Turha taklaus, siis mikä?

[Pepper Jack]

Usein loukkaantumisiin johtavien taklausten yhteydessä taklaus halutaan jollakin tavalla tuomita. Joskus peräänkuulutetaan vastustajan kunnioitusta, toisinaan puhutaan kolmannesta miehestä ja joskus tuomitaan taklaus turhaksi. Näistä on tullut myös muoti-ilmiö ja näitä asioita halutaan nähdä tilanteissa lähes väkisin. Onhan siinä taklauksessa oltava jotain vikaa, kun vastustaja loukkaantui. Itseäni ärsyttää näiden kolmen liian helppo pöydälle nosto ja haluaisin puhuttavan tästä viimeisestä silmään pistäneestä ilmiöstä. Mikä on turha taklaus?

Taklauksellahan pyritään lähtökohtaisesti saamaan hyötyä omalle joukkueelle, mutta mihin se hyöty rajoittuu? Parhaimmillaan taklauksella saavutetaan välitöntä hyötyä riistämällä kiekko vastustajalta, mutta hyöty voi olla myös pienempääkin, kuten vaikka hyökkäyksen hidastuminen, vastustajan väsyminen tai yleisön viihtyminen. Usein kuitenkin monet taklaukset tuomitaan turhiksi, jos niillä ei saavuta mitään välitöntä hyötyä. Ja yleensä tämä tehdään juuri silloin, kun vastustaja on loukkaantunut tai taklauksessa on ollut joku muu tuomittava elementti. Onko taklaus kuitenkaan silloin turha, kun sillä ei voi saavuttaa välitöntä hyötyä?

Jos taklauksella ei ehdi enää estää laukausta tai syöttöä, voi sillä viedä laukojalta tai syöttäjältä peli-iloa, aiheuttaa väsymystä ja luoda taklauksen pelon, joka saattaa jatkossa johtaa hätäisiin ratkaisuihin. Tällainen ”myöhässä” tullut taklaus saattaa myös sytyttää joukkuetta ja yleisöä. Nämä asiat palvelevat joukkuetta vasta myöhemmissä tilanteissa, joten minusta on todella epäreilua, kun jotain sattuessa nämä taklaukset tuomitaan turhiksi. Jostain löytyy varmasti Henkilö X, joka kauhistelee tätä turhaa taklausta, mutta jos vastustajaa ei olisi sattunut, hehkuttaisi hän kotimatkalla hallilta kavereille sitä komeaa niittiä, jonka johdosta vastustaja joutui keräämään varusteensa jäältä ja jättämään ehkä jopa vaihdon väliin. Aika monesta best hits pätkästäkin löytyy näitä turhia taklauksia. Ja en tarkoita mitään Katri Helenan tai kenenkään muunkaan kokoelmalevyjä.

Likaisista taklauksista puhuttaessakin tulisi minusta keskittyä vain itse taklauksen ongelmiin, eikä pohtia oliko tai olisiko taklaus ollut kuinka tarpeellinen. Se on epäolennainen havainto jopa ns. kostotaklauksessa. Jos taklaus on sääntöjen vastainen, tuomitaan se niiden elementtien mukaan, jotka tekevät siitä sääntöjen vastaisen. Sehän on sitä paitsi oikein kivaa katsottavaa, kun kaksi pelaajaa hieman kisaavat keskenään ja taklaavat toisiaan vuorotellen. Likaisia taklauksia sen sijaan ei ole mukava katsoa.

Tarpeellisuuden arviointikaan ei pelaajilta aina onnistu ja toisinaan pelaaja ajaa taklauksellaan itsensä tilanteen ulkopuolelle, jonka vastustaja saattaa onnistua hyödyntämään esimerkiksi ylivoima hyökkäyksellä. Tällöin on minustakin ihan perusteltua puhua turhasta tai ainakin hölmöstä taklauksesta.

Vaikka taklaus olisikin hieman epäonnistunut laimea tuuppaus, jolla ei saavuta mitään hyötyä, onko sekään turha? Minusta yrittäminen ei ole turhaa.

