Luonne
Sen verran vielä tästä matsista, että yksi asia jota Jukka Rautakorpi korostaa jatkuvasti on "luonne". Tässä ottelussa hän oli tyytyväinen ainoastaan kolmannen erän alkuun jolloin tätä mainittua luonnetta löytyi hetkellisesti.
Ja niinhän siinä kävi, ettei sitä luonnetta ei ollut. Alettiin väistelemään ja pelkäämään Jokereiden taklauksia, ei menty ahtaisiin väleihin riittävän kovaa, ei voitettu kaksinkamppailuita. Tavallaan ihan kuvaava oli juuri se Jarkko Ruudun kova pommi Niemiseen, vierailta ei tullut mitään vastausta siihen.
Olli Palolahan sen kiteytti YLEn haastattelussa, eli jos pelistä puuttuu se voitontahto ja perusasiat tehdään vain sinnepäin, niin ei lätkää voi oikein edes pelata. Eli olihan Tapparan esitys varmasti pettymys suurimalle osalle kirvesrintojen kannattajia.
Toisaalta matsi oli siinä mielessä hauska, että Jokerit olisi voinut voittaa 7-1 tai onnettaren oikein hymyillessä Tapparakin olisi saattanut pisteitä ottaa mukaan, kyllähän se hyviä, ihan ykkössektorin paikkoja pystyi luomaan.
Juha Metsolaa onkin (taas) kiittäminen siitä, että peli päättyi vain 4-1, jälleen muutama iso koppi ottelussa, vaikka suuri osa muistaakin taas vain sen riparimaalin (3-0). Lahden ja Teräväisen kudit olivat kyllä ihan jäätävän hienoja ja Tyrväisen maalissa oli surullista katsoa miten kaksi (kyllä, kaksi) pelaajaa syöttelivät keskialueelta koko neliön läpi ja Tyrväisen lapa onnistuttiin vielä jättämään vapaaksi.
Tosiaan, onneksi lokakuussa ei mitaleita vielä jaeta, joten tätä matsia ei keväällä muista kukaan.