Tämä on oodi päättyneelle pelikiellolleni. Ja aivan vitun mahtavalle pelille.
660 minuuttia, 33 erää, 11 ottelua jääkiekkoa. Normielämää siis neljä vuotta ja 23 päivää päälle. Se tekee noin 35 tuhatta viisisataayhdeksänkymmentäkaksi tuntia.
Näin kauan oli siis kulunut edellisestä JYPin kotivoitosta Oululaisia vastaan. Sitä en osaa laskea, kuinka paljon Tourujoessa on sen jälkeen vettä virrannut, mutta ei sen väliä. Tärkeintä on, että JYP voitti, sai kolme pistettä ja nousi Kärppien kantaan sarjataulukon kolmanneksi.
Ensimmäinen erä oli Kärppien näytöstä. Pesosen unelmasyöttö halko tuurilla ja taidolla koko keskialueen suoraan Hyvösen lapaan, joka kylmän viileästi nosti kiekon Wallinheimon räpyläkäden yläkulmaan. Oli JYPin onni, että 1-1 tasoitus syntyi ennen erän loppua, niin vahva Kärpät oli. Tuo tasoitus oli varmasti myös henkisesti aivan helvetin tärkeä joukkueelle, tuli vähän uskoa omaan tekemiseen ja sitä kautta luottoa siihen että vastustaja voi kaatua.
Vaikka Dufva muuta väitti, niin kyllä tuommoinen putki on painolasti ainakin tiettyjen pelaajien takaraivossa, ainakin niiden jotka ovat JYPissä tuon ajan pelanneet. Yksi näistä pelaajista on kapteeni JP Hytönen. Kaikesta miehen tekemisestä näki, että tänään on se päivä. Aivan hirvittävää tsemppiä ja vääntöä, taitoa ja tahtoa. Tähän kun yhdistetään kauden aiempien otteiden vuoksi noussut itseluottamus, oli mies täysin elementissään ja suoraan sanoen dominoi kenttää miten tahtoi ketjukavereiden peesatessa. En usko, että mikään muu ketju SM-Liigassa on tuolla tavoin pimentänyt Kärppien ykkösen. Jäätävä esitys.
Toiseen erään tulikin sitten aivan erinnäköinen hurrikaanilauma - tämä oli SE JYP, mikä näkyi TPS-ottelun kolmannessa erässä, mikä kuritti Kalpaa 1-8 ja mikä dominoi HIFK:ta vastaan käytyä ottelua. Ei puhettakaan, että menneet ja tulevat tämän kauden mahalaskut johtuisivat pelitavasta tai materiaalin laadukkuudesta. Kaikki on kiinni pään sisästä, Duffmanin sanoin tsykologiasta, siitä tahdosta ja kiimasta millä joukkue pelaa. Siitä intohimosta, että jokainen äijä lähtee laatikkoon sillä asenteella että se on hänen viimeinen vaihtonsa.
Tällä kaudella ollaan nähty näitä väläyksiä jo enemmän kuin kolmella aiemmalla kaudella yhteensä. Kun kaikki joukkueen valmistautuminen tähtää kevääseen, en malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikäli JYP vielä parantaa ja pystyy nostamaan perustasoaan kohti tätä huippua mitä ollaan nyt ehkä 7-8 erää katseltu, ei tälle porukalle löydy pysäyttäjää SM-Liigasta. Ei edes puolen suomen joukkueesta. Se nähtiin tänään.
Se, että ratkaisevat maalit syntyivät ylivoimalla, on vain looginen jatke kaikelle kotijoukkueen tekemiselle kaukalossa tänään. Ne olisivat syntyneet myös tasakentällisin. Ylivoima ei eronnut tasaviisikoin käydystä kamppailusta oikeastaan millään tavalla.
Jatkettiin siitä mihin aiemmissa vaihdoissa jäätiin - kiekkoa ei haudottu, vaan haettiin aktiivisesti suoraviivaista ratkaisua. Keskialue tukittiin, ja sitä kautta päästiin omalta alueelta nopeasti vastahyökkäyksiin. Maaleissa oli onnea mukana, mutta onni täytyy ansaita. Tuolla työmäärällä ja tahdolla sitä ansaitaan helvetin paljon.
Kolmannessa erässä nähtiin kokonaisuudessaan se syy, miksi JYP tänään voitti ja ansaitsi täyden pistepotin. Kärpät pelattiin täysin aseettomaksi. Jos katsotaan sitä pelaajamateriaalia, valmennuksen osaamista, voittamisen rutiinia ja pelaajien mieliin iskostunutta pelikirjaa - sitä kaikkea mistä oululaisryhmä on tullut tutuksi - ne eivät vaikuttaneet otteluun. Nyt nähtiin, ettei edes Routasydämet pysty välttämättä ratkaisemaan ottelua taitohyökkääjien yksilösuorituksilla, mikäli eivät saa kiekkoa vauhtiin mukaansa ja pääse nopeasti yli keskialueen. Kun tämä kaista tukittiin, tukittiin koko kärppäryhmittymän pelin sielu, ja tätä kautta voitto oli selviö ja ennenkaikkea ansaittu.
Kiitos JYP. Tästä on hyvä jatkaa.