Traagiset urheilijahahmot, elävänä tai kuolleena

  • 166 246
  • 130

mekabyte

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilmajoki HT, sympatiat Kärpille
Menee jo vähän karuksi, mutta ylivoimaisesti pahin onnettumuus tapahtui Le Mansissa 1955.

Le_Mans_disaster

Tuossa surullisessa tapahtumassa kuoli Pierre Levegh ja 80 katsojaa.

Toivoa sopii, ettei mitään, edes etäisesti tämänkaltaista tapahdu enää koskaan.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Jonni Myyrä

Tässä ei ole kyse elämästä ja kuolemasta mutta vaiherikkaasta elämästä kuitenkin.

Sankarin ja konnan viittaa nimittäin kantoi aikoinaan vuosien 1920 ja 1924 keihäänheiton olympiakultaa voittanut Jonni Myyrä. Hänen elämänsä oli ylä- ja alamäkeä. Ei hän ollut ainoastaan traaginen hahmo, entisen mäkihyppääjän tavoin urheilukisoissa usein homma sujui ja onnistumisia oli viljalti hänen elämässään mutta paljon erikoislaatuisia ja osin traagisiakin, vähintäänkin ikäviä tapahtumia oli hänen elämässään.

Vuonna 1916 hän oli jo kovassa kunnossa ja keihään voittajasuosikki mutta maailmansota esti olympiakisojen järjestämisen.

Vuoden 1920 olympialaisissa jonkun heittäjän verryttelyheitto osui JM:n käteen ja hänen piti käydä juuri ennen kisaa poistattamassa luunsirpaleita kädestään, jotta kykeni heittämään. No, kultaa tuli sitten kisasta ja Suomellekin neloisvoitto.

Vuonna 1924 JM toimi Savitaipaleen kunnan kunnanhallituksen puheenjohtajana (silloin "kunnallislautakunnan esimiehenä"). JM hoiteli käytännössä kaikki kunnan talousasiat ja kunnan rahat olivat konkreettisesti JM:n piirongin pohjalla. Kunnassa suoritettiin ylimääräinen tilintarkastus ja huomattiin, että JM oli omien epäonnistuneiden liiketoimiensa peittämiseksi kavaltanut kolmanneksen kunnan miljoonan markan budjetista.

Myyrä sai lainaa Lappeenrannasta ja maksoi kavaltamansa rahat kunnalle. Hän perusti ravintolan Lahteen, mutta sekin liiketoimi meni pieleen. JM haettiin konkurssiin ja maksamattomia lainoja oli tällä kertaa kertynyt miljoonan markan edestä. JM sai taas uuden lainan. Sitten olivatkin edessä Pariisin vuoden 1924 olympialaiset, joista JM pakeni kultamitali ja rahat taskussaan pysyvästi USA:han, sillä JM ei enää koskaan käynyt Suomessa. Vuoden 1928 olympialaisten aikaan JM olisikin ollut jälleen kultamitalikunnossa mutta olympiakarsinnat Suomessa estivät JM:n osallistumisen vuoden 1928 olympiakisoihin. Olisivat oletettavasti olympialaisten sijaan vankilan seinät tulleet JM:lle tutuksi, jos olisi tullut Suomeen.

Savitaipaleelle jäi vihaisia miehiä ja sukuja, jotka olivat taanneet Myyrän lainoja. Viha oli pitkä, sillä Jonni Myyrän poika kävi juuri ennen talvisotaa armeijan. Hänet hakattiin Savitaipaleella isänsä tekosten vuoksi sairaalakuntoon. JM:n poika palasi toivuttuaan välittömästi takaisin USA:han.