Minusta taklaus on turha ainoastaan silloin, kun siitä on haittaa omalle joukkueelle.

En tiedä kuinka paljon eriäviä mielipiteitä tänne lopulta löytyy ja herättääkö tämä mitään keskustelua, mutta Liiga –osion kyseenalaiset taklaukset –ketjun perusteella eriäviä mielipiteitäkin luulisi löytyvän. Onko kyseessä vain tarve kauhistella, haluaako jotkut todella nähdä jääkiekossa vähemmän taklauksia vai onko kyse jostain muusta?

 

[Sanainen arkku]

Jääkiekon kliimaksi on hetki, jolloin pelaaja uskaltaa pelata laadukkaasti kiekkoa taklatuksi tulemisen uhkaa uhmaten (minun mielestäni). Tähän tarvitaan taklauksia, joita toisinaan annetaan varsin pientäkin hyötyvastetta saavuttaen.

Taklaukset tuovat jääkiekkoon tasapuolisuutta. Ajatelkaa, mihin dominointiin Iikka Kangasniemi pystyisi liigassa naisten säännöillä. Kukaan ei saisi hippaa.

 

[vastaantulija]

Mikä on turha taklaus?

Hyvä alustus.

Kyllä taklaukset kuuluu peliin ja näissä tilanteissa, joissa taklataan kiekollista tai juuri kiekosta luopunutta pelaajaa, pyritään riistämään kiekko, sytyttämään joukkuetta ja yleisöä, sekä istuttamaan vastustajien päähän se pieni taklauksen pelko, joka seuraavalla kerralla viivyttää sitä lähtevää syöttöä sen ratkaisevan hetken, että karvaaja ehtiikin iholle kiinni. No, sanotaan nyt niin, että sellaiset kovat turhautumistaklaukset pelin viimeisillä sekunneilla tappioasemassa on turhia, vaikka siis olisivat puhtaita sinänsä. Joskus myös oman joukkueen hyödyn näkökulmasta otetaan kovan taklauksen yrityksellä turhaa riskiä saada jäähy tai pelata itsensä ulos tilanteesta.

Aika on varmaan vähän kullannut muistot, mutta 90-luvulla, kun nuori Toni Mäkiaho pelasi HPK:ssa, tuntui että kaikki Kerhon kotipelit alko sillä, että Mäkkäri veti ensimmäisessä vaihdossaan kauheen pommin vastustajan pakkiin ja yleisö sai aluamansa alun peliin. Kyllä niistä jäähyjäkin tuli ja joskus joku ulosajokin, mutta kyllä se taklaus aina sytytti kotijoukkueen ja -yleisön. Se oli sitä aikaa, kun Kerhon painostava ensimmäinen 10 minuuttia kotihallissa oli yleinen käsite ja vastustajien taktiikka oli lähinnä selvitä ensin siitä. Se sama mantra Kerhon vahvasta alusta kotipeleissä vilkkui usein median ennakoissa vielä vuosikausia myöhemmin, vaikkei sitä sitten enää vuosikausiin oltu nähty samanlaisena kuin ennen. Kirkkaimmin siitä ajasta kuitenkin muistaa juuri ne Mäkkärin pommit.

 

[punasydän]

Kyllä turhiakin taklauksia on, eihän siitä pääse mihinkään. Ja juuri nuo alustuksessa mainitut törkytaklaukset ovat turhia. Minun määritelmäni törkytaklauksesta vain poikkeaa monen muun näkemyksestä aika paljon. Mulle törkytaklaus on taklaus, jossa mahdollisuudet puhtaaseen suorittamiseen ovat jo lähtökohtaisesti pienet. Eli käytännössä hyppytaklaukset, tahalliset kyynärpään nostamiset ja tahalliset muiden vaarantamiset. En siis pidä törkytaklauksena taklausta, jossa vasustaja juuri ennen taklausta kiekon pois ja jää katseella seuraamaan kiekkoa, kun edestä on kaveri tulossa taklaamaan.

