TPS - Kärpät 3-5 28.12.2023, Liiga
TPS
Teissala 98 - Fröberg 21 - Nurmi 51
Henriksson 66 - Marjala 20 - Dudas 27
Munkki 57 - Suomi 42 - Hakala 29
Lindsten 76 - Jasu 61 - Väisänen 58
Jürgens 62 - Arell 44
Sevänen 67 - Rafkin 6
Lauridsen 7 - Johansson 55
Kulmala 63
Lindberg 39
Autio 1
Kärpät
Turunen 77 - Kemppainen 23 - Ritchie 11
Junttila 13 - Bunnaman 91 - Gunler 21
Hermonen 59 - Tiivola 74 - Korpimäki 27
Antti-Roiko 18 - Hyry 57 - Anttila 12
Ohtamaa 55 - Paaso 25
Koivisto 52 - Jandus 63
Kivistö 4 - Berglund 9
Juusola 42
Karhunen 33
Westerholm 53
Ei kautta ilman Liigaa paikan päällä. Kotijoukkueesta minua kiinnosti Dudas, koska hän oli viime vuosilta niin tuttu AHL:stä Silver Knightsin kurittajana. Kärpät puolestaan kiinnosti kokonaisuutena ja eritoten se, miltä peli näyttäisi Mäntymaan alaisuudessa. Yhtään aiempaa peliä en hänen luotsaamanaan ollut katsonut, joten olin avoimin mielin kaiken suhteen. Toki sydäntä lämmitti nähdä maalissa Kärpät-legenda Karhusen, jonka uroteot eivät unohdu.
Kärpät kiekottomana
+ Kärppien korkea karvaus (2-3/1-1-3) oli tehokas alussa tuottaen riistoja hyökkäysalueella. Muun muassa Hyry pääsi kokeilemaan viimeistelyä maalin edestä riiston jälkeen ja hetken päästä hän katkaisi Johanssonin (?) löysän poikittaissyötön päästen 2v0-hyökkäykseen Antti-Roikon (?) kanssa, mutta Lindberg ryösti tämän kilvellään. Berglund puolestaan tinttasi siniviivasta lämärin kilpeen erään kolmannen riiston jälkeen. TPS yritti ohittaa Kärppien karvauksen pidemmillä avauksilla keskialueelle 3v3-asetelmaan, mutta syötöt karkasivat alussa joko pitkiksi kiekoiksi tai olivat muuten epätarkkoja. Vartin kohdalla isännät purkivat karvauksen parhaiten, kun joku hyökkääjä vastaanotti syötön takasinisellä ja käänsi sitten poikittain painottomalle puolelle, mutta toisen kaverin haltuunotto oli louhikkoinen ja Turunen pääsi väliin. Tämä käänsi heti pystyyn vapauttaen Ritchien karkuun. Tätä rikottiin pilkun arvoisesti, mutta laukaus kohti längejä oli kesy. Hetkeä aiemmin Ritchie-Kemppainen kaksikko väläytti kuitenkin karvausosaamistaan, kun toinen karvasi kiekon maalin takana ja toinen laukoi maalin kulmalta heti päin veskaria
- Karvauksella oli myös varjopuolensa. Kun kaksi ylintä pelaajaa vuoti tai muutoin ohitettiin onnistuneella avaussyötöllä, Nuorten Leijonien tavoin Kärppien alakolmikon edessä oli iso tila ja TPS pääsi lähes aina hyökkäysalueelle laidan puolelta suojaamalla, kun Kärppä-pakit ja H3 valuivat liikaa. Alakolmikon olisi pitänyt olla paljon lähempänä, jotta viisikko olisi pysynyt tiiviimpänä. Nyt korkea karvaaminen oli ajoittain tuollaista välimallin puuhastelua, jossa riistot olivat lähes yksinään kärkiparin varassa eikä alakolmikko tehnyt juuri stoppeja. Avausvitosella muistan yhden hetken, kun Kärppien pakit eivät peruuttaneet liian ajoissa, vaan pysyivät siniviivassa ja pitivät siten paineen Tepsin alueella, vaikka ylimmät karvaajat oli ohitettu rännisiirrolla. Ottelun edetessä TPS löysi yhä useammin jonkun kolmesta hyökkääjästään tyhjästä taskusta Kärppien valuneen alakolmikon etupuolelta. Esim. 36. minuutilla Nurmi otti kiekon haltuun keskialueella Kärppien viisikon sisässä ja vippasi sen sitten eteenpäin