Jokerit oli joskus 90-luvun loppupuolella niin kova kilpailija Tepsille, että heitä ”piti” vihata. Edellisen kerran Jokerit aiheuttivat jonkinlaisia voimakkaita tunteita kun he ostivat kerralla nuoren Metropolitin ja Peltosen tasoiset pelaajat. Tuosta on kuitenkin jo niin pitkä aika, että heille on vaikeaa toivoa mitään pahaa.
KHL:ssä pelaa paljon Euroopan mittakaavassa laadukkaita joukkueita (osa legendaarisia ja osa tyhjästä rahalla kasattuja) ja otteluita onkin mukava katsella aina välillä. TPS kiinnostaa tietysti minua eniten, heidän matseja pystyy katselemaan viikosta toiseen ”tunteella” pelin tapahtumista riippumatta. Kun haluan katsella jotain muuta kuin Tepsin otteluja, niin KHL on hyvä vaihtoehto. Tulenkin seuraamaan Jokereiden pelejä neutraalina katsojana. Parasta noissa matseissa tulee olemaan ymmärrettävä selostus ja se, että Jokereiden myötä KHL voi saada lisää Venäjän ulkopuolisia joukkueita. Toisaalta sarjan joukkuemäärä alkaa olemaan aika ”tapissa”. Heikoimpia venäläisjoukkueita pitäisikin mielestäni karsia, jos uusia ollaan perustamassa esimerkiksi Norjaan, Italiaan tai Keski-Eurooppaan. Kevään finalistin poistuminen on tietysti ikävä asia, mutta on myös ihan hyvä etteivät Togliatti ja Jokerit tule sarjaan puhtaasti ylimääräisinä joukkueina. Vaikka olenkin neutraali, niin suomalaisten yleisen mielenkiinnon pysymisen kannalta olisi hyvä jos Jokerit pärjäisi. Onkin hienoa että he ovat kasanneet hyvän joukkueen jo ensimmäiselle kaudelle, enkä näkisi yhtään utopistisena esim. paikkaa toisella pudotuspelikierroksella.
Jokereiden siirrossa voi olla myös se hyvä puoli, että lajia hieman satunnaisemmin seuraavat voivat aktivoitua edes jonkin verran. Monet etelässä asuvat ystäväni tietävät TPS-faniuteni, en ole kuitenkaan saanut heiltä viime vuosina liian montaa kutsua Liiga peleihin. KHL-siirron uutisoinnin jälkeen on kuitenkin tullut jo monia enemmän ja vähemmän vakavia tunnusteluja. Tämä on mielestäni ymmärrettävää esimerkiksi ihmisten keskuudessa, jotka seuraavat vain maajoukkuetta ja NHL:ää. Yllättävän moni satunnaisseuraaja on erkaantunut 2010-luvun Liigasta. Samalla kun NHL:n seuraaminen on muuttunut uskomattoman helpoksi (kaikki pelit näkyvät netistä ja kikkailemalla jopa jälkikäteen), niin Liigaa ei tule enää ilmaiseksi jokaisena sunnuntaina ja joukkueista löytyy 1-5 kappaletta kansainvälisiä pelaajia. Tuohon peilaten satunnaiskatsojan on helppo lähteä Jokereiden kelkkaan. He ovat kuitenkin pystynyt kasaamaan ihan eri kaliiberin nipun viime vuosien Suomessa nähtyihin nähden (maalivahdit poislukien). Sekään ei ole huono asia, että vastustajista löytyy vähintään muutamia tuttuja huippupelaajia. Suomessa tullaan torstaista eteenpäin näkemään viikoittain niinkin hyviä miehiä kuin Hossa, Sobotka, Salak, Kostitsynit, Cervenka, Mårtensson, Cheechoo, Szczechura, Dallman + suuri määrä suomalaisia, venäläisiä ja Liigassa dominoineita ulkomaalaisia!
Tähdet eivät tietysti tee itsessään pelistä hyvää, mutta lätkä on yleensä juuri niin laadukasta kuin matsiin osallistuva huonompi joukkue. Peli on yleensä mukavaa katseltavaa, jos molemmilla joukkueilla on vähintään kolme ketjua pelaajia joilla on hyvät perusominaisuudet. Ei tarvitse kysyä osaako pelaaja luistella, syötellä, vastaanottaa taklauksia, laukoa suorasta luistelusta tai käsitellä kiekkoa/mailaa. Pelaamisesta tulee ”selkeää” kun nämä asiat tulevat selkärangasta. Suikkasta lainatakseni ”ei voi mennä 2 metrin syötöt 5 metriä ohi!”...