Kausi 2019-2020 korkataan Jokereiden osalta Hartwall Areenalla tiistaina kello 18.30, kun vastaan saapuu viime kauden finalisti Avangard Omsk, joka jo aloitti oman KHL-kautensa sunnuntaina 1-3 voitolla viime kauden mestarista Moskovan CSKA:sta ns. Opening cupissa.
Jokereiden viime kauden runkosarja päättyi häpeälliseen neljännekseen, jossa joukkueen voittoprosentti oli vain 46,7 muiden neljännesten kulkiessa 78,1, 70,0 ja 62,5. Kausi päättyi surullisissa merkeissä pudotuspelien ensimmäisen kierroksen tappioon Moskovan Dynamoa vastaan, joka puolusti kärsivällisesti, tiiviisti ja aggressiivisesti Jokerit hampaattomaksi. Heikko maalivahtipeli, surkea ylivoima, puolustuksen nukahdukset, hyökkäyspään maalineduspelaaminen, tahtotila, joukkueen fysiikka ja valmennuksen kyvyttömyys/sokeus/jääräpäisyys herättivät keskustelua. Jokerit teki viime kaudella toiseksi eniten maaleja, mutta myös omissa soi niin tiuhaan, että sillä yllettiin päästetyissä maaleissa sarjataulukon heikommalle puoliskolle. Maalivahtien yhteenlaskettu torjuntaprosentti oli peräti sarjan toiseksi heikoin, kun viimeisellä Jukka Jalosen kaudella se oli samalla ykkösveskarilla sarjan neljänneksi paras. Ja kuten harjoituskausi on ehkä näyttänyt, niin ei tuo kaikki ole pelkällä maalivahtipelin epäonnistumisella selitettävissä. Vastustajat ovat saaneet harjoituskaudella hämmentävän paljon läpiajoja ja helppoja virheitä on tapahtunut liikaa, ja liian lähellä omaa maalia, jolloin pakka on ollut levällään. Viime kaudella Jokeripuolustus päästi vastustajan laukomaan vain 26,5 kertaa per. ottelu, mikä on kelpo lukema, mutta jos jostain löytyisi jokin annettujen maalipaikkojen vaarallisuutta mittaava tilasto, niin Jokerit saattaisi olla siinä tilastossa korkealla. Ja nyt kun KHL:ssä Jokereita ja muistaakseni kolmea muuta joukkuetta lukuun ottamatta kaikki ovat siirtyneet joko NHL-mitan kaukaloon tai sen välimalliin, niin näinköhän tuo kaukaloiden pieneneminen Jokereita palvelee.
Jokerimiehistö näyttää paperilla ihan hyvältä, vaikka siihen liittyykin kysymysmerkkejä. Ryan Zapolski sai lähteä maalinsuulta ja tilalle tuotiin kokenut Antti Niemi, jonka parasta ennen -päivä on rehellisyyden nimissä jo takanapäin. Jokerileirissä kuitenkin toivotaan, ettei tuote ole ehtinyt vielä alkaa olennaisesti pilaantua. Minusta Niemen tekeminen oli treenikaudella hyvää, vaikka siellä oli ylimääräistä sätkimistä ja joissain tilanteissa paljon ruodittu poikittaisliike näytti ulospäin melko rauhalliselta. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata nyt tosipelien koittaessa Niemen tekemistä terävyyden ja tempon noustessa. Janis Kalnins jatkaa kakkosena ja hänellä on jälleen mahdollisuudet pelata itsensä ykköshevoseksi, kunhan viime kauden loppupuolen notkahdus oli pelkkä tilastopoikkeus ja latvialaisen pää on saatu parsittua kasaan kesän aikana.
Jokereiden puolustus on todella nimivahva. Sami Lepistö ja Alex Grant olivat jaetulla kolmostilalla viime kauden KHL:n puolustajien pistepörssissä. Oliver Lauridsen ja Tommi Kivistö ovat luotettavia oman pään luutia ja Viktor Löövillä pitäisi olla reservissä vieläkin parempaa/tasaisempaa kahden suunnan pelaamista. Todella raskaalla jalalla harjoituskaudella liikkunut ja viime kauden selkäongelmista kärsinyt Eemeli Räsänen on edelleen kysymysmerkki tasonsa puolesta, mutta hän edelleen mahtuu ikänsä puolesta ylimääräisenä seiskapakkina rosteriin, jonka kautta häntä suojaminuuttien kautta toivottavasti pelataan sisään tälle tasolle.
Uusina kavereina joukkueeseen liittyvät loistavan liikkeen omaava kahden suunnan puolustaja Mikko Lehtonen ja takaisin Jokereihin palannut Teemu Eronen. Jokereilla on siis seitsemän hyvää puolustajaa, joista valtaosa hyviä kiekonliikuttajia ja siihen päälle Räsänen. Tällaisenaan puolustusryhmä on yksi sarjan kovimpia, joskin jälleen ohut ja hitaanpuoleinen. Erityisesti kun muistetaan Suomen MM-joukkueen pakisto, joka oli täynnä kiekkoa liikuttavia, liikkuvia kahden suunnan puolustajia. Ylivoimarooleihin on jopa ylitarjontaa ja voikin spekuloida, että olisiko raskasjalkainen ja sijoittumisvirheisiin sortuva Alex Grant saanut jatkosopimusta, mikäli Lehtosen ja Erosen hankinnat olisivat olleet kesken viime kauden tiedossa, jolloin tuo jatkopaperi muistaakseni tehtiin.
Hyökkäyspäässä keskustelua on aiheuttanut sentteriosaston hitaus. Petri Kontiola on ominaisuuksiensa puolesta todella tervetullut lisä hyökkäyspäähän ja erityisesti ylivoimalle. Konnan jalkakin on liikkunut alkumielikuviin nähden mukavasti, mutta liikkuuko se enää kuorman ja rasituksen kasvaessa. Kolmosketjuun tippunut Peter Regin on edelleen kuin tyhjä kuori muutaman vuoden takaisesta Peteristä ja kaikki hänen tekemisensä tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Mutta ei tuo hyökkäyksen viime kauden tulivoima ole toisaalta mihinkään kadonnut. 20 maalin ylittäjistä John Norman ja Nicklas Jensen jatkavat, vain Sakari Manninen poistui. Jesse Joensuu kihautti viime kaudella 19 häkkiä, Steve Moses painoi 40 tehopistettä ja 58 pistettä nakuttanut Mr. Helsinki, Brian O'Neill, oli koko sarjan pistepörssin viides. Tähän kun lisätään vielä Kontiolan piilevä pistepotentiaali ja muistetaan, että hän pelasi melko puolustavassa Lokomotiv Yaroslavlissa viime kaudet ja täysistä ottelumääristä huolimatta vaivoja riitti. Ja kun joukkoon on laittaa minusta jossain määrin Brian O'Neilia pelityyliltään muistuttava Henrik Haapalakin, niin kyllähän tämä hyökkäyskin näyttää hyvältä. Antti Pihlströminkin jalat nelossa tuntuvat tikkaavan täyden kesäharjoittelun jälkeen iloisesti ja Ahti Oksanenkin vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta isona sekä laukaisuherkkänä kaverina.
Pieni ongelma Jokereilla on tällä hetkellä se, että pre-season tuotti melkoisen määrän loukkaantumisia. Veli-Matti Savinainen on vielä syyskuun sivussa nilkkavamman vuoksi, Brian O'Neill kaatui pää/olkapää edellä laitaan ja ollut day-to-day statuksella poissa. Mika Niemi on poissa syyskuun puoliväliin saakka ja Ahti Oksanen day-to-day statuksella. Saa nähdä ovatko O'Neill ja Oksanen huomenna pelikunnossa. Myös useammalla pelaajalla ehti olla jotain pientä pikkuvammaa, mikä toivottavasti kertoisi enemmän (spekuloituun) kovempaan fysiikkatreeniin keskittymisestä, kuin rosterin lasisuudesta tai puhtaasta epäonnesta. Matias Myttynen ehdittiin jo loukkaantumisten vuoksi hankkia rotaatioon tuomaan laajennusta hyökkääjistöön, minkä ohella monen toiveissa on myös Kiekko-Vantaan ja junnupelaajien peluuttaminen. Ainakin nuorista Konsta Hirvonen ja Aleksi Halme olivat kokoonpanossa läpi harjoituskauden, joten näinköhän viimeinkin annettaisiin heillekin vapaaehtoisesti vastuuta ja minuutteja.
Jokerit voitti harjoituskaudella seitsemästä ottelusta neljä ja näistä yksi oli juuri Avangard Omskia vastaan, joka kaatui Pietarin harjoitusturnauksessa 3-4. Kontiola oli harjoituskauden tehokkain tehden 7 pistettä 6:ssa ottelussa. O'Neill teki 6 pistettä ja Haapala 5. Nicklas Jensen painoi hatun juuri Omskia vastaan summaten neljästä treeniottelusta 3+0.
Koditonta Omskia (vanha halli pelastamattomassa kunnossa, uusi valmistuu 2-3 kauden kuluttua) käskyttää sarjan parhaimpiin koutseihin kuuluva kanadalainen Bob Hartley, joka viime vuonna toivoi liittyvänsä "Iron" Mike Keenanin seuraan valmentajaksi, joka on voittanut sekä Stanley Cupin että Gagarin Cupin. Mutta CSKA oli finaaleissa vahvempi ja kaupan päälle Hartley, joukkueen lääkäri Dmitri Batushenko ja hyökkääjä Denis Zernov joutuivat vielä Venäjän anti-doping liiton tutkinnan kohteeksi esteltyään Zernovin dopingtestin suorittamisen finaalisarjan aikana. Tästä selkkauksesta ei kuitenkaan pelikieltoja jaettu, kun syytteistä luovuttiin kesäkuussa.
32 pistettä viime kaudella tehneen ja Jokereita vastaan tehokkaasti keskinäisissä esiintyneen Zernovin piti ennakkokaavailuissa olla Omskin ykkössentteri, mutta hän loukkasi harjoituskaudella olkapäänsä ja saikkua on luvassa jopa puoli vuotta. Häntä stuntannee edelleen ykkösen keskellä 24-vuotias Kirill Semyonov, joka teki viime kaudella 28 tehopistettä. Ykkösketjun laidoilta löytyvät veteraani ja 41 pistettä viime kaudella tahkonnut Sergei Shirokov, sekä sarjan mielenkiintoisimpiin tulijoihin kuuluva pieni ja taitava sveitsiläinen tuulispää Sven Andrighetto, joka ei NHL:ssä kyennyt raivaamaan itseään top-6 rooliin. Kakkosvitja on vähintäänkin ykkösen tasolla, sillä sieltä löytyvät Omskin riveihin kesken viime kauden tulleet ja lähes piste per. peli tahtia runkosarjassa suorittaneet Sergei Shumakov ja pudotuspelien pistepörssin kolmoseksi yltänyt Taylor Beck, joka pelasi muistaakseni harjoituspelissä Jokereita vastaan ylivoimalla viivaa/laukojan paikalla. Amurista täksi kaudeksi hankittu Valentin Pyanov sentteröinee tätä Omskin vaarallista kakkosvitjaa. Pohjarooleista löytyy vielä nelosvitjassa sarja-avauksessa pelannut Nikita Scherbak, josta huhujen mukaan Hartley haluaisi jo nyt eroon. Omskista löytyy myös aina luotettava puolustava keskushyökkääjä Andrei Stas, sekä 13 maalia Amurille viime kaudella laukonut energinen Pavel Dedunov. Työmyyräosastolta löytyy myös uusia hankintoja sellaisten fyysisten vääntäjien kuin Alexei Potapovin ja yli 100-kiloisen Evgeni Grachevin muodossa.
Nimekkäin hankinta Omsk-pakkaan löytynee kuitenkin siniviivalta Slava Voynovin muodossa, joka ilmeisesti oli kuitenkin jonkun pienen vamman vuoksi sivussa CSKA:aa vastaan ja taitaa olla myös Jokereitakin vastaan. Voynovin perheväkivallan seurauksena tullut pelikielto NHL:ssä loppuu tällä kaudella, joten saapa nähdä löytyykö rapakon takaa vielä ottajia, kun Voynovin palkkauksesta varmasti jonkinlainen pieni pr-katastrofi seuraisi tuossa jeesustelun ja kaksinaamaisuuden luvatussa maassa (yhtään siis tuota halveksuttavaa ja iljettävää tekoa väheksymättä). Omskin ykköspakkiparin muodostavat ex-Canadiens Alexey Emelin ja Kärpistä aikanaan maailmalle lähtenyt Ville Pokka. Kaksikko ei varsinaisesti pisteillä juhlinut viime sesongilla kovista taklauksistaan tunnetun Emelinin yltäessä tehokkaampana 19 pongoon, mutta kyseessä on todella vahva kahden suunnan peliin kykenevä pakkipari. Muita pakiston kovia nimiä ovat CSKA:a vastaan maalin omalta siniseltä lämännyt Maxim Chudinov ja sitten ylikylän poikiin ylivoimalla kuuluva Cody Franson, joka sai kiekkollisen osaamisen ja ylivoimataitojensa vuoksi aika paljon anteeksi oman alueen pelissään NHL-tasolla saakka.
Omskin heikkous löytyy tolppien välistä. Karri Rämö hankittiin viime kaudelle, mutta Rämö meni klesaksi ja hän ei pelannut Omskissa lopulta yhtään virallista ottelua. Täten Igor Bobkov joutui kantamaan torjuntavastuun ja prosentit hänellä eivät olleet erityisen häikäiseviä suurseuran kassarille, joskin playoffeissa nähtiin selvä tasonnosto. Silti Bobkov on jäänyt mieleen epätasaisena maalivahtina. Jossain pelissä Vladivostokissa pelatessaan Jokerit pommitti hänet vaihtoon saakka jopa humoristisen huonon esityksen jälkeen. CSKA:akin vastaan Bobkovilla oli ottelun alussa vapinaa, mutta lopulta Omsk otti ottelun komentoonsa ja Bobkov pääsi hieman helpolla. Kakkosena Omskilta löytyy tällä kaudella kokenut Alexander Sudnitsin, joka torjui kakkosena Traktorissa viime sesongilla.
