Tuki- ja sijaisvanhemmuus

[Remy Martin]

Tästä hommasta ei täältä löytynyt ketjua joten ajattelin avata oman. Jos kuitenkin aihetta sivuava löytyy niin toivon että @Moderaattorit siirtävät viestini oikeaan paikkaan.

Olemme vaimoni ja lapseni kanssa harjoiteltu nyt muutama kuukausi tukiperheenä oloa. Melko rankaa hommaa on ollut, luultavasti väärinkäsityksen vuoksi koska ajattelimme että kasvatuksellinen vastuu olisi ollut huomattavasti pienempi, kun tukilapsemme on itseasiassa tarvinnut paljon enemmän ”tukea” mitä aluksi ajattelimme. Yhtä kaikki, ollaan selvitty ja homma on kuitenkin ollut palkitsevaa kun on voinut palauttaa lapsen ”paremmassa” kunnossa kuin haettu.

Meidän tukilapsi tulee hyvinkin rakastavasta perheestä, niin rakastavasta ettei lapsen ole koskaan pitänyt mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tuloksena on sitten erittäin arka ja pelokas lapsi, jolle kaikki uusi on iso EI. Meillä ollaan sitten harjoiteltu ikään sopivia juttuja, ja toisin kuin oman lapsen kanssa, harjoittelut ovat vaatineet äärimmäistä kärsivällisyyttä, sekä tukivanhemmilta että lapselta. Ikävältä se tuntuu itkettää muutaman vuoden ikäistä lasta, mutta kun oman järkeni mukaan on kuitenkin ihan normaalia vaatia 3-vuotiaalta nostamaan itse housut ylös.

Jos palstalla vaikuttaa muita näissä hommissa mukana olevia tai asiasta kiinnostuneita, niin asiasta voi käydä keskustelua tämän topikin alla.

 

[Byvajet]

Ei ole aiheesta kokemusta, mutta täytyy nostaa hattua teille, jotka jaksavat ja haluavat tehdä käytännön auttamistyötä ja antaa omastaan. Ihan sama, miten ihminen auttaa, niin kyllä se aina mieltä lämmittää ja lisää uskoa ihmisyyteen, kun joku tekee jotain käytännössä eikä vain julista yleviä arvoja työpöydän tai puolueohjelman takaa.

Olet sitä mitä teet etkä sitä mitä puhut.

 

[redpecka]

Meidän tukilapsi tulee hyvinkin rakastavasta perheestä, niin rakastavasta ettei lapsen ole koskaan pitänyt mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tuloksena on sitten erittäin arka ja pelokas lapsi, jolle kaikki uusi on iso EI.

En ole kuullut tällaisesta tukiperhekonseptista, onko tässä/näissä siis alkuperäinen vapaaehtoinen avunhakeminen tullut ihan niiltä lapsen vanhemmilta vai onko neuvolassa/tarhassa/jossain kerrottu, että tällaista on olemassa ja voisi tehdä hyvää teidän lapselle?

 

[Remy Martin]

En ole kuullut tällaisesta tukiperhekonseptista, onko tässä/näissä siis alkuperäinen vapaaehtoinen avunhakeminen tullut ihan niiltä lapsen vanhemmilta vai onko neuvolassa/tarhassa/jossain kerrottu, että tällaista on olemassa ja voisi tehdä hyvää teidän lapselle?

Paikallinen perhekeskus, Pelastakaa Lapset ry, MML tai Lastensuojelu; nämä kaikki järjestävät. Systeemi on ”haluttu”, eli vanhemmat jotka tarvitsevat apua, pyytävävät tukea. Tuen antajista on on huutava pula. Järjestely toimii lähinnä ennaltaehkäisevästi jotta perheet saavat tukea ennen kuin tarvitaan lastensuojelun asiakkuutta.

Haastankin nyt kaikki palstalaiset mahdollisuuksien mukaan miettimään että voisiko juuri teillä olla mahdollisuus tukea lasta joka tarvitsisi tavallista perhe-elämää.

Edit. En itseasiassa lukenut kysymystä kunnolla. Neuvolassa voidaan tosiaan ehdottaa tätä järjestelyä. Tarhasta tms. otetaan yleensä tarvittaessa yhteyttä perhekeskukseen (jonka alaisuudessa myös neuvola toimii) ja sen kautta pääsee sitten halutessaan jonoon. Tai sitten perhe voi vain kysyä tukea ihan oma-aloitteisesti.

 

[TosiFani]

Paikallinen perhekeskus, Pelastakaa Lapset ry, MML tai Lastensuojelu; nämä kaikki järjestävät. Systeemi on ”haluttu”, eli vanhemmat jotka tarvitsevat apua, pyytävävät tukea. Tuen antajista on on huutava pula. Järjestely toimii lähinnä ennaltaehkäisevästi jotta perheet saavat tukea ennen kuin tarvitaan lastensuojelun asiakkuutta.

Haastankin nyt kaikki palstalaiset mahdollisuuksien mukaan miettimään että voisiko juuri teillä olla mahdollisuus tukea lasta joka tarvitsisi tavallista perhe-elämää.

Kunnioitan suuresti tekemäänne työtä, itse en jaksaisi ottaa tuollaista vastuuta. Olen tehnyt parikymmentä vuotta lastensuojelulaitoksissa töitä, itse asiassa tätäkin kirjoitan laitoksen sohvalta. Olen joskus miettinyt sijaislasta tai tukiperheeksi lähtemistä ja aina hylännyt ajatuksen sen sitovuuden takia.

Huomenna pääsen töistä klo 10 ja jätän työmurheet tänne. Sijaisperheenä toimiessa side lapseen on väkisinkin syvempi. Itse en halua sitoutua vuosiksi noin vastuulliseen rooliin. Kunnioitan suuresti tekemäänne päätöstä, hattu päästä.

 

[Remy Martin]

Sijaisperheenä toimiessa side lapseen on väkisinkin syvempi.

Pitää korjata sen verran että toimimme tukiperheenä, emme sijaisperheenä. Sijaisperheenä toimiminen onkin paljon kovempaa hommaa. Ei silti, jos/kun työni toivottavasti johkaantuu tulevaisuudessa vähemmän matkustusta sisältävään touhuun, niin vaihtoehdoissa on myös toimiminen sijaisperheenä.

Siihen asti tyydymme tukiperheenä toimimiseen, jossa vastuuta on vain se tietty (pieni) aika kuin tukilapsi asuu luonamme.

Edit. Yksi pointti on myös se että teet tätä hommaa työksesi, on hyvinkin ymmärrettävää ette halua otta töitä kotiin. Minä ja vaimoni ei tehdä alan töitä, siksi meille järjestely ei tunnu niin paljoa työltä.

Edit 2. Tuohon edelliseen haasteeseeni liittyen haluan vielä korostaa (Paavo M. Petäjän ärrällä) , ettei tukiperheeksi ryhtyminen vaadi mitään erityistä koulutusta. Sosiaalityöntekijä tulee vain katsomaan että teillä on asiat noin suurinpiirtein ok, siinä kaikki.