hahmojen syvyys ei mennyt metreihin.

Omakin listani on erinäköinen jos listataan vain sarjoja joista piti tai listataan sarjoja joissa korkean tason huomaa kaikki. Esim hbo:n vankila-sarja Oz on yksi suurista suosikeistani mutta pakko myöntää että sarjan taso ei huitele pilvissä.

Sitten taas esim Mad Men on erittäin laadukas sarja mutta juoni ei vaan jaksa kantaa omalla kohdalla.
Juu, toki on sitten alemman kastin sarjoja, joista nautin, mutta eivät ole tuota huippusarjalaatua. Esim. Pushing Daisies ja Netflixin Dirk Gently.

Mad Menistä mulla vähän sama. Pari ekaa jaksoa ei napannut ja jäi siihen.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Täällä hyvän draaman ystäviä?



MAID

Netflix draama nuoresta äidistä, joka pakenee väkivallanuhkaa ja putoaa sikäläisen silppusosiaaliturvan varaan. Washingtonin (osavaltio, ei DC) hienoissa maisemissa kuvattu draama, jossa epätoivo ja onnellisuus vaihtelee hienosti. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja aitoja. USA sosiaaliturva näyttäytyy tänne pohjoismaihin aika kauheelta, mutta draaman aineksia siitä saadaan. Siivojaan työ on oikea työ, siitä vaan maksetaan aikas vähän.



..niin.. tosiaan.. Gåsmamman viides kausi tuli katsottua myös. Nyt siis Cmoren omana sarjana, ja kuudeskin kausi on tulossa. Vähän jo neljännellä kaudella ajauduttiin turhan asioihin kuvioihin, vaan toki Alexandra Rapaport on edelleen vakuuttava roolissaan. Mutta ekojen kausien jännite tästä on kadonnut, kun se ”heiluminen rikollisuuden ja rehellisen kansalaisen välillä” jännitettä ei sillain enää ole. Mutta katonpa varmaan sen kuudennenkin kun tulee
 

vitozzius

Jäsen
Spoilereissa mietteitäni Dexterin viidennestä jaksosta:

Dexter – Jakso 5: Nyt jännitys alkoi toden teolla tiivistyä ensimmäisen jakson naurettavaa hoppuilua lukuun ottamatta varsin rauhallisesti edenneen sarjan aloituksen jälkeen. Enkä siis tarkoita, että verkkainen alku olisi ollut mitenkään huono asia – onhan tapahtumien huolellinen pohjustus kaiken a ja o, jotta käsikirjoitus etenisi luontevan tuntuisesti. Viidennessä jaksossa salaisuudet lähtivät sitten hiljalleen keriytymään auki. Nuoria tyttöjä listineen sarjamurhaajan henkilöllisyys selvisi katsojille ja Dexterin todellinen nimi sille hänen poliisinaisystävälleen. Olipahan melkoisia paljastuksia, tai ehkä pitäisi sanoa ”paljastuksia”. Hipsut siitä syystä, että tuo ensiksi mainittu on ollut koko ajan selvää jokaiselle aivot omistavalle. Tosin oikeastaan käänne oli niin ennalta-arvattava, että se meni jo ennalta-arvaamattomuuden puolelle. En olisi millään uskonut, että syyllinen on joku noin ilmeinen – Kurt Caldwellin suuntaan viittaavia johtolankoja kun on ripoteltu alusta alkaen vähän joka käänteessä. Ehkä taustalla on kuitenkin vielä jokin nerokas twisti. Jospa Caldwell ei sittenkään ole se varsinainen Iron Laken sarjamurhaaja, vaan oli nyt ensimmäistä kertaa asialla. Hän toki piti tuota vitosjakson uhria vankinaan samaan tapaan kuin niitä muitakin on pidetty ja olisi myös ampunut tätä selkään samaan tarkka-ampujan tyyliin kuin ne muutkin on ammuttu, ellei tämänkertainen tyttö olisi yllättäen lähtenyt rynnistämään Caldwellia päin ja saanut luodin poikkeuksellisesti otsaansa. Vaan ehkäpä Caldwell onkin oppinut toimintamallin joltakin ne aiemmat murhat tehneeltä kaveriltaan, tai vähintäänkin hänellä on kulissien takana rikoskumppani, jonka henkilöllisyys loksauttaa paljastuttuaan kaikkien katsojien suut auki. Hope so. Jotakin tässä on vielä oltava tai olen hyvin, hyvin pettynyt.