Niin ja ruotsalaisistahan oli tällekin suomalaiselle vaivaa. JM heitti useita maailmanennätyksiä, yhden jopa kiekonheitossa, ruotsalaiset Paavo Nurmenkin sittemmin ammattilaiseksi julistaneen Sigfrid Edströmim johdolla eivät millään halunneet hyväksyä JM:n maailmanennätyksiä. Milloin ruotsalaiset väittivät, että JM:n heitto oli pompusta mitattu, milloin myötätuulitulos. JM alkoi hiljalleen hiiltyä ruotsalaisiin, hän matkusti Tukholmaan kisaamaan, heitti keihään ME:n rikkoen ruotsalaisen Eric Lemmingin ME:n ja tätä ME:tä ruotsalaiset eivät voineet olla hyväksymättä.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Kuulin pari viikkoa sitten Yleisradion Puhe-kanavalta (entinen Radio Peili) "Kiveen hakatut" -ohjelman, jonka aiheena oli vuoden 1984 Los Angelesin moukarinheiton kultamitalisti Juha Tiainen. Kiveen hakatut -ohjelma käsittelee menehtyneitten urheilijoiden elonpolkua.

Juha Tiainen suhtautui äärimmäisellä antaumuksella moukarinheittoon. Jopa liiankin vakavasti.

Los Angelesin olympiakullasta tuli Juha Tiaiselle raskas henkinen risti kannettavaksi. NL:n johdolla Euroopan itäblokin maat, Romaniaa ja Jugoslaviaa lukuun ottamatta, boikotoivat kisoja "Yhdysvaltain heikon turvallisuustilanteen" vuoksi. Tosiasiassa boikotti oli kuitenkin vastatoimi USA:n junailemalle vuoden 1980 Moskovan-kisojen boikotille.

Kiveen hakatut -ohjelmassa esitettiin Juha Tiaisen kultamitalihaastattelu, jossa mies sanoi kuin maansa myyneenä, että "en kuitenkaan ole maailman paras moukarinheittäjä". Hän ihaili suuresti neuvostoliittolaista ME-miestä Juri Sedyhiä.

Hän olisi halunnut haastaa nimen omaan Sedyhin. Voittoheitto kantoi 78,08 metriä, eikä sillä todennäköisesti oltaisi oltu edes palkintokorokkeella, mikäli itäblokin heittäjät olisivat olleet mukana. Tiainen ei juuri iloinnut rääppiäisluonteisen moukarikisan voitosta. Päinvastoin.

Uukuniemellä 1955 syntynyt Tiainen ei koskaan päässyt yli "ei-ansaitusta" olympiavoitostaan ja katkeroitui. Tiainen myös valmensi moukarinheittoa, mutta hän turhautui. Häntä harmitti raskaasti se, etteivät valmennettavat suhtautuneet lajiin samanlaisella verisellä intohimolla kuin Tiainen itse teki.

Palkkansa eteen Tiainen työskenteli poliisina, ja hoitikin tehtävänsä hyvin. Vapaa-ajalla alkoi kuitenkin kulua paljon alkoholia. Mukana oli tiettävästi myös lääkkeitä.

Kiveen hakatut -ohjelman mukaan Tiainen kuoli kesäpaikassaan Uukuniemellä 27.4. 2003. Hän oli tuolloin vasta 47-vuotias. Wikipedia tosin väittää hänen kuolleen kotonaan Lappeenrannassa.

Julkinen kuolinsyy oli virusperäinen keuhkokuume, mutta ainakin vahvasti välillisenä syynä olivat päihteet. Ne sortivat ilon itseltään kieltäneen Juha Tiaisen. Nyt hän lepää Parikkalaan vuonna 2005 liitetyn Uukuniemen hautausmaan mullassa.

Kiveen hakatut on toimittanut YLE:n urheilutoimittajakaksikko Jouko Vuolle ja Arto Teronen. YLE:n elävässä areenassa on nähtävissä tai kuultavissa Kiveen hakatut -ohjelmasarja. Listalta kuitenkin puuttuu jostakin syystä juuri Juha Tiainen.

Nyt osa tarinoista myös kirjan muodossa. Mukana myös Juha Tiaisen tarina, jossa lesken suulla kumotaan, että olisi lähtenyt oman käden kautta, syynä oli pitkittynyt keuhkokuume. Kuningas alkoholin kanssa oli toki ollut ongelmia, mutta viime ajat mies oli ollut kuivilla, mikä oli ollut ehtona kotiin palaamiselle.

Tony Ariman, Tarmo Uusivirran ja Arto Tolsan itsemurhat käydään myös läpi ja kaikilla oli siis mukana voimakkaasti myös alkoholi kuvioissa.

Jarno Saarisen ja Mona-Liisa Pursiaisen traagiset kuolemat käsitellään myös. Mukana noin 20 tarinaa edesmenneistä urheilijoista, mielenkiintoinen teos.
 

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nyt osa tarinoista myös kirjan muodossa. Mukana myös Juha Tiaisen tarina, jossa lesken suulla kumotaan, että olisi lähtenyt oman käden kautta, syynä oli pitkittynyt keuhkokuume. Kuningas alkoholin kanssa oli toki ollut ongelmia, mutta viime ajat mies oli ollut kuivilla, mikä oli ollut ehtona kotiin palaamiselle.

Tony Ariman, Tarmo Uusivirran ja Arto Tolsan itsemurhat käydään myös läpi ja kaikilla oli siis mukana voimakkaasti myös alkoholi kuvioissa.

Jarno Saarisen ja Mona-Liisa Pursiaisen traagiset kuolemat käsitellään myös. Mukana noin 20 tarinaa edesmenneistä urheilijoista, mielenkiintoinen teos.

Luettu on myös tuo kirja. Tuossahan kyllä mainitaan sekin, ettei Arto Tolsan lähdöstä ole julkista tietoa, mutta kyllähän rivien välistä voi päätellä samanlaista kohtaloa kuin esim. Uusivirran kanssa. Näistä lähiaikoina kuolleista Jani Lehtosesta ja Jokke Kangaskorvesta herättää monenlaisia ajatuksia kuolemat nelikymppisinä miehinä, toisen jopa alle sen. Surullisia juttuja, oli syy sitten mikä tahansa.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Luettu on myös tuo kirja. Tuossahan kyllä mainitaan sekin, ettei Arto Tolsan lähdöstä ole julkista tietoa, mutta kyllähän rivien välistä voi päätellä samanlaista kohtaloa kuin esim. Uusivirran kanssa. Näistä lähiaikoina kuolleista Jani Lehtosesta ja Jokke Kangaskorvesta herättää monenlaisia ajatuksia kuolemat nelikymppisinä miehinä, toisen jopa alle sen. Surullisia juttuja, oli syy sitten mikä tahansa.

Tolsan mainitaan kirjassa olleen viimeisen elinvuotensa aikana myös laitoshoidossa ja kuolinsyyn kerrotaan olleen rankka, mutta Kotkassa miehen kuoleman ympärillä vallitsee synkkä hiljaisuus. Tolsan viimeistä maaottelua Länsi-Saksaa vastaan edelsi silloisen valmentajan Esko Malmin mukaan viiden viikon ryyppyputki, mutta Malm sai tietää asiasta vasta pelin jälkeen. Tolsa otettiin pelissä vaihtoon surkean pelin jälkeen ekalla puolliajalla ja Malm sai paljon syytöksiä Arton uran tuhoamisesta.

Tolsan ja Uusivirran tarinat kirjassa ovat karua kertomaa, siitä tyhjyydestä, joka uran jälkeen oli mahdotonta täyttää.
 

scholl

Jäsen
Robert Enkestä sen verran, että välillä voi yksittäisen ihmisen olla vaikea ajatella, mikä vaikutus hänellä on muihin. Pitäisi vain löytää tie ylöspäin silloin, kun on itsellä vaikeaa. Nyt ei näköjään Enkeä osattu auttaa. Maajoukkue on keskeyttänyt valmistautumisen maaotteluun, Merkel on kirjoittanut henkilökohtaisen kirjeen leskelle, Hannoverissa on heti illalla/yöllä järjestetty spontaaneja muistotilaisuuksia, FC Barcelonan pelaajat ovat pitäneet hiljaisen minuutin ennen cuppeliä jne. Harmi vain, että kaikki tuo tulee pelaajan kannalta liian myöhään. Elinaikana ei ilmeisesti kukaan osannut osoittaa tukea oikealla tavalla. Siis sillä tavalla mikä olisi hänelle sopinut.
 

Andi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Tappara
..Elinaikana ei ilmeisesti kukaan osannut osoittaa tukea oikealla tavalla. Siis sillä tavalla mikä olisi hänelle sopinut.
Ja tuohon lisättynä vielä se, että iso osa ihmisistä ei osaa itsekkään kertoa hädän hetkellä oikeaa avun tarvetta, että joku sitten osaisi oikealla tavalla auttaa. Äkkiseltäänhän myös Enken kohdalla voisi olettaa näin olleen. Ongelmia tiedettiin olleen, mutta tiesikö kukaan tarpeeksi auttaakseen miestä.
 

Ziggy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ilveksessä 90-luvun puolivälissä vajaan kauden kiekkoillut Igor Vyazmikin on kuollut.
Muistaakseni Ilves aikoinakin oli jotain terveydellisiä ongelmia (selkä?!) ja taisi pelejä kertyä melko vähän.
Aikanaan Vyazmikinia pidettiin yhtenä Venäjän lupaavimmista kiekkoilijoista ja valittiin aikanaan nuorten MM-kisojen all stars ketjuun.
Peliura taisi loppua Venäjällä jo vuosituhannen vaihteessa.
 

Köpi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers
Kerrotaanpa hieman lisää Henkan lähdöstä. Henri Toivonen menehtyi Korsikan rallissa 2.5.1986 ajettuaan rotkoon EK 18:lla.

Allekirjoittanutta rupesi kiinnostamaan tämän paikan tarkka sijainti, tiedossa on se että se on Cortésta pohjoiseen ja ilmeisesti tiellä D18, mutta tarkka sijainti on auki. Ja tuo tien numerokin on epävarma, tosin se oli siinä Henri Toivonen-jutussa mainittu.
 

Rocco

Jäsen
Allekirjoittanutta rupesi kiinnostamaan tämän paikan tarkka sijainti, tiedossa on se että se on Cortésta pohjoiseen ja ilmeisesti tiellä D18, mutta tarkka sijainti on auki. Ja tuo tien numerokin on epävarma, tosin se oli siinä Henri Toivonen-jutussa mainittu.
Tsekkaappas tästä niin löytyy.
 

Köpi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers

C.Orr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menneisyyden kahleista vapaa Jokerit
Poliisi epäilee Matti Nykästä tapon yrityksestä.

Toivottavasti saa nyt riittävän pitkän kakun. Pitääköhän muuten Nykäsen hovitoimittajan sana (nimeä en muista, joku Seiskan toimittaja) siitä, että ystävyys ja juttujen teko loppuu, jos joutuu vielä kerrankin lukemaan tiilenpäitä. Epäilen.
 

Mr.Bletch

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 2013
Porilaisesta futiksesta tulee ekana mieleen Jorma "Piki" Heinonen, jolla oli kohtuu paljon taitoa, mutta surullisesti pallonhallinta aivan eritasolla kuin elämänhallinta. Piki taisi olla viimeiset vuotensa asunnoton, ainakin kylpyhuone löytyi ravintolan vessasta, jossa mies ajoi partansa.

Asui muuten 90-luvun puolivälin tienoilla velipojan naapurina vanhan puutalon yläkerrassa. Veljeni ja Piki Heinosen lisäksi tässä shit hole´ssa oli myös kolmas asunto joka siis sijaitsi viidennessäosassa. Siellä Pikillä oli ovet usein auki ja hän ystävineen nautti eude golognea (tms.) jota kansankielellä kutsuttiin kolinaksi. Tässä taloyhtiössä oli myös yhteinen vessa ja eräänkin kerran vessa oli kovan katarrin jälkeen vuorattu sillä itsellään. Ilmeisesti viimeinen niitti veljelleni oli klo 02.00 herätys kun oven läpi jysähti kirves. Heinosen "ystävät" olivat erehtyneet ovesta kun olivat perimässä rästiin jääneitä rahojaan.

Positiivista muistaakseni asunnossa oli suhteellisen edullinen vuokra.
 
Viimeksi muokattu:

Susimies

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa,Toronto Maple Leafs,Westghost,Ghostbusters

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Swansea Cityn 22-vuotias itävaltalaishyökkääjä Besian Idrizaj menehtyi sydänkohtaukseen perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Itseäni tapaus koskettaa tavallista enemmän siksi, että Idrizaj edusti urallaan kahta suosikkijoukkuettani Liverpool FC:tä ja FC Wacker Innsbruckia.

Wackeriin Idrizaj tuli lainasopimuksella Liverpoolista, mutta ehti pelaamaan vain 15 minuuttia, kunnes tuupertui kentälle tajuttomana. 10 minuuttia hän makasi maassa liikkumatta lääkintämiesten hääriessä ympärillä. Nuo 10 minuuttia olivat äärimmäisen piinaavaa katseltavaa ja koko stadion hiljeni kuin veitsellä leikaten.

Tämä oli shokeeraavin tapahtuma, jonka olen ikinä katsomosta käsin nähnyt.

Joitakin kuukausia myöhemmin Idrizajille kävi samalla tavalla Linz ASK:n try-out harjoituksissa. Näistä kahdesta tapauksesta huolimatta lääkärit antoivat ammattilaisuran jatkua, eikä sydänleikkausta sitten ilmeisesti katsottu tarpeelliseksi suorittaa.

Idrizaj matkusti nyt kauden päätyttyä Swanseasta kotiinsa Linziin kauden päätyttyä ja menehtyi nukkuessaan vanhempiensa kotona.

Swansea City FC

LASK

Liverpool FC

FC Wacker Innsbruck


Traagista ja erittäin epäreilun tuntuista.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Painista

Alfred Johan (Alppo) Asikainen on tunnettu siitä, että hän Tukholman olympialaisissa v. 1912 paini virolaisen Martin Kleinin kanssa ennätyspitkään. 11 tuntia 40 minuuttia kestäneessä painimatsissa piti välillä siirtyä stadionin puolelta läheiselle treenikentälle, koska stadion piti iltakuuden tienoilla tyhjentää stadionin iltajuhlia varten. Läheisellä ratsastusmaneesin molskilla paineja jatkettiin ja jo neljän tunnin kuluttua virolainen sai omalla mattopainivuorollaan jonkinlaisen liikkeen aikaiseksi ja voitti matsin.

Tuon ottelun jälkeen ruotsalaiset määräsivät Asikaisen saman tien painimaan ruotsalaista Johanssonia vastaan mutta Asikainen luovutti, koska oli niin väsynyt. Samoin teki Klein ja näinpä hurri voitti olympiakultaa painimatta ns. finaalipaineissa kertaakaan! Asikainen sai pronssia, sillä alkupainien jälkeen vain nämä kolme olivat jäljellä ikään kuin finaalissa. Klein kertoi jälkeenpäin, että hän oli matsin jälkeen niin väsynyt, että lapsikin hänet olisi selättänyt. Ruotsalaisten toimintaa pidettiin kotiinpäinvetona, etenkin kun edellisenä päivänä eri sarjassa ruotsalaisen ratkaisuottelu oli siirretty seuraavalle päivälle, kun ruotsalainen oli joutunut kaksi tuntia painimaan ennen kuin voitti.

Asikainen palasi Viipuriin ja toimi erään kartanon metsänvartijana. Vuoden 1917 levottomuuksissa Asikainen sai väijytyksessä luodin takaraivoonsa ja joutui laitoshuotoon loppuiäkseen, kuollen Kellokoskella vuonna 1942.

