HIFK pelasi jälleen tuttua sääntöjen rajamailla tapahtuvaa uhmaikäkiekkoaan, mutta se tuntuu sopivan JYPille erityisen hyvin. Paljon paremmin kuin taitoneppailua tai ennen kaikkea passiivista sumputtamista harrastava vastustaja. Onhan tuollainen fyysinen ja tunteikas vääntö toki katsomoonkin varsin näyttävää seurattavaa.
Edellinen ei ole siis mitenkään HIFK:n pelityyliä kritisoivaa. Kun tuomarit kerran sallivat, antaa mennä vaan. Mielellään tuollaista ryminää katsoo!
Kun edelliseen vielä saatiin Jalosen tutut kyyneleet ja typerän valmentajansa aiheuttaman joukkuerangaistuksen aikana seurannut JYPin maali, oli ilta miltei täydellinen. Mielenkiintoista olisikin tietää, miten joukkueessa käsitellään valmentajan ottamat typerät jäähyt. Jalonen kun suomii niistä usein julkisuudessa pelaajiaan. Aivan lapsellinen avautuminen kyseiseltä herralta jälleen kerran. Tällä kertaa JYPin onneksi vaihtoaitiossa eikä lehdistötilaisuudessa, jonne tuomareiden viemä tikkukaramelli esti tätä aikuista lasta edes saapumasta. No, se siitä. Eipä asia minulle kuulu, ainoastaan näkyy.
Miinuksia illassa oli oikeastaan kuitenkin kolme päätöserän hienosta taistelusta huolimatta. 1) ihmeellisiä nukahduksia omassa päässä, eikä Sinkkukaan totuuden nimissä ollut kaksinen, 2) ylivoima umpisurkeaa ja 3) Rautpohjan päädyn seisomakatsomon ylätasanteella seisonut valkoinen apina (jäältä katsottuna vasemmalla puolella), jonka suomen kieli koostui 90 %:sti sanasta, jota hän tuskin on vastenmielisestä olemuksesta päätellen vastakkaisesta sukupuolesta edes nähnyt muuta kuin alan lehdistä. Loput 10 % oli sitten Manalan isännän nimen toistoa ja taisi siellä muutama nuijakin vilahtaa. Ei muuten, mutta oli aika väsyneen junttimaista läppää..
Kehut: Vänän näyttävä paluu, nelosketju, Kallen maalit