En tietystikään toivo, toivon aina Suomen voittoa ja pelaajille onnistumisia. Se ei ole pelaajien vika eikä valmentajan vika, jos taustalla ja kulisseissa ryssitään esimerkiksi lipunmyynnin ja hinnoittelun kanssa tai jos jotain saatanan "Poika saunoo"-renkutusta soitetaan enemmän kuin sitä pitäisi soittaa (eli enemmän kuin yhden kerran tuottajan kotona, jonka jälkeen nauha deletoitaisiin). Urheilijat urheilevat oman maansa väreissä ja oman maansa lipun alla sekä yrittävät tehdä parhaansa Suomen nimissä. Parhaimmillaan lopputuloksena on edes hetken kestävä kollektiivinen riemumieli, karnevaalitunnelma ja tunne yhtenäisyydestä. Toki nämä tunnetilat ovat tavallaan illuusiota, mutta parempi sekin kuin yhä kasvava sirpaloituminen, tappioissa vellominen ja jatkuva kyräily tyyliin "vettä sataa ja kaikkia vituttaa".
En ole koskaan ymmärtänyt Jatkoajassakin kovin yleistä linjaa, jossa haukutaan tiettyjä pelaajia sillä perusteella, missä SM-liigaseurassa he pelaavat tai ovat joskus nuorempana pelanneet. Joukkueen nimi on kuitenkin Suomi, mikä viimeksi sanakirjasta tarkistettaessa tarkoitti koko maata eikä sellaista Suomea, johon porilaiset/oululaiset/turkulaiset/tamperelaiset tai muut vastaavat pelaajat eivät kuulu.
Jos pelaajille toivotaan epäonnistumisia ja häpeää, niin se kyllä kiteyttää pitkälti koko suomalaisen kasvatuskulttuurin ja vääristyneen linjauksen, jossa massasta ei saa erottua eikä kannata tehdä mitään, ettei tule tehtyä virheitä. Juuri tämäntapaisen linjan "ansiosta" Suomi takavuosina päätyi aina MM-kisoissa mitalien ulkopuolelle ja mitalivuosinakin finaaleissa hopealle, kun epäonnistumisen paine kasvoi onnistumisen riemua suuremmaksi.
Jos toivoo tosissaan oman maansa edustusjoukkueelle epäonnistumista, niin silloin kannattaisi pysytellä kansallisvaltioiden pelaamasta turnauksesta kokonaan erossa ja keskittyä vaikkapa sarjajoukkueidensa edesottamuksiin. Vaikka eihän niitäkään voi täysin rinnoin kannustaa, jos joku pelaaja onkin pelannut aiemmin "väärässä" seurassa tai peräti syntynyt väärässä maassa.
Joka ainoa Suomen ottama voitto otetaan tässä osoitteessa vastaan ilomielin, tapahtui se lajissa kuin lajissa ja minkälaisin lukemin tahansa. Ja Suomen joukkueen voitto on kaikkien sen pelaajien voitto, olivat pelaajat tehneet ottelussa mitä tahansa, edustivat he mitä lähtöseuraa tahansa ja olivat he kotoisin mistä päin Suomea tahansa. Tai vaikka syntyneet Suomen rajojen ulkopuolella, jos he vain itse ovat Suomen edustamisen valinneet ja suomalaisuuteen sitoutuneet.
Jos maailmankirjat menisivät täysin sekaisin ja tiettyjen maassamme olevien etnisten vähemmistöjen edustajista osa sekä sitoutuisi suomalaisiin urheiluperinteisiin ja -arvoihin että osoittautuisi kovaa treenaaviksi huippulahjakkuuksiksi, jotka kykenisivät jättämään uskonnolliset ja primitiiviskulttuuriset tabut ja muut typeryydet taakseen, niin minulle ei tuottaisi mitään ongelmia kannustaa vaikkapa vuoden 2022 olympialaisissa uutta Leijonien ykkösketjua, joka olisi seuraavanlainen:
Rainer "Manne" Ahlroth - Mohamed Abdi "Muhis" Osman - Saddam "Hussein" Ali.