Too old to rock´n roll, too young to die?

[Paitselo]

Nuinhan se homma otsikon mukaan hyvin pitkälti menee.
Tuossa Euroviisu-ketjussa Jari Sillanpää sai aikaan lievähkön "sukupolvien välisestä kuilusta" aiheutuvan melskeenpoikasen. Niinpä ajattelin asian pohtimista varten avata oman ketjun.
Siis, missä vaiheessa ihminen on mielestänne liian vanha tekemään sitä tai tätä. Vaikkapa liian vanha saamaan lapsia? Useinhan ajatellaan, että jos mies 50-vuotta täytettyään "tekee" lapsen, niin se on itsekästä ja epäreilua lasta kohtaan. Lapsi joutuu kärsimään, kun vanha iskä ei enää taivu edes polvilleen lattialle leikkimään - ja jos taipuu, niin ylösnostamiseen tarvitaan tunkkia tai sydänambulanssin miehistöä.

Entäs nämä ikäerot yleensäkin? Ei ole mitenkään tavatonta, että on liittoja joissa mies saattaa olla vaimoaan 30-vuottakin vanhempi? Onko tämä pervoa? Entäs jos vaimo olisi miestään 30-vuotta vanhempi? Vielä pervompaa, vai?

Sitten tämä huvittelu- ja harrastuspuoli. Minkä ikäisenä ihmisen pitäisi "tulla järkiinsä" ja ruveta käyttäytymään ikänsä mukaisesti - siis ruveta olemaan tylsä, poissa jaloista, poissa mielestä? Meikäläinen oli teini-ikäinen 1970-luvulla ja siihen aikaan tämä sukupolvien välinen kuilu varsinkin musiikissa oli aivan hirvittävä. En voinut käsittää, miten ennen sotaa 1930-luvulla oman teini-ikänsä eläneet vanhempani kuuntelivat jotakin Humppaveikkoja ja Veikko Lavia, vaikka tarjolla olisi ollut Hurriganesia ja Led Zeppeliniä.
Mutta kas kummaa - musiikin suhteen minulla ja omilla lapsillani ei ole enää noin jyrkkää kuilua ollutkaan. Yhdessä on käyty stadikalla kuuntelemassa esim. Rolling Stones, AC-DC ja Dire Straits, ja kun iskä panee autossa soimaan Niskalaukauksen cd:n, niin eivät kakarat yritä syöksyä ikkunoista pakoon.

Onko sitten sopivaa että yli nelikymppiset riekkuvat kirjavan kukertavissa pelipaidoissa ja kaulahuiveissa jäähallien ja stadioneiden katsomoissa ja huutavat pää punaisena?

Saako yli 40-vuotias (joka osaa käyttäytyä) käydä esim. oluella ravintolassa jossa saattaa samaan aikaan olla paikalla nippa nappa 20-vuotta täyttäneitä junioreita? Onko junnujen ilta pilalla jos ohimoilta harmaantunut "pappa" vie naiset nuorten nälkäisten silmien edestä - kas kun ihmeen usein se homma just noin menee.

Onko ajatusmalli yleensäkin niin, että vanhentuessaankin "pojat ovat poikia" - siis miehille suodaan tuo eräänlainen riekkumavapaus vanhempanakin, kun taas vanhempaa naista tuollaisissa tilanteissa karsastetaan?

Muuten olen sitä mieltä, että tuo paljon puhuttu sukupolvien välinen kuilu johtuu yksinomaan ja ainoastaan tästä asiasta (jonka itse läpikäyneenä tunnustan):

- kun olin 16-vuotias, tiesin kaikesta kaiken. Nyt 30-vuotta myöhemmin en voi samaa enää väittää, vaikka tiedänkin paljon enemmän.

Ajatuksia enibadi?

 

[Twite]

Vanha

Koska ihminen on niin vanha että pieru ei naurata? Ei tunnu olevan lähinäköpiirissä tuo ikä, vaikka tosikko olenkin.

