Roy oli kyllä omituinen höpöttäjä? Mitähän se ajatteli siinäkin kun alkoi jotain päästä keksimäänsä puhetta Aleksin hienoudesta pitämään, ja kuinka hän siksi nyt päätti antaa tälle rahat, vaikka nehän oli just sovittu hetki sitten yhteisesti pistettävän aakkosjärkässä kiertoon ja ekana tulee Aleksi vuoroon. Joko Roylla on dementia, tai sitten se toivoi että kaikilla muilla ois. Mutta ei niillä ollut. Aika rasittavan oloinen haahu, hyvä että lähti pois.
Aleksin ”meitsillä on massia ja työelämässä on tullu painettua tässä” esittelyvideo oli aika koominen. 20 vee janari, jumalauta eihän se oo välttis ees inttiä vielä käynyt, niin jotain suurta johtajaa larppaa siellä jossain firman ruokalan aulapöydässä, excelistä printattuja testi-piirakkakaavioita esittelee jollekin talkkarille ja on niin bisnesmiestä. Ai hitto se oli hauska!
Toki onhan noista muistakin samanlaista settiä kuvattu, raavas farmimies Jani nostaa korsi suussa raskaan heinäpaalin talikolla olalle, kävelee kaks metriä ja heilauttaa paalin hidastettuna eteensä, ja sieltä juoksee kolme kilipukkia tämän unelmien maalaismiehen ja suuren adoniksen luokse syömään heinää, Jani nojaa talikkoon, korsi suussa, ja nostaa katseen heinien luokse juosseista kileistä kohti kaukaisuutta, korsi suussa. Hän on farmijätkä, raskaan työn raataja. Häneen voit luottaa.
Punatukkainen adhd-tyttö makaa väripaletin keskellä, hän on niin taiteellinen ja vapaa sielu. Ah, nyt hän onkin valoisan loft-konttorin suuressa avotilassa visioimassa jotain mahtavaa proggista toisen taiteellisen influensserin kanssa, nauru raikaa, ideat syntyvät, välillä maataan lattialla koska vapaa sielu ja taiteellinen ja hipsteri. Nyt on pensselit kädessä, vimpan päälle meikatut kasvot ja täydellisesti sopiva filtteri, herkkä katse kameraan, hän on taiteellinen ja runollinen. Häneltä ei ideat ja näkemys lopu.
Katsokaa vanhaa armeijamiestä, hän on hikisenä maanalaisessa taistelulajikeskuksessa, tatami tömisee kun hän näyttää millimerkin tarkoilla liikkeillä kuinka vastapuolen saa kanveesiin. Lihaksikkaat, vanhaa armeijamiestä nuoremmat opetuslapset tuijottavat kaikki ringissä syvän hämmennyksen ja arvostuksen vallassa, kun kenraali itse pistää keskellä mattoa taas yhden lujan ja tarkan mae-gerin suoraan vastustajan hermopisteeseen, ja niin on toinen osapuoli taltutettu. Vaikka ikää on, niin on myös kokemuksen tuomaa varmuutta, on charmia, on voimaa, on elämänkokemusta. Hän on armeijamies. Hän tietää ja osaa ja opastaa. Hän on johtaja ja esikuva.
Sit se yks muija söi takapihalla pullaa ja keksejä.
Mitähän helvettiä tuotantoyhtiö minusta keksisi, kun joku tommonen video olisi pakko tehdä? Katsokaa, hän istuu tietokoneen ääressä, tarkkaan hän tuijottaa ruudulla näkyviä kaavoja ja kaavioita, hän on täydellisesti perillä kaikesta mitä näkee, hän on tieteen ruumiillistuma. Ruutupaperille syntyy luonnoksia, koska hän on sitä ikäluokkaa joka on tietotekniikan lisäksi kotonaan myös rehellisen kynän ja paperin kanssa. Katsokaa, nyt hän avaa uuden välilehden, ja kirjoittaa Jatkoaikaan sairaan Timo T.A. Mikkonen -vitsin, ja sen jälkeen sepittää jälleen uuden luvun tarinaan junavaunussa pippuripihvejä syövistä jääkiekonpelaajista. Nyt hän on laskenut alleen, ja tärisee kaatumatautikohtauksen runtelemana lattialla. Kuola valuu hänen suupielistään, pakkoliikkeet vavisuttavat ruumista, virtsalammikko hänen allaan laajenee ja laajenee. Hänhän on täysi retardi ja kuuluisi hoitolaitokseen. Miksi vitussa me olemme valinneet hänet tähän ohjelmaan? Sitä ei kukaan tiedä.