Ja kyllä minä vedän suoran yhtäläisyysviivan tuohon taklaamiseen ja pelien viihdearvoon. Ja varsinkin siihen, kuinka saisi lisää ihmisiä hallille. Ja aivan kuten @mailanmittaaja sanoo, myös mulla pikkuskloddina oli aina hallille lähtiessä se odotus, koska paukkuu ensimmäisen kerran. Silloin puoli hallia huusi "ajaaaaa", kun kiekko heitettiin päätyyn ja niinhän siellä milloin Arimat, milloin Jarkko Ruudut ja milloin muut vetivät sen taklauksen loppuun asti. Vastustajien pakkien ensimmäinen tavoite oli saada kiekko mahdollisimman kauas ennen taklausta. Nykyään tuossa tilanteessa hyökkääjä kaartaa maailman tärkeimpään asiaan, kontrolliin, halli on hiljaa ja ainoa kenellä on kivaa, on se kiekkoa kulmaan hakemaan mennyt pakki, joka saa veivata tiensä maalin taakse. Jokainen taklaus tuo tunnetta sekä pelaajille että katsomoon. Ja tunne on se, mikä ihmisen ajaa hallille, ei siellä kovin moni perusjamppa käy katsomassa vain kivoja kikkoja.

No, mulla nyt on vuosi vuodelta kääntynyt enemmän kiinnostuksen kohde NHL:n suuntaan. Ei sen takia, että taitotaso on niin paljon korkeampi, vaan siksi että siellä vielä kamppaillaan. No, mä en ole muutenkaan varmaan mikään tavallinen jääkiekon seuraaja. Jo peliaikoina mulle olisi ollut ihan sama, vaikken olisi päässyt koskemaan kiekkoon kertaakaan, kunhan pääsi ottamaan siitä vastustajan miehestä mittaa.

 

[Runtulin]

Taklauksen hyödyllisyyttähän voidaan arvioida taklauksesta saatavan hyödyn ja siitä koituneiden kustannusten suhteena. Hyötypuolella on jo aiemmin mainittu suora vaikutus kiekonriiston osalta, sekä epäsuoremmat väsymisvaikutus, peli-ilon vieminen, pelotevaikutus. Sitten on näitä vielä epäsuorempia eli oman joukkueen sytyttäminen ja yleisön viihdyttäminen.

Kustannuspuolella lienee sitten taklaajan jääminen hetkellisesti pelin ulkopuolelle, riski saada jäähy, taklaajan voimien kuluminen, taklaajan riski loukkantua ja epäsuorempana kustannuksena vastustajan loukkaantuminen.

On aika helppo päätyä lopputulokseen, että on olemassa turhia taklauksia, mutta se ei tarkoita sitä että taklaus, jolla ei ole suoraa vaikutusta esimerkiksi kiekonhallintaan olisi turha.

 

[Ikurin Vireä]

Itse kääntäisin asian hiukan toiseen suuntaan. Tänä vuonna on minusta korostetusti käynyt esille (myös NHL:ää katsoessani) taklausten puuttuminen. Ja kyse ei ole "pelissä ei saa enää taklata"-mantrasta. Nopeutunut peli ja pelaajat, sekä isojen, taitavien pelaajien korostuminen nuorten esiinmarssissa ovat vain vieneet pois ison osan tilaisuuksista taklata. Peli ei huipputasolla enää kestä sitä, että joku hakee pommia, koska yhä useammin taklaamalla pääsee vain ulos pelitilanteesta, ja oma joukkue alivoimatilanteeseen omassa päässä.

Väitän, että "taklaukset kuuluvat peliin" ja "ilman taklauksia ei ole tunnetta" on tällä hetkellä pääosin fanien kanta. Joukkueet pyrkivät voittamaan, ja taklausten hyödyt ovat pienentyneet, ja haitat kasvaneet, joten paineistamisessa keskitytään pelin rikkomiseen ja vastustajan vauhdin pois ottoon pelin alla pysyen isojen taklausten hakemisen sijaan. Jolloin yhä useampi taklauspaikka on "turha", eikä niitä sitten niin paljoa tehdäkään.