Joskus oli Lappeenrannassa nuorten miesten yhtye nimeltään Charged. Harmi että lento loppui lyhyeen, onneksi ehtivät edes yhden levyn tehdä.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
Thrash metal (on nuorten miesten laji)
- Viestiketjun aloittaja laalki
- Alkaa
- 20 904
- 187
Joskus oli Lappeenrannassa nuorten miesten yhtye nimeltään Charged. Harmi että lento loppui lyhyeen, onneksi ehtivät edes yhden levyn tehdä.
Tää levy löyty joskus, mutta ei kyllä avausbiisiä lukuun ottamatta tehnyt vaikutusta. Pakko kyllä muutenkin sanoa, että noi vanhat kotimaiset bändit ei kyllä IMO ole kovin kaksisia. Stonelta löytyy kovia riffejä, mutta käppäset vokaalit syö kokonaisuutta rajulla kädellä. A.R.G ja Protected Illusion on itelle ainoat oikeasti kovat suomalaiset thrash-bändit tolta aikakaudelta.
Dirty Rotten lp ja Dealing With It on mielestäni klassikoita. Spike Cassidy on mielestäni yksi crossover thrashin aliarvostetuin kitaristi.
Yleisesti jossain mielessä huvittaa ns. Big Fourin nimeäminen speed metalliksi. Nämä neljä nimeä kirjoittivat thrashin aapisen. Mielestäni thrashin määritelmä on monimutkaiset soittotahdit ja tempojen vaihtelu, joita kaikki neljä käyttivät alkupään tuotannossa.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Tässäpä vielä yksi toinen herkkien teinivuosien suosikeita, joskin tämä bändi taitaa mennä enemmän tuonne hc/thrash crossoverin suuntaan.
Helvetin hyvä levy. Ite tykkään Money Talksista vielä enemmän. Imperiumin arvostelijat taas ei kauheemmin tunnu arvostavan:
Imperiumi.net
IMPERIUMI.NET (nyt myös IMPE.FI) on Suomen arvostetuimpia verkossa toimivia musiikkimedioita.
Lost Society. Ai että. Kyseiseen bändiin törmäsin ensimmäistä kertaa vuonna 2011, vai peräti 2010. Sillä on tekemistä asian kanssa, että orkesteri on niin ikään Jyväskylästä ja täynnä oman ikäluokkani edustajia.
Ensimmäiset albumit olivat aivan mahtavia ja mahtavuus nousi potenssiin sata live-esiintymisten myötä. Koko komeus kruunattiin sillä, että kiertueilta tallennettiin runsaasti videomateriaalia, varmasti promosi yhtyettä aina vain eteenpäin ison yleisön tietoisuuteen.
Lostin koko vuosikymmen 2010 oli todellista lentoa, mutta sitten tuli erikoinen suunnanmuutos. Musiikki muuttui, rumpali vaihtui ja koko bändin ilme muuttui yhdessä hetkessä. Taisi myös levy-yhtiön kanssa olla melkoisia kikkailuja välillä. Ilmeisesti muutoksella haettiin kuluttajaystävällisempää musiikkia, mutta samalla se hioi kaikki ne Lost Societyn nurkkakivet pois. Varmasti myös Elbannan suhde alkoholiin, eli kerrasta täysi stoppi, on vaikuttanut moneen asiaan. Omalta osaltani tämä 2020-luvun Lost Society on näkemättä vielä livenä, mutta huhujen mukaan keikoilla tempo on yhä hurja, vaikkakin suurimmat "kaljarässin" ajat ovat jo takana.
Harmillisesti Lost Society on poistanut YouTubesta noita mahtavia kiertuevideoitaan vuosilta 2013-18. Voin myöntää eksyväni vähintään yhtenä viikonloppuna kuukaudessa katsomaan vanhoja livevideoita oman kaljoittelun lomassa.
Ensimmäiset albumit olivat aivan mahtavia ja mahtavuus nousi potenssiin sata live-esiintymisten myötä. Koko komeus kruunattiin sillä, että kiertueilta tallennettiin runsaasti videomateriaalia, varmasti promosi yhtyettä aina vain eteenpäin ison yleisön tietoisuuteen.
Lostin koko vuosikymmen 2010 oli todellista lentoa, mutta sitten tuli erikoinen suunnanmuutos. Musiikki muuttui, rumpali vaihtui ja koko bändin ilme muuttui yhdessä hetkessä. Taisi myös levy-yhtiön kanssa olla melkoisia kikkailuja välillä. Ilmeisesti muutoksella haettiin kuluttajaystävällisempää musiikkia, mutta samalla se hioi kaikki ne Lost Societyn nurkkakivet pois. Varmasti myös Elbannan suhde alkoholiin, eli kerrasta täysi stoppi, on vaikuttanut moneen asiaan. Omalta osaltani tämä 2020-luvun Lost Society on näkemättä vielä livenä, mutta huhujen mukaan keikoilla tempo on yhä hurja, vaikkakin suurimmat "kaljarässin" ajat ovat jo takana.
Harmillisesti Lost Society on poistanut YouTubesta noita mahtavia kiertuevideoitaan vuosilta 2013-18. Voin myöntää eksyväni vähintään yhtenä viikonloppuna kuukaudessa katsomaan vanhoja livevideoita oman kaljoittelun lomassa.
Kreatorin ja muidenkin alkupään tuotannot ovat lähellä sydäntä minulla. Joskus on ihan puhdistavaa kuunnella sitä nuorten miesten intoa ja rosoisuutta, mikä taitojen kehittyessä ja tuotannon parantuessa hioutuu pois. Anthraxin Armed and Dangerous, Kill 'em all, Show no mercy, Killing is my business..
Aasinsiltana soundeihin Scott Ian jutteli kirjassaan tai puhekiertueella miten Among the livingin tähtituottaja Eddie Kramer halusi levylle muodinmukaista Def Leppard-soundia kaikuineen. Huutokilpailun jälkeen yhtye sai kuitenkin tahtonsa läpi. Jollain perverssillä tavalla tekisi mieli jopa kuulla miten päin helvettiä se olisi mennyt.
Uudemmista bändeistä tuli mieleen Israelilainen Hammercult, joka on tosin näimmä jo hajonnut. Aika paahtoa.
Aasinsiltana soundeihin Scott Ian jutteli kirjassaan tai puhekiertueella miten Among the livingin tähtituottaja Eddie Kramer halusi levylle muodinmukaista Def Leppard-soundia kaikuineen. Huutokilpailun jälkeen yhtye sai kuitenkin tahtonsa läpi. Jollain perverssillä tavalla tekisi mieli jopa kuulla miten päin helvettiä se olisi mennyt.
Uudemmista bändeistä tuli mieleen Israelilainen Hammercult, joka on tosin näimmä jo hajonnut. Aika paahtoa.
Noista vanhemmista levyistä itselle oli aika tärkeä myös tämä:
Aika tasaisessa soitossa ollut vuosikymmenten varrella, minkä kyllä kuulee syntyneestä tautarahinastakin (aina ei ole ilmeisesti muistanut neuloja vaihtaa tarpeeksi usein)
Aika tasaisessa soitossa ollut vuosikymmenten varrella, minkä kyllä kuulee syntyneestä tautarahinastakin (aina ei ole ilmeisesti muistanut neuloja vaihtaa tarpeeksi usein)
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Pitäähän tämäkin tuoda esille. Kyseessä siis New Yorkista ponnistanut thrash-kovuus Nuclear Assault ja ehkä tässäkin vokalistin ääni jakaa rässäreitä kahteen leiriin. Ja onhan tämä jo mainittukin ekalla sivulla. Noh, kerta kiellon päälle.
Itsekin olen ollut tämän genren suuri ystävä. Itse arvostan enemmän sitä melodioita arvostavaa trashia enemmän. Toki välillä raaka paahtoleipäkin maistuu, mutta sitä päällystettä alkaa kaipaamaan aika nopeaa. Esimerkiksi nämä mainitut Testamentin kehutut uudemmat levyt ovat aika puuduttavia, vaikka biisi tai pari on ihan mukava kuunnella. Omat suosikit siis vähemmän yllättäen Megadeth ja Metallica osastoa. Muut suosikit sitten Slayer, Pantera, Lamb Of God.. täydellisistä genremäärityksistä piittaamatta. Ja useilta eri bändeiltä löytyy tietysti kiinnostavaa materiaalia.
Ehkä moni ei muista, mutta Helloweenin ensimmäinen levy Walls Of Jericho ammensi aika paljon trashista/speedistä. Myöhemminkin varsinkin Andi Derisin aikakaudella bändiltä on tullut paljon trash henkisiä biisejä, jotka ovat tietenkin hautautuneet iloisen power metal maineen alle.
Toinen, jota ei kai ole mainittu, niin kaippa se Stam1nakin paikka paikoin aika trashia on. Sekin kyllä nousee suosikkien joukkoon, jos se trashiksi hyväksytään.
Ehkä moni ei muista, mutta Helloweenin ensimmäinen levy Walls Of Jericho ammensi aika paljon trashista/speedistä. Myöhemminkin varsinkin Andi Derisin aikakaudella bändiltä on tullut paljon trash henkisiä biisejä, jotka ovat tietenkin hautautuneet iloisen power metal maineen alle.
Toinen, jota ei kai ole mainittu, niin kaippa se Stam1nakin paikka paikoin aika trashia on. Sekin kyllä nousee suosikkien joukkoon, jos se trashiksi hyväksytään.
Viimeksi muokattu:
Ehdoton suosikkini Helloweenin diskografiasta, täynnä toinen toistaan parempia ralleja + tietysti Judas tuohon lisäksi.
Useful Idiot
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Dew-Scented teki joskus hyvää thrashia. Ei kylläkään mitään hajua mitä bändi tekee nykyään. Näköjään wikipedian mukaan yhtye on hajonnut vuonna 2018. Tää levy oli ainakin hyvä.
Itsellä rankemman hevin kuuntelu alkoi Kissien sun muiden päälliköiden jälkeen juurikin Thrashilla kasarin loppupuolella. Sepultura, Testament ja Kreator muodostavat vieläkin sen selkärangan joiden varaan on hyvä rakentaa omaa hyvinvointia. Tärkeimmät tuotokset Arise, Practice What You Preach ja Extreme Aggresssions. En tiedä miksi mutta jotenkin noihin kiedon aina rässin syvimmän olemuksen enkä niinkään itselle myös kovin rakkaisiin Big 4 bändeihin.
Porispere on kunnostaunut hyvin vanhojen jyrien importtaajana eli siellä on käyty todistamassa livenä Metal Church, Nuclear Assault, D.R.I, Sacred Reich jne. Joku voisi sanoa että nämä ovat olleet melkoisia kulttuuritekoja.
Metalliketjuun taisin linkittää tämän jo mutta vinkkinä kaikille rässipäille. Asialla monissa liemissä keitetyt musapapat. Biisi on napattu levyltä "Sinister Forces of Hatred" joka ilmestyi viime vuonna. Kaaoszine nosti arvostelussa levyn erittäin korkealle. Edellinen julkaisu "Forgotten Acts of Aggression" kunnioitti covereiden muodossa ensimmäisen aallon härmärässiä. (Airdash, The Hirvi, National Napalm Syndicate...)
Porispere on kunnostaunut hyvin vanhojen jyrien importtaajana eli siellä on käyty todistamassa livenä Metal Church, Nuclear Assault, D.R.I, Sacred Reich jne. Joku voisi sanoa että nämä ovat olleet melkoisia kulttuuritekoja.
Metalliketjuun taisin linkittää tämän jo mutta vinkkinä kaikille rässipäille. Asialla monissa liemissä keitetyt musapapat. Biisi on napattu levyltä "Sinister Forces of Hatred" joka ilmestyi viime vuonna. Kaaoszine nosti arvostelussa levyn erittäin korkealle. Edellinen julkaisu "Forgotten Acts of Aggression" kunnioitti covereiden muodossa ensimmäisen aallon härmärässiä. (Airdash, The Hirvi, National Napalm Syndicate...)
Viimeksi muokattu:
Tämä ei mitään puhdasta rässiä ole, koska tämä on death thrashia, mutta uusi levy tulee olemaan todennäköisesti aika kova!
Vaikka ei tämäkään puhdasta rässiä, niin kovat odotukset tätäkin Machine Headin tulevaa levyä on. Tässä on aika mukavaa rässipoljentoa.
Vaikka ei tämäkään puhdasta rässiä, niin kovat odotukset tätäkin Machine Headin tulevaa levyä on. Tässä on aika mukavaa rässipoljentoa.
Viimeksi muokattu:
Mokoma oli alkuaikoina kyllä ihan hyvä, mutta täysin kadonnut kiinnostus kyllä nykyään. Kyseinen kappale toki klassikko.
Kurimus, Tämän maailman ruhtinaan hovi, Kuoleman laulukunnaat ja Luihin ja ytimiin on yksi kovimpia neljän suoria suomalaisessa metallista. Stam1nan neljä ensimmäistä levyä ovat samaa tasoa rästissä puolella. Onhan molemmilta tullut kovaakin kamaa myöhemmin, mutta kokonaisuudet vähän repeilevät liitoksistaan. Eipä siinä voisi vähän muistoja verestellä ja pistää soimaan joku päivä.
Oikeastaan Stam1nan jokaisesta levystä tykkään jollain tapaa. Mokoman uusimmat ei taas jaksa sytyttää yhtään. Lopetin bändin tarkemmin seuraamisen toki Luihin ja ytimiin levyyn. Yrittäny sitäkin tässä joskus kuunnella, niin ei sekään enää kunnolla lähde.
Bändiä ei ehkä tästä crossover thrashista tunneta, mutta alkuaikona tekivät tämän tyylistä kamaa. Bändin toka levy "Animosity" ihan tiukkaa, joskin aika tunkkaisilla soundeilla varustettua paahtoa. Alla olevaa biisiähän Metallica on joskus muutaman kerran esittänyt keikoillaan, koska ovat bändiä fanittaneet. Seuraava levy "Technocracy" toimii myös hyvin.
Viimeksi muokattu:
Hyvien levyjen listalle menee myös tämä. Oikein pätevää menoa, vaikka jälleen laulajan äänestä en niin tykkääkkään.
Muistakaa ihmeessä bändi Oppression, julkaisi vain pari demoa, mutta liikutaan varhaisessa Slayer tyylissä.
Laitetaanpa suomalaista speed/thrash metallia. Tätä on nimitetty Stonen pikkuveljeksi. Kenellekkään tuttu? Itse ostin nimenomaan tämän levyn aikanaan jostain alehyllystä. Varsinkin tuossa "So it goes" biisissä on todella tiukkaa riffittelyä.
Viimeksi muokattu:
Toki on tuttu tuolta kasarilta, muutaman kerran näin bändin livenä ja levyt on hallussa. Ei ole aikaa kestänyt ihan yhtä hyvin kuin Stone. Kitaristihan hyppäsikin Stoneen jossain vaiheessa.
Joo eihän tämä lähellekkään Stonen tasoa ole, joka on taas ihan kärjessä kaikista maailman hevibändeistä itselläni.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy