Lukko jatkoi viihdyttävien kotipelien sarjaa. Ei tämä nyt varmaan valmentajien mieleen ollut, mutta katsojan kannalta peli oli jännä.
Hetken aikaa luulin, kun radiosta kuulin että Alen on vatsataudissa, että ei perkele tästä mitään tule, sitten valkeni että eihän sillä pelillisesti ainakaan ole kuin piristävä vaikutus Lukon otteisiin. Ja avauserä olikin illan parasta Lukkoa, ei mitään hätää ollut pientä alkujännitystä lukuunottamatta, mutta niin vaan lähdettiin tappioasemassa erätauolle. Kaikki kolme maalia olivat eräänlaisia lahjoja. Ensin Pelicans meni johtoon kun Santavuori tälläsi suoraan Vehasen torjuman kiekon verkkoon. Sitten Lukko tasoitti, kun joku Pelicansin pakki suorastaan työnsi kiekon maalin edessä kytänneelle Janis Spruktsille ja Sprukts pisti Niemen jäihin ja kiekon kylmästi verkkoon. Pelicans kuitenkin meni taas johtoon puoli minuuttia ennen taukoa, kun Henri Heino pompotteli kiekon ilmasta Vehasen taakse, hieman halvan oloisesti.
Paikkoja kyllä Lukolla oli mielin määrin lisätä maalitiliään, mutta monta kertaa tuhrittiin ylivoimahyökkäys turhaan viimeiseen perssilmäsyöttöön tai vastaavaan, eikä sinne Pelicansin maalille tuntunut oikein vapaaehtoisia erän aikana löytyvän vaikka kiekkoa mainiosti Pelicansin alueella siirreltiinkin. En tiedä sitten noista torjunnoista, Vehaselle 21 ja Niemelle 11, vaikka tosiaan mun mielestäni ihan noin selkeää Pelicansin hallintaa erä ei ollut, vaan pikemminkin lievästi Lukon tahdissa mentiin.
Toinen erä oli selkeimmin Pelicansin heiniä. En tiedä miksi, mutta muutamaa harvaa poikkeusta kauden aikana lukuunottamatta Lukko ei vaan osaa toisessa erässä pelata. Ei tänäänkään, tosin siitä huolimatta Lukko sinnitteli hyvin pelissä mukana.
Ensin tasoitti ylivoimalla Doug O'Brien Spruktsin hyvästä syötöstä, kulma oli tällä kertaa aika pieni mutta niin vaan kiekko tiensä maaliin löysi. Kauaa ei siinä nytkään nokka tuhissut kun Pelicans johti taas. Toni Koivunen ohitti Vehasen tarkalla vedolla yläkulmaan, tosin hieman helpon näköisesti sekin näytti menevän.
Kahdeksan sekuntia oli erää jäljellä kun Lukko sai keskialueella kiekon ja lähti viimeiseen hyökkäykseen. Shayne Toporowski pääsi keskeltä yksin etenemään ja toisella yrittämällä kiekko lipui Niemen suojuksista verkkoon, erää jäljellä tällöin 2 sekuntia enää.
Paljon Vehaselle nytkin torjuntoja kertyi, mutta eipä joukossa tainnut yhtään sellaista tutuksi tullutta haamua olla, vaan aika helppoja nuo Pelicansin vedot olivat. Kari Sihvonen oli yhdessä vaiheessa pääsemässä karkuun, mutta Lukon pakki heittäytyi hienosti sivusta ja löi kiekon pois mailasta, kaataen samalla Sihvosen ja aika pahan näköisesti hän tolppaan kolhaisikin, näytti että olisi naamansa siihen lyönyt mutta eipä siinä mitään pahempaa lopulta sattunutkaan.
Kolmanteen erään Lukko sai unelma-alun kun Henrik Juntunen kikkaili Pelicansin pakit sekä maalivahti Niemen solmuun ja pisti samaan kulmaan mihin Spukts avauserässä, ja Äijänsuon kauden komein maali oli totta. Itse asiassa piti oikein hieraista silmiä, että onko Mika Nieminen kasvattanut lettiään hiukan ja tullut takaisin Lukkoon, joskus silloin Niemisen aikana tällaisen muistan viimeksi Lukolta nähneeni.
Nopeasti Pelicans nytkin tasoitti. Lukko oli kolmanteen erään koonnut nuorisoketjun Aaltonen-Jasu-Palola ja nämä nuoret miehet pakkiparilla Kuusisto-Tähtisalo höystettynä olivat katsomassa lähietäisyydeltä kun Leo Komarov tälläsi tasoituksen. Maalin takaa tarkka syöttö ja naps, juuri hieman aiemmin Vehanen oli vastaavan torjunut mutta ei enää tätä pystynyt ottamaan.
Pekka Saarenheimo nousi ratkaisijaksi. Matti Kuusiston roikkukiekko putosi Pelicansin siniviivalla kytänneen Pekin mailanlapaan, ja toisen Lukon hyökkääjän kanssa Saarenheimo tuli ylivoimahyökkäykseen. Siinä missä näistä avauserässä syöteltiin vielä taaksepäinkin, ei Peki enää ottanut mitään riskiä vaan napautti tarkasti yläputken alle ja Lukon uudestaan johtoon.
Sitä johtoa ei Pelicans enää kiinni saanutkaan. Sen sijaan monenlaista muuta tapahtui. Lukko oli selvästi päättänyt taklata Pelicansilta luulot pois kolmannessa erässä, ja tämä kuumensikin sopivasti tunteita kaukalossa ja nosti fiilistä katsomossa. Ei sillä, parhaansa mukaan Pelicanskin yritti vastata taklauksiin mutta jäi kyllä toiseksi silläkin saralla.
Shayne Toporowski kävi helvetin kuumana koko kolmannen erän ajan. Jostain syystä Topo käy jatkuvasti nyt sillä mussutusvaihteella, en tiedä hakeeko hän sillä omaan peliinsä tiettyä latausta vai onko se vaan turhautumista kun oma ja joukkueen peli ei oikein ota sujuakseen. Joka tapauksessa monessa vaihdossa peräkkäin Topo sössötti ja elehti päätuomari Partaselle, ja ajautui jossain vaiheessa käsirysyyn Kari Sihvosenkin kanssa, josta Partanen palkitsi molemmat kakkosella. Molemminpuolinen lässytys jatkui vielä jäähypenkilläkin, kunhan linjatuomari oli ensin työn ja tuskan kautta saanut Toporowskin sinne ohjattua. Minusta Topon käytös tuossa tilanteessa oli lapsellista (tarkoitan sitä että hän meinasi jäähypenkin sijasta mennä väkisin vaihtoon), tuomarina olisin palkinnut moisesta kiukuttelusta kympillä. Lopulta Mika Toivolakin havaitsi parhaimmaksi ottaa Topon pitkäksi aikaa penkille, ja peliin Topo palasi vasta kun Sihvonen oli lentänyt suihkuun.
Tuo Sihvosen tilanne ei minun katsomonosaani näyttänyt ollenkaan vaaralliselta taklaukselta. Kenties se tuli turhan myöhään, mutta ei tosiaan näyttänyt pahalta. Mikähän Spruktsille mahtoi tulla, näytti siltä että jalka ei kantanut lainkaan? Lukon tuurilla se on Janiksenkin kausi tässä, kukahan putoaa seuraavassa pelissä?
No, Lukon tarkoitus oli ottaa ne viimeiset minuutit varman päälle kun Sihvosen jäähy kesti kolmannen erän loppuun saakka. Hiukan turhan varman päälle Lukko ottikin, ei siinä ollut Lukolla yhtään maalintekopaikkaa ylivoimalla kun sen sijaan Pelicans painoi vaivatta pelin Lukon päätyyn ja oli pariin otteeseen lähellä tasoittaakin pelin. Hienoa oli nähdä että joku muukin kuin Lukon pelaaja jäätyy tyhjän maalin edessä, sen verran onneton oli sen yhdenkin lahtelaisen maalintekoyritys kyseisessä paikassa. Lopulta siellä pelasi joku Lukkolainen jo ilman mailaakin kun Niemi oli jo vaihtopenkillä ja Pelicansilla ylimääräinen hyökkääjä, mutta onneksi tasoitus jäi tekemättä.
Viihdyttävä peli tosiaan, ja yleisökin oli hyvin mukana joskin sitä oli kovin vähän.
Lukosta nostaisin esille maalivahti Petri Vehasen. Vaikka Petelle tuli vetoja paljon, niin vasta kolmannessa erässä hän oikeastaan joutui parastaan pistämään, ollen tällöin joukkueensa selkäranka kuten tällä kaudella niin usein ennekin.
Pekka Saarenheimo on noussut Haatajan loukkaantumisen jälkeen viime kauden tasolleen. Samoin Henkka Juntunen tuntuu viihtyvän Saarenheimon ketjussa, tosin mä olen Henkan pelaamisesta tykännyt koko kauden ajan ja on hienoa että onnistumisia tulee.
Petri Lammassaari tekee taas vahvasti tuloaan, hyvä peli tänään vaikka tulosta ei tullutkaan. Mutta lauantaina jo tulee, mä luulen.
Viidestä pakista ei ketään voi nostaa toisten yläpuolelle, hyvin jokainen hommansa hoiti mutta toivotaan nyt että lauantaiseen Jyväskylän peliin sentään kuudes mies jostain löytyy.