Yleisesti voidaan sanoa, että olympiapainit ainakin Tukholmassa 1912 ja Antwerpenissä 1920 olivat niin hirveitä sopupaineja, että tietty tragikomedia oli koko ajan läsnä. Kahdella tappiolla joutui ns. laulukuoroon ja niin kauan painittiin, että kolme parasta oli jäljellä. Näinpä suomalaiset sumplivat ja sopivat otteluitaan sillä tavalla, että suomalaisten kokonaismenestys olisi mahdollisimman hyvä. Emil Väre voitti toisen painikultansa v. 1920, kun Taavi Tamminen tahalleen hävisi. Oli sovittu, että Tamminen saa sitten kunnian, jahka kotiin päästään. No, kultamitalin Tamminen saikin mutta Väre pysyi yleisessä tiedossa virallisena voittajana ja muutenkin asiasta oltiin pitkään hiljaa. Tamminen avautui asiasta jonkin verran katkerana 40 vuotta myöhemmin. Samoin suomalainen Johan Olin voitti (tässä tapauksessa nimenomaan voitti) olympiahopeaa 1912 siten, että hänen neljä viimeistä matsiaan olivat joko etukäteen sovittuja tai vastustajan saman tien luovuttamia. Olympiahengelle se kai oli melko traagista!
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Lukko,Hokki, Leijonat, LA Kings.
...

Muutamankin mutkan jälkeen törmäsin tähän ketjuun hakiessani netin syövereistä jotain aivan muuta. Ja löysin takaraivoni kätköistä ketjun aihetta hipaisevan muiston.

Muiston kohde on tšekkoslovakialainen kiekkoilija Luděk Čajka, joka loukkasi niskansa vakavasti (pitkän)kiekon tavoittelussa aikoinaan. Čajka kuoli sairaalasa vammoihinsa n. kuukausi ko. onnettomuuden jälkeen.

Muistan tuon tšekkipelurin nimeltä maajoukkueestaan 1980-luvun lopulta ja varmaan olen nähnyt pelaavakin MM-kisoissa.

Ja jos en vallan väärässä ole, niin tuo kohtalokas kompurointi näytettiin YLE:n urheiluruudussa silloin joskus.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Ehdottomasti tämän ketjun kamaa on Mika Myllyän kohtalo. Ruotsin Saab-kaupunkiin Trollhättaniin jo nuorena poikana muuttanut Mika oli alun perin suunnistaja, mutta Suomeen ja Haapajärvelle muutettuaan löysi Myllylä hiihdon komeuden ja aloitti lajin. Mikään superlahjakkuus ei "Karpaasi" ollut tämän itsekin tietäen, mutta tuon asian Myllylä kompensoi voimakkaalla harjoittelulla. Vielä tänäkään päivänä tuskin kukaan on jotain maratonia/triathlonia lukuunottamatta ollut Myllylää kovempi harjoittelija, sillä Karpaasi saattoi ensin pyöräillä 30 km suuntaansa, sitten soutaa veneellä kolme tuntia ja vielä tehdä legendaarisen suoharjoitteensa.

Hiihdolle elämänsä omistanut Myllylä ei päässyt 90-luvun alussa maajoukkueeseen kännisekoilujen takia ennenkuin Marjo Matikainen oli lopettanut ja maajoukkuevalmennuksessa oli paikka yhdelle hiihtäjälle. Sen paikan Mika otti ja ei kestänyt kauaa, kun mies otti Lillehammerin olympialaisista kaksi henkilökohtaista ja yhden viestimitalin. Tie kohti legendan asemaa oli alkanut.

Kesti kolme vuotta Lillehammerista ennenkuin Myllylä oli valmis ottamaan voiton arvokisoissa ja millä tavalla:Kultamitali napsahti kouraan hiihdon mekassa Norjassa, Trondheimin kisoissa. Mikalle kulta oli vain välietappi ennen suurta tavoitetta, Naganon olympialaisia. Olympiatalvena keskittynyt Myllylä laski päiviä ensimmäiseen olympiastarttiin alkaen ensimmäisestä maailmancupin kilpailusta tuona talvena. Laskeminen ilmeisesti kannatti, koska ensimmäinen olympiahiihto toi Myllylälle mitalin, kultaisen sellaisen. Lisäksi Japaniasta käteen tarttui kaksi pronssimitalia.