Teissalalle, joka kiihdytti laidan puolelta ohi Gunlerin, joka oli H3 silloin. Tämä joutui koukkimaan itsensä jäähylle, jottei Teissala olisi päässyt läpiajoon. Muutoin toki sitten Kärppien pakeille voi antaa tunnustuksen siitä, etteivät he vuotaneet puolustussinisellä 1v1-haastoissa, vaan pysyivät miehen ja maalin välissä ohjaten vastustajan laukomaan pistelinjan ulkopuolelta. Päätöserässä Kärpät pudotti johtoasemassa karvaustaan ja pelasi jopa välillä 0-5 trapia. Viisikon tiivistäminen oli minusta ihan viisasta, kun tulostaulu oli vielä suotuisa. Niinpä TPS ei enää niin toisteisesti päässyt yli keskialueen varsinkaan pelaamalla, vaan joutui pelaamaan selustan kautta ja grindaamaan siellä limpun takaisin. Kärppien trap tuotti yhden hyvän kääntösauman mm. Junttilalle, joka katkaisi ristipiston vasemmassa laidassa ja laukoi vastaiskusta Aution syliin. Toki korkealtakin oli yhä lupa karvata, jos tilanne sellaiseksi tunnistettiin. 49. minuutilla Jürgens taisi sortua harhasiirtoon oman maalin takaa ja Turunen-Hyry kaksikko petasi nopeasti avopaikan Anttilalle, joka H3:na nousi taustalta vetopaikkaan keskustaan, mutta Autio nollasi hänet tylysti. Mutta joo, ykkös- ja nelosketjujen yksilöiden karvaaminen vakuutti eniten. Bunnamanin vitja voisi vuorostaan pelasi ehkä enemmän trapia jatkossa, kun se tuntui saavan kääntösaumoja sillä tavoin
+/- Puolustusalueen puolustuspeliä Kärpät pelasi hybridilla. Alakolmio miesvartioi Tepsin hyökkääjät ja laiturit putosivat tosi matalalle (jopa b-pisteiden tasolle) tukemaan yläpuolelta ja puolustamaan aluetta. Painolliselle puolelle kenttää syntyi siis käytännössä aina 5v3-ylivoima pienelle alueelle. Tepsin hyökkääjät pysyivät kuitenkin yllättävän hyvin kiekossa kiinni ja kamppailivat Kärppien alakolmiota vastaan, koska he pysyivät alati liikkeessä. Toivon jatkossa Kärppien alakolmion kamppailupelaamiseen piirun lisää kovuutta, jotta stoppeja saataisiin tehtyä aiemmin ja siten viisikolla riittäisi vielä virtaa hyökätäkin. Se, että Kärpät laukoi vain 13 kertaa 48 minuuttiin johtui osin tuosta alivoimauurastamisen lisäksi. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissään TPS pyrki rännikierrätyksisllä löytämään tyhjän tilan painottomalta puolelta. Painottoman puolustajan nousuja vetopaikkaan olisi saanut olla lisääkin, koska ne ovat yksi tapa haavoittaa tuollaista PAPP-systeemiä, jota Kärpät käytti. Päätöserässä Jürgens nousi kertaalleen vasemmasta laidasta maalin eteen vapaasti puolenvaihdon jälkeen, mutta rystylaakaisu jäi piippuun. Tietysti paikkoja voi luoda myös 1v1-tilanteet syvyydessä voittamalla. 2-3 maalissa Anttila hetkellisesti sentterinä oltuaan ei pysynyt mukana Lindstenin suunnanmuutoksissa ja tämä maalille noustuaan uitti kiekon längistä sisään. Päätöskympin alussa puolestaan Lindsten hakeutui tyhjään tilaan maalin eteen ja laukoi päätypassista Karhusen syliin. Ohtamaa jätti tuolla kertaa liikaa rakoa tyydyttyään suojaamaan maalinedustaa
