Positiivisinta oli tietysti se, että 0-2 -tappioasema pystyttiin kääntämään 3-2 -voitoksi. Se oli muuten vasta toinen kerta tällä kaudella, kun TPS pystyi nousemaan tappioasemasta ottelun voittoon. Ja se edellinenkin tuli vasta rankkareiden jälkeen.
Itse peli ei nyt niin kummoisia tarjonnut. Pitkään näytti siltä, että erikoistilanteet ratkaisevat tämänkin ottelun. Sykön saama vitonen oli muuten täysin ansaittu, vaikkei mikään tökkäys törkeimmästä päästä ollutkaan. Tuollaiset vähäisetkin keihästämiset pitää karsia pois. Toinen asia on kokonaan se, oliko Syköllä mitään järkeä toimia tuolla tavalla tilanteen jälkeen ja kun peli oli jo vihelletty poikki.
TPS:n alivoima ei vakuuttanut tälläkään kertaa. Eikä ylivoimakuvioistakaan saatu juuri mitään aikaiseksi. Yksi yv-maali toki tehtiin, mutta sekin suoran hyökkäyksen jälkeen eikä varsinaisen pakkopelin. Mutta samapa tuo.
Jussi Makkonen esiintyi vahvasti koko pelin. Hän on kehittynyt huimasti kesän ja alkusyksyn aikana. Voisin jopa sanoa, että hän on tällä hetkellä selvästi paremmassa iskussa kuin armeijakaverinsa Korpikoski, jonka pelaamisessa näyttää kieltämättä olevan pieniä Jesse Niinimäki -syndrooman piirteitä.
Kolme pistettä maistuu joka tapauksessa hyvältä.
Itse peli ei nyt niin kummoisia tarjonnut. Pitkään näytti siltä, että erikoistilanteet ratkaisevat tämänkin ottelun. Sykön saama vitonen oli muuten täysin ansaittu, vaikkei mikään tökkäys törkeimmästä päästä ollutkaan. Tuollaiset vähäisetkin keihästämiset pitää karsia pois. Toinen asia on kokonaan se, oliko Syköllä mitään järkeä toimia tuolla tavalla tilanteen jälkeen ja kun peli oli jo vihelletty poikki.
TPS:n alivoima ei vakuuttanut tälläkään kertaa. Eikä ylivoimakuvioistakaan saatu juuri mitään aikaiseksi. Yksi yv-maali toki tehtiin, mutta sekin suoran hyökkäyksen jälkeen eikä varsinaisen pakkopelin. Mutta samapa tuo.
Jussi Makkonen esiintyi vahvasti koko pelin. Hän on kehittynyt huimasti kesän ja alkusyksyn aikana. Voisin jopa sanoa, että hän on tällä hetkellä selvästi paremmassa iskussa kuin armeijakaverinsa Korpikoski, jonka pelaamisessa näyttää kieltämättä olevan pieniä Jesse Niinimäki -syndrooman piirteitä.
Kolme pistettä maistuu joka tapauksessa hyvältä.