Keskustelu taisi kiihtyä tästä ketjuun kirjoitetusta ajatuksesta:
Jos pelaajalle maksetaan sen ansaitsema palkka, ei se huononna joukkueen mahdollisuuksia menestyä. Päin vastoin.
Oletan, että tässä oli ennemmin tarkoitus sanoa:
Jos pelaaja esiintyy kaukalossa saamansa palkan veroisesti (eli "ansaitsee" sen), ei se huononna joukkueen mahdollisuuksia menestyä (, vaikka kyseessä olisi 10+ miljoonan sopimus.)
Tietysti tämän pitää toteutua läpi joukkueen, ja tietyt roolit ovat kriittisempiä kuin toiset. Koska sopimukset tehdään etukäteen, niin tuskin missään toteutuu täydellisesti sellainen malli, jossa jokainen pelaaja suoriutuu sentilleen tasan palkkansa mukaisesti. Kuten kaikki tiedämme, joukkueen rakentajien työ perustuu väkisinkin vastaan tulevien yli- ja alijäämien pyörittämiseen optimaalisella tavalla. Tätä tietysti myös mallinnetaan hyvinkin monilla enemmän tai vähemmän tieteellisillä menetelmillä.
Jääkiekossa tärkeitä rooleja on enemmän kuin muissa Pohjois-Amerikan isoissa lajeissa, joten supertähtien kohdalla tämä ansaintamalli on kaksipiippuinen juttu, voisi jopa sanoa, että yksittäinen superpelaaja on organisaatiolle siunaus ja kirous samassa paketissa.
Kun tälle maksetaan ansaitsemansa palkka, virhemarginaali muiden halvempien, mutta käytännössä yhtä tärkeiden roolien "ostamiseen" pelaajilta hupenee. Yli kymmenen miljoonan pelaajan on vaikea tehdä "ylijäämää" suhteessa palkkaansa, vaikka pelaisi kuinka hyvin, koska jääkiekossa joukkue on aidosti joukkue.
No joo, tämä meni kaikille selvien asioiden pyörittelyksi, oli jokin pointti (ei Brayden) aluksi, mutta jäi tajunnanvirran pyörteisiin.