Ei tämä mitenkään erinomaista peliä ollut, mutta voitto on voitto. Ihan pelin alkuminuutteja lukuunottamatta Lukko halliti matsia mielin määrin, mutta se viimeinen terävyys maalintekopaikoissa puuttui ja sen takia avausmaalia saatiin odotella niin kauan.
Totta tosiaan, TPS sai ihan alkuun vissiin kolme melko hyvää vastahyökkäystä Lukon kiekonmenetyksistä. Veikkaan että tuskainen ilta olisi tullut, jos TPS jostain noista paikoistaan olisi Norosen yllättänyt. Onneksi ei yllättänyt. Pikku hiljaa Lukko otti pelin hallintaansa ja kahdesti ensimmäisessä erässä kiekko kävi maaliraudoissa. Tietysti TPS noilla kolmella avauserän jäähyllään vielä tyrkytti Lukolle ohjaksia, ja vaikka maaleitta pelattiin avauserä sekä pitkälle toistakin erää niin Lukko peliä vei.
Yli puolet oli toisestakin erästä jo takana kun Lukko iski kaivatun avausmaalin. Jasu taisteli kiekon itselleen hyökkäyspäässä, syötti viivalle Aallolle joka jatkoi liki viivaa pitkin Honkaheimolle ja Otto soitteli illan ensimmäistä viulua. Komea lämäri upposi ilmeisesti ilman mitään kimmoketta Engrenin taakse. Ja kuka vielä väittää että Otto on sylkykuppi? Jumalaut en muista ainakaan tällä kaudella kenenkään maalintekijän nimen saaneen noin mahtavia suosionosoituksia Äijänsuon yleisöltä kuin Otto nyt. Voisi kuvitella että Rantanen maalintekijänä aiheuttaisi samanlaisen huutomyrskyn.
Olipahan siinä toisen erän loppupuolella sitten Lindgrenkin yksin läpi, vei hienosti Engrenin jäihin mutta ajautui liian pieneen kulmaan ja se tilanne kuivui siihen. Toiselle erätauolle mentiin siis kotijoukkueen 1-0-johdossa, mutta enpä muista sitäkään koska viimeksi on Lukon maalin johto tuntunut näin turvalliselta. Sen vaan aisti ettei TPS enää maalinkaan takaa nouse.
Eikä noussut. Janne Keränen teki komealla rystylaukauksella Lukolle 2-0 noin minuutti ennen erän puoliväliä, ja kolmisen minuuttia tämän jälkeen hetkeä aiemmin maalintekopaikassa epäonnistunut Samuli Kivimäki heilutteli verkkoa Engrenin takana. Ja se oli siinä sitten se peli. Paitsi että kerran TPS:n äijä löi kummallisesti tyhjän maalin eteen pomppineen kiekon sinne jonnekin Norosen suojuksiin, kun Noronen oli vielä likipitäen maalivahdin alueen ulkopuolella.
Honkaheimon, Kuukan ja muun puolustuksen ohella nollapelin torjunut Mika Noronen ansaitsee tietysti maininnan, vaikka melko helpolla hän pääsikin. Maininnan arvoisia olivat myös kaikki kolmos- ja nelosketjun pelaajat jotka tänään huolehtivat maalinteosta.
Lindgren tuntui loppua kohden mentäessä pelaavan joka toista vaihtoa. Haettiinko sitten lisäpisteitä pörssivoittoa varten vai mikä siinä oli, mutta tänään jäivät tehot puuttumaan.
Lauantaina on edessä runkosarjan viimeinen vieraspeli, ja ensi viikolla on vielä kaksi kotipeliä ja sitten katsotaan onko viime kaudesta todella menty eteenpäin. Ihan hyvältä näyttää tällä hetkellä.