Myllylän muistetuimmat hetket koettiin kuitenkin vuotta myöhemmin Itävallan Ramsaussa, jossa Myllylä otti kolme MM-kultaa ja yhden hopean eli kaikilta henkilökohtaisilta matkoilta oli kotiin vietävänä mitali. Myllylä koki aikansa tulleen päätökseen ja harkitsi lopettamista, sillä mitään voitettavaa ei enää ollut. Kuitenkin Lahden MM-hiihdot siinsivät mielessä ja Myllylä päättikin, että ura tullaan päättämään joko siellä tai Salt Lake Cityn olympiakisoissa. Lahdessa se päättyikin.

Lahdessa kaikki meni alusta alkaen pieleen. Ensin väliin jäi sairastumisen takia kympin perinteinen. Takaa-ajon esiosaan Myllylä päätti osallistua,mutta tietäen kärähtävänsä dopingista, jos aikoo hiihtää koko kisan. Esiosan ykkönen ei lähtöön tullut iltapäivällä. Viestiin Karpaasi osallistui, koska Hiihtoliiton piirissä oli arvioitu, että Myllylän olisi ollut turvallista startata kisaan. Myllylä toi Suomen ankkuriosuudella voittoon, mikä kuitenkin mitätöitiin Janne Immosen käryn takia. Muutama päivää myöhemmin julkaistiin Myllylän käry, mistä johtuen Mika julkaisi juristinsa välityksellä koskettavan testamenttinsa joka kertoi uran päättyneen ja sen tuskan mitä hiihtolegenda tunsikaan anoessaan Suomen kansalta anteeksiantoa.

Lopullinen isku Myllylälle oli rakkaan Suvi-vaimon lähtö miehen luota avioeron kautta josta pohjalaanen mies ei ikinä toipunut. Sen lisäksi erottaminen kiinteistövälittäjän tehtävistä ja STT:n doping -jutun pitkittäminen toivat aina mieleen ne kohtalokkaat MM-kisat Lahdessa. Hämäriin porukoihin ajautunut ja pahasti alkoholisoitunut Mika Myllylä muuttui vainoharhaiseksi ihmisraunioksi, joka nukkui kirves sänkynsä alla ja hankki turvakseen aseen. 5.heinäkuuta, 2011 Myllylä nukkui pois tuntemattomasta syystä.

Muistoihin jäi hiihdon legenda jolle urheilu oli sydämen asia, viimeiseen asti.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Jyrki Järvilehto voitaneen laittaa tänne. Uralla vakava kolari, joka lopulta pilasi miehen Benetton-tilaisuuden yhdessä Flavio Briatoren kärsimättömyyden kanssa. Pahin isku oli kuitenkin kyseenalainen veneonnettomuus, josta miehelle ei vankeustuomiota lopulta tullut, mutta mielestä se piina tuskin poistuu koskaan.
 

ilexham

Jäsen
Suosikkijoukkue
JOKERIT
Marko Jantunen, Jere Karalahti, Marko Lönnqvist, Jon-Pall Sigmarsson, Jackie Joyner-Kersee, Ben Johnson, Ulf Grönholm, Henri Toivonen, Ayrton Senna, Roland Ratzenberger, Michael Schumacher, Ronnie Peterson, Jarno Saarinen, Graham Hill, Gilles Villeneuve, Didier Pironi, Sergio Cresto, Jochen Rindt, Wayne Rainey, Kobe Bryant, Drazen Petrovic, Pavol Demitra (Oma Suosikkini ja paras slovakkipelaaja kautta aikojen) ym. ym.
 

ilexham

Jäsen
Suosikkijoukkue
JOKERIT
Jyrki Järvilehto voitaneen laittaa tänne. Uralla vakava kolari, joka lopulta pilasi miehen Benetton-tilaisuuden yhdessä Flavio Briatoren kärsimättömyyden kanssa. Pahin isku oli kuitenkin kyseenalainen veneonnettomuus, josta miehelle ei vankeustuomiota lopulta tullut, mutta mielestä se piina tuskin poistuu koskaan.

TODELLAKIN!!!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös