Heti alkuun pitää antaa tunnustus TPS:n esittämille vierasotteille. Siinä oli juuri sitä joukkueena tekemisen meininkiä ja ajatus kuinka peliä viedään. Työteliäs ja kurinalainen joukkueen eteen tekemisen henki oli suorastaan ihailtavaa katseltavaa, kun on saanut seurata Ässien otteitta läpi kauden kotipelien osalta. Yksittäisiä pelaajia on minusta turha nostaa esiin, koska TPS pelasi hyvin joukkueena ja sitä ei vähennä yhtään Ässien sekasortoinen esitys. Ainoana miinuksena Kolun muutama yli-innokkuudesta johtuva tyhmäkin jäähy, mutta joukkue kesti ne mainiosti toisin kuin ässäpakka omat tyhmäilynsä.
Härkälän aikana valmentaja ei ole ottanut kertaakaan vastuuta joukkueen huonoista peleistä. Peleistä toiseen toistuu sama kurittomuus pelin sisällä, eikä valmentaja saa sitä hallintaan. Niistä muutamana esimerkkinä Konttisen kikkailut, Tähtisen tyhmät jäähyt eilen. Voisiko kurittomuus mahdollisesti johtua pelaajien ja valmentajien välillä valitsevasta luottamuksen puutteesta? Eikö ässäjohdolle ole tämä mahdollisuus missään vaiheessa juolahtanut mieleen? Sanotaan julkisuudessa toista, mutta tekeminen ei näytä kyllä yhtään siltä mitä julkisuuteen sitä pyritään kaunistelemaan. Vaikka Härkälä olisi kuinka suuri valmentaja, hän ei tämän kauden palettia saa millään muotoa toimimaan. Peruspalaset ja systeemit ovat joka osa-alueella hukassa, kun joukkueella iskee hädän hetki. Ei ole mitään systeemiä mihin tukeudutaan ja peli muuttuu yksilöiden kaaokseksi. Niin kävi eilen ja niin on käynyt hyvin monesti tällä kaudella. En tiedä mistä rautalangasta asia pitäisi ässäjohdolle esittää, mutta ei tämä nyt missään kohtaa ole lähtenyt oleellisesti paranemaan. On ollut hetkittäisiä toiveikkaita hetkiä, mutta sitäkin enemmän tuskaa ja taaksepäin menoa. Eilenkin ratkaisu tapahtui ensimmäisen erän päätöshetkillä ja toiseen erään tuli lujasti karvaava TPS, jonka jälkeen Ässät oli täysin aseeton. Omasta päästä ei tahdottu päästä millään pois, koska yksilötaitokaan ei purrut tilanteessa, kun ei ollut mitään systeemiä laitojen kautta kierrättämisen lisäksi. Siinä kun TPS avasi kiekon helposti keskialueelle vauhdissa olevalle pelaajalle, Ässät hakkasi päätään keskialueen järjestelmälliseen muuriin. Ässien viisikko etäisyydet ovat ihan sieltä itsestään ja ne venyvät heti ongelmien ilmaantuessa. Koko pelaaminen muuttuu äärettömän helposti reikäjuustoksi ja kun tunnetaso laskee, ollaan ylitsepääsemättömässä kuopassa. Ei se auta, että muutama pelaaja yrittää alusta loppuun, kun kokonaisuus hajoaa. Jääkiekko on joukkuepeli ja meidän valmennus ei saa joukkuetta toimimaan yhtenäisenä, joten onko vaihtoehtoja?
Hauska yksityiskohta eilisenkin pelin jälkeen oli todeta, että eipä ole tällä kaudella kertaakaan tarvinnut mennä tuomarin esitysten taa piiloon itkemään menetettyjä pisteitä. Pelit ovat tapahtumina olleet yleensä niin selkeitä, että yksittäisiä tuomarivirheitä tai tulkintoja ei ole voinut nostaa ratkaiseviksi asioiksi. Eiköhän tämäkin jotain kerro siitä, miten peleissä ollaan oltu mukana. Yleensä tiukoissa peleissä näin vääjäämättä tapahtuu, että johonkin tuomaritulkintaan voidaan tarttua. Nyt niihin ei todellakaan ole paljon ollut syitä.