Olipa kumma tunne kun pitkästä aikaa sai jännittää kainalot märkinä loppuun saakka että pysyykö johto vai ei. Pysyihän se, josta tietysti pitää olla tyytyväinen.
Avauserän alkupuoli oli Lukon selkeää hallintaa, sellaista peliä mitä Lukon toivoisi jokaisessa kotipelissä pelaavan. Ei siinä Niemen maalillakaan nyt mitään huippuvaarallisia tilanteita ollut, mutta kuitenkin hänelle taisi viisi tai kuusi torjuntaa kertyä ennen kuin Lawson joutui ensimmäistä kertaa torjumaan. En nyt kellosta katsonut aikaa, mutta jossain siinä erän puolivälin kieppeillä suunnilleen Lukko hyytyi ja Pelicanskin sai juonesta kiinni. Avauserään osuivat myös Lukon ainoat ylivoimaminuutit pelissä, mutta niistä kummastakaan ylivoimasta ei juuri jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Vastaavasti Pelicansin ylivoima kyllä pyöri näyttävästi, kuten koko pelin ajankin, mutta Lukko onnistui minusta melko hyvin puolustamaan nyt maaliaan. Kaiken kaikkiaan avauserästä jäi viikon takaisen surkean Ilves-pelin räpellyksen jälkeen ihan hyvä mieli vaikka maalittomassa tilanteessa tauolle lähdettiinkin.
Toinen erä oli melko tasaista nuhjaamista. Pelicans meni johtoon sekunti ennen puoltaväliä Juhamatti Yli-Junnilan hyvin kyseenalaisen jäähyn aikana, kun Olli Julkusen veto muutti edessä keikkuneen Lukkopakin mailasta suuntaa (ainakin minun nähdäkseni muutti), ja yllätti Lawsonin. Tuo Yli-Junnilan jäähy tuli muuten ilmeisesti linjatuomarin huudosta, kun Toivola vasta kauan sen keskialueen törmäyksen jälkeen nosti kätensä puolittain ylös. Outo tilanne, törmäys kieltämättä tapahtui mutta ei se minusta jäähyn paikka missään tapauksessa ollut. Erä kulki näissä 0-1-numeroissa kohti loppuaan ja samaa tahtia kun tauko lähestyi tuska katsomossa taas kasvoi, kunnes Josef Straka tasoitti. Komea nousu maalin takaa, veto etukulmaan ja jostain kiekko maaliin meni. En nähnyt paikalleni menikö se suoraan vai ronkkiko Josef itse sen lopulta sisään.
Kolmas erä oli ensi alkuun minun mielestäni melko varovaista kiekkoilua, kunnes sitten pari minuuttia ennen puoltaväliä Miikka Tuomainen ohjasi Lammassaaren vedon Niemen jalkojen välistä maaliin. Jokin aika tämän jälkeen Lukko joutui kahdesti alivoimalle, ja varsinkin jälkimmäisen eli Strakan kakkosen aikana Tom Lawson esitti peräkkäin pari komeaa patjatorjuntaa. Näiden jälkeen ei Pelicans enää vaarallisesti Lukon maalia hätyyttellytkään, ja Toporowski lopulta sinetöi loppunumerot tyhjään.
Kieltämättä tämä voitto tuli tarpeeseen, mutta ei tästä nyt vieläkään kovin suuria riemunkiljahduksia kannata päästää. Lukon puolustus toimi nyt Lawsonin johdolla hyvin, erikoismaininnan ansaitsee joka jätkä joka alivoimaa pelasi, mutta hyökkäyspäässä oli nyt vastaavasti maalin teossa ongelmia. Antti Niemi torjui ainakin avauserässä paljon eteensä, mutta aina kiekko jäi omille pakeille tai sitten joku Lukkolainen veti vauhdilla ohi kiekosta. Toisaalta niin hyviä pyörityksiä Lukolta nähtiin jokaisessa erässä, että tuli taas mieleen se kuuluisa "jospa se tästä lähtisi...".
Mitenkäs herrat Koponen ja Martikainen? Koposen bongasin kyllä useammankin kerran kaukalosta, mutta aika näkymätön Viänänen hän kyllä tänäänkin oli. Martikaisen puolestaan näin heti ottelun alussa viilettävän kentällä, mutta sen jälkeen en kiinnittänyt huomiota että pelasiko Kartsa enempää kuin yhden vaihdon?
Tuomari Toivolasta sen verran, että jos viikko sitten Mika Sinkkonen veti kotiinpäin niin yhtä lailla nyt Toivola veti vieraisiin päin. Eihän siinä tosin Lukolle tullut kuin tuo Yli-Junnilan jäähy helposti, mutta koettaisi nyt hyvä mies edes antaa molemmille samanlaisista rikkeistä jäähyjä. Tänään ei onnistunut silti tuomarikolmikosta kukaan, varsinkin linjurien pitkäkiekkotulkinnat olivat eriskummallisia koko pelin ajan. Väkisinkin tuli mieleen, että kai niillä sentään selvä kuski oli kotimatkalle?