+/- Suunnanmuutoshyökkäämisessä heti yksi pelaaja lähti pystyyn. Ritchie saikin avauserässä rankkarin Turusen salamakäännöstä ja päätöserässä Turunen polki vuorostaan karkuun, mutta rystynosto meni ohi. Jos kiekko valui puolestaan esim. Tepsin keskialueen harhasyötön tai epäonnistuneen sisäänviennin jälkeen Kärppien pakeille asti, keskialueen uudelleenryhmittymisessä Kärpät käytti carolinamaista "kolme ylhäällä" -tapaa. Kaikki kolme hyökkääjää jäivät "ylös" ja nopeasta pakki-pakkisyötöstä peli käännettiin heitä kohti takasiniselle, josta sitten joku kolmesta hyökkääjästä joko mursi itse siniviivan tai tippasi kiekon selustaan kahden muun karvattavaksi. En muista, että tässä pelissä Kärpät olisi vielä saanut tuollaisista käännöistä ihmeellisiä maalipaikkoja, mutta onhan tuo jatkossa eritoten kakkoserissä hyvä tapa, kun vastustajan pakit eivät pääse vaihtamaan ja Kärpät voi saada pikaisia 3v2-tilanteita väsyneitä miehiä vastaan, joiden etäisyyskontrolli ei organisoimattomissa hetkinä varmastikaan ole optimaalista
Kärpät kiekollisena
+/- On myönnettävä, että en ole kovin hyvä vielä bongaamaan erilaisia avausmalleja, joten Kärppien organisoidun hyökkäämisen kirjasin siksi neutraaliin kategoriaan. Paineen alta lähdöissä toki näin sen, että melko standardinomaisesti Kärppien pakki yritti siirtää päätydumppauksen yhdellä tatsilla ränniin, josta painollinen laituri olisi jatkanut sen viereen sentterille, joka teki tarjonnan painollisen laidan pistelinjaa pitkin. Erona esim. Vegasiin sitten painoton laituri ei leikannut samaan laitaan siirtokiekon perään, vaan venytti vastustajan viisikkoa pysymällä kaukana leveällä painottomassa laidassa ja varastamalla jopa hieman pystyyn mahdollisen läpiajon varalta. Viivelähdöissä sitten Mäntymaa ainakin haluaa, että hyökkäykset viedään pohjaan asti tasaisesti kaikki kolme hyökkäyskaistaa täyttämällä. Yksi avausmalli oli tuplaswingaus oikeaan laitaan sentteriltä ja oikealta laiturilta, kun vasen laituri puolestaan venytti taas viisikkoa takasinisellä lähes oleillen. Tuplaswingauksen jälkeen sentteri haki viistoon keskikaistalle ja oikea laituri jatkoi matkaansa pystyyn laitaa pitkin. Tai toisinpäin. 1-1 maalissa Bunnaman vastaanotti oikeassa laidassa Ohtamaan ristipiston, kiersi vauhtieron turvin laidan puolelta seiskapakki Kulmalan ja ujutti sitten rystyltä kiekon jostain raosta sisään. Tuosta samaisesta raosta oikeassa laidassa Kärpät pääsi muutenkin kaikkein parhaiten pelaamalla yli keskialueen käyttämällä tuota tuplaswingausta tai ihan perusristipistoa, jos ja kun sentteri oli välillä hakemassa kiekkoa lapaansa lähempääkin, sillä niitäkin hetkiä oli, kun Kärpät avasi peliä alakolmiolla ja laiturit paahtoivat pystyyn venyttäen tilaa Tepsin viisikon sisään. Toki Kärppienkin etäisyydet samassa venyivät eikä takasiniselle eristetyistä 2v2-hyökkäyksistä mielestäni mitään kummempaa seurannut, vaikka esim. Hyry pääsikin pari kertaa punnertamaan sisään laidan puolelta pitäen pakin sisäpuolellaan, mutta sitten keinot vähän loppuivat kesken eikä taustalta ehditty ajoissa toiseen aaltoon. Toisessa erässä kiinnitin vielä huomiota siihen, että silmätestin perusteella Kärpät lisäsi jonkin verran selustasiirtoja, vaikka ensisijainen tavoite oli murtaa hallitusti hyökkäyssiniviiva, mutta avauserässä sattui joitain menetyksiä jo siniviivan päällä ja Tepsin pakit tökkäsivät kiekot irti Kärppien laitureilta, joten kun karvaus kerran ajoittain toimi, suorahyökkäämisen ohut suoraviivaistaminen oli minusta ihan järkevää
+ Hyökkäysalueen hyökkäyspelimalli oli 2-3, jossa kaksi syvempänä ollutta maskimiestä olivat useimmiten kahdessa kerroksessa rinnakkaiselon sijaan. Kärpät halusi melko simppelisti luoda korkealle siniviivan tuntumaan 3v2-ylivoimia Tepsin laitureita vastaan, mutta kotijoukkue ei sitä sallinut, vaan kyllä aina se sentteri nousi laitureiden väliin luomaan tasavoiman, jottei Kärpät olisi saanut luotua vetopaikkoja. Tepsille oli OK jättää maalin eteen eristetty 2v2-tilanne sen sijaan, että se olisi jättänyt sinne 3v2-ylivoiman sentterin muodossa ja laiturit olisi jätetty 2v3-alivoimaisiksi ylemmäs. Niinpä välillä myös Kärppien ylempi maskipelaaja liikkui niin ikään siniviivaan, jolloin Kärpät sai 4v3-ylivoiman, koska Tepsin pakit eivät sentään lähteneet seuraamaan omia miehiään niin ylös. Kärppien melko suoraviivainen HAHP tuotti pari maalia, joten arvio siitä on positiivinen. 1-2 johtomaalissa Jandus löysi syötöllään siniviivan kulmasta Junttilan lavan auki korkeassa maskissa ja tämä ohjasi taidokkaasti kiekon alapesään ohi maskissa olleen Lindbergin. Lauridsen jätti liikaa etäisyyttä mieheensä maalin edustan 2v2-tilanteessa. 1-3 maalia edelsi puolestaan Jullen karvaus maalin takana, jolla hän riisui kiekosta Dudasin. Seuranneesta pyörityksestä Kivistö laukoi vasemmasta laidasta maalille ja vuorostaan Gunler hipaisi korkeassa maskissa kiekkoa niin, että sekin livahti takakulmaan. Rafkin ei saanut lapaa kuriin. Heti tuon maalin jälkeen vielä Ohtamaa laukoi ranteella siniviivasta heti syötön saatuaan kohti ylänurkkaa. Lindberg vaivoin torjui kilvellä Korpimäen ruhon takaa. 2-3 malli siis toimi ainakin tässä pelissä, joten sillä sopii jatkaakin. Vielä kehityskohteena Kärppien pitäisi saada liikutettua kiekkoa siniviivassa niin, että ylös noussut hyökkääjä pääsisi puolustajan siirrosta hyökkäämään ns. alamäkeen ja virittämään laukauksensa tuplamaskin takaa useammin. Nyt laukaukset maalille tulivat turhan paljon puolustajilta osin seisovilta jaloilta, kun TPS:n hyökkääjät puolustivat sen verran tarkasti pois tuollaiset alamäkitilaisuudet eikä siniviivan tuntumassa välttämättä Kärpät uskaltanut haastaa ihan hirveästi lähestyneitä hyökkääjiä ja hakea etua esim. 1v1-pyörähdyksillä
- Suunnanmuutospuolustamisessa oli haparointia alusta asti. En olisi huolissani oman alueen täytön tai riittävän puolustusvalmiuden osalta, vaan tilanteiden loppuun asti pelaamisen. 1-0 osumakin tuli transitiosta Koiviston (?) hyökkäysalueen harhasyötön jälkeen, kun Bunnaman lopetti kesken kaiken Teissalan sitomisen ja tämä sai lapioida kiekon tyhjiin takakulmalta. 3-4 maalissa oli sama homma. Teissala pelasi loppuun asti toisin kuin Jandus ja Nurmi puttasi tyhjiin, vaikka numerollisesti tilanne näytti olevan hallinnassa, kun kerran 2-3 hyökkäysaluemallissa yksi hyökkääjä oli vähintään aina pakkien lähellä siniviivan tuntumassa ehtien siksi alas auttamaan ongelmitta ja kaksi muutakin tulivat kyllä alas lujaa kuten kakkoserän lopussa, jossa 4v4-vasturista Lauridsen laukoi kaukaa päin Karhusta, kun muuta ratkaisua ei ollut. Transitiopuolustamiseen jatkossa siis ripaus lisää huolellisuutta ja hyvä tulee!
