Makuasioistahan
on kysymys. Mutta siltikin.... Mitä yhteistä on Budweiserilla ja nuorella parilla kanootissa? Both are fucking close to water!
edit: anteeksi Kangaroo, olisi pitänyt lukea tuo ketju tarkemmin ensin.
Parasta olutta on vaikea mennä nimeämään, kunnon vahva pukki maistuu kylmänä talvi-iltana huomattvasti paremmalta kuin jano-oluena hellepäivänä.
Lagereista mieleen on jäänyt se 'aito' Budwaiser, Suomessa Budejowitche Budvar (tai jotain sinnepäin) nimellä myytävä, parhaimmillaan A:n vahvuisena tuopissa (kiitos mm. Salhojakadun Pub, Tre). Wienin MM-kisareissulla löysin pienen panimoravintolan, jossa tehtiin hellepäivän ratoksi erinomaista pils-olutta, humalaa ja happoja piisasi, maltaan makua sai hakemalla hakea, nimestä ei enää tosin ole hajuakaan.
Suomesta saatavista aika hyviä ovat mm. Murstons bitter (piru kun ei ole varma noista nimistä, vihreässä tölkissä ainakin POK:in S-markettien valikoimissa), tietysti Guiness, tosin aina mieluiten hanasta, tölkkiversiokin kohtuullinen, mutta joutuu juomaan liian kylmänä, yllätys yllätys ruåtsalainen stoutti, mikäs sen nimi nyt onkaan, pikkupullo jonka kaulassa roikkuu narulla yleisavain. Tsekkioluihin, tuota Budia lukuunottamatta, olen jotenkin kyllästynyt. Tuntuu että se nuoruuden Urguellin litkiminen on kyllästyttänyt siihen humalalajiin.
Australialaiset bisset ovat luku sinänsä. Fosters on siellä paikallinen Koffin kolmonen, sitä ei juo pirukaan jos vaan jotain muutakin on kaupan. Ja se Fosters on sentään parempaa kuin Enklannissa lisanssillä tehty. Loistava olut siellä on vaikkapa VB (Victoria Bitter), maku jossain suomalaisen lagerin ja englantilaisen bitterin väliltä. Loistavia oluita tekee myös Tasmanialainen Cascade (?), panimo, etenkin stout oli halvatun hyvää, vahva, mutta hieman makea maku. Tasmanialainen siideri oli muuten parasta mitä olen koskaan maistanut. Lapseni, enemmänkin siiderin ystävänä, ihastui kuivaan versioon ikihyviksi.