Jokerilasein katsottuna SaiPan mielenkiintoisin pelaaja on 4.ketjussa viilettävä kolossi, joka tottelee myös nimeä Olavi Vauhkonen. Toivottavasti ei oma koira pure tänään.
Iso-Olavi tunnetaan Amerikan mantereella myös lempinimellä "parempi Lemiöö". Lempinimi juontaa siitä, että Iso-Olavi on pelin kaikilla osa-alueilla vain vähän parempi kuin Mario oli. Ei paljon, mutta vähän kuitenkin.
Kuinkakohan monta kertaa tässä noin 35 vuoden aktiivisen Jokeri-seurannan aikana on tullut marssittua joko jäähallille tai areenalle ja ajateltua, että Saipa on ihan pakko voittaa. Aika usein noin on tapahtunut ja mielikuva on, että noin joka toinen kerta on sitten ajeltu kotiinpäin ja kirottu miten helvetti ne voi pelaa noin päin seiniä.
Ei saisi maalailla piruja seinille, mutta johonkinhan ne on päästä lykättävä. Tässä otteluparissa perusmatsi menee niin, että Jokerit aloittaa hyvin, mutta maalia ei saada mistään. Ekan erän lopulla joko ylivoimalla tai sitten jostakin ihan vaarattomasta tilanteesta Saipa heittää maalin. Tokaan erään tullaan vielä hyvin, mutta sitten joku Jokereista vetää totaalikooman ja Saipalle helppo maali.
Alkaa helvetillinen takaa-ajo ja jopa maali voidaan saada. Koska kuitenkin ollaan tappiolla niin isot starat alkavat yksin ratkoa peliä ja homma menee seinään puskemiseksi. Tässä vaiheessa katsomon valtaa joukkotuska, kansa vääntelehtii tuolilla, puskee vitutushikeä ja peli kentällä on kamalaa. Siihen sitten tulee vielä yksi mahdollinen armonlaukaus ja taas voi hyvillä mielin marssia areenan parkkihalliin autolle ja mietiskellä kannattaako oikeasti pilata päivänsä areenalla.
Tuo oli siis kauhuskenaario, joka on harmittavan usein toistunut. Sen verran pöljä sitä kuitenkin on, että luottavaisena tänäänkin astellaan areenalle ja uskotaan ihmeeseen.