Erikoistilanteet
+ Kärpät käytti alivoimalla 1-1-2:ta. Ykköshyökkääjäparin työnjako oli selvä. Hyry tukki alempana hyökkääjänä slotin ja esti keskilinjan puhkovat syötöt. Anttila ulottuvana miehenä paineisti takakolmiota laajoin kaarroksin. Tarvittaessa he vaihtoivat roolit ja heti kun Anttila tukki slottia, TPS sai yhden passin läpi nelikon, mitä ei saisi käydä. Toisessa hyökkääjäparissa Kemppainen vuoti myös kertaalleen avauserässä. Kärppien onneksi poikittaissyötöt olivat niin kovia, että laukominen suoraan syötöstä ei onnistunut. Kepun parina jäähyjä tappoi Turunen. Nelikko oli ainakin tiivis, mutta TPS sai aika paljon kuteja läpi siivistä, joten annan hieman pyyhkeitä AV-pakeille siitä, että siipikutien peittämisen pitää olla tarkempaa. Karhunen oli toki erinomainen viimeinen lukko ja 5v3-alivoimallakin nollasi Suomen rannelaukauksen viiksiltä kilvellään, kun vieraiden kolmikko valui todella pieneksi. 29. minuutilla Ohtamaa valui niin lähelle kassaria 5v4-tilanteessa, että Teissala pääsi laukomaan todella läheltä vasemmasta siivestä. Etukulma oli aivan auki, mutta vieraiden onneksi veto osui tolppaan. Seuraavassa poikittaissyötössä Ohtamaa oli sentään ajoissa tiellä blokaten one-timerin luistimellaan. Toisen erän lopussa vaadittiin Karhusen TV-torjuntaa, kun Ohtamaan peitto vaihteeksi ei ollut mintissä. Kivistö ja Koivisto olivat muut ison vastuun AV-pakit. Koivistolta jäi mieleen yksi oiva blokki Hakalan kutiin oikeasta siivestä. Kärppien AV-nelikon prässi omissa riiston hetkillä ei minusta ollut kovin yhtenäistä, mutta tällä kertaa hyökkääjäparien kamppailukovuus siniviivan lähellä riitti vastaisku-uhan luomiseksi. Toisen erän lopussa 2v2-vastaiskujen maaliin vienti kuitenkin epäonnistui, kun ensin Turusta sidottiin liikaa takaa päin Kepun syötön jälkeen. Hyry puolestaan livahti Fröbergin ja Rafkinin taakse Anttilan lätystä ja häntä rikottiin pilkun arvoisesti, mutta Turunenkaan ei rankkarista onnistunut. Toki veivasihan hän jo aiemmin 2-4 maalin läpiajosta alivoimalla Ohtamaan pystysyötöstä Henrikssonin harhasyötön jälkeen. Teemu oli tosiaan omassa parissaan usein se ylempi hyökkääjä ja se kannatti, koska onhan hänellä raikkaampi jalka iskeä karkuun ja häiritä takakolmiota kuin Kemppaisella. Kärkikarvaajana 1-3 alivoimatrapissa hän myös katkaisi yhden Dudasin (?) löysän jättösyötön tekemänsä maalin jälkeen, mutta Lindberg torjui kääntölaukauksen kilvellään. Kaksi AV-maalia samaan erään olisikin ollut jo liikaa. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt Kemppainen-Turunen parin transitiouhasta alivoimalla, vaikkei se nyt sentään mitään Eichel-Karlsson kaksikon tasoa ollut. Summa summarum, ytimen tukkiminen oli hyvää ja pidin hurjasti hyökkääjäparien vahvuuksia tukevasta työnjaosta, mutta kaipaan jatkossa pientä tarkkuutta pakkien siipikutien peittämiseen ja kollektiivina riistohetkien tunnistamiseen. Lisäksi yhtenä haavoittuvaisuutena yleisesti ottaen 1-1-2:ssahan on se, että viivapakille jää välillä liikaa tilaa laukoa, jos ylempi hyökkääjä ei saa katkottua siipipelaajan lättyä takaisin viivaan. Silloin