Tällainen provokatiivinen ajatus tuli väkisinkin mieleen, kun luin Hesarista, että Tommi Hartonen sanoo Mikke Ylöstalolle goodbye ja ryhtyy itse itsensä valmentajaksi.
Ei ehkä saisi olla näin kyyninen, mutta aika usein huipputason urheilussa henkilökohtaiset valmentajavaihdokset, yllättävät tulosparannukset/heikennykset ja doping liittyvät toisiinsa. Ja tässä ei ole mitään jeesustelua douppausta kohtaan. Lienee itsestäänselvää kaikille sporttia seuraaville, että ihminen ei juokse 100 metriä alle 10 sek, 200 m alle 20 sek, työnnä kuulaa yli 21 m tai heitä kiekkoa yli 66 m pelkällä näkkileivällä. Tai hiihdä 50 km vähän yli tunnissa. On sitten eri asia ja tyylikysymys, miten tulee reagoitua, kun dopingista jää kiinni. Ville Vakkuri sai +10 pistettä, Mika Myllylä ja Jari "rehellinen lapinjätkä" Isometsä -10. Hartsa hoiti homman aika tyylikkäästi. Joskus vaikeneminenkin on viisaampaa kuin "kirjojen" kirjoittaminen Jari Porttilan (!) avustuksella. Myllylä voisi hyvin tatuoida otsaansa tekstin SYYLLINEN - mitä se mies vielä itkee ja kritisoi?
No mutta kuitenkin. Hartosen Tommi paransi tuloksiaan huimasti suunnilleen samaan aikaan Vakkurin kanssa. Tommi ei ole kommentoinut ollenkaan Vakkurin kiinnijäämistä, mutta vaihtaa yllättäen valmentajaa ryhtyen itse itsensä valmentajaksi. Aivan kuin Myllylä ja Kirvesniemi! Minä haistan aina palaneen käryä kun urheilija valmentaa itse itseään tai kenkäisee valmentajan varsinkin hyvin menneen kauden jälkeen pihalle. Liekö erimielisyyttä menetelmistä vai mitä...?
Ja ihan selvyyden vuoksi todettakoon, että minulla ei ole yhtään mitään Tommi Hartosta vastaan. Jos hän juoksee satasen 9,99 kiljun ja huudan muiden härmäläisten mukana. Kysymys on ennemmin periaatteellisesta pohdiskelusta.
Miksi Ville Vakkuri vaihtoi valmentajaa aikoinaan? Miksi Mika Myllylä halusi valmentaa itse itseään? Miksi Tommi Hartonen vaihtaa valmentajaa, joka sai hänet juoksemaan 10,20 ja 20,40? Muita esimerkkejä maailmalta: Ludmila Enquist - entinen valmentaja kuulemma douppasi salaa. Liekö ollut Alpo Nyrönen?
Ei ehkä saisi olla näin kyyninen, mutta aika usein huipputason urheilussa henkilökohtaiset valmentajavaihdokset, yllättävät tulosparannukset/heikennykset ja doping liittyvät toisiinsa. Ja tässä ei ole mitään jeesustelua douppausta kohtaan. Lienee itsestäänselvää kaikille sporttia seuraaville, että ihminen ei juokse 100 metriä alle 10 sek, 200 m alle 20 sek, työnnä kuulaa yli 21 m tai heitä kiekkoa yli 66 m pelkällä näkkileivällä. Tai hiihdä 50 km vähän yli tunnissa. On sitten eri asia ja tyylikysymys, miten tulee reagoitua, kun dopingista jää kiinni. Ville Vakkuri sai +10 pistettä, Mika Myllylä ja Jari "rehellinen lapinjätkä" Isometsä -10. Hartsa hoiti homman aika tyylikkäästi. Joskus vaikeneminenkin on viisaampaa kuin "kirjojen" kirjoittaminen Jari Porttilan (!) avustuksella. Myllylä voisi hyvin tatuoida otsaansa tekstin SYYLLINEN - mitä se mies vielä itkee ja kritisoi?
No mutta kuitenkin. Hartosen Tommi paransi tuloksiaan huimasti suunnilleen samaan aikaan Vakkurin kanssa. Tommi ei ole kommentoinut ollenkaan Vakkurin kiinnijäämistä, mutta vaihtaa yllättäen valmentajaa ryhtyen itse itsensä valmentajaksi. Aivan kuin Myllylä ja Kirvesniemi! Minä haistan aina palaneen käryä kun urheilija valmentaa itse itseään tai kenkäisee valmentajan varsinkin hyvin menneen kauden jälkeen pihalle. Liekö erimielisyyttä menetelmistä vai mitä...?
Ja ihan selvyyden vuoksi todettakoon, että minulla ei ole yhtään mitään Tommi Hartosta vastaan. Jos hän juoksee satasen 9,99 kiljun ja huudan muiden härmäläisten mukana. Kysymys on ennemmin periaatteellisesta pohdiskelusta.
Miksi Ville Vakkuri vaihtoi valmentajaa aikoinaan? Miksi Mika Myllylä halusi valmentaa itse itseään? Miksi Tommi Hartonen vaihtaa valmentajaa, joka sai hänet juoksemaan 10,20 ja 20,40? Muita esimerkkejä maailmalta: Ludmila Enquist - entinen valmentaja kuulemma douppasi salaa. Liekö ollut Alpo Nyrönen?