Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Kyllähän tämä kolahti nuoren Individualin tajuntaan kuin metri Checkpoint Charlien vartiointipuomia. Tässä "rässiskenessä" aivan ylivertainen orkesteri.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Thrash metal (on nuorten miesten laji)
- Viestiketjun aloittaja laalki
- Alkaa
- 20 904
- 187
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetKyllähän tämä kolahti nuoren Individualin tajuntaan kuin metri Checkpoint Charlien vartiointipuomia. Tässä "rässiskenessä" aivan ylivertainen orkesteri.
Kreator on vähän jäänyt itellä aina pimentoon, niin kuin vaikka Sodom. Pitää ottaa pari ekaa levyä haltuun tänään. Nyt soi kuitenkin Annihilatorin 2000-luvun paras levy. Jeff Waters on muuten ihan saakelin kova soittamaan bassoakin.
Viimeksi muokattu:
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Kreator on vähän jäänyt itellä aina pimentoon, niin kuin vaikka Sodom. Pitää ottaa pari ekaa levyä haltuun tänään. Nyt soi kuitenkin Annihilatorin 2000-luvun paras levy. Jeff Waters on muuten ihan saakelin kova soittamaan bassoakin.
Pleasure to kill
Terrible Certainty
Extreme Aggressions
Noista kun aloittaa, niin vot!, sano karjalaismummo mosh-pitissä. On aikamoinen kolmen levyn setti.
banaaninviljelijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Terrible CertaintyPleasure to kill
Terrible Certainty
Extreme Aggressions
Noista kun aloittaa, niin vot!, sano karjalaismummo mosh-pitissä. On aikamoinen kolmen levyn setti.
Extreme Aggression
Coma of Souls
Kreator - Pleasure to Kill
Heti pakko sanoa, että kuten monessa aikalaisessa thrash metal bändissä, niin tässä häiritsee vokalistin ääni kyllä todella pahasti. Siinä missä Slayerin Tom Arayaa jaksaa kuunnella vaikka päiväkausia, niin tätä vokalistia ei tahdo jaksaa. Levy alkaa mukavan räväkästi ja heti huomaa, että on menoa ja meininkiä. Kitaristi sahaa mukavasti kitaraa ja kohtuu kovia riffejä tykittää, vaikka ihan mitään sellaisia klassikkoriffejä ei ekan kuuntelukerran perusteella löydykkään. Kitarasooloista ei löydy mitään merkittävää. Kitaran soundeista tulee mieleen vähän Exhorder - Slaughter in Vatican levyn soundit. Siinä toki ne on astetta rankemmat ja sahausnopeus vielä omaa luokkaansa.
Entisenä rumpalina kiinnitän huomiota aina rumpalin työskentelyyn ja tässä jäädään kyllä mielestäni selkeästi Slayerin Dave Lombardosta. Tulee vähän mieleen Exhorderin rumpalin työskentely Slaughter in Vatican levyllä. Sellaista, että ei välillä oikein tahdo pysyä perässä. Soundit myös rummuissa vähän häiritsee, koska on todella tunkkaisia. Ymmärrän, että moni nimenomaan rakastaa vähän tälläisiä tunkkaisia soundeja. Ehkä enemmän oisin rumpalilta myös groovea kaivannut, vaikka sitä toki paikoitellen kuullaan. Kyllähän se siis piiskaa kannuja kuin riivattu, että ei siinä.
Levy vaatii ehdottomasti lisäkuunteluja ja kyllä tämä toki positiivisen puolelle menee, vaikka ei ihan kärkilevyjä vielä olekkaan ja en tiedä nouseeko sellaiseksi. Saapa nähdä.
Oma suosikkini levyltä.
Heti pakko sanoa, että kuten monessa aikalaisessa thrash metal bändissä, niin tässä häiritsee vokalistin ääni kyllä todella pahasti. Siinä missä Slayerin Tom Arayaa jaksaa kuunnella vaikka päiväkausia, niin tätä vokalistia ei tahdo jaksaa. Levy alkaa mukavan räväkästi ja heti huomaa, että on menoa ja meininkiä. Kitaristi sahaa mukavasti kitaraa ja kohtuu kovia riffejä tykittää, vaikka ihan mitään sellaisia klassikkoriffejä ei ekan kuuntelukerran perusteella löydykkään. Kitarasooloista ei löydy mitään merkittävää. Kitaran soundeista tulee mieleen vähän Exhorder - Slaughter in Vatican levyn soundit. Siinä toki ne on astetta rankemmat ja sahausnopeus vielä omaa luokkaansa.
Entisenä rumpalina kiinnitän huomiota aina rumpalin työskentelyyn ja tässä jäädään kyllä mielestäni selkeästi Slayerin Dave Lombardosta. Tulee vähän mieleen Exhorderin rumpalin työskentely Slaughter in Vatican levyllä. Sellaista, että ei välillä oikein tahdo pysyä perässä. Soundit myös rummuissa vähän häiritsee, koska on todella tunkkaisia. Ymmärrän, että moni nimenomaan rakastaa vähän tälläisiä tunkkaisia soundeja. Ehkä enemmän oisin rumpalilta myös groovea kaivannut, vaikka sitä toki paikoitellen kuullaan. Kyllähän se siis piiskaa kannuja kuin riivattu, että ei siinä.
Levy vaatii ehdottomasti lisäkuunteluja ja kyllä tämä toki positiivisen puolelle menee, vaikka ei ihan kärkilevyjä vielä olekkaan ja en tiedä nouseeko sellaiseksi. Saapa nähdä.
Oma suosikkini levyltä.
Vaikka Kreator onkin itselleni ykkösbändi ja aloitin yhtyeeseen tutustumisen Pleasure to Killistä, olen vanhemmiten tullut hieman allergiseksi yhtyeen varhaista tuotantoa ja etenkin kahta ensimmäistä levyä kohtaan. Etenkin Pleasure to Kill on Under the Guillotinea lukuun ottamatta sellaista kakofoniaa, ettei uusien levyjen paremmista sovituksista ja jykevimmistä soundeista nautiskeleva vanhus pysty sitä pahemmin kuuntelemaan.
1990-luvun kokeellisista levyistä Endorama ja Cause for Conflict toimivat erittäin hyvin.
1990-luvun kokeellisista levyistä Endorama ja Cause for Conflict toimivat erittäin hyvin.
Kreator - Pleasure to Kill
Heti pakko sanoa, että kuten monessa aikalaisessa thrash metal bändissä, niin tässä häiritsee vokalistin ääni kyllä todella pahasti. Siinä missä Slayerin Tom Arayaa jaksaa kuunnella vaikka päiväkausia, niin tätä vokalistia ei tahdo jaksaa.
Minä puolestani olen siitä erikoinen, että voisin kuunnella Slayeriä instrumentaalina, mutta en Arayan kanssa. Makuasioitahan nämä ovat, mutta mielestäni Arayan laulu on aina ollut Slayerin heikoin osa-alue.
Pleasure to Killillä Mille ja Ventor lauloivat vuorotellen, jälkimmäisen hoitaessa ainakin Riot of Violencen ja Death is Your Saviourin.
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Täällä on oikein kunnon rässiliivi-porukkaa, kuten ounastelinkin. Itse kun oon tuota punk- ja hardcore-koulukuntaa, niin tulee vähemmän kuuneltua kaikkea vanhaa juttua. Rässihän on toisaalta vaikuttanut isostikkin kaikkeen hardcoreen, niin mukava kuunnela vanhoja ja uusia julkaisuja.
Täällä on oikein kunnon rässiliivi-porukkaa, kuten ounastelinkin. Itse kun oon tuota punk- ja hardcore-koulukuntaa, niin tulee vähemmän kuuneltua kaikkea vanhaa juttua. Rässihän on toisaalta vaikuttanut isostikkin kaikkeen hardcoreen, niin mukava kuunnela vanhoja ja uusia julkaisuja.
Niin tai hardcore on vaikuttanut isosti thrash metallin syntyyn. Sanoisin noin päin enemmänkin.
PS. Lisäilen mielivaltaisesti tohon listalle sitten lisää levyjä kun tulee mieleen.
Viimeksi muokattu:
Thrash on ollut suosikkigenrejäni jo ikuisuuksia.
Suosikkithrashjulkaisuni on Rigor Mortis - Rigor Mortis, jota täällä ei näemmä ole mainittu. Yhdellä kitaralla ja aikamoisella luomutuotannolla, mutta riffit kunnossa. Myös aika sympaattista miten soolon aikana ei ole rytmikitaraa. Päällimmäisenähän tuosta nousee esiin älyttömän nopea soittaminen ja tempo, mutta mielestäni myös tietyllä tapaa aika monipuolisia tai kekseliäitä riffejä.
Esimerkkinä vaikka tämä Demons:
Suosikkithrashjulkaisuni on Rigor Mortis - Rigor Mortis, jota täällä ei näemmä ole mainittu. Yhdellä kitaralla ja aikamoisella luomutuotannolla, mutta riffit kunnossa. Myös aika sympaattista miten soolon aikana ei ole rytmikitaraa. Päällimmäisenähän tuosta nousee esiin älyttömän nopea soittaminen ja tempo, mutta mielestäni myös tietyllä tapaa aika monipuolisia tai kekseliäitä riffejä.
Esimerkkinä vaikka tämä Demons:
Mr. Bunglen viimeisin kyllä aivan hiton tíukka lätty!
Heitetäänpäs pari uudempaa yhtyettä joilta on tullut jotain kivaa kamaa pihalle.
Demoniac nimellä kulkeva yhtye Chilestä julkaisee tiukkaa rässiä vanhan koulukunnan otteella. Sopivan kellarisoundi olematta kuitenkaan liian lo-fi joten pitäisi upota muillekin.
Steel Bearing Hand on amerikkalainen yhtye jolla on reilusti vaikutteita myös sieltä death metallin puolelta, mutta enempi se rässiä on kuin dödistä. Tiukkoja riffejä, komppi ja fillit tulevat raivolla ja mikkiin huudetaan kunnolla. Ei mitään pelleilyä.
Oxygen Destroyer on amerikkalainen yhtye joka on täyttä pelleilyä ihan lyriikoiden teemoista lähtien. Kuka vakavasti otettava muusikko perustaisi yhtyeen joka tekisi Kaiju teemaista black thrashiä? Ei kukaan, mutta hyvää paskaa tämä silti on.
Helgrind pistelee aika meat and potatoes linjan rässiä kasaan johon on taas kerran otettu vaikutteita sieltä raskaammilta serkuilta, mutta hyvin tämäkin potkii. Brittejäkin saatiin tähän listalle vähän edustamaan.
Eiköhän noilla pärjäillä hetki.
Demoniac nimellä kulkeva yhtye Chilestä julkaisee tiukkaa rässiä vanhan koulukunnan otteella. Sopivan kellarisoundi olematta kuitenkaan liian lo-fi joten pitäisi upota muillekin.
Steel Bearing Hand on amerikkalainen yhtye jolla on reilusti vaikutteita myös sieltä death metallin puolelta, mutta enempi se rässiä on kuin dödistä. Tiukkoja riffejä, komppi ja fillit tulevat raivolla ja mikkiin huudetaan kunnolla. Ei mitään pelleilyä.
Oxygen Destroyer on amerikkalainen yhtye joka on täyttä pelleilyä ihan lyriikoiden teemoista lähtien. Kuka vakavasti otettava muusikko perustaisi yhtyeen joka tekisi Kaiju teemaista black thrashiä? Ei kukaan, mutta hyvää paskaa tämä silti on.
Helgrind pistelee aika meat and potatoes linjan rässiä kasaan johon on taas kerran otettu vaikutteita sieltä raskaammilta serkuilta, mutta hyvin tämäkin potkii. Brittejäkin saatiin tähän listalle vähän edustamaan.
Eiköhän noilla pärjäillä hetki.
Thrashina olen itsekin pitänyt, toki rajathan ovat häilyviä näissä genreissä. Samoin Pantera toinen jonka laitan samaan kategoriaan.Mihin lokeroon Lamb of God asettuu? Aina kokenut sen enemmän trashina vai meneekö sitten kuitenkin death metallin puolelle? Kovaa tykitystä since 2000-luvun alku/puolväli.
Thrashina olen itsekin pitänyt, toki rajathan ovat häilyviä näissä genreissä. Samoin Pantera toinen jonka laitan samaan kategoriaan.
No kuten Panterakin, niin groove metal osastolle menee, mutta toki tämäkin genre on syntynyt thrash metallista.
Sepulturan uusinta rumpalia näkyy paljon hehkutettavan netissä ja onhan se kova, mutta ei mitekään Igor Cavalera tasoa.
Jumaliste, että on kova levy!
Jumaliste, että on kova levy!
No tottahan nyt rässiketjussa pitää olla myös Gama Bomb:
Thrash on ollut suosikkigenrejäni jo ikuisuuksia.
Suosikkithrashjulkaisuni on Rigor Mortis - Rigor Mortis, jota täällä ei näemmä ole mainittu. Yhdellä kitaralla ja aikamoisella luomutuotannolla, mutta riffit kunnossa. Myös aika sympaattista miten soolon aikana ei ole rytmikitaraa. Päällimmäisenähän tuosta nousee esiin älyttömän nopea soittaminen ja tempo, mutta mielestäni myös tietyllä tapaa aika monipuolisia tai kekseliäitä riffejä.
Esimerkkinä vaikka tämä Demons:
On kyllä aivan helvetin hyvä levy. Riffeissä kyllä todellakin löytyy. Freaks EP myös kunnon saatanan tykitystä:
Rigor Mortisin edesmennyt kitaristi Mike Scaccia tuli tosiaan myös industrial-bändi Ministrystä tunnetuksi ja heitetään tähän bonuksena niiden biisi, jonka pääriffi on kyllä ehtaa Rigor Mortisia:
karvatursas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pauli Makkonen
Liian aikaisin lähti Scaccia. Ihan helvetin taitava äijä. Onhan tolla Ministryn nokkamiehelläkin liipannut useamman kerran aika läheltä, mutta hyvässä kondiksessa nykyään. Päättävät muuten tulevan Eurooppa-rundinsa Helsingissä 1.12. jos jotakuta kiinnostaa.Rigor Mortisin edesmennyt kitaristi Mike Scaccia tuli tosiaan myös industrial-bändi Ministrystä tunnetuksi ja heitetään tähän bonuksena niiden biisi, jonka pääriffi on kyllä ehtaa Rigor Mortisia:
Ai niin, tämän voisi mainita tässä. Kun ne entiset nuoret olivat nuoria. Murder In The Front Row dokkari ja kirja. Leffa löytyy ainakin äxästä.
Kreator - Pleasure to Kill
Heti pakko sanoa, että kuten monessa aikalaisessa thrash metal bändissä, niin tässä häiritsee vokalistin ääni kyllä todella pahasti. Siinä missä Slayerin Tom Arayaa jaksaa kuunnella vaikka päiväkausia, niin tätä vokalistia ei tahdo jaksaa. Levy alkaa mukavan räväkästi ja heti huomaa, että on menoa ja meininkiä. Kitaristi sahaa mukavasti kitaraa ja kohtuu kovia riffejä tykittää, vaikka ihan mitään sellaisia klassikkoriffejä ei ekan kuuntelukerran perusteella löydykkään. Kitarasooloista ei löydy mitään merkittävää. Kitaran soundeista tulee mieleen vähän Exhorder - Slaughter in Vatican levyn soundit. Siinä toki ne on astetta rankemmat ja sahausnopeus vielä omaa luokkaansa.
Entisenä rumpalina kiinnitän huomiota aina rumpalin työskentelyyn ja tässä jäädään kyllä mielestäni selkeästi Slayerin Dave Lombardosta. Tulee vähän mieleen Exhorderin rumpalin työskentely Slaughter in Vatican levyllä. Sellaista, että ei välillä oikein tahdo pysyä perässä. Soundit myös rummuissa vähän häiritsee, koska on todella tunkkaisia. Ymmärrän, että moni nimenomaan rakastaa vähän tälläisiä tunkkaisia soundeja. Ehkä enemmän oisin rumpalilta myös groovea kaivannut, vaikka sitä toki paikoitellen kuullaan. Kyllähän se siis piiskaa kannuja kuin riivattu, että ei siinä.
Levy vaatii ehdottomasti lisäkuunteluja ja kyllä tämä toki positiivisen puolelle menee, vaikka ei ihan kärkilevyjä vielä olekkaan ja en tiedä nouseeko sellaiseksi. Saapa nähdä.
Oma suosikkini levyltä.
Kannattaa kuunnella "Extreme Aggression" levy. Juurikin tuo kohkaaminen on jäänyt ja soitto on melko timmiä, sekä melodioita on saatu mukaan. Ehdoton suosikki levy bändiltä.
Lähtee kyllä ihan kympillä! Koko tuotanto on täyttä rautaa ja myös livenä ihan tolkuttoman kovaa meininkiä. Dealing With It on oma suosikkilevy. Aika hooceetahan se toki vielä on, vaikka hevivaikutteet alkaa jo vähän kuulumaan.
Ei noi myöhemmät huonoja ole, mutta itelle se raaka kohkaaminen on aika olennainen osa Kreatoria. Pleasure to Kill on ihan mestariteos ja meikäläiselle tärkeimpiä levyjä ikinä, mutta Endless Pain on hyvä kakkonen.Kannattaa kuunnella "Extreme Aggression" levy. Juurikin tuo kohkaaminen on jäänyt ja soitto on melko timmiä, sekä melodioita on saatu mukaan. Ehdoton suosikki levy bändiltä.
Stanley Cup pitkävedossaNHL Prime Time pitkävedossa
Tulossa klo 20.10
Philadelphia - Chicago
12.08
X4.20
22.96
1X2
23.10
Calgary - Minnesota
2.824.202.16
23.10
Los Angeles - Seattle
1.974.203.25
01.10
Florida - Colorado
2.144.302.84
02.10
Ottawa - Vancouver
2.224.202.72
02.10
Nashville - Winnipeg
2.284.202.66
Pitkävetoon >
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »