Kirjoitan tämän viestin koska pronssimitalin ratkettua ja mahdollisten uusien pelaajasopimusten ratketttua olen matkoilla. Moderaattorit poistakoot/siirtäkööt viestin jos siltä tuntuu.
Hunajaputki katkesi vähän kuten jo pitkin kautta vahvasti ennakoitiin. Mikäänhän ei kestä ikuisesti, 3. valtakuntakin kesti 1000 vuoden sijaan alle 50 ja Suomenkin on pakko joskus voittaa uudestaan MM-kultaa.
Materiaallinen tasoero liigan käynnistyttyä Tapparaan ja Jokereihin oli melkoinen. Etenkin sentteri ja pakisto-sektorissa.
Ja hyvin pian syksyllä huomattiin että Hämeestä tulee toinenkin todella kova joukkue, kun Santala 2+0 ja Vujtek 0+3 näyttivät TPS:lle kaapin paikan.
Tasoero kärkijoukkueisiin olisi pienentynyt jos Mr. Nurmiselle olisi saatu heti kauden alusta sopiva rooli ja kunnon sentteri, mutta jälleen taitojensa ylärajoilla pelanneesta, paljon arvostamastani, Rauteesta tai pitkän-kehityksen-projekstista Holmkvistista ei ollut siihen.
Onneksi kesän harjoitusturnausten jäähykuningas, Shearer, oppi viihdoin ja viimeinen SM-liigan tavoille. Lopetti turhat laitataklaukset ja tappelut ja siirtyi yleisesti hyväksyttyyn ja käytettyyn Kahvaus- ja kiekottoman pelaajaan estämislinjaan ja näin ollen Alatalo sai itselleen kelvollisen adjutantin. Alkukausi menikin 90% Alatalo-Shearer vetoisesti ja loistava maalivahti kaksikko hoiti loput mitä oli hoidettavissa.
Joukkueella oli paljon loukkaantumisia alkukaudesta ja vieläpä avainpelaajilla: Vahalahti, Kiviharju, Tuokko heidän poissaolo näkyi kokemattomassa joukkueessa kun " 9 Suomen mestaruutta" oli pois kentältä. Mutta loukkaantumisia on joka joukkueella eikä niistä saa millään edes tekosyyn poikasta tai syytä siihen miksi kausi meni miten meni.
Kanukkien tultua tapahtui joukkueessa sama kuin olisi valmentajaa vaihdettu. Organisaatio oli luvannut että puuttuvat pelaajat hankitaan ja kun n. 700 NHL-ottelun kokemus saapui pukukoppiin sai joukkue 6 kenttäpelaajan jäälle, kotiyleisöstä ei siihen ollut, ja kaikki uskoivat omaan tekemiseensä 50% enemmän. Alatalolle tämä oli helpotus kun ei tarvinnut enää yksin kantaa joukkuetta eteenpäin. Joseph pääsi aika nopeasti peliin kiinni, 5 matsissa tehot 2+2. Schaefer pelasi 4 matsia ilman tehoja, vaikka väläyttelikin 2-2 Blues pelissä (paikan päällä) taitojaan. Sitten 5. matsi ja Saipan kaadossa tehot 1+2.
Joukkue sai valtavan nosteen ja 20.10 jälkeen ottelusaldo oli 12-1-2 maalierolla 46-22.
Kanukit pelasivat hyvin ja odotusten mukaisesti runkosarjassa, pl. Josephin hyytyminen:Schaefer 33ott 16+15, Joseph 32 6+9
Tapaus Schaefer-lehtonen jälkeen joukkue kahlasi, muttei syvällä. "Onneksi", jos siitä nyt voi mitään hyvää sanoa oli se että joulutauko katkaisi Schaefer:n pelikiellon ja hän pääsi pelaamaan joulun aikana Sveitsissä ja näin pelituntuma säilyi.
Tammikuun lopulla joukkue sai taas valtavan vaihteen päälle ja kas kummaa, joka keväinen ilmiö hiirenkorvien ja trullien lisäksi toistui jälleen: TPS on jälleen menossa mitalipeleihin. joukkue oli siirtynyt liigan viimeiseltä sijalta tavoittelemaan jopa kolmatta sijaa, mutta sitten joukkueessa tapahtui jotain. On ollut paljon puhetta Joseph:n motivaation katoamisesta (perhe?) eikä muutkaan kanukit enää olleet tasollaan. Tämä lipsuminen näkyi runkosarjan lopun otteluissa Ässät, Blues ja Pelikaans ja Pelikaans sarjan alussa.
Vastaan välierissä asettui (tuleva suomenmestari?) Tappara joka pelasi konemaisesti finaaliin ja näytti mikä on joukkueiden tasoero. Ei paljoa seliteltävää, kun selvästi parempi joukkue vei ja me vikistiin.
Nyt on siis edessä Kunnia-ottelu. Kumpiko haluaa voittaa enemmän. Brooks järjesti TPS:lle pienentasoituksen kun lähetti +/- tilastoa johtaneen Peltosen kaimansa seuraksi kesälomalle. Tosin, kyseessä on vain yksi ottelu eikä ole juurikaan väliä millä koostumuksilla pelataan. Mutta senkin ottelun perempi voittaa eikä sitä tuomarit ratkaise, kuten eivät ratkaise muitakaan pelejä tai ottelusarjoja, vaikka yleisesti niin luullaan (minustakin tuntuu siltä aina välillä).
Miten kausi siis meni:
Alatalo kantoi joukkuetta, mutta raskas työ kaatoi miehen kalkkiviivoilla. TPS pelasi kuitenkin tasaisesti missään vaiheessa romahtamatta. Suurin määrä mitä meille tehtiin maaleja runkosarjassa oli 5, ja sekin vain kerran. 4 kertaa kaivettiin kiekko neljästi omasta verkosta ja tämä näkyy +/- saldossa +43.
Tie pudotuspeleissä katkesi materiaalialivoimaan.
TPS tappoi jäähyjä koko kauden loistavasti, ollen 4. jäähytilastossa ja paras alivoimalla.
Pelasi aivan surkeaa ylivoimaa koko kauden. Välillä käytiin teholukemissa 12.5%, kauden lopussa 10.28. Voitimme sentään Lukon 5 prosentin sadasosalla, hip-hip-hei hip-hip-hei.
Mitä tältä kaudelta opimme:
Jalonen oppi että Päävalmentajan ja "hyökkääjien"-valmentajan toimenkuvassa on melkoinen ero.
Opittiin tappamaan alivoimaa ja kokeiltiin miltä tuntuu olla kaukalon "Pahapoika".
Vilkaistaan taaksepäin:
Triplamestaruus joukkueessa oli seuraavia tukipelaajia jotka olivat "hyökkääviä"-pelaajia.
Virta, Sahlsted, Lius, Vahalahti = kaikki triploja
Rintanen voidaan laskea samaan kastiin vaikka kävikin välillä toteamassa että ruoho aidan toisella puolella on kitkerää sekä Kallio.
Tähän kun lisätään sellaisia nimiä vuorovuosina kuin Eloranta, Alatalo, Nurminen, NKapanen niin ei tarvitse jälkeenpäin ihmetellä miksi tripla voitettiin.
Haalariosastosta löytyi.
"Rottaketju" Tuokko, Kiviharju: Tripla ja Rautee: Tupla
TElomo: Tripla, Holmkvist tupla.
Pakistosta löytyi Triploja: Lehtinen, Eronen, Loponen, Rajamäki, Mikkola. Heistä Loponen nousi viimeisellä kaudella selväksi ykköseksi, muiden säestäessä Kiprun, Bergin, Harilan, Aholan taustalla.
No tämähän oli kaikki tuttua juttua. Joten palataan otsikkoon.
Mestaruuden jälkeen Jortikka jäi TPS:n ja ellen väärin muista niin yhtenä tehtävänä valmennuksen lisäksi oli kauden 2002-2003 joukkuueen rakentaminen.
MITÄS NYT? Mille pinnalle rakennetaan ensi kauden voittava joukkue? Haalariosastoa ja yv-tappajaa löytyy ihan riittävästi mutta mutta mistä se jatkuvuus ratkaisuosastoon jolla haastetaan kaikki liigajoukkueet Hartwallissa, Hakametsässä, Ritarihallissa ja Raksilassa?
Tämä on ennenaikaista mutta, minulla on suuret odotukset tulevasta. Jos mr. Midaksella on ollut vuosi aikaa kartoittaa pelaajia ja vielä juhannuksen jälkeen lennellään ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa niin sitten ei olla opittu mitään.
Tehtävähän ei ole helppo. 13 seuraa SM-liigasta, 12 Ruotsista+ Sveistin ja Venäjän seurat ovat samojen pelaajien perässä.
Mutta me (muiden joukossa) tarvitsemme ne pelaajat joiden varaan voidaan laskea 2-3 kautta. Minä hyväksyisin samantien seurajohdon tavoitteet jos kerrottaisiin että ensi kausi on rakennuskausi ja päätavoite on välierät ja siitä seuraava kausi vain ja ainoastaan MESTARUUS.
Hunajaputki katkesi vähän kuten jo pitkin kautta vahvasti ennakoitiin. Mikäänhän ei kestä ikuisesti, 3. valtakuntakin kesti 1000 vuoden sijaan alle 50 ja Suomenkin on pakko joskus voittaa uudestaan MM-kultaa.
Materiaallinen tasoero liigan käynnistyttyä Tapparaan ja Jokereihin oli melkoinen. Etenkin sentteri ja pakisto-sektorissa.
Ja hyvin pian syksyllä huomattiin että Hämeestä tulee toinenkin todella kova joukkue, kun Santala 2+0 ja Vujtek 0+3 näyttivät TPS:lle kaapin paikan.
Tasoero kärkijoukkueisiin olisi pienentynyt jos Mr. Nurmiselle olisi saatu heti kauden alusta sopiva rooli ja kunnon sentteri, mutta jälleen taitojensa ylärajoilla pelanneesta, paljon arvostamastani, Rauteesta tai pitkän-kehityksen-projekstista Holmkvistista ei ollut siihen.
Onneksi kesän harjoitusturnausten jäähykuningas, Shearer, oppi viihdoin ja viimeinen SM-liigan tavoille. Lopetti turhat laitataklaukset ja tappelut ja siirtyi yleisesti hyväksyttyyn ja käytettyyn Kahvaus- ja kiekottoman pelaajaan estämislinjaan ja näin ollen Alatalo sai itselleen kelvollisen adjutantin. Alkukausi menikin 90% Alatalo-Shearer vetoisesti ja loistava maalivahti kaksikko hoiti loput mitä oli hoidettavissa.
Joukkueella oli paljon loukkaantumisia alkukaudesta ja vieläpä avainpelaajilla: Vahalahti, Kiviharju, Tuokko heidän poissaolo näkyi kokemattomassa joukkueessa kun " 9 Suomen mestaruutta" oli pois kentältä. Mutta loukkaantumisia on joka joukkueella eikä niistä saa millään edes tekosyyn poikasta tai syytä siihen miksi kausi meni miten meni.
Kanukkien tultua tapahtui joukkueessa sama kuin olisi valmentajaa vaihdettu. Organisaatio oli luvannut että puuttuvat pelaajat hankitaan ja kun n. 700 NHL-ottelun kokemus saapui pukukoppiin sai joukkue 6 kenttäpelaajan jäälle, kotiyleisöstä ei siihen ollut, ja kaikki uskoivat omaan tekemiseensä 50% enemmän. Alatalolle tämä oli helpotus kun ei tarvinnut enää yksin kantaa joukkuetta eteenpäin. Joseph pääsi aika nopeasti peliin kiinni, 5 matsissa tehot 2+2. Schaefer pelasi 4 matsia ilman tehoja, vaikka väläyttelikin 2-2 Blues pelissä (paikan päällä) taitojaan. Sitten 5. matsi ja Saipan kaadossa tehot 1+2.
Joukkue sai valtavan nosteen ja 20.10 jälkeen ottelusaldo oli 12-1-2 maalierolla 46-22.
Kanukit pelasivat hyvin ja odotusten mukaisesti runkosarjassa, pl. Josephin hyytyminen:Schaefer 33ott 16+15, Joseph 32 6+9
Tapaus Schaefer-lehtonen jälkeen joukkue kahlasi, muttei syvällä. "Onneksi", jos siitä nyt voi mitään hyvää sanoa oli se että joulutauko katkaisi Schaefer:n pelikiellon ja hän pääsi pelaamaan joulun aikana Sveitsissä ja näin pelituntuma säilyi.
Tammikuun lopulla joukkue sai taas valtavan vaihteen päälle ja kas kummaa, joka keväinen ilmiö hiirenkorvien ja trullien lisäksi toistui jälleen: TPS on jälleen menossa mitalipeleihin. joukkue oli siirtynyt liigan viimeiseltä sijalta tavoittelemaan jopa kolmatta sijaa, mutta sitten joukkueessa tapahtui jotain. On ollut paljon puhetta Joseph:n motivaation katoamisesta (perhe?) eikä muutkaan kanukit enää olleet tasollaan. Tämä lipsuminen näkyi runkosarjan lopun otteluissa Ässät, Blues ja Pelikaans ja Pelikaans sarjan alussa.