 

[kangaroo]

Kyllä pieru jaksaa naurattaa yhä edelleen. :D Klassisen musiikin puolelta Zeppelin, Purple, Rollarit, Allman Bros etc. etc. pyörii soittimessa edelleen - yhtä hyvin kuin vaikkapa Niskalaukauskin esimerkiksi. Onneksi myös olen jaksanut toistaiseksi puuhata 5- ja 8-vuotiaiden jälkikasvujen kanssa ilman lääkäriambulanssin uhkaa.

Jäähallissa en kyllä enää jaksa karjua, vaan seuraan peliä hillitysti joukkuettani kannustaen. Ei toisaalta ole mitään vaikeuksia heilua puolta nuorempien jatkislaisten seurassa kapakkatapaamisissa tai öisin irkissä - kypsän keski-iän merkki ? Rouvan mielestä se on lähinnä lapsellista, mutta hänhän on jo vuosien saatossa tottunut.

Minäkin tiesin 30 vuotta sitten lähes kaiken, nyt tiedän paljon vähemmän enkä siitäkään vähästä enää jaksa muistaa kuin osan. Sellaista se on - ajokorttia varten pitää ruveta poliisille toimittelemaan lappusia näöntarkastuksesta, ja työterveysasema lähettää kutsua määräaikaisiin eturauhastutkimuksiin. Huh.

 

[PeteX]

Lyhyesti. Sukupolvien välinen kuilu on hävinnyt, koska me kaikki (aikuiset ja lapset) elämme samassa populäärikulttuurin valtaamassa maailmassa. Vanhempani elivät nuoruutensa 50-luvulla, jolloin massoille tarkoitettu populäärikulttuuri teki vasta tuloaan Suomeen. Myöhemmin nuoruutensa eläneet sukupolvet ovat KAIKKI eläneet valtavan ja koko ajan kasvavan pop/rock/elokuvat/urheilu jne. vyörytyksen maailmassa. Itse elin nuoruuteni Slade, Sweet, Hurriganes aikaan ja kuuntelen edelleen rokkia, koska olen kasvanut sen kanssa koko ikäni, toisin kuin vanhempani. Samoin lapseni tulee kuuntelemaan populäärimusiikkia, sillä se on jo niin suuri osa arkipäivää ja ympäröivää maailmaamme. On jopa hämmentevää kuulla 3-vuotiaan vetävän "Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus".

Voisi sanoa, että -60 luvun lopulta tähän päivään nuoruutensa eläneet ovat kasvaneet tavallaan "samassa muotissa", muodit ovat vain vaihtuneet.

 

[Vaughan]

Järvenpäässä asuessani tuli vietettyä aikaa rock -henkisessä Cantina Viva Zapatassa, taisinpa olla jopa kanta-asiakas muutaman vuoden... Joka tapauksessa siellä pyöri usein vanhempi mies puku päällään, pelaten hedelmäpeliä ja jutellen muutamien vakioasiakkaiden kanssa. Itse en hänen kanssaan koskaan yhtään sanaa vaihtanut, mutta ystävieni kanssa todettiin, että "äijähän on varmasti reilusti yli 70!" Hieman myöhemmin näin lehdessä artikkelin, jossa kyseistä herrasmiestä onniteltiin 100-vuotispäivän johdosta! Nimi on jo päässyt unohtumaan, mutta joku Järvenpääläinen saattaisi sen muistaa - ei ollut ainoa kerta, kun hänestä kirjoitettiin? Taisipa päästä jopa televisioon? Niin, ja hän kävi Zapatassa myös usein tämän jälkeenkin...

Että jotkut ainakin uskaltavat ylittää sukupolvien kuilun! Toivottavasti itse pystyn samaan, jos niin kauan saan elää - ja pysyn yhtä hyvä kuntoisena kuin hän.

 

[seeyou@jäähalli]

Minähän olen varsinainen kummajainen. Teini-iässä kuuntelin vain ja ainoastaan Kuningasta. Kaverit ymmärsivät jo silloin, että olen omituinen - he kuuntelivat "tämän ajan musiikkia", eli jotain Duran Durania tai Crazy Cavania.