Dexterin todellisen henkilöllisyyden paljastuminen puolestaan oli sinänsä ihan hyvä käänne, mutta ei mielestäni erityisen hyvin toteutettu. Dexin tyttöystävä Angela selvitti asioiden todellisen laidan niin ylimaallisen älykkäästi, että Sherlock Holmeskin olisi jäänyt toiseksi. Onhan Angela aiemmissa jaksoissakin näyttäytynyt ihan pätevänä pollarina, mutta rajansa kaikella. Hän siis sattui tapaamaan jossakin konferenssissa komisario Batistan, joka aikoinaan työskenteli Dexterin kanssa Miamin poliisivoimissa. Olihan noiden kahden kohtaaminen aivan satumaista tuuria jo itsessään, ja sitten Batista vieläpä väkisinväännetysti sivusi puheessaan veneonnettomuudessa traagisesti menehtynyttä Dexter Morgania ja tämän Harrison-nimistä poikaa. Tuossa vaiheessa zoomattiin Angelan ällistyneeseen naamaan – ikään kuin olisi verrattoman ihmeellistä, että jollain random-veneturman uhrilla oli samanniminen poika kun hänen miesystävällään. Eipä tuo Harrison nyt minun käsittääkseni niin harvinainen nimi ole, että moinen hämmästys olisi tuntunut mitenkään perustellulta. Myöhemmin Angela sitten kuuli tyttäreltään, että Harrison oli laverrellut huumehöyryissä isänsä elävän peitenimen turvin, mikä jostain syystä yhdistyi Angelan päässä oitis Dexter Morganiin. Siispä hän googlasi Dexterin nimen, löysi kymmenen vuoden takaisen kuolinilmoituksen ja kuinka ollakaan – huomasi tuijottavansa poikaystävänsä naamakuvaa. Olisin niin kovasti toivonut, että Dexterin valeidentiteetti olisi romuttunut jollakin vähän järkevämmällä tavalla. Eihän tuo Angelan päättelyketju ollut uskottava mitenkään päin. Odotan kuitenkin ihan mielenkiinnolla, mihin suuntaan tilanne lähtee tästä kehkeytymään. Toivottavasti ei tule liikaa déjà vu -elämyksiä alkuperäisen sarjan viimeisiltä kausilta, joiden aikana Dexterin salaisuudet alkoivat hiljalleen paljastua muille hahmoille.

Viidennessä jaksossa nähtiin myös tämän sarjan ensimmäinen varsinainen Dexterin murhateko – se vihan vallassa suoritettu Matthew Caldwellin listiminenhän meni enemmän tappokategoriaan. Olisin toivonut jotakin vähän erikoisempaa lähestymistapaa tähän ensimmäiseen murhaan 10 vuoden tauon jälkeen. Ei Dexter toki ihan vanhan kunnon rutiininsa pariin päässyt, kun se ylityöllistetty Logan-niminen tyyppi, joka hoitelee Iron Lakessa näemmä samanaikaisesti ylikonstaapelin, ensihoitajan ja painikoutsin virkoja, ilmaantui yllättämään hänet miltei itse teossa. Dexter joutuikin sitten lavastamaan pikaisesti yliannostuskuoleman sen sijaan että olisi perinteisesti iskenyt veitsen uhrinsa rintaan. Eli eihän tuo nyt mitään täyttä vanhan toistoa sentään ollut, mutta ehkä minua häiritsikin lähinnä motiivin hataruus, aivan kuin sen taannoisen Matthew’n tapon kohdallakin. Dexter oli kuitenkin ollut jo niin pitkään kuivilla surmatöistä, että olisi pitänyt tapahtua jotakin todella raflaavaa, että olisin ostanut hänen ns. repsahduksensa. Ensimmäisessä jaksossa tapon motiivina oli jokin hemmetin valkoinen peura, mikä oli enemmän kuin naurettavaa, ja tällä kertaa hän murhasi huumepohatan, jonka valmistamasta omatekoisesta fentanyylistä Harrison oli saanut yliannostuksen. Tietysti oli ihan hellyttävää ja sinänsä poikkeuksellista, että Dexter surmasi tällä kertaa henkilökohtaisista syistä kostaakseen poikansa puolesta, mutta itse en olisi kyllä tuossa tilanteessa syyttänyt sitä huumeiden valmistajaa. Eihän hän ollut opioideja Harrisonin kurkusta alas tunkenut.

Jakso oli kuitenkin ihan hyvä. Eniten minua kiinnosti se hotellin valvontanauhoilla näkynyt salaperäinen Matthew Caldwellina esiintyvä tyyppi. Batista oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa – hänen yhtäkkinen ruudulle ilmestymisensä oli ehkä jakson suurin todellinen yllätys. Harrisonin mahdollinen Synkkä Kyytiläinen puolestaan jäi tässä jaksossa sivuosaan, mikä oli ehkä ihan hyväkin, sillä minua ei ainakaan jaksa innostaa, kun Dexter todennäköisesti alkaa vihkiä poikaansakin koodin saloihin. Kuudetta jaksoa en siis vielä ole katsonut, mutta odotukseni sen suhteen ovat tyypilliseen tapaan aika pessimistiset. Pelkään koko ajan, että sarja lipsahtaa liialliseksi vanhan toistoksi. Vaara on koko ajan olemassa, vaikka toistaiseksi siltä on onnistuttu välttymään.
Entä nyt 8. jakson jälkeen? Eihän tästä voi mitenkään olla pitämättä.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Entä nyt 8. jakson jälkeen? Eihän tästä voi mitenkään olla pitämättä.

Ylipäätänsä itse olen tykännyt koko dexterin uudesta tulemisesta ja varsinkin kun menoa on seurannut heti sen jälkeen kun vanhat jaksot katsoi. Eli kaikille kyllä suosittelen dexterin katsoa ensin läpi niin ei sitten pety niin paljon uusien jaksojen kanssa jos odottaa maailman kovinta tykitystä :D heikkojen viimeisien kausien jälkeen tuo on paljon kovempi kun ehkä oikeasti on.
 

markusst

Jäsen
Pidän varsin ongelmallisena sitä, että Maikkari näyttää viikonloppuaamuina tätä vanhaa Lucky Luke -animaatiota. Jokainen jakso on täynnä räikeitä rasistisia stereotypioita ja kuvastoa eritoten alkuperäiskansoihin liittyen.

Puhumattakaan siitä, että piirrosjälki on halvan ja huonon näköistä.
 

Tekila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
MAID

Netflix draama nuoresta äidistä, joka pakenee väkivallanuhkaa ja putoaa sikäläisen silppusosiaaliturvan varaan. Washingtonin (osavaltio, ei DC) hienoissa maisemissa kuvattu draama, jossa epätoivo ja onnellisuus vaihtelee hienosti. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja aitoja. USA sosiaaliturva näyttäytyy tänne pohjoismaihin aika kauheelta, mutta draaman aineksia siitä saadaan. Siivojaan työ on oikea työ, siitä vaan maksetaan aikas vähän.

Maid oli minun mielestäni hyvä minisarja, mutta kieltämättä aika synkkä jossain määrin ja välillä oli omatkin fiiliset aika synkeät jaksoja katsoessa. Toki bonuksena on itselläni raskaushormonit päällä.
Suosittelen silti, oiva minisarja.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Pidän varsin ongelmallisena sitä, että Maikkari näyttää viikonloppuaamuina tätä vanhaa Lucky Luke -animaatiota. Jokainen jakso on täynnä räikeitä rasistisia stereotypioita ja kuvastoa eritoten alkuperäiskansoihin liittyen.

