Formaatti tätä aika turvallisesti kannattelee, vaikka vähän natisee sieltä täältä. Teemu Salami menee aitona bensalenkkarina ihan hyvin vastoin ennakko-odotuksia. Mutta jos omaa autoa pitää huoltaa ja tehtäväksi uskalletaan auto-ohjelmassa laittaa vain renkaiden sekä polttimoiden vaihtoa ja vielä ihan öljyjen tsekkaamista - jota kaikkea Ismot sekä Toffet vielä pitävät lähes mahdottomana tehtävänä - niin vähän sitä olisi ehkä toivonut auto-ohjelmaan autotietoisempaa porukkaa keulakuviksi. Kenties myös rahtusen ajotaitoisempaa. Esimerkiksi joku intohimoinen (nais)kuski, joka on oikeasti kilpaillut jossain ammattitasolla tai lähellä sitä, olisi ollut hyvä mauste monessakin mielessä. Olisi ollut alusta asti selvää, kuka on noissa juontajien sisäisissä kisoissa se isoin päänahka muille poimittavaksi ja jolla sitten olisi ollut paineita vuorostaan voittaa nuo sisäiset kisat, mikä kaikki olisi kääntynyt helpoksi spontaaniksi viihteeksi.
Vähän on sellainen kotikutoinen fiilis. Teiniautohaasteen taso laski ohjelman loppua kohden tuotannon puolelta kuin lehmän häntä. Käydään vähän ajamassa jossain autokoulujen märkäradoilla ja tuunataan vaan randomisti autoja vailla mitään tarkoitusta. Kun sen jälkeisessä katsastuksessakaan ei varsinaisesti mitään panosta ollut. Katsojan silmään vähän naputeltiin ruosteisia pohjia ja sitten lätkäistiin punalappu etulasiin, jolla ei sitten ollutkaan mitään vaikutusta ohjelman lopun kannalta. Sitten loppuun jännittävää bensansäästöä ja asiaankuuluvat perinteiset tunteelliset loppuspiikit, kun on niin kiinnytty näihin autoihin tämän huikean yhteisen matkan varrella.
Oma testirata vedetty tötsillä jonnekin lentokentälle ja liekö molemmat vieraatkin tainneet sitä jo sanoa sekavaksi. Sekava se on myös kotikatsojalle. Ilmeisesti läheltä Etelä-Suomesta ei löytynyt parempaa.
Välillä hyvä, välillä outo, välillä vaivaannuttava. Ennakko-odotuksiin nähden ihan kelpo, mutta parempaakin olisi (ollut, kun jo kuvattu kausi) revittävissä.