KHL-kaudelle on tullut myös uusia sääntöjä, joita voisi yrittää niputtaa tähän samalla:
- MM-kisojen tapaan aloituksista ei enää heitetä pelaajia ulos, vaan pelaaja saa rikkeestä varoituksen ja saman toistuessa uudelleen samassa aloituksessa, pelaajalle tulee penalttia pelin viivyttämisestä.
- Maalivahdit saavat pysäyttää pelin vain, kun heille tulee torjunnan jälkeen painetta. Ellei painetta tule, on kolme sekuntia aikaa laittaa kiekko peliin, tai tulee boksia. Jos vastustaja laukoo kiekon veskaria kohti omalta kenttäpuoliskoltaan ja veskari katkaisee pelin, eikä hänelle vihelletä jäähyä pelin viivyttämisestä, kyseisen veskarin joukkue ei saa vaihtaa kentällistään.
- NHL-tyylin trapezoid on otettu käyttöön, eli maalivahti saa pelata kiekkoa maalin takana vain tietyllä jäähän merkityllä alueella.
- Näitä potkumaalisääntöjä on yksinkertaistettu, eli nykyään maali hylätään vain jos tilanteessa on ollut selkeä potkuliike havaittavissa, tai maalivahtia on estetty. Tämä pätee muihinkin ruumiinosiin. Samoin jos pelaaja on maalivahdinalueella ennen kiekkoa ja kiekko kimpoaa pelaajasta sisään, maali hyväksytään kunhan veskaria ei estetty.
- Siniviivan päällä ilmassa olevan jalan tulkitaan olevaksi siniviivalla. Samoin kiekollisen pelaajan molemmat luistimet voivat ylittää siniviivan ennen kiekkoa ja tilanteesta ei vihelletä paitsiota, kunhan tulkitaan kiekon olevan pelaajan hallussa.
- Mailoja saa heitellä ja liu'utella jäällä, kunhan ne eivät estä millään tavalla vastustajan peliä.
- Tällä kaudella ottelulähetyksissä on muuten läsnä enemmän tilastoja - myös pelin aikana -, koska KHL teki yhteistyösopimuksen jonkun ulkomaalaisen tilastoyhtiön kanssa.
Jokerit on viime vuosina aloittanut kautensa ilotulituksin. Viime vuonna vain kaksi voittoa tuottanut tuskainen harjoituskausi jäi vain kaukaiseksi muistoksi, kun Kunlun Red Star kaatui KHL-avauksessa kotona 6-3, mitä seurasi loistava kauden ensimmäinen neljännes ja erinomainen ensimmäinen puolikas. Toissa vuonna vain kolme voittoa tuottanut harjoituskausi, joka päättyi SKA:n käsittelyssä 5-1, poiki 1-6 näytösvoiton Minskistä ja pian alettiinkin rikkomaan ennätyksiä. Toki nyt toiveissa olisi enemmänkin kiihtyvä tahti hiipuvan sijaan, jota on totuttu näkemään aivan liian monena sesonkina.
Jokerit on viimeksi hävinnyt kauden avauspelinsä 2014-2015, mutta aiemmin se ei toisaalta ole tainnut saada vastaansa kautensa jo aloittanutta vastustajaa, saati sitten ylipäänsä Omskin tasoista joukkuetta. Lähimmäksi yltänevät juuri nuo kahden ensimmäisen kauden aloitukset Jonathan Cheechoon ja muiden ulkomaalaisten tähdittämää Minskiä vastaan, jotka päättyivät Jokereiden osalta tappioihin.
Vuosien varrella Jokereiden ja Omskin kohtaamiset ovat olleet tasaisia. Jokerit on voittanut neljästi varsinaisella ja Omskilla on kahden varsinaisen peliajan voittonsa seuraksi lyödä neljä voittoa varsinaisen peliajan jälkeen.
Yksi toive muuten olisi vielä tälle kaudelle Jokereiden osalta... Nimittäin liian monena vuotena ollaan oltu yksi eniten rikkovista joukkueista. Se ei vain taida tälläkään kaudella muuttua, kun kyseessä on varmaan yksi sarjan vanhimpia joukkueita ja jalkanopeutta voisi olla huomattavasti enemmänkin. Vaikea suorittaa tarkkaa vertailua, kun Kiekko-Vantaan pelaajat vääristää Jokereiden ikäjakauman EliteProspectsin vertailussa 26,68 vuoteen ja tietysti vähän samaa vikaa voi olla noilla muillakin KHL-porukoilla, mutta sanoisin että eniten tuo varmaan Jokereita mairittelee.
Mutta kiekko siis tippuu jäähän huomenna tiistaina 3.9. Hartwall Areenalla klo 18.30 ja Viaplaylla mennään studion kera jo 18.00. Tätä on odotettu todella kauan, liian kauan ja enää ei tarvitse kärvistellä kuin 30 tuntia... 30 tuntia, uskotteko siellä kotona! Toivottavasti hallilla on porukkaa, toivottavasti nähdään hieno kauden aloitus ja toivottavasti nähdään mainosten mukaisesti enemmän asennetta. Ja se yksi iso kansallissankari voisi meidän nelosketjusta lyödä sisään, niin pääsisi heti fiiliksiin.
Jokereiden viime kauden runkosarja päättyi häpeälliseen neljännekseen, jossa joukkueen voittoprosentti oli vain 46,7 muiden neljännesten kulkiessa 78,1, 70,0 ja 62,5. Kausi päättyi surullisissa merkeissä pudotuspelien ensimmäisen kierroksen tappioon Moskovan Dynamoa vastaan, joka puolusti kärsivällisesti, tiiviisti ja aggressiivisesti Jokerit hampaattomaksi. Heikko maalivahtipeli, surkea ylivoima, puolustuksen nukahdukset, hyökkäyspään maalineduspelaaminen, tahtotila, joukkueen fysiikka ja valmennuksen kyvyttömyys/sokeus/jääräpäisyys herättivät keskustelua. Jokerit teki viime kaudella toiseksi eniten maaleja, mutta myös omissa soi niin tiuhaan, että sillä yllettiin päästetyissä maaleissa sarjataulukon heikommalle puoliskolle. Maalivahtien yhteenlaskettu torjuntaprosentti oli peräti sarjan toiseksi heikoin, kun viimeisellä Jukka Jalosen kaudella se oli samalla ykkösveskarilla sarjan neljänneksi paras. Ja kuten harjoituskausi on ehkä näyttänyt, niin ei tuo kaikki ole pelkällä maalivahtipelin epäonnistumisella selitettävissä. Vastustajat ovat saaneet harjoituskaudella hämmentävän paljon läpiajoja ja helppoja virheitä on tapahtunut liikaa, ja liian lähellä omaa maalia, jolloin pakka on ollut levällään. Viime kaudella Jokeripuolustus päästi vastustajan laukomaan vain 26,5 kertaa per. ottelu, mikä on kelpo lukema, mutta jos jostain löytyisi jokin annettujen maalipaikkojen vaarallisuutta mittaava tilasto, niin Jokerit saattaisi olla siinä tilastossa korkealla. Ja nyt kun KHL:ssä Jokereita ja muistaakseni kolmea muuta joukkuetta lukuun ottamatta kaikki ovat siirtyneet joko NHL-mitan kaukaloon tai sen välimalliin, niin näinköhän tuo kaukaloiden pieneneminen Jokereita palvelee.
Jokerimiehistö näyttää paperilla ihan hyvältä, vaikka siihen liittyykin kysymysmerkkejä. Ryan Zapolski sai lähteä maalinsuulta ja tilalle tuotiin kokenut Antti Niemi, jonka parasta ennen -päivä on rehellisyyden nimissä jo takanapäin. Jokerileirissä kuitenkin toivotaan, ettei tuote ole ehtinyt vielä alkaa olennaisesti pilaantua. Minusta Niemen tekeminen oli treenikaudella hyvää, vaikka siellä oli ylimääräistä sätkimistä ja joissain tilanteissa paljon ruodittu poikittaisliike näytti ulospäin melko rauhalliselta. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata nyt tosipelien koittaessa Niemen tekemistä terävyyden ja tempon noustessa. Janis Kalnins jatkaa kakkosena ja hänellä on jälleen mahdollisuudet pelata itsensä ykköshevoseksi, kunhan viime kauden loppupuolen notkahdus oli pelkkä tilastopoikkeus ja latvialaisen pää on saatu parsittua kasaan kesän aikana.
Jokereiden puolustus on todella nimivahva. Sami Lepistö ja Alex Grant olivat jaetulla kolmostilalla viime kauden KHL:n puolustajien pistepörssissä. Oliver Lauridsen ja Tommi Kivistö ovat luotettavia oman pään luutia ja Viktor Löövillä pitäisi olla reservissä vieläkin parempaa/tasaisempaa kahden suunnan pelaamista. Todella raskaalla jalalla harjoituskaudella liikkunut ja viime kauden selkäongelmista kärsinyt Eemeli Räsänen on edelleen kysymysmerkki tasonsa puolesta, mutta hän edelleen mahtuu ikänsä puolesta ylimääräisenä seiskapakkina rosteriin, jonka kautta häntä suojaminuuttien kautta toivottavasti pelataan sisään tälle tasolle.
Uusina kavereina joukkueeseen liittyvät loistavan liikkeen omaava kahden suunnan puolustaja Mikko Lehtonen ja takaisin Jokereihin palannut Teemu Eronen. Jokereilla on siis seitsemän hyvää puolustajaa, joista valtaosa hyviä kiekonliikuttajia ja siihen päälle Räsänen. Tällaisenaan puolustusryhmä on yksi sarjan kovimpia, joskin jälleen ohut ja hitaanpuoleinen. Erityisesti kun muistetaan Suomen MM-joukkueen pakisto, joka oli täynnä kiekkoa liikuttavia, liikkuvia kahden suunnan puolustajia. Ylivoimarooleihin on jopa ylitarjontaa ja voikin spekuloida, että olisiko raskasjalkainen ja sijoittumisvirheisiin sortuva Alex Grant saanut jatkosopimusta, mikäli Lehtosen ja Erosen hankinnat olisivat olleet kesken viime kauden tiedossa, jolloin tuo jatkopaperi muistaakseni tehtiin.
Hyökkäyspäässä keskustelua on aiheuttanut sentteriosaston hitaus. Petri Kontiola on ominaisuuksiensa puolesta todella tervetullut lisä hyökkäyspäähän ja erityisesti ylivoimalle. Konnan jalkakin on liikkunut alkumielikuviin nähden mukavasti, mutta liikkuuko se enää kuorman ja rasituksen kasvaessa. Kolmosketjuun tippunut Peter Regin on edelleen kuin tyhjä kuori muutaman vuoden takaisesta Peteristä ja kaikki hänen tekemisensä tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Mutta ei tuo hyökkäyksen viime kauden tulivoima ole toisaalta mihinkään kadonnut. 20 maalin ylittäjistä John Norman ja Nicklas Jensen jatkavat, vain Sakari Manninen poistui. Jesse Joensuu kihautti viime kaudella 19 häkkiä, Steve Moses painoi 40 tehopistettä ja 58 pistettä nakuttanut Mr. Helsinki, Brian O'Neill, oli koko sarjan pistepörssin viides. Tähän kun lisätään vielä Kontiolan piilevä pistepotentiaali ja muistetaan, että hän pelasi melko puolustavassa Lokomotiv Yaroslavlissa viime kaudet ja täysistä ottelumääristä huolimatta vaivoja riitti. Ja kun joukkoon on laittaa minusta jossain määrin Brian O'Neilia pelityyliltään muistuttava Henrik Haapalakin, niin kyllähän tämä hyökkäyskin näyttää hyvältä. Antti Pihlströminkin jalat nelossa tuntuvat tikkaavan täyden kesäharjoittelun jälkeen iloisesti ja Ahti Oksanenkin vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta isona sekä laukaisuherkkänä kaverina.
Pieni ongelma Jokereilla on tällä hetkellä se, että pre-season tuotti melkoisen määrän loukkaantumisia. Veli-Matti Savinainen on vielä syyskuun sivussa nilkkavamman vuoksi, Brian O'Neill kaatui pää/olkapää edellä laitaan ja ollut day-to-day statuksella poissa. Mika Niemi on poissa syyskuun puoliväliin saakka ja Ahti Oksanen day-to-day statuksella. Saa nähdä ovatko O'Neill ja Oksanen huomenna pelikunnossa. Myös useammalla pelaajalla ehti olla jotain pientä pikkuvammaa, mikä toivottavasti kertoisi enemmän (spekuloituun) kovempaan fysiikkatreeniin keskittymisestä, kuin rosterin lasisuudesta tai puhtaasta epäonnesta. Matias Myttynen ehdittiin jo loukkaantumisten vuoksi hankkia rotaatioon tuomaan laajennusta hyökkääjistöön, minkä ohella monen toiveissa on myös Kiekko-Vantaan ja junnupelaajien peluuttaminen. Ainakin nuorista Konsta Hirvonen ja Aleksi Halme olivat kokoonpanossa läpi harjoituskauden, joten näinköhän viimeinkin annettaisiin heillekin vapaaehtoisesti vastuuta ja minuutteja.
Jokerit voitti harjoituskaudella seitsemästä ottelusta neljä ja näistä yksi oli juuri Avangard Omskia vastaan, joka kaatui Pietarin harjoitusturnauksessa 3-4. Kontiola oli harjoituskauden tehokkain tehden 7 pistettä 6:ssa ottelussa. O'Neill teki 6 pistettä ja Haapala 5. Nicklas Jensen painoi hatun juuri Omskia vastaan summaten neljästä treeniottelusta 3+0.
Koditonta Omskia (vanha halli pelastamattomassa kunnossa, uusi valmistuu 2-3 kauden kuluttua) käskyttää sarjan parhaimpiin koutseihin kuuluva kanadalainen Bob Hartley, joka viime vuonna toivoi liittyvänsä "Iron" Mike Keenanin seuraan valmentajaksi, joka on voittanut sekä Stanley Cupin että Gagarin Cupin. Mutta CSKA oli finaaleissa vahvempi ja kaupan päälle Hartley, joukkueen lääkäri Dmitri Batushenko ja hyökkääjä Denis Zernov joutuivat vielä Venäjän anti-doping liiton tutkinnan kohteeksi esteltyään Zernovin dopingtestin suorittamisen finaalisarjan aikana. Tästä selkkauksesta ei kuitenkaan pelikieltoja jaettu, kun syytteistä luovuttiin kesäkuussa.
32 pistettä viime kaudella tehneen ja Jokereita vastaan tehokkaasti keskinäisissä esiintyneen Zernovin piti ennakkokaavailuissa olla Omskin ykkössentteri, mutta hän loukkasi harjoituskaudella olkapäänsä ja saikkua on luvassa jopa puoli vuotta. Häntä stuntannee edelleen ykkösen keskellä 24-vuotias Kirill Semyonov, joka teki viime kaudella 28 tehopistettä. Ykkösketjun laidoilta löytyvät veteraani ja 41 pistettä viime kaudella tahkonnut Sergei Shirokov, sekä sarjan mielenkiintoisimpiin tulijoihin kuuluva pieni ja taitava sveitsiläinen tuulispää Sven Andrighetto, joka ei NHL:ssä kyennyt raivaamaan itseään top-6 rooliin. Kakkosvitja on vähintäänkin ykkösen tasolla, sillä sieltä löytyvät Omskin riveihin kesken viime kauden tulleet ja lähes piste per. peli tahtia runkosarjassa suorittaneet Sergei Shumakov ja pudotuspelien pistepörssin kolmoseksi yltänyt Taylor Beck, joka pelasi muistaakseni harjoituspelissä Jokereita vastaan ylivoimalla viivaa/laukojan paikalla. Amurista täksi kaudeksi hankittu Valentin Pyanov sentteröinee tätä Omskin vaarallista kakkosvitjaa. Pohjarooleista löytyy vielä nelosvitjassa sarja-avauksessa pelannut Nikita Scherbak, josta huhujen mukaan Hartley haluaisi jo nyt eroon. Omskista löytyy myös aina luotettava puolustava keskushyökkääjä Andrei Stas, sekä 13 maalia Amurille viime kaudella laukonut energinen Pavel Dedunov. Työmyyräosastolta löytyy myös uusia hankintoja sellaisten fyysisten vääntäjien kuin Alexei Potapovin ja yli 100-kiloisen Evgeni Grachevin muodossa.
Nimekkäin hankinta Omsk-pakkaan löytynee kuitenkin siniviivalta Slava Voynovin muodossa, joka ilmeisesti oli kuitenkin jonkun pienen vamman vuoksi sivussa CSKA:aa vastaan ja taitaa olla myös Jokereitakin vastaan. Voynovin perheväkivallan seurauksena tullut pelikielto NHL:ssä loppuu tällä kaudella, joten saapa nähdä löytyykö rapakon takaa vielä ottajia, kun Voynovin palkkauksesta varmasti jonkinlainen pieni pr-katastrofi seuraisi tuossa jeesustelun ja kaksinaamaisuuden luvatussa maassa (yhtään siis tuota halveksuttavaa ja iljettävää tekoa väheksymättä). Omskin ykköspakkiparin muodostavat ex-Canadiens Alexey Emelin ja Kärpistä aikanaan maailmalle lähtenyt Ville Pokka. Kaksikko ei varsinaisesti pisteillä juhlinut viime sesongilla kovista taklauksistaan tunnetun Emelinin yltäessä tehokkaampana 19 pongoon, mutta kyseessä on todella vahva kahden suunnan peliin kykenevä pakkipari. Muita pakiston kovia nimiä ovat CSKA:a vastaan maalin omalta siniseltä lämännyt Maxim Chudinov ja sitten ylikylän poikiin ylivoimalla kuuluva Cody Franson, joka sai kiekkollisen osaamisen ja ylivoimataitojensa vuoksi aika paljon anteeksi oman alueen pelissään NHL-tasolla saakka.
Omskin heikkous löytyy tolppien välistä. Karri Rämö hankittiin viime kaudelle, mutta Rämö meni klesaksi ja hän ei pelannut Omskissa lopulta yhtään virallista ottelua. Täten Igor Bobkov joutui kantamaan torjuntavastuun ja prosentit hänellä eivät olleet erityisen häikäiseviä suurseuran kassarille, joskin playoffeissa nähtiin selvä tasonnosto. Silti Bobkov on jäänyt mieleen epätasaisena maalivahtina. Jossain pelissä Vladivostokissa pelatessaan Jokerit pommitti hänet vaihtoon saakka jopa humoristisen huonon esityksen jälkeen. CSKA:akin vastaan Bobkovilla oli ottelun alussa vapinaa, mutta lopulta Omsk otti ottelun komentoonsa ja Bobkov pääsi hieman helpolla. Kakkosena Omskilta löytyy tällä kaudella kokenut Alexander Sudnitsin, joka torjui kakkosena Traktorissa viime sesongilla.
KHL-kaudelle on tullut myös uusia sääntöjä, joita voisi yrittää niputtaa tähän samalla:
- MM-kisojen tapaan aloituksista ei enää heitetä pelaajia ulos, vaan pelaaja saa rikkeestä varoituksen ja saman toistuessa uudelleen samassa aloituksessa, pelaajalle tulee penalttia pelin viivyttämisestä.
- Maalivahdit saavat pysäyttää pelin vain, kun heille tulee torjunnan jälkeen painetta. Ellei painetta tule, on kolme sekuntia aikaa laittaa kiekko peliin, tai tulee boksia. Jos vastustaja laukoo kiekon veskaria kohti omalta kenttäpuoliskoltaan ja veskari katkaisee pelin, eikä hänelle vihelletä jäähyä pelin viivyttämisestä, kyseisen veskarin joukkue ei saa vaihtaa kentällistään.
- NHL-tyylin trapezoid on otettu käyttöön, eli maalivahti saa pelata kiekkoa maalin takana vain tietyllä jäähän merkityllä alueella.
- Näitä potkumaalisääntöjä on yksinkertaistettu, eli nykyään maali hylätään vain jos tilanteessa on ollut selkeä potkuliike havaittavissa, tai maalivahtia on estetty. Tämä pätee muihinkin ruumiinosiin. Samoin jos pelaaja on maalivahdinalueella ennen kiekkoa ja kiekko kimpoaa pelaajasta sisään, maali hyväksytään kunhan veskaria ei estetty.
- Siniviivan päällä ilmassa olevan jalan tulkitaan olevaksi siniviivalla. Samoin kiekollisen pelaajan molemmat luistimet voivat ylittää siniviivan ennen kiekkoa ja tilanteesta ei vihelletä paitsiota, kunhan tulkitaan kiekon olevan pelaajan hallussa.
- Mailoja saa heitellä ja liu'utella jäällä, kunhan ne eivät estä millään tavalla vastustajan peliä.
- Tällä kaudella ottelulähetyksissä on muuten läsnä enemmän tilastoja - myös pelin aikana -, koska KHL teki yhteistyösopimuksen jonkun ulkomaalaisen tilastoyhtiön kanssa.
Jokerit on viime vuosina aloittanut kautensa ilotulituksin. Viime vuonna vain kaksi voittoa tuottanut tuskainen harjoituskausi jäi vain kaukaiseksi muistoksi, kun Kunlun Red Star kaatui KHL-avauksessa kotona 6-3, mitä seurasi loistava kauden ensimmäinen neljännes ja erinomainen ensimmäinen puolikas. Toissa vuonna vain kolme voittoa tuottanut harjoituskausi, joka päättyi SKA:n käsittelyssä 5-1, poiki 1-6 näytösvoiton Minskistä ja pian alettiinkin rikkomaan ennätyksiä. Toki nyt toiveissa olisi enemmänkin kiihtyvä tahti hiipuvan sijaan, jota on totuttu näkemään aivan liian monena sesonkina.
Jokerit on viimeksi hävinnyt kauden avauspelinsä 2014-2015, mutta aiemmin se ei toisaalta ole tainnut saada vastaansa kautensa jo aloittanutta vastustajaa, saati sitten ylipäänsä Omskin tasoista joukkuetta. Lähimmäksi yltänevät juuri nuo kahden ensimmäisen kauden aloitukset Jonathan Cheechoon ja muiden ulkomaalaisten tähdittämää Minskiä vastaan, jotka päättyivät Jokereiden osalta tappioihin.
Vuosien varrella Jokereiden ja Omskin kohtaamiset ovat olleet tasaisia. Jokerit on voittanut neljästi varsinaisella ja Omskilla on kahden varsinaisen peliajan voittonsa seuraksi lyödä neljä voittoa varsinaisen peliajan jälkeen.
Yksi toive muuten olisi vielä tälle kaudelle Jokereiden osalta... Nimittäin liian monena vuotena ollaan oltu yksi eniten rikkovista joukkueista. Se ei vain taida tälläkään kaudella muuttua, kun kyseessä on varmaan yksi sarjan vanhimpia joukkueita ja jalkanopeutta voisi olla huomattavasti enemmänkin. Vaikea suorittaa tarkkaa vertailua, kun Kiekko-Vantaan pelaajat vääristää Jokereiden ikäjakauman EliteProspectsin vertailussa 26,68 vuoteen ja tietysti vähän samaa vikaa voi olla noilla muillakin KHL-porukoilla, mutta sanoisin että eniten tuo varmaan Jokereita mairittelee.
Mutta kiekko siis tippuu jäähän huomenna tiistaina 3.9. Hartwall Areenalla klo 18.30 ja Viaplaylla mennään studion kera jo 18.00. Tätä on odotettu todella kauan, liian kauan ja enää ei tarvitse kärvistellä kuin 30 tuntia... 30 tuntia, uskotteko siellä kotona! Toivottavasti hallilla on porukkaa, toivottavasti nähdään hieno kauden aloitus ja toivottavasti nähdään mainosten mukaisesti enemmän asennetta. Ja se yksi iso kansallissankari voisi meidän nelosketjusta lyödä sisään, niin pääsisi heti fiiliksiin.
Viimeksi muokattu: