Voi olla, että tulee paskamyrskyä tästä viestistä.
Detroitin pelejä katsellessa erityistä huomiota Raymondiin ja Seideriin. Sanotaan jo tässä vaiheessa, että olen nähnyt (vain) n. 10 Detroitin peliä tällä kaudella.
Ihmetystä miten Seiderin Calder voi olla jo varma? Loistavasti pelaa hyökkäyspäässä ja varmasti tulee tekemään hyviä tehoja koko uran. Sen sijaan moni kehuu miestä puolustuspäässä? Itellä tulee vähän Rasmus Ristolainen mieleen. Usein katselee paraatipaikalta vastustajan maaleja. Nousee hyvin omalta alueelta pää ylhäällä ja antaa välillä napsakoita syöttöjä lapaan, mutta melkein kaikissa näkemissäni peleissä tulee monia paskoja avauksia, joista on monista osunut omiin. Tämä nyt varmasti monilla nuorilla pakeilla tulee ilmi, mutta itse en pitäisi Calderia mitenkään varmana ja täysin ansaittuna.
Raymondista tulee vähän mieleen Hughes ekoilta kausilta. Joka vaihdossa rähmällään. Tämän, jos saa korjattua samalla tavalla kuin Hughes niin voi olla yhtä vaarallinen kaveri jatkossa. Detroitissa on kiva nähdä, että vaikka virheitä tulee paljon pelissä niin silti luottoa annetaan nuorille. Rangersissä, jos Raymond olisi pelannut kuin viikonlopun peleissä olisi varmasti ollut loppukauden poppareilla. Tämä Rangersin tyyli on mielestäni aivan väärä ja osittain varmasti sen takia meidän huippulupaukset syö tuppia vaihdossa ja kehityskäyrä ei ihan yhtä vikkelään mene.
Tämän viestin pointti oli lähinnä kyseenalaistaa näiden ja miksei osittain myös Zegrasin selvä johto pokaaliin. Lundell tekee melkein samaa tahtia pisteitä ja kaikki varmasti näkee ilman tilastojakin kuka on tunnollisin/varmin/osaavin puolustuspäähän.