Vanhemmiten olen "löytänyt" muutakin musiikkia, ja nykyisin levylautaselta (nuorimmille tiedoksi: se on härveli, joka pyörittää niitä "esihistorialliasia" äänilevyjä) saattaa löytyä mitä tahansa Bachista ZZ Topiin. Ja CD-soittimesta vielä lisää.

Nykyisin olen erittäin kaikkiruokainen musiikin suhteen. Klassisesta heavyyn asti löytyy musiikkia, joka toimii.

Työkaverit eivät ymmärrä/usko sitä, että minä oikeasti pidän Antin musiikista. Todennäköisesti he puhuvat eri Antista, mutta on se vaan niin upeaa, kun Antti laulaa Maailma on kaunis, tai Viimeinen laulu. Puhumattakaan siitä biisistä, mikä kertoo erään saksalaisen kaupungin kuuluisimmasta kaupunginosasta ja tuon kaupunginosan kuuluisimmasta kadusta.

Mutta vieläkään ei ole Kuninkaan voittanutta - Pledging My Love Kuninkaan esittämänä on mielestäni maailmankaikkeuden upein biisi.

 

[mixu]

Tuli mieleen tuosta Predan Lavi heitosta että Veikko Lavi on kyllä enemmän rock kuin 95 prosenttia tämän päivän pändeistä.
Sanotukset on asiaa ja kaveri kirjoitti tekstejä jotka oli jotain muuta kuin pilvessä väännettyjä rahan takia tehtyä nykypäivän roskaa.

 

[Timbit]

Tuossa voi hyvinkin olla vinha perä, mitä PeteX kirjoitti. Populaarikulttuurin tarjonta on paisunut kuin muuankin tikkupullataikina eräällä erämökillä kerran. Ja tuohon tarjontaan tutustuu suunnilleen jokainen, halusi tai ei. Taitaa olla niin, että välttyäkseen vaikka Idolsin tai Gimmelin uusien sinkkujen kuuntelulta on asian eteen nähtävä jonkinverran vaivaa.

Ja kun kerran tarjontaa on, niin käytännössä jokaiselle löytyy jotain. Joistain marginaali-ilmiöistä saattaa tullakin valtavirtaa. Ja tällöin osa sen alkuperäisestä yleisöstä siirtyy muualle, koska eivät voi digata jotain, mitä liian moni muukin diggaa. Populaarikulttuurin nauttimiseen liittyy siis joissain piireissä tietynlaista pyrkimystä elitismiin. Suurinta osaa kuluttajista se ei kiinnosta, vaan nautitaan siitä mistä nautitaan. Nykyään on hyväksyttävää, jos viisikymppinen kuuntelee metallia tai kaksikymppinen iskelmää.

Tässä päivänä muutamana mietin, että missähän mahtavat kaikki Nightwishin levyni olla. Ja sitten muistinkin, että äitihän ne taannoin lainasi.

PS. Seeyou@jäähalli: Taidanpa tänään testata, miten aitoa musiikkimakusi kaikkiruokaisuus on.

 

[Pressiboxi]

Viestin lähetti Designer
Tässä päivänä muutamana mietin, että missähän mahtavat kaikki Nightwishin levyni olla. Ja sitten muistinkin, että äitihän ne taannoin lainasi.

Kyllä vaan, ihmisten makutottumukset menevät poikkisukupolvisesti tyylilajeittain, ei ikäryhmittäin nykypäivässä. Tämä on yksi miljoonista syistä miksi mm. suomalainen radiotoiminta on iso vitsi näinä päivinä kohderyhmätutkimuksineen.

 

[ELÄKELÄINEN]

Viestin lähetti Predator
.

?

Saako yli 40-vuotias (joka osaa käyttäytyä) käydä esim. oluella ravintolassa jossa saattaa samaan aikaan olla paikalla nippa nappa 20-vuotta täyttäneitä junioreita? Onko junnujen ilta pilalla jos ohimoilta harmaantunut "pappa" vie naiset nuorten nälkäisten silmien edestä - kas kun ihmeen usein se homma just noin menee.


Ajatuksia enibadi?

Taas Preda-setä satuilee,tai sitten minä en ole harmaantunut tarpeeksi.Sulavasta käytöksestäni ja komeasta ulkonäöstäni huolimatta en ole moista kokenut nuorten naisten sekaan ravintolassa eksyessäni.Ennemminkin ihmettelyä,että mitä pappa täällä tekee.
En toki koe ongelmaksi,mieluummin huudatan kuulokkeista perjantai-iltaisin Ganesia.

Sukupolvien kuilu on meidän tapuksessamme mennyt niin päin,että tytär nolostuu,kun isukki riehaantuu Nylon Beatin limukeikalla.Todisteita mahdollisesti nähtävillä NB:n jäähyväiskeikalta Maestrosta 31.1.2003 julkaistavalla DVD:llä.

Loppuun totean.että pieru naurattaa isää ja poikaa.Ja tuuba.

 

[tant gredulin]

Erinomainen aihe ja avaus, kiitos Preda.

Elämänmeno on todellakin 'jotain aivan muuta' tänä päivänä kun rokkenroll-sukupolvi lähestyy eläkeikää. En osu minäkään ikäisteni kohderyhmään, katson Nelosta ja Subia, kuuntelen Eminenimiä ja Fiftysenttiä, ja harrastan vieläpä sukupuolelleni ei-niin-ominaista jääkiekkopalstalle kirjoittelua. Kruununa kaikelle vietin jonkin aikaa vaihto-oppilaana vähän yli nelikymppisenä :)

Tässä kaikessa on tietenkin omat vaaransa - kasvaako meistä vanhempina vain 'kavereita' vai osaammeko olla isiä ja äitejä?

 

[Snakster]

Viestin lähetti tant gredulin
Tässä kaikessa on tietenkin omat vaaransa - kasvaako meistä vanhempina vain 'kavereita' vai osaammeko olla isiä ja äitejä?

Tämä on erinomaisen ajankohtainen kysymys, sillä aika lailla hakusessa tuo vanhemmuus tuntuu nykyään monillakin olevan. Touhu on jossain määrin saanut jopa lasten ja nuorten palvonnan piirteitä, jolloin isä/äiti yrittää kaikin keinoin kerätä irtotyylipisteitä kulmakunnan kingiltä eli lapseltaan.

Samasta musiikista diggailu nyt ei sinänsä tietenkään ole vaarallista, mutta jonkinlainen juopa pitää sukupolvien välillä mielestäni säilyttää. Tähänhän liittyy myös koko ajan vähäisemmäksi käyvä vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Nuorilta tuntuu puuttuvan tietty nöyryys ja tulevat sukupolvet ovat ehkä enenevässä määrin kaikkivoipaisuuskuvitelmien turruttamia.

Nuoriso on muuten myös ärsyttämistaidossaan nerokas ja kekseliäs. Sukupolvi toisensa jälkeen tuntuu keksivän aina uuden tavan ajaa vanhempi väki hulluuden partaalle. Nykyisille aikuisille buutsit ja pitkä tukka ei tee lainkaan tiukkaa. Samoin räkäposkella keesipäisenä huutaminen on sitä mihin on jo totuttu. No mitä tekee nykynuoriso? Lakkaa käyttämästä vyötä ja taas on ärsytyskynnys ylitetty. Nerokasta.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Snakster
Tähänhän liittyy myös koko ajan vähäisemmäksi käyvä vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Nuorilta tuntuu puuttuvan tietty nöyryys ja tulevat sukupolvet ovat ehkä enenevässä määrin kaikkivoipaisuuskuvitelmien turruttamia.

Sanoisin jopa molemminpuolinen kunnioitus - mistä ne lapset mitään oppii, jos ei opeteta. Lastaan voi kunnioittaa myös antamalla eväät yhteiskunnassa selviytymiseen.

Mielestäni on vain hyvä, että jotakin vanhempia ärsyttävää nuorilta löytyy, se prosessi on itsenäistymisen kannalta elintärkeä. Olen vienyt lapsiltani jo musiikin, mutta housuja en halaja :). Koko irtiotto jää pahasti kesken, jos kaikesta ollaan yhtä mieltä, eikä ole mitään 'omaa'.

Ah, kuinka helppoa vielä olikaan höynäyttää omia vanhempia - he eivät pahasta maailmasta paljonkaan tienneet. Vastaavasti kun oma nuoruus oli lievästi sanoen tapahtumarikas, joutuivat lapseni venyttämään mielikuvituksensa äärimmilleen keksiessään sopivaa syytä tulemisilleen ja menemisilleen. Nyt kun tytöt ovat aikuisia en pane ollenkaan pahakseni tätä löytynyttä 'kaveruutta', mutta olen aina myös äiti.

Tällä hetkellä lapseni seuraavat jännittyneinä mamman meiliromanssin kehittymistä. Sulhon olen tavannut viimeksi 70-luvulla, viime vuonna löysimme toisemme uudelleen täältä bittiavaruudesta :)

 

[Mike]

Mielenkiintoinen keskustelunavaus. Mielestäni tähän pätee aika hyvin tuo slogan 'Kasva isoksi, älä aikuiseksi". Omat teinivuoteni ajoittuvat tuohon 80-luvun loppupuolen ja 90-luvun alun taitteeseen ja enpä koe muuttuneeni paljoakaan niistä päivistä.

Tietysti sitä kaikenlaisten kokemusten takia on jonkin verran saanut ajatusmaailmaa laajennettua ja joissakin asioissa se on muuttunutkin totaalisesti. Mutta se on oikeastaan ainoa asia, jonka elämänkokemus on tuonut tullessaan. Semmoinen tietynlainen kyynisyys ja kylmyys kaikkea paskaa kohtaan. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Been there, done that etc.

Luonne on pääpiirteittäin kuitenkin edelleen sitä itseään. 80-luvun lopussa olisin varmaan ihmetellyt, että miten vittu tuommoinen kolmikymppinen kala voi kuunnella tollaista musiikkia, innostua tuollaisista asioista jne. Nyt tiedän paremmin.
Ihan joka paikkaan ei päätään tarvi enää pistää eikö kaikkea tarvitse tehdä kantapään kautta, kun se on kokeiltu jo aiemmin, mutta uskoisin, että tämänpäiväinen minä on loppupeleissä aika lailla mieleen sille 15-vuotiaalle minälle.

Eihän tuo ikä ole muuta kuin numeroita paperilla, niin kauan kuin sitä ei ota mitenkään muuten. Eletään miten eletään, eikä koiteta asettaa itseämme mihinkään tiettyyn muottiin jonkun syntymäajan takia. Asenne se on mikä puhuu, ei ikä.
Olisihan tuo aika kurkoa, kun seuraavan kolmenkymmenen vuoden päästä 60-vuotias friikkipappa kilistelisi 40-kybästen skidiensä kanssa tupaten täyteen ahdetulla Tavastialla katsoen kun joku metallibändi takoo kauhealla asenteella hilseet päästä ja karvat korvista. Siihen tähdätään.

 

[hannes_ko]

Ei mulla muuta asiaa, sitä vaan, että jos otsikko on viittaus Jethro Tulliin, niin oikeaan on osunut.

Samanniminen piisi on yksi kaikkien aikojen parhaista, ja levykin aliarvostettu mestariteos.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Mike

Olisihan tuo aika kurkoa, kun seuraavan kolmenkymmenen vuoden päästä 60-vuotias friikkipappa kilistelisi 40-kybästen skidiensä kanssa tupaten täyteen ahdetulla Tavastialla katsoen kun joku metallibändi takoo kauhealla asenteella hilseet päästä ja karvat korvista.

Saman suuntaisia suunnitelmia täälläkin. Meikäläisen suurena himona on 60-kybäsenä tuulettaa kolmea viimeistä hiustani Motörheadin vahvareitten tuottamassa äänivallissa - ja bändin keulalla keulii Tavastialla silloin tietenkin n. 80-vuotias Lemmy Killminster. Poikiani en taida tuolle keikalle saada mukaan, ne kun ei ihan noin rajusta musiikista tykkää nyt, niin tuskin sitten 40-vuotiainakaan...

 

[Paitselo]

Viestin lähetti hannes_ko
Ei mulla muuta asiaa, sitä vaan, että jos otsikko on viittaus Jethro Tulliin, niin oikeaan on osunut.

Hyvä Hanski! Sinä sentään tuon jujun huomasit! Sen kunniaksi sulle papukaijamerkki ja erään huilistin huilusta virtuaalireplicamalli kirjahyllyäsi koristamaan.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Predator
Motörheadin vahvareitten tuottamassa äänivallissa - ja bändin keulalla keulii Tavastialla silloin tietenkin n. 80-vuotias Lemmy Killminster.

Move over, Preda. Katsotaan kuinka keinoniveleni kestävät Bomberin :) Herättäkäämme pahennusta päivystyspolilla, kun vyörymme HD-rollaattoreillamme sisään. Pitänemme myös päivittäisen arvauskilpailun mitä kenenkin tatuointi on joskus esittänyt, ja lävistyksiimme voinemme ripustella kaikenlaista keittiövälinettä tai muuten vain tarpeellista, kuten avaimet.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti tant gredulin


Mielestäni on vain hyvä, että jotakin vanhempia ärsyttävää nuorilta löytyy, se prosessi on itsenäistymisen kannalta elintärkeä.

Ensinnäkin paljon onnea ja menestystä "mamman meiliromanssille" - tuo on hulppea juttu!

Ja kyllä sitä vanhempia ärsyttävää on löytynyt meikäläisenkin perheestä - vaikka tuossa aikaisemmin kehuin että lapsillani ja minulla on melko samantyyppinen mielimusa.
Minulla siis on kaksi poikalasta. Toinen asuu vielä kotona, toinen viettää vaihtisvuottaan Yhdysvalloissa ja hän tuskin tulee "meille" takaisin asustamaan.
Tämä nuorempi näistä kupeitteni hedelmistä on käynyt läpi tämän minua sangen suureellisesti vituttaneen "pipovaiheen". Siis kundi kulki tajuttomilla kesähelteillä musta pipo päässä - hyvä kun silmät vähän alta näkyivät, istui koulussa sisällä musta pipo päässä (asiasta tuli opettajalta parikin huomautusta) ja kaiken huippuna bongasin poitsun kesällä Hietsussa biitsillä elvistelemässä "Donnille" melkein ilman rihman kiertämää, tangoissa - mutta MUSTA PIPO PÄÄSSÄ. Tämän samaisen karpaasin kanssa oli ongelmia tupakoinnin takia. Kun huomasin, että poika haisee tupakalta, niin yritin valistaa tietysti miksei kannata tupakoida. Hän kielsi edes röökiin koskeneensa - väitti että kaverit polttaa ja sen takia kuteet haisee.
Tilanne paheni ja varsinkin vaimoni sai sen takia yhdessä vaiheessa kunnon hepulin. Sitten minä otin toisenlaisen suhtautumistavan. Käytyäni eräällä Tallinan risteilyllä, toin mukanani hirveät määrät röökiä. Roudasin ne kartongit poitsun huoneeseen hänen kirjoituspöytänsä päälle ja pistin mukaan viestin:

- Tässä muutama naula. Vasaran ja arkun saat ostaa itse. Minä ja äitisi emme siihen rupea.

Jostakin syystä tuo tehosi. Poika ei tänäkään päivänä ole tunnustanut itse tupakoineensa, mutta kummasti ne hänen vaattensa eivät enää haisseet (eikä housujen taskujen pohjilta varissut tupakanmurenia kun vaimo käänsi taskuja ympäri housuja pyykkikoneeseen laittaessaan).

Onneksi minulla ei ole tyttölapsia. Minä en siis tasan tarkkaan sietäisi sitä, että kouluun pukeudutaan kuin mentäisiin johonkin alusvaatemainoksen kuvauksiin.
Niin että löytyyhän tätä sukupolvien välistä kuilua täälläkin.

 

[Paitselo]

Nuoriso ja "teinit" herätys!

Tämä ketju kaipaisi kipeästi nuorison mielipiteitä meistä käppyräisistä! Ei tämän topicin alle ollut tarkoitus perustaa mitään vanhusten kerhoa, vaan nuorempi väki saisi mielellään kertoa käsityksiään ketjussa puiduista asioista.
Kovasti odotan esim. Girlzillan kannanottoa, hän ainakin on tunnustanut edustavansa palstalaisista Suomen tulevaisuus-osastoa. Eikä pidä käsittää väärin, tuo ei ole mitään vinoilua. Meikäläinen kun on kasvattanut vain kaksi POIKAA, niin olisi kiva kuulla tytön laukovan mielipiteitään näistä jutuista.

 

[VH87]

Jaa että on dementiakerho laittanut oikein tästä ketjun pystyyn:)
Täytyypi kommentoida:

Itsehän en ole koskaan kokenut tätä MUSTA PIPO-ilmiötä, lähinnä ehkä siksi että sitä kerran kokeiltuani sisätiloissa, minulle tuli helevetin kuuma. Tosin korpijuntteuteni voi vaikuttaa asiaan jonkin verran, mutta silti.

Menojen selittelyä taikka mitään tekosyitä niille en ole joutunut
keksimään, luultavasti sen takia että nämä ilta/yö-visiitit ovat erittäin harvassa. Jos haluan kitata, teen sen kotona vanhempien poissa ollessa, tai jossain muualla.

Ekat vedin siten, että varastin eteisestä kuusi tölkkiä export-bisseä ja menin huoneeseeni leikkimään isoa pahaa poikaa, vanhempien ollessa poissa näköpiiristä (tähän lisäys etteivät vanhempani kyllä ole usein poissa kotoa, mutta olen käyttänyt tilaisuudet tehokkaasti hyväksi). Tuolloin olin muistaakseni 13, ja jälkeenpäin äijä ihmetteli miksi tässä (24 pack, niitä laivalta haettuja) on näin vähän kaljaa, mutta mutsipa vain sanoi että ukko on itse tainnut ne juoda, ja äijäkin samaan kallistui :)
Yleensä en juo mitään litra tolkulla, mutta kai sitä piti näyttää että sai leuhkia koulussa, tai jotai.

Röökiä maistelin ekan kerran kymmenikäisenä, setäni avustuksella, (joka aikoinaan koetti opettaa henkeenvetämisen jalot salat, tämä tosin tapahtui myöhemmin) mummulan pihakeinussa. Kotona kysyttiin notta oliko pahaa, ja ilmeisesti oli koska en ikinä ole spaddua alkanut kiskomaan...

Mitä musiikkiin tulee, olen melkolailla kaikkiruokainen. Queen tai jopa Beatles ja Rollarit menevät, mutta kyllä se välillä tuppaa hävettämään jos porukat vetävät olkkarissa hanat jotain Nightwishiä, en sitä toki estele mutta enivei.

Kait siinä on jonkinlainen kuilu sukupolvien välillä, ja tulee aina olemaankin. Tyyli vaihtuu, muoti vaihtuu ja ylipäätään ajat muuttuvat. Jokainen on omanlaisensa, enkä pidä mitenkään outona sitä että 50-luvulla syntyneet availevat ketjuja vapaassa-osiossa, päinvastoin, ehkä tämä avartaa maailmankatsomusta molemmin puolin.

 

[finnjewel]

Pitänee Predan huolestumisesta huolimatta osallistua kirjoitteluun dementiaosaston näkökulmasta.

Hajahuomioita: Sillanpäästä tai kotimaisesta viihdemusiikista en erityisemmin piittaa; poikkeus joka vahvistaa säännön on Agents niin Sorsakosken kuin Kääriäisenkin kera. Juice nyt tietysti on ihan kingi - riimittelyn ystävä kun olen.

70-luvulla musiikillisen herätyksen kokeneena diggaan tottakai hautaan asti Zeppeliiniä, Purplea, CCR:ää, Creamia, King Crimsonia, Black Sabbathia, Queenia jne. Mainitaan nyt pari harvinaisempaakin: Beggars Opera, The Spirit, Men at Work. Uudemmista on kolahtanut mm. ZZ Top, U2 varauksin tai vaikkapa REM.

Rappi tai hoppi ei uppoa milliäkään. Nightwish vihloo korvia - kai se mimmi teknisesti osaa laulaa, mutta ei pysty meikä kuuntelemaan.

Viinan juonnin aloitin 13-vuotiaana, mutta ei minusta juoppoa tullut. Mitään makeaa alkoholipitoista en kyllä nykyään enää pysty juomaan - sitä tuli teininä juotua ihan riittävästi.

Autolla olen nuorena miehenä rikkonut kaikkia mahdollisia liikennesääntöjä enkä ole siitä ylpeä; hiukan joskus kyllä hymyilyttää nykynuorten mustavalkoinen vaahtoaminen niin liikenne- kuin muistakin (jopa oikeinkirjoitus-) säännöistä ja niiden noudattamattomuudesta.

Montako postilaatikkoa olette räjäyttäneet, kuinka usein kaataneet koulun aidan, milloin tilanneet v-mäiselle opettajalle Jallun, Kallen tai Sikatalous-lehden?

 

[Bast]

PeteX:n analyysi sukupolvien välisen kuilun kaventumisen syistä vaikuttaa minustakin hyvin pätevältä ja kriittistäkin tutkimusta kestävältä. Musiikkimaun muuttumisesta sen verran, että itsestäni olen huomannut sellaisen piirteen, että nyanssien taju on kasvanut iän mukana.

Nuorena miehenä piti olla enemmän rytinää, ennenkuin tuntui missään. Musiikin piti soida kovaa, ja riffien ja breikkien jne. piti olla ihan piikissä, että hommassa olisi ollut ytyä. Nykyään hämmästelen itsekin, kun kylmiä väreitä kulkee selkäpiissä, kun kuulee jonkun hyvän kohdan vaikka jossain helvetin hissimusiikissa. No, tämä oli ehkä vähän liioiteltu esimerkki, mutta vanhemmiten on alkanut arvostaa soittajien ammattitaitoa ja/tai sielukkuutta ihan toisella tavalla, kuin nuorempana. Joku jazz tai bossanova voi kolista ihan yhtä lailla kuin jokin ronski rockrevittelykin.

 

[Gellner]

En ole vielä "kalkkis", mutta pakko myöntää että tiettyjä kalkkiuden merkkejä löydän itsestäni. Nykymusiikki ei uppoa meikäläiseen. Rap, r'n'b, "eurojumputus" yms. aiheuttaa lähinnä inhonväristyksiä. Eikös se ole kalkkiuden merkki? Onko nykynuorisolla tosiaan niin huono maku että musiikki jossa ei ole melodiaa tai koukkuja on heidän mielestään hyvää?
Mitä tulee Sillanpäähän tai muuhun iskelmään, niin ei kiitos. Kotimaista musiikkia en vapaaehtoisesti kuuntele.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti seeyou@jäähalli


Työkaverit eivät ymmärrä/usko sitä, että minä oikeasti pidän Antin musiikista. Todennäköisesti he puhuvat eri Antista,

Ilmoittaudun mukaan Antin Fan Clubiin! Kyllä tämän Hämeenlinnassa syntyneen ja ekan kerran livenä Hampurissa esiintyneen Antin musiikki saa kyyneleet silmiin ja toisaalta taas discovarpaan vipattamaan - niin että takatukka jytkyy.
Eikä kukaan laulaja Anttia ennen tai Antin jälkeen ole Anttia paremmin osannut haistattaa paskat systeemille ja valtiovallalle.

Antti rules. Tuisku tulee kaukana perässä.