Aika alussa on kausi. Kannattaa nyt ainakin alkuun siirtää mahdolliset kriisipalaverit parin viikon päähän.
Tietysti fanit ovat paitsi kärsimättömiä myös raadollisia ja helposti siinä jotain menee peruuttamattomasti rikki. Kuten esimerkiksi suhde näihin nuoriin runkopelaajiin.
Toronton kohdalla, kuten varmaan hyvin tiedätkin, iso ongelma on tämä pitkään jatkunut konttaaminen. Organisaatiolla on todella paljon ja todella sitoutuneita kannattajia, jotka eivät ole koskaan päässeet näkemään pitempää menestysputkea, mutta vastapainoksi kyllä todella pitkiä synkkiä jaksoja. Ballardin ja Pension Plan Puppets vuodet. Tämän rebuildinhan piti olla vastaus kaikkeen ja siltä se hetken aikaa näyttikin. Kärsivällisyys on ohutta, kun osa on odottanut mestaruutta vuodesta 1967 ja samalla oma joukkue on ollut yhdenlainen vitsi koko liigassa. Lisäksi aika paljon trollausta kohdistuu kannattajiin noin yleisellä tasolla, jokainen epäonnistuminen herättää kohun. Toki myös ymmärrettävää, koska Leafs näkyy poikkeuksellisen paljon mediassa.
Nyt kun oikeastaan mikään ei mene, niin kuin on odotettu ja kun sen lisäksi on päästetty pois legendaarinen GM. Lamoriello on sen jälkeen vienyt toisen vitsin kaksi kertaa konferenssifinaaleihin. Uusi nuori GM on tehnyt huonoja sopimuksia, eikä joukkue pelaa ns. brändin mukaista kiekkoa. Dubas on melkoisen hankalassa paikassa ja epäortodoksisena valintana on vielä herkemmin kritiikin kohteena. Fanien on hankala muistaa, että Islanders oli ennen koronataukoa syöksyssä ulos pudotuspeleistä ja joukkuetta on rakennettu melkolailla kädestä suuhun. Lamoriellon tyyliin, joka ei mielestäni olisi täysin istunut Toronton uuteen toimintakulttuuriin. Selvää toki on että Lamoriellon osaamista olisi tarvittu sopimusneuvotteluissa. Se ei liene kellekään epäselvää.
Managerin lisäksi pelaajia pidetään ylimielisinä ja laiskoina, vaikka All or Nothing ilmeisesti maalaa aikalailla päinvastaisen kuvan. Surullisinta esimerkiksi Marnerin kohdalla on se, että mies ei itse ole ilmeisesti vieläkään tajunnut, että ajoi itse itsensä vaatimuksillaan myrskyn silmään, eikä osaa siellä nyt navigoida. Typeriä kommentteja, noloja tiedotteita ja viittauksia Gilmouriin, jotka joko ärsyttävät tai nostavat turhia vertailuja. Paineita Torontossa on muutenkin riittävästi. Kyllähän tämä sellaiselta tilanteelta haiskahtaa, että Marner jossain vaiheessa joudutaan kauppaamaan seurasta ulos.
Miten tämä sitten vaikuttaa seuran houkuttelevuuteen, muihin pelaajiin ja yleisesti tulevaisuuteen. Hankala sanoa, mutta väistämättä tämä nyt vaikuttaa. Eihän tämä kauden alku ole huono, jos verrataan esimerkiksi Tampa Bayhin, mutta siellä on hyvä syy olla kärsivällinen ja luottaa prosessiin. Torontossa ei ole. Tuo Montreal tappio oli faneille todella iso asia ja se on leimannut keskustelua koko kesän. HFBoards on periaatteessa täynnä katkeria kannattajia ja ilmeisesti osa paikallisista on vähentänyt todella paljon joukkueen seuraamista. Toki näkyykö se oikeasti joukkueen suosion laskuna? Tämä voidaan mitata ja selviää aikanaan.
Kärsivällisyyttähän tässä vaadittaisiin, mutta kun itselläkin se on koetuksella ja olen tätä rebuildia odottanut vuoden 2003 jälkeen, niin tietyllä tasolla ymmärrän hyvin paikallisia faneja. Kärsivällisyyttä ei oikein enää ole. Joukkueen pitäisi antaa jotain takaisin, sekä lunastaa lupauksia. Shanahan halusi tehdä Torontosta houkuttelevan ja turvallisen paikan pelaajille, jota se ei rehellisesti sanottuna tällä hetkellä ole. Eikä se auta joukkuetta voittamaan tai pelaajia pelaamaan paremmin. Väitän että päinvastoin.
Joukkue on riittävän hyvä, joten toivotaan että tämä tästä kääntyy. Kautta on pelattu kuusi ottelua ja on typerää tehdä asioista sen isompia kun ne ovat, mutta itsekin tässä kirjoitan pitkää viestiä asiasta. Asiat alkavat olla liian isoja, eikä se ole hyvä juttu. Suhde voi mennä rikki näihin nuoriin runkopelaajiin. Jääkiekko on kuitenkin vain peli ja sen pitäisi olla pelaajille myös hauskaa. Ei heidän pidä kantaa niskassaan 54 vuoden paineita.