Nyt on hyvä opetella käyttämään ääkkösiä ja äksenttimerkkejä përkele.
Yki kaki kolineli: Málaga = Maa-laga. Yki kaki kolineli: Granada = Gra-naada. Ja sama uudestaan ilman poksyja:
[´malaga], [gra´nada].
Huomenna sama jumppa johdolla
Jumppaohjelmia on nyt tarjolla runsaasti tv:ssä – katso hersyvät kuvat 1980-luvulta! ja sama portugaliksi seuraavassa jaksossa jos viadolorosa vain suo.
Nusnus. Espanjalaiset eivät oikein tunne pitkiä vokaaleja. Paitsi liioitellessaan asioita. Muchíssimo. Mu’tšiiiiiiiiissimo.
Mutta noita aksenttejaan tunkevat kyllä joka paikkaan. Onneksi nekin vain sojottavat yhteen suuntaan. Eivät lähteneet ranska/portugali-linjalle, jossa niitä on kaiken muotoisia ja värisiä. Suomessahan sanan paino on aina ensimmäisellä tavulla. Espanjassa pääsääntöisesti toiseksi viimeisellä, mikäli sana päättyy vokaaliin. Ja loogisesti y on konsonantti. Mikäli päättyy konsonanttiin, niin paino on viimeisellä tavulla. Kuitenkin tavu pitää osata tunnistaa, koska ainoastaan i ja u muodostavat muiden vokaalien kanssa diftongin, muut menevät eri tavuiksi. Esim. Raúl. Näin kirjoitettuna ääntyy ra’ul, ilman aksentti ’ra-ul. Oikein kirjoitettuna paino uulla, väärin kirjoitettuna paino aalla. Aksenttimerkki purkaa diftongin.
Ai niin, onhan niillä pirulaisilla myös ü käytössä. Esim. pingüino. Geen ja quun perässä ui ja ue ääntyy i tai u (toisin kuin vaikka italiassa), mutta umlautilla saadaan myös u ääntymään.
Itsepä kysyit. Tai no, et kysynyt, mutta vastasin silti.
Tähän päättyy Ishmaelin espanjan oppitunti 101.