AH ei aina ehdi nousta slotista ylemmäs tarpeeksi lähelle peittääkseen viivapakin lämärin. Niin kävi kerran mm. päätöserässä, kun Rafkinin pommi putosi Karhusen kainalosta maaliviivalle, mutta Kivistö siivosi sen. Ei tuo sinällään virhe ollut, koska väkisin vastustajalle johonkin jää tilaa ja viivapakille se on ihan OK jättää, jos vuorostaan veskari potkii mielellään vastaan peittämään kulmia eikä jää makaamaan maalinsa sisään. Karhunen oli malliesimerkki ensin mainitusta
- YV-haku suoritettiin tupladropilla. Avauserässä Turunen ei saanut riittävää vauhtieroa Väisäseen ja tämä pääsi varastamaan kiekon. Karhunen koppasi laukauksen puolittaisesta läpiajosta kuitenkin eleettömästi. Sen jälkeen YV loppui lyhyeen kampitukseen seuraavan aloituksen jälkeen. Ensimmäinen täyspitkä YV oli vasta kuusi minuuttia ennen loppua. Tupladroppi/-syöttö ei silloinkaan toiminut, vaikka Turunen kuljetuksen sijaan yritti saadq Tepsin laitaa tukkineen pelaajan irtoamaan vastaan ja siirsi sitten kiekon tämän ohitse takasiniselle ankkuroituneelle Kemppaiselle/Antti-Roikolle. Kerran sisäänvienti tuolla tavoin onnistui, mutta toisella kerralla Turusen syöttö katkesi TPS-sumppuun. Junttila puolestaan kokeili vielä sen jälkeen vuorostaan sisäänvientiä Koiviston ja Turusen tuplajätöstä, mutta vauhti oli liian hiljainen ja sormi meni suuhun punaviivalla. Varsinainen kuvio, jossa Kepu oli slotissa, Antti-Roiko päädyssä, Junttila-Turunen siivissä ja Koivisto viivassa oli kunnossa siis vain kertaalleen hetken aikaa. Kakkosviisikko ehti pelata vain 20 sekuntia, joten ei heistä sen enempää. Tepsin AV:lle annan kehut kotiläksyjen teosta. Jos olisin Mäntymaa, muuttaisin ehkä tuota YV-hakua yksinkertaisemmaksi, koska tuplajättö ei toiminut. Koivistokin saisi toisaalta haastaa vielä paremmin kärkikarvaajan ja syödä tämän vauhdit pois
Lopuksi muutama kommentti mieleenjääneistä yksilöistä. Koska fokukseni oli niin isosti Kärpissä, nämä ovat lähinnä yhden lauseen mittaisia kevyitä kommentteja.
TPS
Tepsin hyökkääjistä Teissalan saippuamaisuus luonnollisesti ihastutti. Heti alkuun hän mursi kertaalleen siniviivan ja laukoi keskeltä. Liike ja kiekonkäsittely olivat erinomaisia. Nurmi oli tutun vaikea horjutettava sisäänvienneissä suojatessaan kiekkoa laitaa vasten. Muutama nerokas pieni syöttökin häneltä nähtiin. Henrikssonkin mursi alussa kertaalleen siniviivan keskeltä, kun vieraiden alakolmikko valui liikaa ja tämän kuti oli yllättävän painava ylivoimallakin. Dudasin kiekollinen suoritusvarmuus oli pieni pettymys ja samoin hänen kamppailemisensa laitojen lähellä. Eipä ihme, ettei jatkoa Ontariossa tullut. Kiekollisena mieleen jäi ylivoimalla yksi vauhdikas ajo oikeasta laidasta keskustaan, mutta rystylaukaus osui torsoon. Väisänen oli jotenkin hitaampi ja raskasjalkaisempi kuin viime kaudella. Se näkyi siinä AV-katkossakin Turusta vastaan. Hän ei jaksanut polkea karkuun kunnolla. Lindsten oli puolestaan ihan hyvä tunnistamaan tyhjän tilan HAHP:ssa ja pidin myös yhden kosketuksen viimeistely-yrityksistä. Hakala vaikutti olevan aiempaa vähän parempi tilannekovuudeltaan.
Pakistosta Rafkinilta jäi lähinnä mieleen se yksi YV-moukari ja Gunlerin mailan sitomattomuus, vaikka muuten hänellä oli melko vahva maila laitojen lähellä. Johansson oli yllättävän pehmeä laidoissa. Jürgensilta odotin vielä suurempaa panosta hyökkäysalueella. Päätöserässä hän toki kertaalleen väläytti painottomalta puolelta. Seväsen jalkavuus oli ihan jees -tasoa ja hän pystyi pari kertaa tulemaan itse jalalla ohi karvauksen. Maalissa Lindberg oli surkea. Minulle tuli hänestä mieleen Golden Knightsin kolmosveskari Patera, jolla on myös ongelmia torjua ruuhkan takaa tulevia kuteja siniviivan tuntumasta toisinaan. Toki parissa takaiskussa oli ohjuri, mutta aika minimaalinen kuitenkin.
Kärpät
Ritchien taklaus avauserässä Nurmeen suoraan boksista tultuaan oli komea. Kakkoserässä sitten yksipuolinen takominen päättyi hölmöön ulosajoon. Noin muuten olihan hän raskasjalkainen ja painava laituri, joka väläytti sentään muutamaan otteeseen tilannekovuuttaan, muttei hän kiekollinen velho ollut. Kemppainen-Turunen kaksikko loisti varsinkin alivoimilla, mutta paineistaminen aiheutti ongelmia tasaviisikoinkin. Olen ikuisesti Kepun fanipoika, vaikka ilmeisesti esitykset eivät tällä kaudella ole olleet kovin hyviä. Turusen jalkavuus ja ahtaan tilan kiekonhallinta oli kiitettävää, vaikka läpiajoista vain yksi upposi. Junttila oli elementissään HAHP:ssa tunnistaen tyhjiä saumoja, joihin liikkua pelattavaksi. Kiekonhallinta oli minusta parempaa keskitasoa. Bunnaman oli kiskoja pitkin eteenpäin puksuttava voimanpesä, jota ei helppo hidastaa. Viivelähdöissä hän tunnisti hyvin pitääkö pakkeja auttaa lähempää vai voiko hän swingata ylemmäs. Gunlerin mailakamppaileminen oli löysää siniviivojen päällä, mutta ohjurimaali oli hieno. Kolmosketjusta Hermosen fysiikka ja luistelu ei näyttänyt niin dynaamiselta kuin aiemmin. Tiivolasta ei ole sanottavaa. Korpimäki teki kertaalleen hyvin maskia ja aihio on olemassa noilla raameilla. Kamppailukestävyyden pitää kuitenkin petraantua. Nelosketjussa Antti-Roikon kiekolliset teot jättivät toivomista, hänellä oli hieman kiireen tuntu. Hyryllä ei ollut ja karvaaminenkin vakuutti. Anttilalla oli sekä hyviä että huonoja hetkiä. Jalkanopeus vain hidastuu vuosi vuodelta eikä hän ollut enää niin satavarma jatkamaan siirtokiekkoja keskialueelle oman siniviivan kulmasta.
Pakistosta Ohtamaan syöttäminen oli hyvää, mutta AV:lla tosiaan peittäminen voisi olla tarkempaa. Kivistö oli perusvarma ja eleetön AV-luuta. Koivisto oli osasyyllinen avausmaaliin, mutta paikkasi sitä AV-toiminnallaan. YV-hakutilanteissa hän saisi haastaa rohkeammin kärkikarvaajan ja ehkä jopa uida välillä itse nelikon sisään keskialueella. Jandus oli lepsu Nurmen maalissa, mutta muuten kai ihan OK. Ehkä päätykiekoissa hänet 1-2 kertaa liimattiin turhan helposti päätyyn ja yhden käden siirto ränniin oli vajaa. Juusola kaipaa vielä rutiinia ja kamppailuvoimaa. Paasosta en keksi sanottavaa. Karhunen oli hyvä torjumaan kakkossektorin laukauksia. Etukulma ei vuotanut. Irtokiekkokontrolli oli siedettävää. Voitto sykähdytti.