Vastaan välierissä asettui (tuleva suomenmestari?) Tappara joka pelasi konemaisesti finaaliin ja näytti mikä on joukkueiden tasoero. Ei paljoa seliteltävää, kun selvästi parempi joukkue vei ja me vikistiin.
Nyt on siis edessä Kunnia-ottelu. Kumpiko haluaa voittaa enemmän. Brooks järjesti TPS:lle pienentasoituksen kun lähetti +/- tilastoa johtaneen Peltosen kaimansa seuraksi kesälomalle. Tosin, kyseessä on vain yksi ottelu eikä ole juurikaan väliä millä koostumuksilla pelataan. Mutta senkin ottelun perempi voittaa eikä sitä tuomarit ratkaise, kuten eivät ratkaise muitakaan pelejä tai ottelusarjoja, vaikka yleisesti niin luullaan (minustakin tuntuu siltä aina välillä).
Miten kausi siis meni:
Alatalo kantoi joukkuetta, mutta raskas työ kaatoi miehen kalkkiviivoilla. TPS pelasi kuitenkin tasaisesti missään vaiheessa romahtamatta. Suurin määrä mitä meille tehtiin maaleja runkosarjassa oli 5, ja sekin vain kerran. 4 kertaa kaivettiin kiekko neljästi omasta verkosta ja tämä näkyy +/- saldossa +43.
Tie pudotuspeleissä katkesi materiaalialivoimaan.
TPS tappoi jäähyjä koko kauden loistavasti, ollen 4. jäähytilastossa ja paras alivoimalla.
Pelasi aivan surkeaa ylivoimaa koko kauden. Välillä käytiin teholukemissa 12.5%, kauden lopussa 10.28. Voitimme sentään Lukon 5 prosentin sadasosalla, hip-hip-hei hip-hip-hei.
Mitä tältä kaudelta opimme:
Jalonen oppi että Päävalmentajan ja "hyökkääjien"-valmentajan toimenkuvassa on melkoinen ero.
Opittiin tappamaan alivoimaa ja kokeiltiin miltä tuntuu olla kaukalon "Pahapoika".
Vilkaistaan taaksepäin:
Triplamestaruus joukkueessa oli seuraavia tukipelaajia jotka olivat "hyökkääviä"-pelaajia.
Virta, Sahlsted, Lius, Vahalahti = kaikki triploja
Rintanen voidaan laskea samaan kastiin vaikka kävikin välillä toteamassa että ruoho aidan toisella puolella on kitkerää sekä Kallio.
Tähän kun lisätään sellaisia nimiä vuorovuosina kuin Eloranta, Alatalo, Nurminen, NKapanen niin ei tarvitse jälkeenpäin ihmetellä miksi tripla voitettiin.
Haalariosastosta löytyi.
"Rottaketju" Tuokko, Kiviharju: Tripla ja Rautee: Tupla
TElomo: Tripla, Holmkvist tupla.
Pakistosta löytyi Triploja: Lehtinen, Eronen, Loponen, Rajamäki, Mikkola. Heistä Loponen nousi viimeisellä kaudella selväksi ykköseksi, muiden säestäessä Kiprun, Bergin, Harilan, Aholan taustalla.
No tämähän oli kaikki tuttua juttua. Joten palataan otsikkoon.
Mestaruuden jälkeen Jortikka jäi TPS:n ja ellen väärin muista niin yhtenä tehtävänä valmennuksen lisäksi oli kauden 2002-2003 joukkuueen rakentaminen.
MITÄS NYT? Mille pinnalle rakennetaan ensi kauden voittava joukkue? Haalariosastoa ja yv-tappajaa löytyy ihan riittävästi mutta mutta mistä se jatkuvuus ratkaisuosastoon jolla haastetaan kaikki liigajoukkueet Hartwallissa, Hakametsässä, Ritarihallissa ja Raksilassa?
Tämä on ennenaikaista mutta, minulla on suuret odotukset tulevasta. Jos mr. Midaksella on ollut vuosi aikaa kartoittaa pelaajia ja vielä juhannuksen jälkeen lennellään ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa niin sitten ei olla opittu mitään.
Tehtävähän ei ole helppo. 13 seuraa SM-liigasta, 12 Ruotsista+ Sveistin ja Venäjän seurat ovat samojen pelaajien perässä.
Mutta me (muiden joukossa) tarvitsemme ne pelaajat joiden varaan voidaan laskea 2-3 kautta. Minä hyväksyisin samantien seurajohdon tavoitteet jos kerrottaisiin että ensi kausi on rakennuskausi ja päätavoite on välierät ja siitä seuraava kausi vain ja ainoastaan MESTARUUS.