Puhumattakaan siitä, että piirrosjälki on halvan ja huonon näköistä.
Tämähän on suhteellisen tuore tapaus, sarjaa on tehty vuosina 2001-03. Wikipedia tietää lisäksi kertoa, että animaatio palkittiin parhaana animaationa 7 d'Or -palkinnolla vuonna 2003.

Sellaista se meno taisi aikoinaan villissä lännessä ollakin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tänään!

Deutschland 89, TV1 klo 22.30 ja tietty Yle Areena (ja Cmorella?)

DDR vakoojatrilleritrilogian viimenen kausi. Ensimmäinen 83 oli huikean hyvä, ja 86:kin ok. Tämä on sit kuulemma lähellä 83 kautta, joten odotettavissa laatu agenttidramaa kylmän sodan ajalta ja nyt siis tod näk Berliinin muurin murtumisen ajalta.
 
Suosikkijoukkue
HPK
Aloin katsoa Housea uudestaan. Viimeksi tainnut katsoa tätä silloin kun sarja päättyi, eli muutama vuosi on vierähtänyt. En muistanut, että ensimmäinen kausi on näin itseään toistava, mutta muistaakseni sarjan edetessä mennään enemmän sisään sarjan hahmojen ykistyiselämään. Sarjahan ikään kuin syntyy uudestaan Housen tiimin vaihtuessa. Hugh Laurie on kyllä loistava roolissaan, kuin myös reilu parikymppinen Olivia Wilde.

TV-yhtiöhän olisi halunnut jatkaa sarjaa, mutta Laurie & sarjan tuottajat halusivat lopettaa työnsä tyylillä ja onhan tuo sarjan tyylikäs lopetus edelleen muistissa.

En myöskään tiennyt, että Euroopan versiossa on ollut eri tunnari kun tuota katsoi aina jenkkiversiona.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Tägätään nyt @Roger Moore tähän kun toisessa ketjussa Smallvillen ansiokkaasti nosti esiin.

Itselleni kyseinen sarja on teinisarja ihan siitäkin syystä että juuri teininä ollessa sarjaa tuli ja nuorena aikuisena tuo päättyi. Tuohon oikeastaan kiteytyi aika harvinainen taikatemppu. Luoda monipuolisen kiinnostava sarja eri ikävaiheiden yhteyteen.

Myydä ensiksi sarjan avausjaksot kaikkivoipaisen epävarmasta, itseään etsivästä ja samalla teiniprinsessan perään voivottelevasta Clark Kentistä. Taustalla soi jaksojen lopussa wherever you will gota ja everythingiä mm.

Kuitenkin samalla läsnä on tuo supersankarikuvio ja loistavat Luthorit. Ja lopulta aletaan etenemään sitten kohti Teräsmieheksi tuloa eri twisteillä. Erica Durancen lisäksi Laura Vandervoort oli hyvä nouto sarjaan, eli silmälle iloa.

Ja kyllähän Tom Welling naulasi tuon roolinsa täysin. Ihan naurettavan komea Adonis kykeni näyttelemään niin kömpelön epävarmaa. Ei mene ihan vain paskan näyttelyn piikkiin tuo.

2000-luvun alun toinen huippuonnistuminen oli O.C. Sarjan pituus vain neljä kautta ja tuohon saatiin paketoitua kaikki tarpeellinen. Case Marissa on oma instituutio, mutta Ryanin pakkomielteinen kostoretki Volchokin perään kruunasi teinimimmin julman kohtalon. Cam Gigandetin vittumaiset kasvot olivat kuin tehty rooliin.

Hahmoissa oli myös yksi ikisuosikkini Peter Gallagherin dominoima Sandy Cohen. Loppuun saakka priimaa unohtamatta Julie Cooperin roolia Marissan mutsina vetänyttä Melinda Clarkea. Oli myös ensimmäisiä teinisarjoja joissa itselleni pelattiin homokortti hienosti ja Luke saatiin hahmona juuri sopivan kehityskaaren läpikäyneeksi. Seth Cohen sitten täydensi palapelin vaikkei nyt vässykkänä ihan onnistunut Adam Brody.

Mainittava vielä erikseen että näinä päivinä ei hyvällä katsottaisi kun 10 vuotta vanhemmat näyttelijät kuolasivat 15 vuotiasta näyttelijää sarjassa. Puhun Marissan siskoa näytelleestä Willa Hollandista. Suosikkini yhä. Ei ollut helppo rooli olla Marissan siskona ja sarja yritti tuota kertoakin. Eipä olisi tarvinnut kun nuori neiti klaarasi roolin täysin. Myös päätöskauden dominointi surevan äidin ja hukassa olleen Ryanin ehjäksi saajana oli loistava esitys.

One Three Hill sitten yritti olla O.C.:n ja Smallvillen miksaus, eli kerrotaan teinien kasvu aikuisuuteen ja elämää aikuisina. Ihan ok, mutta tuo jäi tusinan tasolle. Silti tuli katsottua loppuun.
 
Viimeksi muokattu:

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, KuPS, MI6, Supo. Inhokki: KGB, CCCP
Ja kyllähän Tom Welling naulasi tuon roolinsa täysin. Ihan naurettavan komea Adonis kykeni näyttelemään niin kömpelön epävarmaa. Ei mene ihan vain paskan näyttelyn piikkiin tuo.
Wellingiä tosiaan oli tarkoitus kehua itsekin vielä erikseen tuolla toisessa ketjussa, mutta tosiaan oli kyllä hyvä Clark Kent. Muutenkin sarjan roolivalinnat on kyllä onnistuneita, ei siellä paljon huteja ole. No ehkä joku Justin Hartley oli turhan siloposki Green Arrowina ja ne Flashin roolissa olleet pari eri tyyppiä oli aika erikoisia, mutta muuten ok. Aquamanin roolivalinta on myös hieno vaikka kontrasti nykyiseen Jason Momoaan on "hieman" isohko, mutta toisaalta se Momoan versio Aquamanista ei kyllä vastaa yhtään sitä omaa mielikuvaa alkuperäisestä Aquamanista.

2000-luvun alun toinen huippuonnistuminen oli O.C. Sarjan pituus vain neljä kautta ja tuohon saatiin paketoitua kaikki tarpeellinen. Case Marissa on oma instituutio, mutta Ryanin pakkomielteinen kostoretki Volchokin perään kruunasi teinimimmin julman kohtalon. Cam Gigandetin vittumaiset kasvot olivat kuin tehty rooliin.
OC oli kyllä tosiaan kova. Tuli jokunen vuosi sitten katsottua tuo sarja uudelleen ja kyllähän tuo neljä kautta on hyvinkin passeli. Kyllä siinä kaluttiin hyvinkin kaikki mahdollinen eri elämänvaiheineen kun tarkoitus oli nimenomaan kuvata nuorten elämää, olisihan sitä voinut vielä jonkun 10 years afterin tehdä missä hahmot on aikuisia mutta ei se olisi mielestäni oikein toiminut. Viimeisessä jaksossahan sitä vähän näytettiin mitä hahmoille tapahtui.

Mitä tulee vielä näihin tuotantokausien määrään niin OC:ssä tuo neljä kautta oli hyvä ja yhtään enempää ei olisi tarvittu, mutta Smallvillen kohdalla kyllä tuntuu että tuo 10 kautta on pikkusen liikaa. Ehkä sitä alkupäätä olisi voinut vähän tiiviimpään muotoon saada, vaikka toisaalta hyvä ettei Clarkin kehityksessä kiirehditä liikaa ja kaikkia Teriksen supervoimia ei heti paljasteta.

Sen verran tosin pitää sanoa että mitä pidemmälle tuo sarja on edennyt niin sitä koukuttavampia kuvioita siinä on ja tuotantokausien cliffhangerit menee jatkuvasti parempaan suuntaan. Eli noh, ehkä se 10 kautta on just passeli.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
@Roger Moore

Kyllä tuo Smallville varmaan olisi tiivistystä kestänyt, mutta toisaalta hyvä että käytiin ne teinivuodet ja kehitys superheroksi läpi vähän reippaammin. Pian olisi tullut kitinää miten jokin osa-alue ei olisi saanut tarpeeksi huomiota.

En spoilaa enempiä, mutta eräässä tuoreemmassa supersankarisarjassa on nätti multiverse-mikälie-kohtaus Smallvilleen.

O.C. ei minusta tarvinnut enää mitään lisää kun tosiaan hyvin paketoitiin after-settiä ja viimeinen kohtaus oli nätti viittaus sarjan alkuun. Paketoi Ryanin tarinan ja siten sarjan.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, KuPS, MI6, Supo. Inhokki: KGB, CCCP
En spoilaa enempiä, mutta eräässä tuoreemmassa supersankarisarjassa on nätti multiverse-mikälie-kohtaus Smallvilleen.
Juu tiedän tuon kohtauksen, olen sen Youtubesta tutkaillut. Ihan hauska kohtaus ja kyllähän Tom Welling omistaa edelleen. Muuten en ole näitä DC:n Multiverse-mikälie-sarjoja pahemmin katsellut. Tuntuu että niitäkin on vähän liikaa, kävi vähän sama mitä CSI:n kanssa aikoinaan että sarjoja alkoi olla joka sormelle ja ei tiennyt mitä seurata, vaikka eivät sidoksissa toisiinsa pahemmin olleetkaan.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Juu tiedän tuon kohtauksen, olen sen Youtubesta tutkaillut. Ihan hauska kohtaus ja kyllähän Tom Welling omistaa edelleen. Muuten en ole näitä DC:n Multiverse-mikälie-sarjoja pahemmin katsellut. Tuntuu että niitäkin on vähän liikaa, kävi vähän sama mitä CSI:n kanssa aikoinaan että sarjoja alkoi olla joka sormelle ja ei tiennyt mitä seurata, vaikka eivät sidoksissa toisiinsa pahemmin olleetkaan.

Stephen Amellin tähdittämää Arrowta tehtiin 2012-2020 ja vähemmän yllättäen Willa Hollandin tähdittämän Thea Queenin takia jaksoin sarjaa ja olihan joku 3-4 kautta hyvääkin. Sarja olisi vain pitänyt järjestellä pahisten suhteen paremmin ja lopettaa erään kovimman vihun kohdalla.

Ikävä kyllä sarja oli lopulta hirveää skeidaa kun eri sarjojen crossoverit trendasi ja sitten ei ollut jäljellä kuin pakkomielteisen eeppistä loppuun vientiä.

Hirveää tuhlausta tuo sarja.

Gotham 2014-2019 oli muistaakseni ihan ok setti. Pääosassa Gordonina, tadaa, O.C:n Ryan, Ben McKenzie. Täytyy kyllä perehtyä tuohon sarjaan paremmin kun meni sivusilmällä paljon.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Sitten oli vampyyribuumia 2010 nurkilla ja Vampire Diaries oikeasti yllätti jopa nuorta aikuista oman aikansa. Oli ihan peruskivaa mysteeriä ja Nina Dovrev nyt oli aika kuuma tapaus. Tuokin sarja sitten venyi ja venyi ja jäi kesken. Loppu kiinnosti tietää.

Tuosta sarjasta luotiin sitten nk. spin-off Originals joka oli noin miljoona kertaa parempi eikä yrittänyt olla enemmän kuin oli. Toki näyttelijät ihan eri tasoa.

Mutta nämä nyt noloina mainintoina lähinnä. Seurattua tuli buumeja.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Oli ihan peruskivaa mysteeriä ja Nina Dovrev nyt oli aika kuuma tapaus.
Kun näistä teinidraamoista on ollut puhetta, seurasin aikoinaan Degrassi-nimistä ohjelmaa. Nina Dobrev nousi juuri sen kautta tunnetuksi, kuten nousi artistina supersuosion saavuttanut Drake, joka varsinkin teiniksi näytteli kyllä hyvin. Dobrev ei ihan niin hyvin... Toki eka rooli hänellekin.

Jos joku genre on vaikea, niin teinidraama. Kliseiltä on mahdoton välttyä ja aivan liian usein lopputulos näyttää setämiesten "tällaisia ne nuoret on" -tyyliseltä. Tosin nyttemmin taitaa olla juuri mysteerit kiinteä osa genreä? En tiedä kun en ole hirveästi seurannut, avoinhan minä olen sinänsä kaikelle toiminnasta nyyhkyromantiikkaan.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Tosin nyttemmin taitaa olla juuri mysteerit kiinteä osa genreä? En tiedä kun en ole hirveästi seurannut, avoinhan minä olen sinänsä kaikelle toiminnasta nyyhkyromantiikkaan.

The Umbrella Academy lienee yksi ihan hyvässä hypessä oleva mysteerisarja nuoremmalle väelle. Vaikuttaa idealtaan ihan hyvältä vaikka kaava onkin tuttu.


Ei ole enää reilu kolmekymppisenä mikään jäätävä innostus etsiä sisäistä teiniä vaikka sekin löytyy.

13 Reasons Why on sitten realistisempi setti ja itsemurhakuviot keskiössä herätti ainakin kohua. Tässäkin ihan "hauska" idea jos nyt aihetta voi noin kuvata.


Itselläni viimeisin hehkutuksen kohde lienee norjalainen Rådebank(Ihan Romuna) joka Yleareenastakin löytyi. Tuo sarja kyllä yllätti ja kovaa kun oli ensin annettu pehmeä alku sekä rakennettu hahmot ja tarinaa.

Sarja ei toki ihan mitään suoraa teinikamaa ole.

Ruotsalainen Eagles myöskin ainakin löytyi Yleareenasta ja tuossa mennään nuorisokuviolla, mutta jääkiekkomaailmassa. Hienosti on myös kiekkoilun ympärille ja siihen liittyvää settiä tuotu mukaan.

Vahvat suositukset Rådebankille ja Eaglesille.
 
Viimeksi muokattu:

Waluigi

Jäsen
Dexter: New Blood saatiin pakettiin ja ainakin itselleni jäi pienistä puutteista huolimatta erittäin hyvä fiilis. Uusi talvinen miljöö tuotiin hienosti esiin. Selvästi paras kausi sitten ihan ensimmäisten, joskaan eihän tämä hirveästi vaatinut.

Ilmeisesti tekijät ovat jo kertoneet, että jatko on Showtimen käsissä. Dexter toki on poissa, joten kenties parempi kuin jätettäisiin tämä tähän. Harrison ei pahemmin sykähdytä vaikka tietynlaista Breaking Bad -leffan vibaa hänenkin ympärilleen olisi varmasti rakennettavissa.

Batista jäi sivuroolissaan hiukan hukatuksi mahdollisuudeksi, mutta samalla se avasi tekijöille reitin tehdä Dexteristä vain perinteinen lakia pakoileva ja kuolemaa pelkäävä murhaaja.
 

Tekila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Sitten oli vampyyribuumia 2010 nurkilla ja Vampire Diaries oikeasti yllätti jopa nuorta aikuista oman aikansa. Oli ihan peruskivaa mysteeriä ja Nina Dovrev nyt oli aika kuuma tapaus. Tuokin sarja sitten venyi ja venyi ja jäi kesken. Loppu kiinnosti tietää.

Tuosta sarjasta luotiin sitten nk. spin-off Originals joka oli noin miljoona kertaa parempi eikä yrittänyt olla enemmän kuin oli. Toki näyttelijät ihan eri tasoa.

Mutta nämä nyt noloina mainintoina lähinnä. Seurattua tuli buumeja.

Ja nythän on uusi spinn off Legacies mikä on HBO Maxilla.

Yritin tuota Vampire Diariesia katsoa uusiksi ja jämähdin taas siihen samaan 4-5 seasonin hujakoille mihin romahdin alkuperäisenkin kanssa. Vaatii kyllä kovaa itsekuria, että sen saisi katsottua kokonaan ajatuksen kanssa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös